Hämmästyin suunnattomasti, kun huomasin Daruden Sandstormin Yhdysvalloissa kultasingleen oikeuttavat puoli miljoonaa latausta ylittäneen tiistaina jopa Ylen pääuutiskynnyksen. Sinänsä Yle sentään suoriutui uutisoinnissa ummikoiksi ihan mukavasti, jos huomioi todennäköisen lähteen eli Warnerin tiedotteen. Hämmästyin kahdesta syystä: Listoja seuraaville tapahtuneessa ei ole mitään poikkeuksellista, ja luulin Daruden olevan has-been jopa suomalaismedian silmissä.En mitenkään vähättele Sandstormin menestystä, päinvastoin. Yhä tuoreelta kuulostava biisihän nousi vuonna 2001 Billboardin Hot 100 -listan sijalle 83, ja on maailmanlaajuisesti 2000-luvun suurin instrumentaalihitti ja tunnetuimpia tanssihittejä ylipäätään. Silti tapahtuman voisi asettaa kontekstiin ennen kuin esiin kaivetaan iTunesin tanssilistat. Ladatuin ennen digivallankumousta julkaistu kappale on Journeyn Don’t Stop Believin’, jota on ladattu yli kolme miljoonaa kertaa eli kuusinkertaisesti Sandstormiin verrattuna. Lisäksi nykyisin monet uudet singlet keräävät jo viikossa lähes 200 000 ostokertaa. RIAA:n kultaraja onkin lähinnä vitsi. – Lähes jokainen myyntilistan Top 20:iin nouseva uusi single saavuttaa tuon puoli miljoonaa latausta jossain vaiheessa.
Millä muulla kuin popmusiikin ja -listojen saralla moisella uutisella päästäisiin päälähetyksen aiheeksi?
2 kommenttia:
Mutta sitten taas jos tuon 500.000 suhteuttaisi Suomen väkilukuun, tulos olisi jossain kahdeksan ja yhdeksän tuhannen välillä, mihin yltää vain aniharva uusikaan biisi. Niin – miksihän Sandstormia ei ole Suomessa ladattu yhdeksäätuhatta kappaletta?
Yhdeksän tuhatta Suomessa olisikin jo uutinen, muttei tietenkään yhtä pysäyttävä.
Britannian kultaraja 400 000 kpl tarkoittaisi Suomessa kai 35 000 latausta - ja tuon 400 000 saavutti viime vuonna sentään kolmisenkymmentä kappaletta. Kulttuuri on hieman erilainen.
Lähetä kommentti