Usherin ura lähti käyntiin vauhdilla Puff Daddyn istuessa tuottajan pallilla. Ensimmäinen Hot 100 -hitti Think of You (58) keräsi kultalevyyn oikeuttaneen ostajakunnan. Jo alusta asti oli selvää, että Usherissa on sitä kuuluisaa jotain, vaikka nimetön esikoinen ei listoilla ihmeemmin juhlinutkaan.
Kakkosalbumi My Way (1997) räjäytti pankin. Erinomainen levy sisälsi useita hänen omia kappaleitaan ja tuottajat olivat alansa kermaa: Jermaine Dupri, Babyface ja Puff Daddy. Siitä lähtien hittivirta onkin ollut lähes tyrehtymätön. My Wayltä lohkaistiin kolme valtavaa menestystä: You Make Me Wanna, My Way sekä ensimmäinen Hot 100 -listan ykkönen Nice & Slow. Brittilistalla ensimmäinen ykkönen oli You Make Me Wanna (1998).
Nimensä mukaisesti vuoden 2001 kesällä julkaistu 8701 sai mielenkiintoisen startin, sillä eka single Pop Ya Collar jäi Yhdysvalloissa käsittämättömäksi flopiksi, Hot 100:n sijalle 60. Kappale ei ollut mitenkään huono, päinvastoin, mutta se ei myöskään ollut soundillisesti siloteltua ja soljuvaa r&b:tä, josta Usher oli tullut tunnetuksi. Britanniassa Pop Ya Collar ylsi hienosti kakkoseksi. LaFacessa tehtiin nopeasti korjausliike, pelattiin varman päälle ja julkaistiin U Remind Me. Projekti oli pelastettu: sinkusta tuli jenkkiykkönen ja brittikolmonen, albumista brittiykkönen ja jenkkinelonen.
Eikä siinä vielä kaikki. Neljäs albumi Confessions (2004) osoittautui uran huippuhetkeksi. Ei riittänyt, että Yeah! oli listojen kärjessä miltei kaikkialla – Confessionsista tuli toistaiseksi tuorein timanttilevyyn oikeuttavat kymmenen miljoonaa kappaletta kauppoihin myyty levy. Ulos sitä ostettiin julkaisuviikolla noin 1,1 miljoonaa kappaletta. Hot 100 -listan ykkösiä sateli: Yeah!, Burn, Confessions pt. II, My Boo, ja Top 10:iin ylsi myös Caught Up. Kaikkiaan Usher piti Hot 100 -listan paalupaikkaa 28 viikkoa vuonna 2004, josta yhtäjaksoisesti pisimmillään 19 viikkoa (Yeah! ja Burn) helmikuusta heinäkuun alkuun. Heinäkuussa kärkipaikan valloitti hetkeksi American Idol -voittaja Fantasia, mutta Burn palasi kärkeen vielä viikoksi, ennen kuin oli Confessions pt. II:n vuoro. Usher siis kampesi kärjestä oman kappaleensa kahdesti vuoden aikana.
Toki pitää muistaa, että tuohon aikaan monina viikkoina Hot 100 -listan kärki oli yhtenevä radiolistan kanssa, mutta silti moinen menestys on kerrassaan huimaavaa. Eihän ollut Usherin vika, että hän oli radioväen mielestä Yhdysvaltojen ykkösnimi.
Here I Stand -levyltä (2008) irtosi vielä ykkönen Love in This Club, mutta sinkkumenestys on alkanut sittemmin hiipua. Myös albumipuolella tökki, jos suhteutetaan Confessionsin lukemat Here I Standin lukemiin (kymmenisen miljoonaa – 1,2 miljoonaa). Tosin Confessions oli selvästi once in a career -kokemus, yhtä hurja suoritus kuin esimerkiksi Alanis Morissetten Jagged Little Pill aikoinaan.
Here I Stand oli myös taiteellisesti keskinkertainen tekele, ja mitä olen uusia sinkkuja kuullut, niin juuri ykköseksi yltäneellä Raymond V Raymondilla meininki on parempaa. Esimerkiksi Lil Freak (alla) on varsin menevä r&b-jytke. Kappaleella vierailee Young Money -perheen naisvahvistus Nicki Minaj, jonka pian julkaistava oma materiaali on kenties vuoden odotetuinta.
Tästä tulikin näköjään melkoinen essee, mutta Raymond V Raymondista vielä sen verran, että kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun oppi-isä syrjäyttää suojattinsa ykköspaikalta. Elton Johnin Rocket-merkilleen kiinnittämä Neil Sedaka oli Hot 100 -listan ykkösenä kappaleella Bad Blood vuonna 1974, kunnes John kampesi hänet alemmas omalla Island Girlillään.
Siis kahdeksan Hot 100 -ykköstä ja kolme Yhdysvaltojen ykkösalbumia sekä kolme Britannian single- ja albumiykköstä. Ei paha. Jos Usherin musiikki ei jostain syystä ole tuttua, niin joku saattaa muistaa hänet Kauniista ja rohkeista, jossa hän näytteli hetken vuonna 1998.
Usher "Lil Freak" from Sean John on Vimeo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti