tiistai 30. marraskuuta 2010

Listanimi: Bruce Springsteen

Pomo eli Bruce Springsteen lukeutuu niihin ikääntyviin artisteihin, jotka ovat saaneet kauan aikaa sitten heittää hyvästit singlelistamenestykselle, mutta joiden albumi- ja keikkasuosio pysyy vakaana vuodesta toiseen.

Kuusikymppinen Springsteen nousi kuuluisuuteen vuonna 1975 albumilla Born to Run, jolta irroitettiin Yhdysvaltojen listoille samanniminen hittisingle. Born to Run -albumi nousi heti myös Britannian listan Top 20:iin ja myi siellä platinaa. Yhdysvalloissa levy nousi kolmanneksi ja on myynyt hyvin ilmestymisestään lähtien.

Vuonna 1978 julkaistu Darkness on the Edge of Town menestyi suurin piirtein samalla tavalla, mutta The River (1980) toi jo ensimmäisen albumilistan ykkösen Yhdysvalloissa ja ylsi Britanniankin kakkoseksi. Nimibiisistä tuli Springsteenin ensimmäinen Top 40 -brittihitti. Akustinen Nebraska (1982) osoittautui listamielessä lyhytikäisemmäksi, mutta kävi sekä Britannian että Yhdysvaltojen kolmantena.

Todellinen jättipotti osui kohdalle Born in the U.S.A. -albumilla (1984). Se meni sekä Yhdysvaltojen että Britannian ykköseksi usean viikon ajaksi ja oli vuoden 1985 myydyin albumi kotimaassaan. Siltä irroitettiin Hot 100 -listalle lähes ennennäkemättömästi seitsemän Top 10 -hittiä. Dancing in the Darkista tuli Springsteenin ensimmäinen Top 10 -single myös Britanniassa.

Seuraajaa Tunnel of Love (1987) odotettiin luonnollisesti kuin kuuluisaa nousevaa kuuta. Välissä ehdittiin julkaista Live 1975-85 (1986), joka ylsi livelevylle harvinaisesti Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen ja jopa livesingle War nousi Hot 100 -listan kahdeksanneksi. Täten Tunnel of Love oli ilmestyessään varma listamenestys, vaikkei kasvanutkaan Born in the U.S.A.:n kaltaiseksi megasukseeksi.

Vuonna 1992 Springsteen seurasi Guns 'N Rosesin jalanjälkiä ja julkaisi samaan aikaan kaksi erillistä albumia: Human Touchin ja Lucky Townin. Toisin kuin Britanniassa, ne eivät päässeet Yhdysvaltojen listan kärkeen, vaan joutuivat tyytymään sijoihin kaksi ja kolme. Jo tässä vaiheessa Springsteen alkoi olla selvästi enemmän albumimenestyjä, vaikka Philadelphia-leffaan tehty Streets of Philadelphia (1994, alla) nousi kakkoseksi ja muodostui hänen uransa suurimmaksi brittihitiksi.

Aiemmin harvoin levyttäneen Springsteenin tahti kiihtyi 2000-luvulla. Isoksi sukseeksi osoittautunutta The Risingia (2002) edelsi reilun kuuden vuoden tauko, mutta sittemmin olemme saaneet viisi studioalbumia, jotka kaikki ovat ainakin käyneet britti- ja jenkkilistojen kärkipäässä – yleensä ykkösenä. Juuri julkaistu The Promise -tupla, joka sisältää lauluja Darkness of the Edge of Town -ajalta, viestii tietynlaisesta Pomo-ähkystä, sillä se pääsi Britanniassa seitsemänneksi ja Yhdysvalloissa vain sijalle 16. Britanniassa Darknessin deluxe-version myynti tosin yhdistettiin The Promisen kanssa, rapakon takana ne listautuivat erikseen.

Springsteenillä ei ole ainuttakaan Hot 100 -listan tai Britannian singlelistan ykköstä. Yhdysvalloissa suurin menestyssingle on Dancing in the Dark, joka vietti neljä viikkoa kakkossijalla. Viimeksi hänet on nähty Hot 100 -listalla Working on a Dream -albumin (2009) nimibiisillä, joka käväisi sijalla 95.

Lopuksi tiivistelmä numeroina: Yhdeksän ykköstä ja 16 Top 10 -albumia Yhdysvalloissa, kahdeksan ykköstä ja 15 Top 10 -lättyä Britanniassa. 12 Hot 100 -listan Top 10- ja 18 Top 40 -hittiä Yhdysvalloissa. Neljä Top 10- ja 19 Top 40 -brittihittiä.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Listakatsaus, vko 48

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Rihanna – Only Girl (In the World)
2. (4.) Pink – Raise Your Glass
3. (1.) Far East Movement feat. Cataracs & Dev – Like a G6
4. (6.) Ke$ha – We R Who We R
5. (5.) Nelly – Just a Dream
6. (9.) Katy Perry – Firework
7. (3.) Bruno Mars – Just the Way You Are
8. (7.) Rihanna featuring Drake – What's My Name?
9. (22.) Cee Lo Green – F**k You (Forget You)
10. (10.) Trey Songz featuring Nicki Minaj – Bottoms Up

Rihannan Only Girl (In the World) nousi Hot 100 -listan huipulle. Kyseessä on Billboardin mukaan ensimmäinen kerta, kun albumin ensimmäinen singlelohkaisu nousi ykköseksi vasta toisen jälkeen. Tietyllä tavalla kuitenkin The Beatles ehti pioneeriksi tälläkin saralla: She Loves You julkaistiin alun perin vuonna 1963 ennen I Want to Hold Your Handiä (1964), mutta nousi ykköseksi vasta viimeksi mainitun jälkeen maaliskuussa 1964.
Only Girl on joka tapauksessa Rihannan yhdeksäs ykkössingle ja jo neljäs tänä vuonna. Neitoa ei tunnu pysäyttävän mikään. Yhdeksän ykköstä on enemmän kuin kenelläkään muulla 2000-luvulla. Usherilla on kahdeksan.
Gwyneth Paltrow sai ensimmäiset Hot 100 -merkintänsä esittämällä Glee-sarjassa Cee Lo Greenin Forget Youn sekä Singing in the Rainin naitettuna Umbrellan kanssa. Glee Castin ja Paltrow’n versio Forget Yousta debytoi sijalla 11, mutta oikeutetusti alkuperäinen sai vielä kovemman vauhdin ja nousi sijalta 22 ensimmäistä kertaa Top 10:iin yhdeksänneksi.
Paltrow ei ole listauntuvikko. Hän sai radiohitin vuonna 2000 esittämällä Huey Lewisin kanssa Smokey Robinson -biisin Cruisin'. Odottelemme Chris Martin -duettoa.
Dr. Dren Detox saattaa sittenkin ilmestyä joskus. Uusi biisi Kush (49)  palautti miehen Hot 100 -listalle pääroolin esittäjänä kymmenen vuoden tauolta. Ykkösiä ei vielä ole omissa nimissä, mutta vierailu Blackstreetin No Diggityllä (1996) toi paalupaikan. Hän oli mukana myös 2Pacin California Lovella (1996), joka julkaistiin ykkössingle How Do U Want Itin toisena a-puolena.
Toinen palaaja on Michael Jackson, jonka tauko ei ehtinyt venyä kuin kahden ja puolen vuoden mittaiseksi. Edellisellä listamerkinnällä Wanna Be Startin’ Somethin’ 2008 oli mukana Akon, joka laulaa myös Hold My Handillä (84). Jacksonilla on omissa nimissään 13 Hot 100 -listan ykköstä, viimeisin You Are Not Alone (1995).


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Susan Boyle – The Gift
2. (-) Jackie Evancho – O Holy Night (EP)
3. (-) Rihanna – Loud
4. (-) Josh Groban – Illuminations
5. (-) Kid Rock – Born Free
6. (-) Rascal Flatts – Nothing Like This
7. (-) Keith Urban – Get Closer
8. (-) Soundtrack – Glee: The Music, The Christmas Album
9. (2.) Taylor Swift – Speak Now
10. (-) Nelly – 5.0

Susan Boylen The Gift kasvatti myyntiään muutaman prosentin viime viikosta ja jätti taakseen muun muassa USA:n Talentista löytyneen kymmenvuotiaan Jackie Evanchon. O Holy Night sisältää neljän biisin ep:n ja dvd:n, joten albumilistakriteerit täyttyvät juuri ja juuri. Sitä ostettiin 239 000 kpl. Jossitteluna voidaan mainita, että jos Evancho olisi lyönyt Boylen, hänestä olisi tullut listahistorian nuorin ykkösartisti.
Rihanna ylsi Loud-albumillaan uransa parhaaseen viikkomyyntiin, mutta albumilistan ykkössija on viidestä Top 10 -menestyksestä huolimatta yhä saavuttamatta.
Yhtä varmasti kuin joulu tulla jolkottaa saapuu listoille Josh Groban – joko vanhalla joululevyllään Noël tai uudella materiaalilla. Illuminations aloitti nelossijalta ja on miehen kuudes Top 10 -albumi kymmenen vuoden sisään. Ykkösiäkin on kaksi, Closer (2003) ja mainittu Noël (2007).
Kuudetta kertaa kärkikympissä on myös rokkari Kid Rock, jonka Born Free debytoi sijalla viisi. Mies pääsi maistamaan ykkössijan makua edellisellä albumillaan Rock N Roll Jesus (2007). Ensimmäinen lista-albumi Devil Without a Cause (1998) on saanut 11-kertaisen platinamerkinnän.
Mihin tahansa muuhun vuodenaikaan Rascal Flattsin studioalbumi olisi varmahko ykkönen, mutta nyt Nothing Like This joutui tyytymään kuudenteen tilaan. Bändi on kärkikympissä seitsemättä kertaa ja neljä edellistä studioalbumia ylsivät kärkeen asti.
Kantrihenkistä menoa löytyy myös pykälää alempaa Keith Urbanin toimesta. Jo 90-luvun alusta lähtien levyttäneellä australialaiselta vei kymmenen vuotta murtautua listojen kärkeen, mutta sittemmin meno on ollut tasaisen vahvaa. Ykkössijakin tuli viimevuotisella Defying Gravityllä.
Glee jatkoi Top 10 -putkeaan joulualbumilla ja kärkikympin kahdeksas uutuus on Nellyn Britanniassa flopannut 5.0. Nimestään huolimatta 5.0 on räppärin kuudes studioalbumi ja kaikki kuusi ovat myös Top 10 -menestyksiä.
A Day to Remember (11) on ensimmäistä kertaa Top 20:ssä ja Pinkin kokoelma debytoi tyypillisillä kokoelmasijoilla (14). Bruce Springsteenin The Promise sen sijaan petti odotukset 16. sijallaan.
Muun muassa The Beatlesin ilmaantuminen iTunesiin kiritti digitaalisen kaupan noin viidenneksen vuodentakaista paremmaksi. Albumilistan top sataan ponnahti seitsemän The Beatles -julkaisua, korkeimmalle Abbey Road (48).
Eminemin Recoverystä tuli vuoden ensimmäinen kolmen miljoonan myydyn albumin rajan rikkonut julkaisu.


Britannian singlet Top 10

1. (-) X Factor Finalists 2010 – Heroes
2. (3.) Ellie Goulding – Your Song
3. (1.) JLS – Love You More
4. (-) Olly Murs – Thinking of Me
5. (4.) Rihanna – Only Girl (In the World)
6. (2.) Take That – The Flood
7. (6.) Far East Movement feat. Cataracs & Dev – Like a G6
8. (5.) Katy Perry – Firework
9. (12.) Adele – Make You Feel My Love
10. (18.) Rihanna featuring Drake – What’s My Name?

David Bowien Heroes ylsi vuonna 1977 ainoastaan sijalle 24, mutta nyt oli sen vuoro päästä (tai joutua) X Factor -kilpailijoiden käsittelyyn ja kärkeen. Kahtena aiempana vuonna samoihin aikoihin ykkösenä ovat käyneet tulkinnat Mariah Careyn Herosta sekä Michael Jacksonin You Are Not Alonesta.
Viime vuoden X Factorista ponnistanut Olly Murs seurasi ykkössingleään Please Don’t Let Me Go nyt Thinking of Men nelossijalla.
BBC:n Sound of 2011 -listalle veikattu Jessie J debytoi sijalla 25 esikoissinglellään Do It Like a Dude. Brett Domino väsäsi ravintoterapeutti Gillian McKeithistä laulun sijan 29 arvoisesti.
Viikon positiivinen yllätys on Gorillazin Doncamatic (All Played Out) -biisin 37. sija, sillä aiemmin tänä vuonna julkaistulta Plastic Beachiltä ei lohjennut ainoatakaan Top 40 -hittiä.
Kylie Minoguen Better Than Today punnersi sijalle 40. Duffyn paluusingle Well Well Well (41) tai Liam Gallagherin uuden Beady Eye -projektin Bring the Light (61) eivät kyenneet edes siihen.
Top 40:n alapuolella alkavat ryhmittyä joululaulut kuten The Poguesin ja Kirsty MacCollin Fairytale of New York (51). Facebookissa yritetään saada se viimein jouluykköseksi kunnioittamaan MacCollin kuoleman kymmenvuotispäivää. Klassikkobiisin paras noteeraus eli kakkossija lohkesi julkaisuvuonna 1988, vuonna 2005 päästiin kolmoseksi, seuraavana vuonna kuudenneksi ja 2007 neljänneksi.


Britannian albumit Top 10


1. (1.) Take That – Progress
2. (-) JLS – Outta This World
3. (-) Westlife – Gravity
4. (3.) Susan Boyle – The Gift
5. (2.) Rihanna – Loud
6. (4.) André Rieu – Moonlight Serenade
7. (6.) Bon Jovi – Greatest Hits
8. (12.) Kings of Leon – Come Around Sundown
9. (5.) Pink – Greatest Hits…So Far!
10. (9.) Michael Bublé – Crazy Love

Take Thatin Progressin myynti putosi tietenkin prosentuaalisesti melko paljon, mutta se piti silti takanaan JLS:n toisen albumin Outta This World sekä Westlifen 11. pitkäsoiton nimeltään Gravity. Irlantilaisilla on seitsemän ykkösalbumia ja Gravityn kolmas sija on yhtyeen heikoin.
Levy-yhtiötä vaihtanut Russell Watson julkaisi uuden albumin uudella lafkalla viikko vanhan firman kokoelman jälkeen ja sijoittui pykälää paremmin: 13. Nimeämispolitiikka ei ole muuttunut lainkaan.
My Chemical Romancen pitkäniminen neljäs albumi oli ensimmäisissä väliaikatiedoissa jopa viidentenä, mutta putosi lopulta ulos kärkikympistä sijalle 14. The Black Parade (2006) ylsi kakkoseksi ja on bändin ainoa Top 10 -albumi toistaiseksi.
Kanye Westin My Beautiful Dark Twisted Fantasy kärsii toistaiseksi hittien puutteesta ja joutui tyytymään 16. sijaan. Yhdysvalloissa se on matkalla ykköseksi. Westillä on yksi ykkösalbumi (Graduation, 2007), edellinen 808s & Heartbreak (2008) pääsi sijalle 11.
Tuotteliaan Daniel O’Donnellin joulualbumi jäi Top 20:n ulkopuolelle sijalle 21. Hartaalla O’Donnellilla on kymmenen Top 10 -albumia, muttei vielä ykköstä.
Ensi viikolla USA:ssa Kanye Westille kovimman vastuksen tarjoava Nicki Minaj debytoi Pink Friday -esikoisellaan sijalla 34, neljä pykälää Josh Grobanin uutuuden alapuolella.

torstai 25. marraskuuta 2010

Kristallipallo: Nero – Me & You

Dubstep on ollut viimeisen vuoden aikana melko näkyvä genre brittilistoilla ja jos suuntaus on tämä, en ihmettelisi, vaikka alkuvuodesta 2011 saisimme kunnolla räimivän brittilistan ykkösen.

Nero-nimisen kaksikon tammikuun alussa ilmestyvä Me & You voisi olla sellainen. Bändi on toistaiseksi vielä marginaalissa, mutta remiksaukset sekä dubstep-piirien hehkutus sinkosivat Me & Youn syksyllä muun muassa Radio 1:n tiskijukkien suosioon. Homman taustalla on muutaman isohkon hitin saanut Chase & Status sekä MTA-lafka.

Mystisen Alanan laulama Me & You ei oikeastaan edusta varsinaista dubstepiä vaan pikemminkin eräänlaista rockin ja dubstepin yhteensulautumista. En tiedä onko sille genrenimeä...rock step?

Tyylilajista viis. Hieno raita.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Tuttuja ensikertalaisia

Vaikkei mitenkään mullistavaksi osoittautunutkaan, The Beatlesin iTunes-diili sinkosi brittilistan Top 75:een kaksi tulokasta, Twist and Shoutin (46) ja Here Comes the Sunin (64). Kumpaakaan ei ole julkaistu virallisena singlenä. Twist and Shout julkaistiin alun perin liverpoolilaisten ensimmäisellä albumilla Please Please Me (1962) ja Here Comes the Sun albumilla Abbey Road (1969). The Beatlesilla on nyt 34 singlelistamerkintää.

Take That on tämän hetken kiistatta suurin yhtye Brittein saarilla. Mainitsin edellisen tekstin kommenttiosiossa, että Progressia ostettiin viikon aikana enemmän kuin mitään muuta albumia 2000-luvulla. Be Here Now toki jäi aika kauas edelle.

Top 75 -singlelistalle ei Progressilta ole kuitenkaan livahtanut muita kuin The Flood. Sen sijaan sijalle 74 palasi Rule the World (2007), joka on selvästi massiivisin Take That -hitti, vaikkei koskaan yltänyt ykköseksi. Se on viettänyt Top 75:ssä huimat 73 viikkoa.

Listasuhdanteet muuttuvat joskus nopeastikin. Menneitä singlelistan urotekojaan saavat muistella ainakin Kanye West (Runaway, 56), Chipmunk (Flying High, 72) sekä uudella singlellään kummallisen alas jäänyt Florence & The Machine (Heavy in Your Arms, 53). Florencen biisi on tosin julkaistu jo aiemmin kolmannen Twilight-elokuvan soundtrackilla, mutta silti.

Albumilistan floppiosastoon tungetaan toistaiseksi edellisessä tekstissä mainittu Tinchy Stryderin Third Strike (48) sekä Nellyn 5.0 (59). Stryderin ensimmäinen lista-albumi Catch 22 (2009) ylsi kakkoseksi ja Nellyn albumilistarivistön aiemmat palaset ovat 14, 2, 8, 11 ja 20. Myös Elvis Presleyn nimen vetovoimalla on rajansa: Viva Elvis romahti 19-52.

Elton Johnin duettoalbumi Leon Russellin kanssa ehti ulos listalta silmänräpäyksessä, mutta Your Song -revival nosti Rocket Man -kokoelman potentiaaliseksi joulun kauppatavaraksi. Sijalle 53 palannut kooste ylsi tuoreeltaan kakkoseksi vuonna 2007.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Listakatsaus, vko 47

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Far East Movement feat. Cataracs & Dev – Like a G6
2. (4.) Rihanna – Only Girl (In the World)
3. (3.) Bruno Mars – Just the Way You Are
4. (7.) Pink – Raise Your Glass
5. (6.) Nelly – Just a Dream
6. (5.) Ke$ha – We R Who We R
7. (1.) Rihanna featuring Drake – What’s My Name?
8. (-) Glee Cast – Teenage Dream
9. (10.) Katy Perry – Firework
10. (8.) Trey Songz featuring Nicki Minaj – Bottoms Up

Hot 100 -listan kärkikamppailu oli tällä viikolla hurjan tiukka. Taiston voittajaksi selviytyi muutaman viikon takainen ykkönen Like a G6 Rihannan Only Girlin sekä muun kärkinelikon hengittäessä niskaan. Ykkösviikko on sille kolmas. Rihannan toinen hitti What’s My Name tupsahti maan pinnalle ja sijalle seitsemän, vaikka oli viikon eniten radiosoittoa lisännyt biisi.
Glee-versio Katy Perryn Teenage Dreamistä nousi yllättäen ryhmän toiseksi Top 10 -hitiksi. Ensimmäinen oli tulkinta Journeyn Don’t Stop Believin’ -biisistä (#4, 2009). Glee Castilla on nyt toiseksi eniten Hot 100 -merkintöjä: 93. Viimeksi ohittui James Brown (91).
Black Eyed Peas tehtaili ykkössinkkuja liukuhihnalta viime vuonna, mutta uusi biisi The Time (Dirty Bit) joutui tyytymään 12. sijaan. Biisin kertosäe on poimittu Dirty Dancing -leffasta. Bill Medleyn ja Jennifer Warnesin The Time of My Life vietti viikon Hot 100 -listan kärjessä vuonna 1987.
Sugarlandin Stuck Like Glue oli viikon kovin myynnin kasvattaja ja nousi toistaiseksi parhaalle sijalleen 17:nneksi.
Glee-uutuuksien lisäksi listalla debytoivat muun muassa Kid Cudin Marijuana (54) ja Lupe Fiascon The Show Goes on (57). Jason Aldeanin ja Kelly Clarksonin hitiltä tuoksahtava duetto Don’t You Wanna Stay loikkasi 93-56. Yhteistyö kantritähden kanssa on Clarksonille tuttua touhua: Because of Yousta (#7, 2005) julkaistiin myös versio, jolla Clarkson duetoi tällä viikolla albumilistalle nousseen Reba McEntiren kanssa.


USA:n albumit Top 10

1. (-) Susan Boyle – The Gift
2. (1.) Taylor Swift – Speak Now
3. (-) Kid Cudi – Man on the Moon II
4. (-) Various Artists – NOW 36
5. (-) Bon Jovi – Greatest Hits
6. (2.) Jason Aldean – My Kinda Party
7. (-) Reba – All the Women I Am
8. (3.) Sugarland – The Incredible Machine
9. (-) Cee Lo Green – The Lady Killer
10. (5.) Lil Wayne – I Am Not a Human Being

Paul Greinin blogin (ks. Suositeltavaa lukemista) mukaan Susan Boylesta tuli ensimmäinen joulualbuminsa suoraan kärkeen saanut artisti sitten vuoden 1946 ja Perry Comon Merry Christmas Musicin. Vuonna 1946 albumilista käsitti vain viisi nimikettä. The Giftiä ostettiin 318 000 kpl ja se on siis naisen toinen peräkkäinen ykkönen. Sekä The Giftillä että Comon albumilla versioidaan perinteinen O Come All Ye Faithful.
Kid Cudin toinen sooloalbumi debytoi hittien puuttumisesta huolimatta hienosti kolmantena 169 000 kappaleen myynnillä. Esikoinen Man on the Moon: The End of Day ylsi neljänneksi.
Sijalla viisi näyttäytyy Bon Jovin Greatest Hits -kokoelma. Bändillä on nyt 11 Top 10 -albumia.
Jo mainittu Reba McEntire käyttää vain etunimeään ja puhuu itsestään monikossa, mutta on kärkikympissä kahdeksatta kertaa. Rouva sai kaksi peräkkäistä ykköstäkin vuosina 2007-2009. 1980-luvun alussa levytysuransa aloittanut McEntire nosti profiiliaan tv-sarjansa avulla 2000-luvun puolessa välissä – sitä ennen albumilistasijoitukset ehtivät valua Top 40 -osastolle.
Cee Lo Green yllätti Britannian (#10) tavoin myös Yhdysvalloissa, missä Fuck You ei ole saanut kummoistakaan radiotukea. Hyvän myynnin tuella se kuitenkin kävi Hot 100 -listan sijalla 17. Greenin sooloalbumisarake näyttää tasaista sarjaa 11, 13 ja 9. The Lady Killer on siis hänen ensimmäinen Top 10 -soolonsa.
Country Music Associationin palkintojenjakokemut vauhdittivat Lady Antebellumin (13), Miranda Lambertin (15) sekä Zac Brown Bandin (20) tuotokset takaisin Top 20:iin. Vuoden parhaaksi albumiksi valittu Lambertin Revolution on viettänyt listalla jo reilusti yli vuoden. Sen paras noteeraus on debyyttiviikon kahdeksas sija.
Chris Tomlinin viime vuonna julkaistu Glory in the Highest: Christmas Songs of Worship näyttäytyy ensimmäistä kertaa Top 20:ssä sijalla 19. Tomlinilta ilmestyi uusikin albumi tällä viikolla.
Dave Matthews Band sai jo 13. livelevynsä albumilistalle, kun Live in New York City debytoi sijalla 36. Jotkut tiedostavat vahvuutensa paremmin kuin toiset.
Has-been- sekä vanhusosastoa edustavat muun muassa Twista (42), Marie Osmond (71) sekä Q: Soul Bossa Nostra -paluualbumillaan karmean alas jäänyt Quincy Jones (86). Osmondin meriitiksi luettakoon, että I Can Do Thisin sijoitus on hänen parhaansa sitten vuoden 1973.


Britannian singlet Top 10


1. (-) JLS – Love You More
2. (2.) Take That – The Flood
3. (39.) Ellie Goulding – Your Song
4. (1.) Rihanna – Only Girl (In the World)
5. (3.) Katy Perry – Firework
6. (51.) Far East Movement feat. Cataracs & Dev – Like a G6
7. (11.) Black Eyed Peas – The Time (Dirty Bit)
8. (5.) Alexis Jordan – Happiness
9. (4.) McFly featuring Taio Cruz – Shine a Light
10. (-) Westlife – Safe

Ensi viikolla toisen albuminsa julkaiseva JLS sai neljännen ykkösensä viidestä singlestä Children in Need -kampanjan virallisen laulun Love You More debytoitua kärjessä.
Kuten viime viikolla ennakoin, Ellie Gouldingin versio Elton Johnin Your Songista ryntäsi kärkikymmenikköön. Siitä tuli myös biisin korkeimmalle yltänyt versiointi: John lauloi alkuperäisen seitsemänneksi ja Alessandro Safinan kanssa levytetyn neljänneksi. Your Songista tuli myös Gouldingin uran paras noteeraus. Johnin alkuperäinen palasi sijalle 61.
Toinen viime viikolla listalle kiirehtinyt hitti, Far East Movementin jenkkiykkönen Like a G6, pomppasi kuudenneksi.
Viikon suurin jännitysmomentti oli se, katkeaako Westlifen huima 24 Top 10 -singlen putki joulukalenterimaisesti siihen. Ei katkennut, Safe debytoi juuri kymmenentenä. Irlantilaisyhtyeen ura alkoi legendaarisesti kuudella ykkösellä toukokuusta 1999 lähtien ja putken katkaisi käsistään kätevä Bob the Builder jouluna 2000. Kaikkiaan ykkösiä on 13.
Westlifen peli ei ole siis pelattu, mutta onko sinkun nimi Game Over enteellinen Tinchy Stryderille? Edellinen listahitti oli nimeltään Second Chance ja sijoitus sama 22. Third Strike -albumi limbosi sijalle 48.
Alistair Griffin sai sai pitkästä aikaa Top 40 -singlen formulabiisistä Just Drive (38). The Beatlesin iTunes-diilin ainoa Top 40 -seuraamus oli Hey Jude (40), ykkönen syksyllä 1968. Top 75:stä löytyy kolme muutakin Beatles-klassikkoa.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Take That – Progress
2. (-) Rihanna – Loud
3. (1.) Susan Boyle – The Gift
4. (-) André Rieu – Moonlight Serenade
5. (-) Pink – Greatest Hits…So Far
6. (2.) Bon Jovi – Greatest Hits
7. (-) Bruce Springsteen – The Promise
8. (3.) Cheryl Cole – Messy Little Raindrops
9. (5.) Michael Bublé – Crazy Love
10. (9.) Katy Perry – Teenage Dream

Take Thatin kolmatta paluun jälkeistä studioalbumia Progress ostettiin ensi tietojen mukaan yli puoli miljoonaa kappaletta, mikä on Britannian kokoisessa maassa melko huima saavutus.
Rihannan Loud kävi ihan hyvin kaupaksi neidon edelliseen albumiin verrattuna ja debytoi kakkosena kaukana Take Thatin takana, mutta löi esimerkiksi Boylen. Rihannalla on yksi ykkösalbumi Britanniassa, Yhdysvalloissa ei edes sitä.
Sijalle neljä ponnisti vasta vuodenvaihteessa kärkikahinoihin tutustunut hollantilaisviulisti André Rieu. Forever Vienna (2009) kävi kakkosena ja nyt Moonlight Serenadesta tuli miehen kolmas lista-albumi.
Pinkillä on hyvä suora: ainoastaan esikoinen Can’t Take Me Home (#13, 2000) on jäänyt Top 10:n ulkopuolelle. Ykkössijakin saavutettiin Funhousella (2008).
Hieman pidempään listamenestyksestä on ehtinyt nauttia Bruce Springsteen. The Promise on Pomon kymmenes listamerkintä tällä vuosituhannella, mitä vasten on aika hassua, että aikoinaan Tunnel of Loven (1987) ja Human Touch/Lucky Townin (1992) väliin jäi viisi vuotta. Ykkösalbumeita Springsteenillä on kuusi.
Kauniisti laulava Russell Watson on ollut myös hyvin tuottelias: The Platinum Collection (14) on jo kymmenes Top 40 -albumi hänen kymmenen vuotta kestäneellä listaurallaan. Paras sijoitus tuli edellisellä kokoelmalla The Voice: Ultimate Collection (#2, 2006). Albumien nimeämiseen ei varmaan ole jäänyt liiemmälti aikaa, sillä kolmen eri albumin nimi, tai osa siitä, on The Voice.
Shayne Wardin kolmatta albumia saatiin odotella kolme vuotta, eikä se yltänyt 15. sijaa korkeammalle. Edeltäjät nettosivat sijat 1 ja 2. Myös McFlyn käyrä osoittaa alaspäin: kuuden albumin sijoitukset ovat 1, 1, 6, 4, 8 ja nyt 20.
Annie Lennoxin sijalta 27 aloittanut joululevy A Christmas Cornucopia lienee Pinkin kokoelman tavoin listatavaraa seuraavan kuukauden ajan. Eurythmicsin jälkeen Lennox on julkaissut seitsemän sooloalbumia, joista aiemmat kuusi ylsivät kärkikymppiin. Joululevyt ovat aina vähän erikoistapauksia.
Veteraaniduo Foster & Allen pitää tällä viikolla Top 40:n perää. Heidän Top 40 -uransa alkoi jo vuonna 1984, mutta kärkikymppi on duona vielä vallottamatta.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Listanimi: Take That

Take That on ollut kotimaassaan hurjan suosittu ennen lopettamistaan ja paluunsa jälkeen, mutta Robbie Williamsin tultua takaisin remmiin he ovat vielä suositumpia: Progress-albumi mittautti ensimmäiselle väliaikapisteelle 235 000 kappaleen myynnin, enemmän kuin kuluvan vuoden korkein viikkosaldo.

The Flood (alla) joutui kuitenkin tyytymään singlelistan kakkossijaan Rihannan Only Girlin takana, ja tällä viikolla sen ohitse on rynnimässä ainakin JLS:n hyväntekeväisyyssingle Love You More. The Floodista tuli kuitenkin bändin 19. Top 10 -sinkku.

Manageri Nigel Martin-Smith päätti 1990-luvun vaihteessa alussa luoda menestysbändin, jossa olisi kauniita ja komeita laulavia ja tanssivia poikia. Esikuvana oli luonnollisesti New Kids on the Block. Koe-esiintymisten ja puskaradion kautta bändiin valikoituivat Gary Barlow, Howard Donald, Jason Orange, Mark Owen sekä Robbie Williams.

Suksee kiersi mutkan kautta: ensimmäinen single Do What U Like (1991) ei yltänyt Britannian singlelistan Top 75:een eivätkä Promises (1991) sekä Once You’ve Tasted Love (1992) menestyneet kummoisesti. Oli pakko luottaa covereihin ja se arpa toimii usein: Tavares-versiointi It Only Takes a Minute (#7, 1992) toi ensimmäisen Top 10 -hitin ja esikoisalbumilta Take That & Party (1992) lohkaistiin myös Barry Manilow -cover Could It Be Magic, josta tuli kolmossijoineen yhtyeen siihen mennessä suurin menestys.

Eurooppa heräsi viisikon touhuihin toden teolla keväällä 1993. Uutta albumia ennakoinut Pray (1993) nousi listoille ympäri mantereen, ja ansiosta. Täysin Barlow’n kirjoittamasta biisistä tuli ryhmän ensimmäinen brittiykkönen.

Toista albumia Everything Changes (1993) pohjustettiin pitkään ja hartaasti kolmella singlellä, joista albumijulkaisun yhteyteen valittiin Dan Hartmanin tanssihitti Relight My Fire, jolla vieraili Lulu. Joulusingleksi poimittiin balladi Babe ja maaliskuussa 1994 julkaistiin Everything Changes, yhtyeen toistaiseksi ainoa Robbie Williamsin liidaama ykkössingle. Kaikkiaan Everything Changesilta irtosi neljä ykköstä ja kuusi Top 3 -sinkkua ja albumi sai Mercury Prize -ehdokkuuden.

Eurooppa oli polvillaan ja bändin ympärille kasattiin krääsää lähes samalla vauhdilla kuin Spice Girlsille pari vuotta myöhemmin. Vaikka kyseessä oli yhtye, sen kantava voima oli Barlow, joka kirjoitti nyt käytännössä kaikki biisit.

Take Thatin menestys ulottui hetkeksi myös Yhdysvaltojen puolelle. Back for Good (1995) nousi Hot 100 -listan seitsemänneksi ja nosti Nobody Else -albuminkin listoille.

Robbie Williamsille ei Back for Goodin jälkeen meno enää maistunut ja hän jätti yhtyeen riitaisasti. Seuraavana keväänä koko yhtyeen taru oli lopussa. Silloiseksi joutsenlauluksi jäivät tulkinta Bee Geesin How Deep Is Your Lovesta sekä Greatest Hits -kokoelma.

Soolourat menivät miten menivät: Barlow sai pari ykkössingleä, Mark Owen jäi hieman vähemmälle huomiolle. Robbie Williamsin kannalta irtiotto Take Thatista oli onnistunut veto, sillä kovasta työstään huolimatta yhtye ei koskaan saanut varauksetonta hyväksyntää – poikabändin kirouksia. Williamsin oma urakin lähti cooleista kavereista huolimatta toden teolla kiitoon vasta Angels-balladin (1997) nostettua esikoisalbumi Life Thru a Lensin menekkiä. Musiikillisesti Angels ei poikennut mitenkään Take Thatin linjasta.

Bändi palasi vuonna 2005 aikuisempana, mutta vähintään yhtä hyvillä kappaleilla. Never Forget -kokoelmaa ja loppuunmyytyä kiertuetta seurasivat ykkössinglet Patience ja Shine, sekä menestysalbumi Beautiful World (2006). Bändin suksee on rajoittunut kuitenkin Brittein saarille ja Keski-Eurooppaan. Esimerkiksi Suomessa yhtye on päässyt myyntilistoille viimeksi vuonna 1996. The Floodissa saattaa olla aineksia singlehitiksi.

Lopuksi manchesteriläisyhtyeen brittilistaura numeroina: 11 ykkössingleä, 19 Top 10 - menestystä ja 23 Top 40 -sinkkua. Kuusi ykkösalbumia ja kahdeksan Top 10 -kokopitkää. Pojista kasvoi miehiä, mutta meno sen kuin paranee. Esimerkillistä.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Floppeja ja periksiantajia

Sama bändi, eri profiili. Girls Aloud -tytöt Cheryl Cole sekä Nadine Coyle julkaisivat albumin peräkkäisillä viikoilla, mutta vastaanotto oli radikaalisti erilainen: Cole sai toisen ykkösensä, Coylen yritys lässähti sijalle 47. Coylen Insatiable-lätyn suoritus oli suorastaan hämmentävän kehno ottaen huomioon Girls Aloudin vahvan fanipohjan.

Colehan on megajulkkis, joka saa X Factorin tuomarina ilmaista näkyvyyttä jatkuvasti, joten sinänsä vertailu ei ole aivan reilua. Coylen taustalla vaikuttaa myös huomattavasti Polydoria rajallisemmin resurssein operoiva Black Pen -yhtiö.

Mutta edes levy-yhtiö ei selitä tätä floppia: kahden ykkössinglen jälkeen hip hop -ryhmä Roll Deepin Winner Stays on -albumi hyytyi sijalle 55. Merkkejä kompuroinnista oli kyllä havaittavissa, sillä viime viikolla Take Control -single mätkähti 29:nneksi. 55. sija on jopa huonompi kuin kollektiivin esikoisen 50. sija vuonna 2005 – ja silloin tukena oli vain kaksi Top 40 -sinkkua.

Jos asiaa tarkastelee oikein ilkeästi, niin oletetusti puolesta miljoonasta edes yhden kolmesta sinkusta hankkineesta vain noin prosentti osti albumin sen julkaisuviikolla.

En tiedä, lohduttaako Roll Deepin miehiä se tieto, että Stingin tyttären I Blame Coco -projekti jäi sijalle 86. The Constant kuitenkin kolkutteli Top 40:n portteja ainakin Ranskassa.

Ilta-Sanomat
ja Wall Street Journal tietävät jo kertoa, että The Beatlesin katalogi tulee lopultakin iTunesiin, vaikka virallinen ilmoitus asiasta tullee myöhemmin tänään. Suhteellisuudentaju karkasi käsistä tietenkin jo otsikossa ”Apple julistaa: Tätä päivää et unohda!”. Siitä onkin hyvä jatkaa lukemaan uutista ”Näin zumbaavat Zetor-miehet”.

The Beatlesin diili Applen kanssa ei välttämättä näy mitenkään radikaalisti listoilla, sillä kysyntää tuskin ohjataan johonkin tiettyyn biisiin. Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle vanhoilla biiseillä ei tietenkään ole asiaa, mutta digi- ja albumilistoilla saatetaan kokea pieni The Beatles -invaasio, samoin brittilistoilla. Katsellaan. Esimerkiksi Metallican sinkut eivät ole olleet laajalti uutisoidusta iTunes-diilistä huolimatta mitään kummoisia myyntimenestyksiä Yhdysvalloissa.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Listakatsaus, vko 46

Billboard Hot 100, Top 10

1. (60.) Rihanna featuring Drake – What’s My Name?
2. (2.) Far East Movement feat. Cataracs & Dev – Like a G6
3. (3.) Bruno Mars – Just the Way You Are
4. (4.) Rihanna – Only Girl (In the World)
5. (1.) Ke$ha – We R Who We R
6. (5.) Nelly – Just a Dream
7. (10.) Pink – Raise Your Glass
8. (7.) Trey Songz featuring Nicki Minaj – Bottoms Up
9. (6.) Usher featuring Pitbull – DJ Got Us Fallin’ in Love
10. (29.) Katy Perry – Firework

Karibian neito Rihanna sai vierailut mukaan lukien kahdeksannen Hot 100 -listan ykkösensä biisillä What’s My Name, joka myyntisinglen avulla loikkasi ykköseksi sijalta 60. Samalla kyydillä Drake pääsi kärkeen ensimmäistä kertaa ja kruunasi hienon vuotensa.
Rihannan aiemmat ykköset ovat SOS (2006), Umbrella (2007), Take a Bow (2008), Disturbia (2008), T.I.:n Live Your Life (2008), Rude Boy (2010) ja Eminemin Love the Way You Lie (2010). Siis kuusi omaa ja kaksi painavaa vierailua. Kahdeksan ykkösen klubissa ovat myös The Rolling Stones ja George Michael.
Rihanna on viime vuosien ylivoimaisesti ahkerin ykköshittien tekijä, sillä toiseksi eniten ykkösiä viiden viime vuoden aikana on saanut Justin Timberlake, neljä.
Taylor Swiftin läpimurtohitti oli nimeltään Tim McGraw ja itse Tim McGraw palasi listoille singlellä Felt Good on My Lips (26). McGraw’lla on 23 Top 40 -merkintää sekä nätti laulajavaimo Faith Hill.
Ke$han Sleazy debytoi sijalla 51, Nicki Minajin Eminem-yhteistyö Roman’s Revenge sijalla 56 sekä vanha kunnon Ricky Martin 74:ntenä kappaleella Lo Mejor De Mi Vida Eres Tu – tai englanniksi The Best Thing about Me Is You. Martinin edellisestä Hot 100 -merkinnästä onkin jo nelisen vuotta. Kappaleen englanninkielisestä nimestä tulee mieleen Bryan Adamsin ysärihitti The Only Thing That Looks Good on Me Is You (1996), joka ylsi brittilistan vitoseksi, mutta jäi Hot 100 -listalla sijalle 52.


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Taylor Swift – Speak Now
2. (-) Jason Aldean – My Kinda Party
3. (2.) Sugarland – The Incredible Machine
4. (-) Mariah Carey – Merry Christmas II You
5. (4.) Lil Wayne – I Am Not a Human Being
6. (3.) Kings of Leon – Come Around Sundown
7. (5.) Eminem –  Recovery
8. (-) Neil Diamond – Dreams
9. (-) Brad Paisley – Hits Alive
10. (6.) Elton John & Leon Russell – The Union

Taylor Swiftin Speak Now -albumin myynti putosi kolmasosaan viime viikosta, mutta sekin riitti selvään kärkipaikkaan Yhdysvaltojen albumilistalla. Neidon vanha joululevy puolestaan nousi Top 20:iin ensimmäistä kertaa listauransa aikana.
Kantri on valttia, sillä kolmatta viikkoa kärkikolmikossa hyörivän Sugarlandin edelle kiilasi Jason Aldean, jonka neljäs albumi My Kinda Party toi uran parhaan listasijoituksen. Platinainen edeltäjä Wide Open (2008) ylsi neljänneksi.
Mariah Careyn toinen joululevy, seuraaja vuoden 1994 Merry Christmasille, aloitti ihan kivasti nelospaikalta. On silti epätodennäköistä, että siltä löytyy mitään niin legendaarista kuin All I Want for Christmas Is You. Legendaarinen on myös Carey itse: 18 Hot 100 -listan ykköstä, 27 Top 10 -hittiä, kuusi ykkös- ja 16 Top 10 -albumia.
Neil Diamondin coveralbumi Dreams starttasi sijalta kahdeksan, samalta paikalta kuin Britanniassa. Se on Diamondin 17. Top 10 -albumi, mutta jäi jälkeen kahden edellisen albumin sijoituksista. Home Before Dark (2008) kävi ykkösenä ja livelevy Hot August Night/NYC (2009) kakkosena.
Brad Paisleyn ensimmäinen varsinainen kokoelma Hits Alive on kahden levyn paketti. Ykköslevyllä käydään läpi miehen lukuisat hitit ja toinen on live. Paisleyllä on kuusi Top 10 -albumia, muttei ainuttakaan ykköstä. Top 3:ssa mies on käynyt kolmesti.
Lady Antebellumin joulu-ep nousi tähän asti parhaalle sijalleen 17. N*E*R*D:n loiston päivät alkavat olla takana: Nothing ylsi vain 21:nneksi, mutta vielä kehnommin menee Good Charlottella (Cardiology, 31). Synnyinmaassaan unohdetun Elvis Costellon National Ransom rimpuili 39:nneksi ja Weezerin harvinaisuuskokoelma jäi sijalle 48.


Britannian singlet Top 10

1. (1.) Rihanna – Only Girl (In the World)
2. (-) Take That – The Flood
3. (4.) Katy Perry – Firework
4. (-) McFly featuring Taio Cruz – Shine a Light
5. (3.) Alexis Jordan – Happiness
6. (7.) Mike Posner – Cooler Than Me
7. (2.) Cheryl Cole – Promise This
8. (5.) Bruno Mars – Just the Way You Are
9. (19.) Adele – Make You Feel My Love
10. (6.) Cee Lo Green – Fuck You (Forget You)

Only Girl (In the World) piti kevyesti pintansa Take Thatin hyökkäystä vastaan singlelistalla. Stuart Pricen tuottama The Flood on viisimiehisen yhtyeen ensimmäinen julkaisu sitten Back for Goodin (1995). Heillä on ihan kivasti 11 brittiykköstä sekä 19 Top 10 -singleä.
McFly nappasi uudelle singlelleen vieraaksi Taio Cruzin. Ihan hyvä veto, vaikka Cruz ei auttanutkaan Tinchy Stryderia Top 20:iin viime viikolla. Edellinen McFly -single Party Girl kävi kuudentena. Shine a Light on ryhmän 17. Top 10 -sinkku, ykkösiä on yhä jo Party Girlin yhteydessä mainitut seitsemän.
Black Eyed Peasin The Time (Dirty Bit) (11) ennakoi uutta The Beginning -albumia. Single tuli myyntiin keskellä viikkoa, joten se noussee ensi viikolla ryhmän 11. Top 10 -menestykseksi. Kenties jopa viidenneksi ykköseksi?
Sijalla 12 debytoi Shayne Wardin näkemys Nickelbackin Gotta Be Somebodysta.
Pinkin kokoelman täky Raise Your Glass on tavallinen korkealaatuinen Pink-single, muttei selvästikään tarpeeksi trendikäs debytoidakseen kärkikymmenikössä. Pinkillä on 14 Top 10 -menestystä, joista ykkösiksi pääsivät Lady Marmalade (2001), Just Like a Pill (2002) sekä So What (2008).
Jamaikalainen Gyptian tuo tuulahduksen tropiikista sijalle 16 listadebyytillään Hold You, joka oli pieni jenkkihitti viime kesänä.
Viikon monipuoliset listat huipentaa Royal British Legionin tulkinta hiljaisuudesta. 2 Minute Silence eli kaksi minuuttia hiljaisen ympäristön ääniä. Hyväntekeväisyyttä tietty. Mutta coveroiko X Factor -voittaja tästä itselleen jouluykkösen?
Sijalla 31 on vastaavasti My Chemical Romancen tulkinta tarttuvasta kertosäkeestä eli neljä kertaa Na Na Na. Jenkkibändiltä löytyy ykkönenkin, Welcome to the Black Parade (2006).
Ellie Gouldingin ensi viikon potentiaalinen Top 10 -single Your Song aloitti sijalta 39. Se on tietysti tulkinta Elton Johnin läpimurtohitistä, joka kävi listoilla viimeksi Johnin ja Alessandro Safinan versiona vuonna 2001, silloin sijalla neljä. Tukea antoi Moulin Rouge -leffa. Jos Gouldingin luenta yltää kärkikymppiin, se on kappaleelle kolmas kerta. Nyt vauhdittajana on John Lewisin mainos, joka nosti listoille aiemmin tänä vuonna jo Fyfe Dangerfieldin näkemyksen Billy Joelin She’s Always a Womanista.


Britannian albumit Top 10


1. (-) Susan Boyle – The Gift
2. (2.) Bon Jovi – Greatest Hits
3. (1.) Cheryl Cole – Messy Little Raindrops
4. (-) James Blunt – Some Kind of Trouble
5. (6.) Michael Bublé – Crazy Love
6. (4.) Kings of Leon – Come Around Sundown
7. (3.) Rumer – Seasons of My Soul
8. (5.) Rod Stewart – Fly Me to the Moon
9. (12.) Katy Perry – Teenage Dream
10. (-) Cee Lo Green – The Lady Killer

Taviskultakurkku Susan Boyle tulkitsi taas albumillisen tuttuja kappaleita, ja sai toisen ykkösalbuminsa. Edellinen oli tietenkin hurjan menestynyt I Dreamed a Dream, joka toi naiselle myös Top 10 -singlen (Wild Horses).
James Blunt sai tehdä tosissaan töitä markkinoidessaan kolmatta albumiaan nimeltä Some Kind of Trouble. Bluntin ura on hittien osalta pienissä vaikeuksissa, mutta albumipuolella nelossija on ihan mukava kahden albumiykkösen jatkoksi.
Cee Lo Greenin The Lady Killerin kymmenes tila on erittäin hyvä, sillä Gnarls Barkley -menestys St. Elsewhereä (2006) lukuun ottamatta mies ei ole aiemmin käynyt kärkikymmenikössä. Barkley-albumit ovat netonneet sijat yksi ja 19, soolona tai Goodie Mobin jäsenenä Green ei ollut aiemmin edes käynyt listalla.
Toinen yllättäjä on Kinks-mies Ray Davies, joka luotti nykyisin niin suosittuun ”kavereiden kanssa” -konseptiin ja tekaisi albumin nimeltä See My Friends. 12. sija on Daviesin soolouran paras ja vasta toinen Top 40 -sijoitus studioalbumilla.
The Chelsea Pensioners -miehet (14) ovat nimensä mukaisesti eläkeläisiä, joiden voimin paikallinen sairaala/vanhainkoti kerää varoja muun muassa kaikkien aikojen iäkkäimmän albumiykkösen Vera Lynnin, Katherine Jenkinsin ja pari viikkoa sitten kymmenentenä käyneen The Soldiersin avustuksella.
Tuorein Elvis-tuote Viva Elvis (19) perustuu Le Cirque de Soleilin produktioon samaan tapaan kuin The Beatlesin Love aikoinaan. Kohta saman kohtelun saa Michael Jackson. Viva Elvis on legendan kolmaskymmenes kuolemanjälkeinen Top 40 -julkaisu.
Vanhaa materiaaliaan paketoi myös Jay-Z, joka sai uransa suurimman brittimenestyksen neloseksi yltäneellä edellisellä The Blueprint 3 -albumillaan (2009). Siinä valossa The Hits Collectionin ensimmäisen osan olisi voinut odottaa debytoivan korkeammallakin kuin sijalle 20. Menestyssinglejäkin piisaa aina Hard Knock Lifesta (1998) Empire State of Mindiin (2009).
Avignonin Notre Damen nunnat hoilasivat sijalle 24 ja Adele (59-31) sekä Kylie Minogue (72-38) saivat puhtia tv:stä.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Kristallipallo: Lupe Fiasco – The Show Goes on

Lupe Fiascon ura ei missään nimessä ole ollut fiasko, vaikka hän ei olekaan saanut omia isoja hittejä sitten Superstarin (2007), joka oli Top 10 -menestys sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Nyt räppäri tarjoaa biisin, josta tullee ainakin hänen uransa toiseksi suurin suksee.

The Show Goes on samplaa nerokkaasti Modest Mousen Float on -indiehittiä. Hyväntuulinen ja tarttuva raita ilmestyi juuri singlenä Yhdysvalloissa ja on ensimmäinen single alkukeväästä julkaistavalta kolmannelta Lupe-soololta Lasers.

Superstarin lisäksi Fiasco muistetaan varmaan parhaiten mainiosta riimittelystään Kanye Westin Touch the Skylla. Sooloalbumit ovat netonneet Yhdysvalloissa sijat kahdeksan ja 14, Britanniassa 20 ja neljä. Fiasco onkin otettu lämpimästi vastaan nimenomaan Euroopassa, eivätkä The Show Goes onin ja Superstarin kaltaiset pehmeät crossover-hitit ole olleet ainakaan haitaksi.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Tikkaat Sofille!

Tähän oli yksinkertaisesti pakko tarttua: brittilistan sijalla 68 debytoi tähtidj Deadmau5in single Sofi Needs a Ladder. Biisi tuskin kertoo eräästä kirjailijasta, mutta hupaisaa silti.

Tikkaita kohti kärkisijoja kaipailee varmasti myös syystäkin melko heppoisesti uutisoidun paluun tehnyt Good Charlotte, jonka Cardiology-albumi ponnahti suoraan sijalle 63. Paremmin sekin kuin kotimaassaan hämärän epäsuositun Elvis Costellon National Ransom viime viikolla (71). Costellon brittilistasuhdanteet ovat olleet alamaissa jo kymmenisen vuotta, aina Top 20:iin yltäneestä When I Was Cruelista (2002) lähtien. Suomessa miestä ei ole nähty listoilla sitten vuoden 1991. Vaimo Diana Krall menestyy paremmin.

Bon Jovi tosiaan sai kokoelmastaan neljännen perättäisen Britannian albumilistan kakkosensa. En eilen tajunnut sen olevan itse asiassa sarjan ennätys. Kolmeen ovat yltäneet Cliff Richard & The Shadows, The Jam, Pet Shop Boys, A-ha sekä Sheryl Crow. Kahdella viimeksi mainitulla ei ole ainuttakaan ykköstä.

Pari viikkoa sitten asettamani jenkkilista-aiheinen kysymys ei saanut aivan huimaa suosiota, mutta kerronpa silti vastauksen. Ilman Hot 100 -merkintöjä Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen ovat yltäneet kerrottujen Judy Garlandin, N.W.A.:n ja Blind Faithin lisäksi Vampire Weekend ja Arcade Fire, molemmat tänä vuonna.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Listakatsaus, vko 45

Billboard Hot 100, Top 10

1. (-) Ke$ha – We R Who We R
2. (1.) Far East Movement featuring Cataracs & Dev – Like a G6
3. (2.) Bruno Mars – Just the Way You Are
4. (3.) Rihanna – Only Girl (In the World)
5. (4.) Nelly – Just a Dream
6. (5.) Usher featuring Pitbull – DJ Got Us Fallin’ in Love
7. (6.) Trey Songz featuring Nicki Minaj – Bottoms Up
8. (7.) Katy Perry – Teenage Dream
9. (8.) Taio Cruz – Dynamite
10. (10.) Pink – Raise Your Glass

Kirjakielen osaaminen ei liene Kesha Sebertin parhaita puolia, mutta pophittien tehtailu on. We R Who We R debytoi Hot 100 -listan kärjessä. Se on ensimmäinen ykkösdebyytti sitten Eminemin keväisen Not Afraidin. Ke$han debyyttisingle TiK ToK (2009) oli myös ykköshitti ja pitikin kärkipaikkaa yhdeksän viikkoa viime talvena.
Viime viikon uutuudet Willow’n Whip My Hair sekä Kanye Westin ja ystävien Monster ponkaisivat sijoille 11 ja 18 hyvän myyntimenestyksen ansiosta. Neon Treesin Animal ylsi listauransa parhaaseen sijoitukseen (13).
Taylor Swiftin Speak Now’lta ei irronnutkaan enää Top 10 -debyyttiä, mutta neidolla on 11 biisiä Hot 100 -listalla. Ei ennätys, sillä esimerkiksi The Beatles pääsi 14:ään, mutta nyt jokainen Speak Now'n biisi on käynyt listalla. Tällä viikolla parhaiten menestyi Sparks Fly, joka ilmaantui sijalle 17. Swiftillä on nyt 39 Hot 100 -noteerausta.
Muita nousijoita tai uutuuksia: Katy Perryn Firework (57-29), Chris Brownin karmeasti nimetty Yeah 3X (33), Rascal Flattsin I Won’t Let Go (72), Kid Cudin Mr. Rager (77) sekä Ne-Yon One in a Million (97).


USA:n albumit Top 10

1. (-) Taylor Swift – Speak Now
2. (1.) Sugarland – The Incredible Machine
3. (2.) Kings of Leon – Come Around Sundown
4. (5.) Lil Wayne – I Am Not a Human Being
5. (8.) Eminem –  Recovery
6. (3.) Elton John & Leon Russell – The Union
7. (6.) Soundtrack – Glee: The Rocky Horror Glee Show
8. (4.) Rod Stewart – Fly Me to the Moon
9. (10.) Darius Rucker – Charleston, SC 1966
10. (-) Michael Bublé – Hollywood: The Deluxe (EP)

Speak Now’ta ostettiin 1,046 miljoonaa kappaletta, mikä on paras viikkotulos sitten 50 Centin The Massacren (2005). Edellinen miljoonan rajan rikkonut albumi oli Lil Waynen Tha Carter III reilut kaksi vuotta sitten.
Swiftin edellinen albumi Fearless (2008) on viihtynyt albumilistalla yli sata viikkoa ja sertifioitu kuusinkertaiseksi platinalevyksi, eikä nimetön esikoinenkaan (#5, 2006) ollut mikään kehno listajyrä.
Muista albumeista ei olekaan paljon kerrottavaa, sillä Speak Now’ta ostettiin enemmän kuin Top 60:n muita levyjä yhteensä. Merkittäviä uutuuksia ei siis juuri ole. Paitsi aina esiin tunkeva Michael Bublé, jonka Crazy Love -albumin jatke Hollywood: The Deluxe -ep listautui erikseen sijalle kymmenen. Myös Crazy Love nelinkertaisti myyntinsä ja ponkaisi sijalta 115 aina 27:nneksi.
74-vuotias Buddy Guy sai uransa parhaan listasijoituksen, kun Living Proof debytoi sijalla 46. Edellinen oma ennätys tuli pari vuotta sitten albumilla Skin Deep (68).


Britannian singlet Top 10

1. (2.) Rihanna – Only Girl (In the World)
2. (1.) Cheryl Cole – Promise This
3. (-) Alexis Jordan – Happiness
4. (6.) Katy Perry – Firework
5. (3.) Bruno Mars – Just the Way You Are
6. (4.) Cee Lo Green – Fuck You (Forget You)
7. (5.) Mike Posner – Cooler Than Me
8. (8.) Nelly – Just a Dream
9. (7.) Duck Sauce – Barbra Streisand
10. (22.) The Saturdays featuring Flo Rida – Higher

Rihannan Only Girl (In the World) petrasi kakkossijalta esittäjänsä neljänneksi brittiykköseksi. Aiemmat kolme ovat Umbrella (2007), Take a Bow (2008) sekä Run This Town (2009), joka lohkaistiin Jay-Z:n The Blueprint 3 -albumilta.
Muutama viikko sitten miehet dominoivat kärkikymppiä, mutta nyt Top 4 on naisten hallussa. Alexis Jordan on tuore tanssipoplaulaja, jonka debyyttisingle Happiness ilmaantui kolmossijalle. Roc Nationille signattu Jordan taitaa olla ensimmäinen Euroopassa listoille noussut America’s Got Talent -sarjan kilpailija.
Tyttöbändi The Saturdays sai kahdeksannen Top 10 -sinkkunsa, kun Higher nousi cd-singlejulkaisun avittamana juuri kymmenenneksi. Ykkösiä yhtyeellä ei vielä ole.
Black Eyed Peasiä ja omaa levy-yhtiötään pyörittävä will.i.am ratsasti Nicki Minajilla sijalle 11. Will.i.amin suurin soolomenestys tuli sekin leidin avulla: Heartbreakerillä (#4, 2008) lauloi Cheryl Cole.
Shakespears Sisterin Staystä olikin puhetta jo alkuviikosta. Biisi hyppäsi nyt sijalle 12. Tukea antoi tietenkin X Factor.
Ne-Yo sai yllättävähkön ykkössinglen edellisellä julkaisullaan Beautiful Monster, mutta One in a Million (20) palautti hänet maan pinnalle. Siitä tuli kuitenkin miehen kahdeksas oma Top 20 -hitti.
Sijalla 22 debytoivan Second Chancen tähdet olivat lähtökuopissa hyvinkin suotuisassa asennossa, sillä myös ykkössija on tuttu molemmille esittäjille Tinchy Stryderille ja Taio Cruzille. Pieleen taisi mennä.
Miinusmerkin saavat peräänsä myös toinen Girls Aloud -sooloilija Nadine Coyle (Insatiable, #26), kahta ykköstä seuraava Roll Deep (Take Control, #29) sekä vasta sijalle 35 yltänyt Eminemin ja Lil Waynen Haddawaytä lainaava No Love. Sen sijaan Jamiroquain paluulaulu White Knuckle Riden (39) Top 40 -sijoitus on nykysuhdanteiden valossa iloinen yllätys. Bändin ainoa ykkössingle on Godzilla-viisu Deeper Underground (1998).


Britannian albumit Top 10

1. (-) Cheryl Cole – Messy Little Raindrops
2. (-) Bon Jovi – Greatest Hits
3. (-) Rumer – Seasons of My Soul
4. (1.) Kings of Leon – Come Around Sundown
5. (-) Rod Stewart – Fly Me to the Moon
6. (2.) Michael Bublé – Crazy Love
7. (-) Jamiroquai – Rock Dust Light Star
8. (-) Neil Diamond – Dreams
9. (5.) Robbie Williams – In and Out of Consciousness
10. (-) Peter Andre – Accelerate

Albumilistan top kymppiä tuuletettiin seitsemän uutuuden voimin. Niistä kärkeen valikoitui odotetusti Cheryl Colen toinen soolo Messy Little Raindrops, josta tuli neitokaisen toinen ykkönenkin.
Bon Jovin edellinen kunnon kokoelma Cross Road oli vuoden 1994 ostetuin albumi Suomessa ja menestyi hienosti myös Britanniassa, kiitos megahitin Always. Nyt Greatest Hits debytoi listakakkosena. Bon Jovilla on peräti neljä kakkoseksi yltänyttä albumia putkeen – siis jos se ei enää tuosta paranna. Kaikkiaan yhtyeellä on kuusi kakkosta, mutta myös viisi perättäistä ykköstä New Jerseystä (1988) Crushiin (2000).
Sielukkaasta äänestään kehuttu Rumer sai muutama kuukausi sitten Top 20 -singlen kappaleesta Slow. Nyt neidon esikoinen ponkaisi näyttävästi albumilistan kolmanneksi.
Rock Dust Light Star, Jamiroquain ensimmäinen studioalbumi viiteen vuoteen, debytoi näennäisen hyvällä seitsemännellä sijalla, mutta kaikki yhtyeen aiemmat albumit pääsivät vähintään kolmanneksi. Ykkösiäkin on ehtinyt kertyä neljä.
Korkeammalta on listoja katsellut myös Neil Diamond, jonka coverlevy Dreams seuraa ykköstä Home Before Darkia (2008). Diamondin vuonna 1971 alkanut albumilistaura käsittää kaksi ykkösalbumia.
Peter Andre kävi viime viikolla singlelistan Top 20:ssä ja albumipuolella tie vei täpärästi jopa kymmenenneksi. Tosin edellinen studioalbumi Revelation (2009) ylsi kolmanneksi ja tämän vuoden ystävänpäiväksi julkaistu Unconditional Love Songs seitsemänneksi. Esikoinen Natural (1996) kävi kärjessä asti.
Ne-Yon Libra Scale seurasi listakakkosta Year of the Gentlemania (2008) sijalle 11 ja Paul McCartney & Wings julkaisivat uudelleen vuoden 1973 ykkösensä Band on the Run (17).
Viikon yllättäjä on shirleybasseymäistä paluuta tekevän Elaine Paigen duettoalbumi. Paigen edellisestä Top 20 -albumista oli ehtinyt kulua 15 vuotta.
Pari Top 40 -sinkkua netonneen Devlinin esikoisalbumi Bud, Sweat & Beers debytoi sijalla 21.
Pet Shop Boysin Ultimate-kokoelma aloitti sijalta 27, mikä on linjassa edellisen PopArt-kokoelman (2003) sijoitusten kanssa. PopArt pääsi tuoreeltaan sijalle 30, mutta nousi toissa talvena BRIT Award -elämäntyöpalkinnon siivittämänä 18:nneksi ja yli platinarajan. Duolla on kotimaassaan vain yksi ykkösalbumi, Very (1993). Tosin kaikki studioalbumit ovat nousseet Top 10:iin. Suomessa ykkösiä on kaksi.
Sueden tuplakokoelma pääsi sekin Top 40:iin (31) ja uutuussavotan viimeistelevät itseään kierrättävän Bryan Adamsin Bare Bones (35) sekä 50- ja 60-luvun soundiin luottavan The Overtonesin Good Ol’ Fashioned Love (40). Adams duetoi Rod Stewartin kanssa singlellä All for Love paistatellessaan huipulla vuonna 1993. 2000-luvulla miesten voimasuhteet ovat kuitenkin kääntyneet Stewartin eduksi.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Listanimi: Rod Stewart

Brittirokkari Rod Stewart seilasi tähtiin monien eri kokoonpanovierailujen jälkeen The Jeff Beck Groupin riveissä 1960-luvulla. Yhtye hajosi vuosikymmenen lopulla ja Stewart liittyi The Small Facesiin, joka jo ennen esikoistaan lyhensi nimensä The Facesiksi.

Samoihin aikoihin alkoi myös Stewartin sooloura. Jo ensimmäinen sooloalbumi An Old Raincoat Won't Ever Let You Down (USA:ssa The Rod Stewart Album) pääsi jenkkilistalle. Albumi julkaistiin ennen The Facesin First Step -debyyttiä (1970) ja jo samana syksynä Stewartin toinen soolo näki päivänvalon.

Kolmas kerta sanoi toden. Yhä The Facesin kanssa levyttänyt Stewart sai menestystä Every Picture Tells a Story -soolollaan (1972), joka sisälsi sekä britti- että jenkkilistan ykkössinglen Maggie May (alla).

Ei ollut ihme, että Stewartin soolosuosio nosti sekä The Facesin profiilia että jännitteitä yhtyeen sisällä. Ooh La La -albumi (1973) meni brittiykköseksi, mutta jäi yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi, vaikka lopullinen lopettamispäätös venyi vuoteen 1975.

Samana vuonna julkaistu soolo Atlantic Crossing sisälsi hitin Sailing, joka nousi brittilistan kärkeen. Se palasi myöhemmin kolmanneksi soituaan Sailor-dokkarissa pidentäen emoalbuminsa ikää. Yhdysvalloissa Sailing jäi kuitenkin Hot 100 -listan sijalle 58. Vuonna 1976 ilmestyivät A Night on the Town -älppäri sekä hitti Tonight's the Night, joka puolestaan hallitsi Hot 100 -listaa kahdeksan viikkoa.

Sen jälkeen Stewart kokeili diskoa ja kysyi Do Ya Think I'm Sexy? Vastaus oli kyllä – sinkku nousi ykköseksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa ja Blondes Have More Fun -albumi multiplatinakerhoon.

80-luvulla Stewartin menestyskäyrä laski hivenen, mutta Top 10 -sinkkujakin tuli tasaiseen tahtiin. Hot 100 -listan ykköseksi mies palasi kuitenkin vasta Stingin ja Bryan Adamsin kanssa Kolme muskettisoturia -leffaa varten levytetyllä megaballadilla All for Love (1993), joka ylsi myös brittikakkoseksi.

Kuten listakatsauksessa mainitsin, Stewart ei ole julkaissut uutta materiaalia sisältävää studioalbumia yhdeksään vuoteen. Human (2001) oli Top 10 -menestys Britanniassa, mutta floppasi Yhdysvalloissa. Miehen ura alkoi olla menneen talven lumia, kunnes apuun kiiruhti Clive Davis. Hänen J-yhtiönsä suojissa Stewart aloitti hurjan menestyksekkään The Great American Songbook -sarjansa. Ensimmäinen osa It Had to Be You (2002) singahti USA:n listaneloseksi ja palkittiin triplaplatinalla. Kakkososa meni kakkoseksi, kolmas ykköseksi ja neljäs kakkoseksi. Sitten vaihdettiin tyyliä, mutta lähestymistapa oli sama, samoin vastaanotto: Still the Same: Great Rock Classics of Our Time (2006) ylsi taas kärkeen ja onkin miehen viimeisin listaykkönen. Juuri julkaistu Fly Me to the Moon kävi jälleen neljäntenä. Koko vuosikymmenellä Stewart ei siis ole julkaissut USA:ssa ainuttakaan neljättä sijaa huonommin sijoittunutta studioalbumia. Koko uran ajalta Top 10 -albumeita on kaikkiaan 15.

Brittilistallakin meno on ollut 2000-luvulla tasaisen vahvaa. Siellä hänen edellisestä ykkösalbumistaan on kuitenkin hurjat 31 vuotta. Top kymppiin matkataan joka tapauksessa jälleen tällä viikolla. Lisäksi Some Guys Have All the Luck -kokoelma (2008) on myynyt Britanniassa hyvin jo pitkään.

Hot 100 -listan ykkösiä Stewartilla on neljä ja Britannian sinkkuykkösiä viisi (viimeisin Baby Jane, 1983). Viimeisin Top 10 -hitti yksin on kummassakin maassa Have I Told You Lately (1993), molempien listojen vitonen.

Rod Stewart - Maggie May from Guido Fiorentino on Vimeo.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Numerologia puhuu

Kaikille on varmaan tullut selväksi, että Taylor Swiftin Speak Now'ta ostettiin yli miljoona kappaletta Yhdysvalloissa viime viikolla. Uutinen kelpasi jopa Ylelle, vaikka ehkä prosentti heidän nettisivujensa lukijoista tietää kuka on Taylor Swift.

Sinänsä Swiftin saavutuksessa ei ole mitään ihmeellistä. Esimerkiksi 50 Cent mittautti aivan samanlaisia lukemia samantyyppisistä asetelmista albumillaan The Massacre (2005). Molempien levyjen edeltäjät olivat pitkäikäisiä menestyksiä, joilta irroitettiin useita hittejä.

Vuodesta 1991 Yhdysvaltojen levymyyntiä mitanneen Soundscanin toimikauden kymmenen parasta viikkotulosta ovat (miljoonaa):

'N Sync – No Strings Attached (2000) – 2,42
'N Sync – Celebrity (2001) – 1,88
Eminem – The Marshall Mathers LP (2000) – 1,76
Backstreet Boys – Black & Blue (2000) – 1,59
Eminem – The Eminem Show (2002) – 1,32
Britney Spears – Oops...I Did It Again (2000) – 1,32
The Beatles – 1 (2000) – 1,26
50 Cent – The Massacre (2005) – 1,14
Backstreet Boys – Millennium (1999) – 1,13
Usher – Confessions (2004) – 1,10

The Eminem Show julkaistiin keskellä viikkoa, ja mainittu lukema on toisen myyntiviikon tulos. Whitney Houstonin liidaama The Bodyguard -soundtrack pitää myös mainita, sillä se ylitti miljoonan rajan ensimmäisenä Soundscan-ajan albumina jouluna 1992. Tuolloin listaotanta oli suppeampi kuin nykyisin, joten todennäköisesti albumia ostettiin enemmän kuin ilmoitetut 1,062 miljoonaa kappaletta.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Takaisin jäädäkseen?

Bananaramassakin vaikuttaneen Siobhan Faheyn sekä Marcella Detroitin muodostaman Shakespears Sister -duon toinen Top 10 -hitti Stay jumittui brittilistan kärkeen kahdeksaksi viikoksi keväällä 1992. Tällä viikolla se palasi takaisin listakuvioihin ja sijalle 64 käytännössä kahden tunnin myynnillä. Ensi viikolla biisi saattaa kivuta Top 10:iin yli 18 vuotta ensivisiittinsä jälkeen. Syyn arvaattekin. Aivan Adelen Make You Feel My Loven kaltaista revivalia (Top 5 -hitti) tuskin koetaan, mutta en panisi pahakseni sitäkään.

Kovin pitkään listoilla eivät varmaankaan viihdy muut vanhukset eli halloween-teemaiset julkaisut kuten Michael Jacksonin Thriller (re-entry sijalla 68), Bobby ”Boris” Pickettin Monster Mash (73) tai Ray Parker Jr:n Ghostbusters (75).

Barbra Streisand ilmaantui albumilistan kahdeksanneksi The Ultimate Collectionillaan. Niinpä epävirallisesti ensimmäistä kertaa single- ja albumilistan Top 10:ssä ovat yhtä aikaa samannimiset esittäjä ja toisen artistin esittämä kappale. Viittaan tietysti Duck Saucen singlelistan seitsemäntenä majailevaan Barbra Streisand -biisiin.

Music Week laski Cheryl Colelle kaksikymmentä Top 5 -singleä. Mukana luvussa ovat tietenkin kaikki soolot, Girls Aloud -sinkut sekä muut yhteistyöt. En ymmärrä moista logiikkaa. Minun laskujeni mukaan Cheryl Colella on neljä Top 5 -singleä ja laveasti tarkastellen viisi (will.i.am-yhteistyö Heartbreaker). Nykyisin törmää ajattelutapaan, jonka mukaan Helping Haiti -tyyliset kimppakaraoketkin lasketaan artistien omiksi hiteiksi. Aivan kummallista.