torstai 22. huhtikuuta 2010

Pitkäikäisyyden pimeällä puolella?

Billboardin albumilista (tätä nykyä nimeltään Billboard 200) täytti maaliskuussa 65 vuotta. Kaksisataa ostetuinta on listattu vuodesta 1967. Siispä on hyvä paikka juhlistaa nyt jopa mahdottomilta vaikuttavia yksittäisten julkaisujen pitkäikäisyyssaavutuksia.

Yhä Yhdysvaltojen albumilistalla jumittava Pink Floydin Dark Side of the Moon on tähän mennessä kerännyt 758 listaviikkoa. Vuonna 1973 alkaneeseen putkeen tuli pitkä yli 21 vuoden tauko, kunnes Comprehensive Albums -lista viime syksynä lakkautettiin ja vanhatkin nimikkeet kelpuutettiin päälistalle. Mahtaako Lady Gagan The Fame tai jompikumpi Taylor Swiftin albumeista olla mukana vielä 2020-luvulla?

Soundtrackit ovat tehneet kauppansa sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. South Pacific -musikaalin alkuperäinen albumi oli Yhdysvalloissa kärjessä 69 viikkoa vuosina 1949–51. West Side Storyn musiikkia sisältävä albumi vietti listakärjessä 54 viikkoa vuosina 1963–64. South Pacificin leffaversion soundtrack taas on pisimpään Britannian albumilistan kärjessä keikkunut julkaisu, peräti järkyttävät 115 viikkoa. Tuon vuonna 1958 julkaistun megamenestyksen myyntilukuja ei vain taida tietää kukaan. Tuntuu mahdottomalta, että jokin tänä päivänä julkaistava levy viettäisi yli sata viikkoa edes Top 10:ssä saati listaykkösenä.

Vielä takaisin Yhdysvaltoihin. Artistien tai yhtyeiden levyistä eniten listaykkösviikkoja on Bing Crosbyn Merry Christmasilla (39), ja toiseksi eniten Thrillerillä (37). Jaetun kolmannen sijan (31) tässä kategoriassa saavat pienoinen yllättäjä Harry Belafonte albumillaan Calypso sekä Fleetwood Macin Rumours. Muun muassa M.C. Hammer oli ihmeen iso nimi (M.C. Hammer Please Don’t Hurt ’Em, 21), kuten myös Vanilla Ice (To the Extreme, 16). Näitäkään suorituksia ei rikota ihan hetkeen. Taylor Swiftin nykyoloissa huikean menestyksekäs Fearless keräsi 11 ykkösviikkoa.

Artistien ikäennätyksiä käsittelin viime vuonna, ja sillä saralla muutoksia saadaan varmasti ihan lähiaikoinakin.

Kiitokset jälleen Paul Greinille, jonka blogikirjoituksessa on vielä muutakin kiinnostavaa triviaa aiheeseen liittyen.

Aiheen vierestä: NME:n sivuilla voi rankata klassisia levynkansia, ja Dark Side of the Moon pärjää siellä aika hyvin. Suosikkejani ovat muun muassa The Best of New Order, Parklife ja The Miseducation of Lauryn Hill. Mitkä kolahtavat parhaiten teille lukijoille?

Ei kommentteja: