35 vuotta parodiaa eikä suotta: Viihdyttäjä ”Weird Al” Yankovic on saavuttanut parodioiden avulla poptähden statuksen, mutta hänen nykysuosionsa rajoittuu pitkälti Yhdysvaltoihin. Listasijoituksissa mitaten Yankovicilla ei ole koskaan mennyt paremmin, sillä Lordi-henkisesti nimetty Alpocalypse peittosi pykälällä edeltäjänsä Straight Outta Lynwoodin (2006) ja on miehen toinen top ten -albumi.
51-vuotias Alfred Matthew Yankovic sai odottaa ensimmäistä Hot 100 -listan top ten -menestystään noin kolme vuosikymmentä. Chamillionairen Ridin' -ykköshitistä tehty mahtava väännös White & Nerdy ylsi yhdeksänneksi vuonna 2006. Hänellä on kaikkiaan kymmenen Hot 100 -merkintää ja kolme top 40 -hittiä: edellä mainitun lisäksi Eat It (#12, 1984) sekä Smells Like Nirvana (#35, 1992).
1980-luvun alussa MTV:n avulla tähteyteen singahtanut komediasankari on saavuttanut siis kaksi top ten-, mutta jopa seitsemän top 20 -merkintää USA:n albumilistalla. Kolme studiolättyä on yltänyt 17:nneksi. Hänellä on peräti kuusi platina-albumia.
Michael Jackson -parodia Eat It on Yankovicin ainoa top 40 -brittihitti. Se ylsi 36:nneksi keväällä 1984. Albumilistasijoituksia miehellä ei brittilistoilta toistaiseksi löydy. Australiassa Eat It meni jopa singlelistan kärkeen.
Kaikki eivät ole pitäneet Weird Alin parodioista. Platinaa myyneellä Bad Hair Day -albumilla (#14, 1996) julkaistu Amish Paradise (#53, 1996) koetteli Coolion hermoja ja James Bluntin levy-yhtiön huumorintajun rajat tulivat vastaan You're Pitifulin kohdalla. Alpocalypsella hän käy käsiksi esimerkiksi Lady Gagan Born This Wayhin.
torstai 30. kesäkuuta 2011
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Lukuja Unchained Melodysta Grenadeen
Kirjoitin taannoin USA:n albumimyynneistä mainiten Soundscan-ajan matalimmat ja korkeimmat viikkomyynnit vuosittain. Nyt käsissäni ovat vastaavat luvut Britannian singlelaskennoista, joten mennään suoraan asiaan. Tarkasteltava ajanjakso on vuodesta 1990 tähän päivään.
Eräänlaisena aatelisrajana voidaan nykyisin pitää sataa tuhatta kappaletta, mikä ylittyy keskimäärin melko usein, mutta on saattanut joinakin huonoina vuosina jäädä harvojen huviksi. Vuosina 1997 ja 1998 se ylitettiin kuitenkin 29 viikkoa putkeen. Todellinen huippuvuosi oli 1999, jolloin 42 viikkolistan ykköstä päätyi yli sadan tuhannen.
Tämän parinkymmenen aikana singlemyynti oli ykkösten saldoja tarkastellen alhaisinta 1990-luvun alkuvuosina ja uudelleen 2000-luvun puolessavälissä formaattimuutoksista johtuen. Nyt digitaalinen myynti on vahvassa nousussa, joten myyntikäyrät osoittavat jälleen ylöspäin.
Ajanjakson (ja todennäköisesti kaikkien aikojen) kovimman viikkolukeman mittautti Elton Johnin Something about the Way You Look Tonight/Candle in the Wind ’97, jota ostettiin syyskuussa 1997 1,547 miljoonaa kappaletta. Kaikkein matalin saldo merkittiin Orsonin (kuka muistaa?) No Tomorrow’lle: 17 700 kpl maaliskuussa 2006.
Whitney Houstonin liidaama The Bodyguard (1992) pomppaa esiin myös tässä tilastossa: I Will Always Love You mittautti sekä vuoden 1992 korkeimman että seuraavan vuoden korkeimman ja matalimman viikkomyynnin. Se vietti kärjessä kaikkiaan kymmenen viikkoa.
Unchained Melody päätyi vuoden myydyimmäksi viikkoykköseksi kaksi kertaa ja kolmas kertakin oli lähellä – se nimittäin ylsi Gareth Gatesin esittämänä vuoden 2002 toiseksi myydyimmäksi.
Huomatkaa, että alhaisia lukemia mittauttaneet singlet saattoivat toki lopulta myydä enemmän kuin monet viikkomyynnissä paremmin pärjänneet ykköset.
1990
Righteous Brothers – Unchained Melody – 197 000
New Kids on the Block – Hangin’ Tough – 28 500
1991
Queen – Bohemian Rhapsody/These Are the Days of Our Lives – 360 000
Iron Maiden – Bring Your Daughter… to the Slaughter – 29 000
1992
Whitney Houston – I Will Always Love You – 217 000
Right Said Fred – Deeply Dippy – 29 000
1993
Whitney Houston – I Will Always Love You – 170 000
Whitney Houston – I Will Always Love You – 47 000
1994
Whigfield – Saturday Night – 220 000
Chaka Demus and Pliers – Twist and Shout – 53 000
1995
Robson & Jerome – Unchained Melody/White Cliffs of Dover – 460 000
Take That – Never Forget – 54 000
1996
Spice Girls – 2 Become 1 – 429 000
George Michael – Fastlove – 56 000
1997
Elton John – Something about the Way.../Candle in the Wind ’97 – 1 547 000
R. Kelly – I Believe I Can Fly – 51 300
1998
Spice Girls – Goodbye – 380 000
The Tamperer – Feel It – 49 500
1999
Britney Spears – …Baby One More Time – 463 700
911 – A Little Bit More – 75 400
2000
Bob the Builder – Can We Fix It – 359 600
Westlife – I Have a Dream/Seasons in the Sun – 34 500
2001
Hear’say – Pure and Simple – 549 800
Limp Bizkit – Rollin’ – 47 400
2002
Will Young – Anything Is Possible/Evergreen – 1 108 300
Daniel Bedingfield – Gotta Get Thru This – 25 400
2003
Gareth Gates featuring The Kumars – Spirit in the Sky – 273 500
Evanescence – Bring Me to Life – 34 300
2004
Band Aid 20 – Do They Know It’s Christmas – 292 600
Eric Prydz – Call on Me – 21 700
2005
Shayne Ward – That’s My Goal – 742 200
Elvis Presley – One Night/I Got Stung – 20 500
2006
Leona Lewis – A Moment Like This – 572 000
Orson – No Tomorrow – 17 700
2007
Leon Jackson – When You Believe – 275 700
Leona Lewis – A Moment Like This – 20 700
2008
Alexandra Burke – Hallelujah – 576 000
Coldplay – Viva la Vida – 23 200
2009
Rage Against the Machine – Killing in the Name – 502 700
Lily Allen – The Fear – 45 600
2010
Matt Cardle – When We Collide – 439 000
Roll Deep – Good Times – 48 600
2011 (toistaiseksi)
Bruno Mars – Grenade – 149 800
Rihanna featuring Drake – What’s My Name – 53 000
Eräänlaisena aatelisrajana voidaan nykyisin pitää sataa tuhatta kappaletta, mikä ylittyy keskimäärin melko usein, mutta on saattanut joinakin huonoina vuosina jäädä harvojen huviksi. Vuosina 1997 ja 1998 se ylitettiin kuitenkin 29 viikkoa putkeen. Todellinen huippuvuosi oli 1999, jolloin 42 viikkolistan ykköstä päätyi yli sadan tuhannen.
Tämän parinkymmenen aikana singlemyynti oli ykkösten saldoja tarkastellen alhaisinta 1990-luvun alkuvuosina ja uudelleen 2000-luvun puolessavälissä formaattimuutoksista johtuen. Nyt digitaalinen myynti on vahvassa nousussa, joten myyntikäyrät osoittavat jälleen ylöspäin.
Ajanjakson (ja todennäköisesti kaikkien aikojen) kovimman viikkolukeman mittautti Elton Johnin Something about the Way You Look Tonight/Candle in the Wind ’97, jota ostettiin syyskuussa 1997 1,547 miljoonaa kappaletta. Kaikkein matalin saldo merkittiin Orsonin (kuka muistaa?) No Tomorrow’lle: 17 700 kpl maaliskuussa 2006.Whitney Houstonin liidaama The Bodyguard (1992) pomppaa esiin myös tässä tilastossa: I Will Always Love You mittautti sekä vuoden 1992 korkeimman että seuraavan vuoden korkeimman ja matalimman viikkomyynnin. Se vietti kärjessä kaikkiaan kymmenen viikkoa.
Unchained Melody päätyi vuoden myydyimmäksi viikkoykköseksi kaksi kertaa ja kolmas kertakin oli lähellä – se nimittäin ylsi Gareth Gatesin esittämänä vuoden 2002 toiseksi myydyimmäksi.
Huomatkaa, että alhaisia lukemia mittauttaneet singlet saattoivat toki lopulta myydä enemmän kuin monet viikkomyynnissä paremmin pärjänneet ykköset.
1990
Righteous Brothers – Unchained Melody – 197 000
New Kids on the Block – Hangin’ Tough – 28 500
1991
Queen – Bohemian Rhapsody/These Are the Days of Our Lives – 360 000
Iron Maiden – Bring Your Daughter… to the Slaughter – 29 000
1992
Whitney Houston – I Will Always Love You – 217 000
Right Said Fred – Deeply Dippy – 29 000
1993
Whitney Houston – I Will Always Love You – 170 000
Whitney Houston – I Will Always Love You – 47 000
1994
Whigfield – Saturday Night – 220 000
Chaka Demus and Pliers – Twist and Shout – 53 000
1995
Robson & Jerome – Unchained Melody/White Cliffs of Dover – 460 000
Take That – Never Forget – 54 000
1996
Spice Girls – 2 Become 1 – 429 000
George Michael – Fastlove – 56 000
1997
Elton John – Something about the Way.../Candle in the Wind ’97 – 1 547 000
R. Kelly – I Believe I Can Fly – 51 300
1998
Spice Girls – Goodbye – 380 000
The Tamperer – Feel It – 49 500
1999
Britney Spears – …Baby One More Time – 463 700
911 – A Little Bit More – 75 400
2000
Bob the Builder – Can We Fix It – 359 600
Westlife – I Have a Dream/Seasons in the Sun – 34 500
2001
Hear’say – Pure and Simple – 549 800
Limp Bizkit – Rollin’ – 47 400
2002
Will Young – Anything Is Possible/Evergreen – 1 108 300
Daniel Bedingfield – Gotta Get Thru This – 25 400
2003
Gareth Gates featuring The Kumars – Spirit in the Sky – 273 500
Evanescence – Bring Me to Life – 34 300
2004
Band Aid 20 – Do They Know It’s Christmas – 292 600
Eric Prydz – Call on Me – 21 700
2005
Shayne Ward – That’s My Goal – 742 200
Elvis Presley – One Night/I Got Stung – 20 500
2006
Leona Lewis – A Moment Like This – 572 000
Orson – No Tomorrow – 17 700
2007
Leon Jackson – When You Believe – 275 700
Leona Lewis – A Moment Like This – 20 700
2008
Alexandra Burke – Hallelujah – 576 000
Coldplay – Viva la Vida – 23 200
2009
Rage Against the Machine – Killing in the Name – 502 700
Lily Allen – The Fear – 45 600
2010
Matt Cardle – When We Collide – 439 000
Roll Deep – Good Times – 48 600
2011 (toistaiseksi)
Bruno Mars – Grenade – 149 800
Rihanna featuring Drake – What’s My Name – 53 000
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Listakatsaus, vko 26
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (2.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (3.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
4. (31.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
5. (4.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
6. (6.) Lady Gaga – The Edge of Glory
7. (9.) Jason Aldean featuring Ludacris – Dirt Road Anthem
8. (10.) Nicki Minaj – Super Bass
9. (5.) Bruno Mars – The Lazy Song
10. (11.) Lupe Fiasco – The Show Goes on
Give Me Everything myi jo enemmän kuin Rolling in the Deep, mutta on vielä hivenen jäljessä radiosoitossa. Rolling in the Deepin seitsemäs ykkösviikko saattaa kuitenkin jäädä siis sen viimeiseksi, sillä kaikki sijojen 2-4 hitit ovat varteenotettavia uhkaajia.
Katy Perry hakee jo viidettä ykköstään Teenage Dream -albumilta eikä Last Friday Nightin mainio video ole ainakaan haitaksi. Temppu on harvinainen, sillä siihen on kyennyt ainoastaan Michael Jackson (Bad, 1987-1988). Perry on viettänyt top kympissä iät ja ajat putkeen ja romuttanut sen suhteen kaikki ennätykset.
Jason Aldeanin Dirt Road Anthem eteni seitsemänneksi. Sen myynnistä yli puolet kertyi Ludacrisin maustamasta uudesta versiosta, mikä toi atlantalaisräppärille kiinnostavan krediitin.
Poprockryhmä Hot Chelle Rae sai ensimmäisen top 20 -hittinsä hyvin myyvästä ja melko tarttuvasta Tonight Tonightista (20), joka siis ei ole Smashing Pumpkins -cover.
Bad Meets Evilin ja Bruno Marsin yhteistyö Lighters debytoi 16:ntena. Kaikkein kovin uutuusskuuppi kuuluu kuitenkin paikalta numero 66. Sillä debytoi kantrikuningatar Shania Twainin vuosikausia odotettu uusi biisi Today Is Your Day. Twainillä on vain kolme top 10 -hittiä, joista viimeisin That Don’t Impress Me Much (#7, 1999), mutta alempana hän on käynyt lukuisia kertoja senkin jälkeen. Edellisestä Hot 100 -visiitistä on kuitenkin jo yli kuusi vuotta.
USA:n albumit Top 10
1. (-) Bad Meets Evil – Hell: The Sequel (EP)
2. (-) Jackie Evancho – Dream with Me
3. (1.) Adele – 21
4. (2.) Lady Gaga – Born This Way
5. (7.) Jason Aldean – My Kinda Party
6. (-) Owl City – All Things Bright and Beautiful
7. (-) Barry Manilow – 15 Minutes…Fame…Can You
8. (-) Ledisi – Pieces of Me
9. (8.) Brad Paisley – This Is Country Music
10. (3.) Original Broadway Cast – The Book of Mormon
Jackie Evanchosta ei toisellakaan yrittämällä tullut historian nuorinta albumilistan ykköstä. Viime syksynä tielle asettui Dream with Mellä vieraileva Susan Boyle, nyt Eminemin ja Royce da 5’9”:n muodostama Bad Meets Evil. Eminem on yltänyt aiemmin kärkeen kuudesti soolona ja kahdesti ilmeisesti haudatun D12:n kanssa. Royce da 5’9” ei ole koskaan nähnyt omaa nimeään top sadassa.
Top kympin alaosista löytyvät viikon yllättäjät. Juuri kun luulimme kaikkien unohtaneen Owl Cityn, hänen uusi albuminsa All Things Bright and Beautiful debytoi kuudentena. Alla on tietenkin hienosti myynyt ja kahdeksantena käynyt Ocean Eyes -esikoinen (2009), jolta irtosi jenkki- ja brittiykkönen Fireflies – ehkä eräs 2000-luvun yllättävimmistä jättihiteistä.
Barry Manilow ei lukeudu yllättäjiin, sillä hänellä on jo 12 aiempaa top 10 -albumia, ja viimeisimmästä ykkösestäkin on vain viisi vuotta (The Greatest Songs of Fifties). Sen sijaan r&b-laulajatar Ledisi ylsi ensimmäistä kertaa top teniin. Turn Me Loose (2009) piipahti 14:ntenä.
Sikäläinen isänpäivä nosti Journeyn ikivanhan, mutta jatkuvasti hyvin myyvän kokoelman 18:nneksi. Samasta syystä Frank Sinatran aikoinaan kakkosena käynyt Nothing But the Best palasi 23:nneksi ja Bob Marleyn aina ajankohtainen Legend petrasi 111-26. Se ei ole viihtynyt noin korkealla vuos(ikymmen)iin, mikä johtuu lähinnä siitä, että aiemmin vanhat albumit tilastoitiin erikseen. Brittilistalla Legend kolkuttaa top 40:n ovea lähes vuosittain.
Isänpäivästä saattoi hyötyä myös Foo Fighters (12), mutta heillä on takataskussaan myös muita myyntiargumentteja uuden dvd:n ja Walk-hitin muodossa.
Britannian singlet Top 10
1. (-) Jason Derülo – Don’t Wanna Go Home
2. (1.) Example – Changed the Way You Kiss Me
3. (2.) Calvin Harris featuring Kelis – Bounce
4. (4.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (3.) Ed Sheeran – The A Team
6. (7.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
7. (-) Vato Gonzalez featuring Foreign Beggars – Badman Riddim (Jump)
8. (16.) Lady Gaga – The Edge of Glory
9. (6.) Nicole Scherzinger featuring 50 Cent – Right There
10. (8.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
Tuskin kukaan uskoi Jason Derülon urbaanin popin viehättävän ykköspaikan edestä vielä toisenkin albumin aikaan. Derülon uusi single Don’t Wanna Go Home debytoi brittilistan kärjessä melko reilulla marginaalilla ollen hänen toinen ykkösensä sekä jo neljäs top 3 -merkintänsä. Kärkipaikan suhteen kuparisen rikkoi In My Head (2010). Derülo on aiemmin kierrättänyt muun muassa Imogen Heapia ja Don’t Wanna Go Home käyttää Robin S:n Show Me Lovea, joka on kaksinkertainen top ten -brittihitti.
Seitsemänneksi ilmaantunut Vato Gonzalezin ja Foreign Beggarsin Badman Riddim (Jump) naittaa kaksi eri biisiä yhteen ja on molempien asianosaisten ensimmäinen listasingle. Foreign Beggars kuitenkin valittiin jo vuonna 2004 parhaaksi uudeksi artistiksi UK Hip Hop Awardseissa. Gonzalezista tuli jälleen yksi hollantilainen listamenestyjä Afrojackin ja albumilistalla korkeimman sijoituksensa napanneen Caro Emeraldin seuraksi.
LMFAO:n Party Rock Anthem (12) sai lopulta 12 viikon jälkeen tarpeekseen top kympistä – ainakin hetkeksi. Ykkösviikkoja kertyi neljä.
Lahjakkaan Mark Fosterin johtaman Foster the Peoplen Pumped Up Kicks on saavuttanut hittistatuksen jo muun muassa USA:ssa ja Saksassa ja debytoi nyt brittilistan 27:ntena.
Tyttöbändi Parade yrittää, mutta ihan paraatimarssilta touhu ei vaikuta. Heidän toinen singlensä Perfume (38) jäi todella kauas Louderin keväällä saavuttamasta kymmenennestä tilasta.
Britannian albumit Top 10
1. (3.) Lady Gaga – Born This Way
2. (2.) Adele – 21
3. (1.) Take That – Progress
4. (-) Bon Iver – Bon Iver
5. (5.) Adele – 19
6. (4.) Arctic Monkeys – Suck It and See
7. (8.) Caro Emerald – Deleted Scenes from the Cutting Room Floor
8. (11.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
9. (15.) Rihanna – Loud
10. (7.) Bad Meets Evil – Hell: The Sequel
Paul O’Gradyn ohjelmassa sykähdyttänyt Lady Gaga palasi Born This Wayllä albumilistan ykköseksi. Ykkösviikko on sille kolmas. The Fame petrasi kyydissä seitsemän pykälää 13:nneksi. Kakkosena sinnittelevä 21 on ollut kärkikaksikossa nyt yhtäjaksoisesti 22 viikkoa ja siitä tuli historian ensimmäinen yhden kalenterivuoden aikana yli 2,5 miljoonaa kopiota myyty albumi. Ja vuosi on vasta puolessa.
Bon Iverin toinen albumi Bon Iver debytoi neljäntenä. Esikoinen For Emma Forever Ago (2008) ylsi 42:nneksi, mutta myi kultaa, ja Blood Bank -EP (2009) punnersi singlelistan 37:nneksi.
Singlelistoilla juhliva Pitbull sai ensimmäisen albumimerkintänsä Planet Pitin debytoitua 18:ntenä. Barry Manilow’lla sen sijaan on nyt kolmekymmentä lista-albumia, mutta top teniin on ollut 1990- ja 2000-luvuilla asiaa vain kerran (Ultimate Manilow, #8, 2004).
The Feelingistä kohuttiin viitisen vuotta sitten brittipopin uutena tähtiyhtyeenä, mutta pitkäikäiseksi suksee ei kehittynyt. Twelve Stops and Home (2006) ylsi kakkoseksi ja vietti listalla yli vuoden. Seuraaja Join with Us (2008) kampesi ykköseksi vain pudotakseen suoraan ulos kärkikympistä. Sittemmin menestysjuna on tainnut karata yhä kauemmas ja Together We Were Made (22) näyttää jäävän paitsi top ten -sijoitusta. Mainitaan vielä, että The Feelingin ansioluettelosta löytyy neljä singlelistan top ten -merkintää ja ne kaikki ovat sijoille 7-10.
Katy B:n kakkosena käynyt On a Mission palasi top 40:iin sijalle 21. Kolme sijaa kehnommin asemoitui saksalaisen tanssipopihme Cascadan neljäs brittialbumi Original Me. Se on ryhmän ensimmäinen top 10:n alapuolelle jäänyt lätty.
Muutama vuosi sitten näytti, että Patrick Wolf voisi tosissaan haastaa popmaailman konservatiivisemmat tähdet, mutta yritys on jäänyt suutariksi. Lupercaliasta (37) tuli kuitenkin hänen ensimmäinen top 40 -albuminsa kahden sijoille 46 ja 49 jääneen julkaisun jatkoksi. Def Leppardin Mirrorball-live sen sijaan floppasi kunnolla jääden sijalle 44.
Glastonburyn pippalot saattavat auttaa Beyoncén 4:n ensi viikon ykköseksi ja muitakin esiintyjien albumeita kärkikymppiin. Jo nyt esimerkiksi Two Door Cinema Clubin Tourist History hyppäsi 58-27. Sen paras sijoitus on 24:s.
1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (2.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (3.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
4. (31.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
5. (4.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
6. (6.) Lady Gaga – The Edge of Glory
7. (9.) Jason Aldean featuring Ludacris – Dirt Road Anthem
8. (10.) Nicki Minaj – Super Bass
9. (5.) Bruno Mars – The Lazy Song
10. (11.) Lupe Fiasco – The Show Goes on
Give Me Everything myi jo enemmän kuin Rolling in the Deep, mutta on vielä hivenen jäljessä radiosoitossa. Rolling in the Deepin seitsemäs ykkösviikko saattaa kuitenkin jäädä siis sen viimeiseksi, sillä kaikki sijojen 2-4 hitit ovat varteenotettavia uhkaajia.
Katy Perry hakee jo viidettä ykköstään Teenage Dream -albumilta eikä Last Friday Nightin mainio video ole ainakaan haitaksi. Temppu on harvinainen, sillä siihen on kyennyt ainoastaan Michael Jackson (Bad, 1987-1988). Perry on viettänyt top kympissä iät ja ajat putkeen ja romuttanut sen suhteen kaikki ennätykset.
Jason Aldeanin Dirt Road Anthem eteni seitsemänneksi. Sen myynnistä yli puolet kertyi Ludacrisin maustamasta uudesta versiosta, mikä toi atlantalaisräppärille kiinnostavan krediitin.
Poprockryhmä Hot Chelle Rae sai ensimmäisen top 20 -hittinsä hyvin myyvästä ja melko tarttuvasta Tonight Tonightista (20), joka siis ei ole Smashing Pumpkins -cover.
Bad Meets Evilin ja Bruno Marsin yhteistyö Lighters debytoi 16:ntena. Kaikkein kovin uutuusskuuppi kuuluu kuitenkin paikalta numero 66. Sillä debytoi kantrikuningatar Shania Twainin vuosikausia odotettu uusi biisi Today Is Your Day. Twainillä on vain kolme top 10 -hittiä, joista viimeisin That Don’t Impress Me Much (#7, 1999), mutta alempana hän on käynyt lukuisia kertoja senkin jälkeen. Edellisestä Hot 100 -visiitistä on kuitenkin jo yli kuusi vuotta.
USA:n albumit Top 10
1. (-) Bad Meets Evil – Hell: The Sequel (EP)
2. (-) Jackie Evancho – Dream with Me
3. (1.) Adele – 21
4. (2.) Lady Gaga – Born This Way
5. (7.) Jason Aldean – My Kinda Party
6. (-) Owl City – All Things Bright and Beautiful
7. (-) Barry Manilow – 15 Minutes…Fame…Can You
8. (-) Ledisi – Pieces of Me
9. (8.) Brad Paisley – This Is Country Music
10. (3.) Original Broadway Cast – The Book of Mormon
Jackie Evanchosta ei toisellakaan yrittämällä tullut historian nuorinta albumilistan ykköstä. Viime syksynä tielle asettui Dream with Mellä vieraileva Susan Boyle, nyt Eminemin ja Royce da 5’9”:n muodostama Bad Meets Evil. Eminem on yltänyt aiemmin kärkeen kuudesti soolona ja kahdesti ilmeisesti haudatun D12:n kanssa. Royce da 5’9” ei ole koskaan nähnyt omaa nimeään top sadassa.
Top kympin alaosista löytyvät viikon yllättäjät. Juuri kun luulimme kaikkien unohtaneen Owl Cityn, hänen uusi albuminsa All Things Bright and Beautiful debytoi kuudentena. Alla on tietenkin hienosti myynyt ja kahdeksantena käynyt Ocean Eyes -esikoinen (2009), jolta irtosi jenkki- ja brittiykkönen Fireflies – ehkä eräs 2000-luvun yllättävimmistä jättihiteistä.
Barry Manilow ei lukeudu yllättäjiin, sillä hänellä on jo 12 aiempaa top 10 -albumia, ja viimeisimmästä ykkösestäkin on vain viisi vuotta (The Greatest Songs of Fifties). Sen sijaan r&b-laulajatar Ledisi ylsi ensimmäistä kertaa top teniin. Turn Me Loose (2009) piipahti 14:ntenä.
Sikäläinen isänpäivä nosti Journeyn ikivanhan, mutta jatkuvasti hyvin myyvän kokoelman 18:nneksi. Samasta syystä Frank Sinatran aikoinaan kakkosena käynyt Nothing But the Best palasi 23:nneksi ja Bob Marleyn aina ajankohtainen Legend petrasi 111-26. Se ei ole viihtynyt noin korkealla vuos(ikymmen)iin, mikä johtuu lähinnä siitä, että aiemmin vanhat albumit tilastoitiin erikseen. Brittilistalla Legend kolkuttaa top 40:n ovea lähes vuosittain.
Isänpäivästä saattoi hyötyä myös Foo Fighters (12), mutta heillä on takataskussaan myös muita myyntiargumentteja uuden dvd:n ja Walk-hitin muodossa.
Britannian singlet Top 10
1. (-) Jason Derülo – Don’t Wanna Go Home
2. (1.) Example – Changed the Way You Kiss Me
3. (2.) Calvin Harris featuring Kelis – Bounce
4. (4.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (3.) Ed Sheeran – The A Team
6. (7.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
7. (-) Vato Gonzalez featuring Foreign Beggars – Badman Riddim (Jump)
8. (16.) Lady Gaga – The Edge of Glory
9. (6.) Nicole Scherzinger featuring 50 Cent – Right There
10. (8.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
Tuskin kukaan uskoi Jason Derülon urbaanin popin viehättävän ykköspaikan edestä vielä toisenkin albumin aikaan. Derülon uusi single Don’t Wanna Go Home debytoi brittilistan kärjessä melko reilulla marginaalilla ollen hänen toinen ykkösensä sekä jo neljäs top 3 -merkintänsä. Kärkipaikan suhteen kuparisen rikkoi In My Head (2010). Derülo on aiemmin kierrättänyt muun muassa Imogen Heapia ja Don’t Wanna Go Home käyttää Robin S:n Show Me Lovea, joka on kaksinkertainen top ten -brittihitti.
Seitsemänneksi ilmaantunut Vato Gonzalezin ja Foreign Beggarsin Badman Riddim (Jump) naittaa kaksi eri biisiä yhteen ja on molempien asianosaisten ensimmäinen listasingle. Foreign Beggars kuitenkin valittiin jo vuonna 2004 parhaaksi uudeksi artistiksi UK Hip Hop Awardseissa. Gonzalezista tuli jälleen yksi hollantilainen listamenestyjä Afrojackin ja albumilistalla korkeimman sijoituksensa napanneen Caro Emeraldin seuraksi.
LMFAO:n Party Rock Anthem (12) sai lopulta 12 viikon jälkeen tarpeekseen top kympistä – ainakin hetkeksi. Ykkösviikkoja kertyi neljä.
Lahjakkaan Mark Fosterin johtaman Foster the Peoplen Pumped Up Kicks on saavuttanut hittistatuksen jo muun muassa USA:ssa ja Saksassa ja debytoi nyt brittilistan 27:ntena.
Tyttöbändi Parade yrittää, mutta ihan paraatimarssilta touhu ei vaikuta. Heidän toinen singlensä Perfume (38) jäi todella kauas Louderin keväällä saavuttamasta kymmenennestä tilasta.
Britannian albumit Top 10
1. (3.) Lady Gaga – Born This Way
2. (2.) Adele – 21
3. (1.) Take That – Progress
4. (-) Bon Iver – Bon Iver
5. (5.) Adele – 19
6. (4.) Arctic Monkeys – Suck It and See
7. (8.) Caro Emerald – Deleted Scenes from the Cutting Room Floor
8. (11.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
9. (15.) Rihanna – Loud
10. (7.) Bad Meets Evil – Hell: The Sequel
Paul O’Gradyn ohjelmassa sykähdyttänyt Lady Gaga palasi Born This Wayllä albumilistan ykköseksi. Ykkösviikko on sille kolmas. The Fame petrasi kyydissä seitsemän pykälää 13:nneksi. Kakkosena sinnittelevä 21 on ollut kärkikaksikossa nyt yhtäjaksoisesti 22 viikkoa ja siitä tuli historian ensimmäinen yhden kalenterivuoden aikana yli 2,5 miljoonaa kopiota myyty albumi. Ja vuosi on vasta puolessa.
Bon Iverin toinen albumi Bon Iver debytoi neljäntenä. Esikoinen For Emma Forever Ago (2008) ylsi 42:nneksi, mutta myi kultaa, ja Blood Bank -EP (2009) punnersi singlelistan 37:nneksi.
Singlelistoilla juhliva Pitbull sai ensimmäisen albumimerkintänsä Planet Pitin debytoitua 18:ntenä. Barry Manilow’lla sen sijaan on nyt kolmekymmentä lista-albumia, mutta top teniin on ollut 1990- ja 2000-luvuilla asiaa vain kerran (Ultimate Manilow, #8, 2004).
The Feelingistä kohuttiin viitisen vuotta sitten brittipopin uutena tähtiyhtyeenä, mutta pitkäikäiseksi suksee ei kehittynyt. Twelve Stops and Home (2006) ylsi kakkoseksi ja vietti listalla yli vuoden. Seuraaja Join with Us (2008) kampesi ykköseksi vain pudotakseen suoraan ulos kärkikympistä. Sittemmin menestysjuna on tainnut karata yhä kauemmas ja Together We Were Made (22) näyttää jäävän paitsi top ten -sijoitusta. Mainitaan vielä, että The Feelingin ansioluettelosta löytyy neljä singlelistan top ten -merkintää ja ne kaikki ovat sijoille 7-10.
Katy B:n kakkosena käynyt On a Mission palasi top 40:iin sijalle 21. Kolme sijaa kehnommin asemoitui saksalaisen tanssipopihme Cascadan neljäs brittialbumi Original Me. Se on ryhmän ensimmäinen top 10:n alapuolelle jäänyt lätty.
Muutama vuosi sitten näytti, että Patrick Wolf voisi tosissaan haastaa popmaailman konservatiivisemmat tähdet, mutta yritys on jäänyt suutariksi. Lupercaliasta (37) tuli kuitenkin hänen ensimmäinen top 40 -albuminsa kahden sijoille 46 ja 49 jääneen julkaisun jatkoksi. Def Leppardin Mirrorball-live sen sijaan floppasi kunnolla jääden sijalle 44.
Glastonburyn pippalot saattavat auttaa Beyoncén 4:n ensi viikon ykköseksi ja muitakin esiintyjien albumeita kärkikymppiin. Jo nyt esimerkiksi Two Door Cinema Clubin Tourist History hyppäsi 58-27. Sen paras sijoitus on 24:s.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Kristallipallo: Cher Lloyd – Swagger Jagger
No nyt! En ole mikään kykykisafani, mutta valitsin tarkasteltavaksi Britannian X Factor -kilpailijan Cher Lloydin Swagger Jagger -esikoissinglen, koska se on hupaisan karmea, ja silti selvää kesähittiainesta. Biisin on tuottanut epävirallisten tietojen mukaan Diplo.
Neiti Lloydia voidaan toki kiittää ainakin yhdestä asiasta: Shakespears Sisterin Stayn nostamisesta takaisin listoille, sillä hän esitti sen X Factorissa viime syksynä. Simon Cowell tietenkin kiinnitti Lloydin SyCo-lafkalleen. Swagger Jagger julkaistaan Britanniassa heinäkuun lopulla ja kokonainen albumi seurannee syksyllä.
Swagger Jagger on mielenkiintoinen kaukainen serkku tätä kirjoitettaessa USA:ssa hyvin myyvälle Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger -biisille. Kauan eläköön Mick Jagger!
Hitti vai huti? Ehkä hitti, mutta silti huti.
Neiti Lloydia voidaan toki kiittää ainakin yhdestä asiasta: Shakespears Sisterin Stayn nostamisesta takaisin listoille, sillä hän esitti sen X Factorissa viime syksynä. Simon Cowell tietenkin kiinnitti Lloydin SyCo-lafkalleen. Swagger Jagger julkaistaan Britanniassa heinäkuun lopulla ja kokonainen albumi seurannee syksyllä.
Swagger Jagger on mielenkiintoinen kaukainen serkku tätä kirjoitettaessa USA:ssa hyvin myyvälle Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger -biisille. Kauan eläköön Mick Jagger!
Hitti vai huti? Ehkä hitti, mutta silti huti.
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Putosimme helvettiin
Frankie Lainesta olisi saanut hyvän aiheen tämänpäiväiseen epistolaan, mutta lyhytnäköisyyttäni menin tuhlaamaan sen jo katsauksessa. Ei siis hypätä 58 vuoden taakse, vaan tarkastellaan Britannian albumilistalla suhteellisen korkealla käyneitä, mutta sieltä samantien pudonneita albumeita.
Viikot eivät tietenkään ole myyntilukujen suhteen veljeksiä – toisella viikolla voi kymmenen tuhannen kappaleen myynnillä kolkutella top kymppiä ja toisella jäädä ulos top 40:stä. Normaali noin 60-65 prosentin pudotus myynnissä saattaa tietää kymmenien sijojen menetystä listalla. Jos on mistä ottaa, pudotus jää sijoissa mitaten paljon pienemmäksi. Esimerkiksi Arctic Monkeysin Suck It and Seen myynti putosi toisella listaviikolla 58 prosenttia, mutta sijoitus vain ykkösestä neljänneksi.
Christina Aguileran Bionic suoritti reilu vuosi sitten brittilistahistorian jyrkimmän syöksyn ykköspaikalta 29:nneksi, mutta silloin nimenomaan peräkkäisten viikkojen kauppa kävi keskenään täysin eri vauhtia. Bionicia ostettiin debyyttiviikolla 24 300 kpl, melko vähän ykköselle. Seuraavalla viikolla sen myynti putosi normaalin 60 prosentin verran, mutta sijoitus siis hurjasti 29:nneksi. Tuolla viikolla kokonaismyynti oli 26 prosenttia edellisviikkoa vilkkaampaa.
Mistä pääsemmekin alkuperäiseen aiheeseen. Silmiini sattunut korkeimmalla käynyt yhden viikon listaihme on viime syksyltä: Bring Me the Horizonin There Is a Hell Believe Me I've Seen It, There Is a Heaven Let's Keep It a Secret kävi 13:ntena vain pudotakseen seuraavalla viikolla ulos top 75:stä. Sitä voi pitää siis yhden viikon tähdenlentojen kuninkaana, mutta aika hyvin pärjäsi myös (melko osuvasti nimetyn) All Time Low'n juuri ilmestynyt Dirty Works: 20->ulos top sadasta – ellei se siis jostain syystä vielä palaa takaisin. Death Cab for Cutie ei sekään kiinnosta enää brittejä: Codes and Keys suoriutui vähemmän mairittelevasti 24->ulos.
Ilman diskaamiseen johtanutta sähellystä yksikään albumi ei siis liene debytoinut top tenissä ja pudonnut suoraan pois. Se vaatisikin aikamoista sukellusta myynnissä. Top tenin raja on yleensä noin 12 000 kpl ja top 75 -listalle pääsee noin 2 500 kpl:een myynnillä. Viikon aikana myynnin pitäisi romahtaa siis suurin piirtein 80 prosenttia. Vaikeaa, muttei mahdotonta.
Viikot eivät tietenkään ole myyntilukujen suhteen veljeksiä – toisella viikolla voi kymmenen tuhannen kappaleen myynnillä kolkutella top kymppiä ja toisella jäädä ulos top 40:stä. Normaali noin 60-65 prosentin pudotus myynnissä saattaa tietää kymmenien sijojen menetystä listalla. Jos on mistä ottaa, pudotus jää sijoissa mitaten paljon pienemmäksi. Esimerkiksi Arctic Monkeysin Suck It and Seen myynti putosi toisella listaviikolla 58 prosenttia, mutta sijoitus vain ykkösestä neljänneksi.
Christina Aguileran Bionic suoritti reilu vuosi sitten brittilistahistorian jyrkimmän syöksyn ykköspaikalta 29:nneksi, mutta silloin nimenomaan peräkkäisten viikkojen kauppa kävi keskenään täysin eri vauhtia. Bionicia ostettiin debyyttiviikolla 24 300 kpl, melko vähän ykköselle. Seuraavalla viikolla sen myynti putosi normaalin 60 prosentin verran, mutta sijoitus siis hurjasti 29:nneksi. Tuolla viikolla kokonaismyynti oli 26 prosenttia edellisviikkoa vilkkaampaa.
Mistä pääsemmekin alkuperäiseen aiheeseen. Silmiini sattunut korkeimmalla käynyt yhden viikon listaihme on viime syksyltä: Bring Me the Horizonin There Is a Hell Believe Me I've Seen It, There Is a Heaven Let's Keep It a Secret kävi 13:ntena vain pudotakseen seuraavalla viikolla ulos top 75:stä. Sitä voi pitää siis yhden viikon tähdenlentojen kuninkaana, mutta aika hyvin pärjäsi myös (melko osuvasti nimetyn) All Time Low'n juuri ilmestynyt Dirty Works: 20->ulos top sadasta – ellei se siis jostain syystä vielä palaa takaisin. Death Cab for Cutie ei sekään kiinnosta enää brittejä: Codes and Keys suoriutui vähemmän mairittelevasti 24->ulos.Ilman diskaamiseen johtanutta sähellystä yksikään albumi ei siis liene debytoinut top tenissä ja pudonnut suoraan pois. Se vaatisikin aikamoista sukellusta myynnissä. Top tenin raja on yleensä noin 12 000 kpl ja top 75 -listalle pääsee noin 2 500 kpl:een myynnillä. Viikon aikana myynnin pitäisi romahtaa siis suurin piirtein 80 prosenttia. Vaikeaa, muttei mahdotonta.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Listakatsaus, vko 25
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (2.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (6.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
4. (3.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
5. (4.) Bruno Mars – The Lazy Song
6. (7.) Lady Gaga – The Edge of Glory
7. (5.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
8. (8.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
9. (23.) Jason Aldean – Dirt Road Anthem
10. (11.) Nicki Minaj – Super Bass
Adelen Rolling in the Deepin kuudes ykkösviikko on siinä mielessä merkittävä, että yksikään brittiläinen naisartisti ei ole viipynyt paalulla näin pitkään sitten Olivia Newton-Johnin, jonka Physical (1981) keräsi peräti kymmenen ykkösviikkoa. Newton-John syntyi Britanniassa, mutta varttui Australiassa. Kaikkien brittien enkka on Elton Johnilla: Diana-muistoveisu vietti kärjessä peräti 14 viikkoa. Rolling in the Deep on myös radiolistan ykkönen nyt kolmatta viikkoa.
Kantritähti Jason Aldean kävi hakemassa tukea yllättävältä taholta. Hän nimittäin esitti Dirt Road Anthemin CMT Awards -tilaisuudessa Ludacrisin kanssa. Esityksestä saatu vauhti siivitti biisin Aldeanin ensimmäiseksi top ten -hitiksi.
Nicki Minajin tähti on jo niin korkealla, että hän pääsi ensimmäistä kertaa urallaan kärkikymppiin ilman kavereita – kiitos huiman kasvun radiosoitossa.
Paramoren Monster debytoi 36:ntena. Hayley Williamsin bändi ei ole vielä yltänyt 24. sijaa ylemmäs, mutta Williamsilla itsellään on kakkonenkin, B.o.B:n viimevuotinen jättihitti Airplanes.
The Band Perryn puolen vuoden takainen kantrihitti If I Die Young palasi yllättäen 46:nneksi. Siitä on tullut kunnollinen popradiomenestys, ja kun pisteet riittivät top 50:iin, niin vanhakin hyväksyttiin mukaan. If I Die Youngin paras sijoitus on 19:s ja sitä on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Samaan aikaan bändin uudempi hitti You Lie ylitti ensimmäistä kertaa top 50 -kynnyksen ja nousi 42:nneksi.
Kenny Chesneyn edellinen single Live a Little kävi kantrilistan kärjessä, mutta jäi Hot 100 -laskennassa 61:nneksi. Nyt Grace Potterin avustama You and Tequila on myynnin avulla jo korkeammalla (57), vaikka ei ole vielä yltänyt kantrilistan top kymppiin. Tie on siis auki ihan top 40:iin asti.
Viikon toiseksi kiinnostavin uutuus on kenties Gavin DeGraw'n Not Over You (96). Kyllä, se kaunis mies, joka muistetaan Tunteet pelissä -sarjan tunnarista I Don't Want to Be (#10, 2005) sekä pienemmistä hiteistä Chariot (#30, 2005) ja In Love with a Girl (#24, 2008). Not Over Youlle ei kuitenkaan voi povata paikkaa kovin korkealta.
USA:n albumit Top 10
1. (2.) Adele – 21
2. (1.) Lady Gaga – Born This Way
3. (re) Original Broadway Cast – The Book of Mormon
4. (-) Tech N9ne – All 6′s and 7′s
5. (-) Ronnie Dunn – Ronnie Dunn
6. (-) All Time Low – Dirty Works
7. (8.) Jason Aldean – My Kinda Party
8. (6.) Brad Paisley – This Is Country Music
9. (7.) Various Artists – NOW 38
10. (3.) Death Cab for Cutie – Codes and Keys
Lady Gagan Born This Way joutui tyytymään kahteen ykkösviikkoon, sillä Adelen 21 kävi nappaamassa kymmenennen. Molemmat albumit myivät yli satatuhatta kappaletta.
Viikon yllättäjä löytyy pronssipallilta. Broadway-musikaalin The Book of Mormonin musiikki ehti debytoida digilatauksien voimin 31:ntena muutama viikko sitten, mutta nyt fyysinen albumi, yhdeksän Tony-pystiä ja Amazonin tarjous siivittivät sen kolmanneksi. Broadway-albumia ei ole nähty kärkikympissä sitten Hairin (1969) eli yli neljäänkymmeneen vuoteen. Dreamgirls (1982) kävi 11:ntenä.
Ihan jatkuvasti kärkipäässä ei ole viihtynyt myöskään räppäri Tech N9ne, joka sai ensimmäisen top 10 -albuminsa. Aiempi paras oli Killerin 13. tila vuonna 2008.
Brooks & Dunnin toinen osapuoli Ronnie Dunn vei sooloesikoisensa heti viidenneksi. Menestyksekkäällä duolla on yhdeksän top 10 -albumia, muttei ykkösiä. All Time Low puolestaan on top kympissä toista kertaa, parhaana noteerauksenaan Nothing Personalin (2009) nelossija.
Derek Trucksin ja Susan Tedeschin mukaan nimetty bluesrockryhmä Tedeschi Trucks Band debytoi 12:ntena. Arctic Monkeys jatkoi hyvää jenkkimenestystään, sillä Suck It and See debytoi 14:ntenä. Ainoana top ten -lättynä loistaa Favourite Worst Nightmare (#7, 2007).
Toinen brittibändi Def Leppard teki diilin Walmartin kanssa eikä DVD:llä ryyditettyä Mirrorballia (16) ole toistaiseksi saatavana muualla. Bändillä on tilillään kaksi ykköstä: Hysteria (1987) sekä Adrenalize (1992). Kolmen vuoden takainen Songs from the Sparkle Lounge ylsi sekin viidenneksi.
Top 20:ssä on niin paljon uutuuksia, että moni vanhempi albumi joutui pakittamaan vaikka kasvatti myyntiään. Britney Spearsin Femme Fatale paransi kuitenkin reippaasti myös sijoituksissa mitaten: 37-23.
Britannian singlet Top 10
1. (1.) Example – Changed the Way You Kiss Me
2. (-) Calvin Harris featuring Kelis – Bounce
3. (-) Ed Sheeran – The A Team
4. (2.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (-) Tinchy Stryder & Dappy – Spaceship
6. (3.) Nicole Scherzinger featuring 50 Cent – Right There
7. (4.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
8. (5.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
9. (7.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
10. (9.) Jennifer Lopez featuring Lil Wayne – I’m Into You
Examplen Changed the Way You Kiss Me oli vielä alkuviikosta Calvin Harrisin Bouncen takana, mutta osoitti parempaa turnauskestävyyttä. Bouncesta ei siis vielä tullut Harrisin kolmatta ykköstä. Kelisille olisi suonut ensimmäisen, sillä hän on käynyt kakkosena nyt kolmesti, aiemmin hiteillään Milkshake (2003) ja Trick Me (2004). Kolmossijojakin löytyy jo kaksi ja top 10 -merkintöjä yhteensä kymmenen.
Muun muassa Devlinin, Wileyn ja Examplen kanssa veljeilevä parikymppinen Ed Sheeran tuli hieman puskista kärkikolmikkoon. The A Team on keskinkertaisuudestaan huolimatta virkistävä lisä kovin tanssivoittoiseen kärkipäähän. Sheeranin esikoisalbumi ilmestyy syyskuussa.
Tutumpaa hittisoundia kuullaan vitossijalla, jolta löytyy Tinchy Stryderin ja Dappyn Spaceship. Ilmoitin taannoin Stryderin uran olevan jo laskusuunnassa, mutta niin vain hän sai viidennen top 10 -singlensä. Dappylle listakäynti on ensimmäinen.
Kasari- ja ysärihenkisellä videolla siunattu Katy Perryn Last Friday Night (T.G.I.F.) debytoi 24:ntenä. Adelen Set Fire to the Rain ylitti viimein top 40 -kynnyksen (46-25).
Britannian albumit Top 10
1. (11.) Take That – Progress
2. (2.) Adele – 21
3. (3.) Lady Gaga – Born This Way
4. (1.) Arctic Monkeys – Suck It and See
5. (5.) Adele – 19
6. (-) Paul Simon – So Beautiful or So What
7. (-) Bad Meets Evil – Hell: The Sequel
8. (17.) Caro Emerald – Deleted Scences from the Cutting Room Floor
9. (7.) Seasick Steve – You Can’t Teach an Old Dog New Tricks
10. (23.) Electric Light Orchestra – All Over the World: Very Best of
Take Thatin kuudennen studioalbumin Progressin uusi versio nimeltään Progressed sisältää kahdeksan biisin ep:n, jonka voi toki hankkia erikseenkin. Brittilistalla eri painosten myynnit lasketaan yhteen ja täten tuloksena oli albumin seitsemäs ykkösviikko. Progressia on eri muodoissa myyty nyt jo 2,4 miljoonaa kappaletta pelkästään Britanniassa. Lisäksi se on myynyt tuplaplatinaa Tanskassa ja platinaa Saksassa. Progressedilta löytyvä Love Love soi X-Men -elokuvassa ja on ehtinyt käydä singlelistan 15:ntenä.
Paul Simonin So Beautiful or So What julkaistiin USA:ssa jo pari kuukautta sitten. Siitä tuli nyt miehen yhdeksäs top 10 -albumi soolona. Ykkösiä on kolme, joista Graceland (1986) piti kärkipaikkaa peräti kahdeksan viikon ajan.
Royce da 5’9”:n ja Eminemin Bad Meets Evil -projektin esikoislätty Hell: The Sequel sisältää erään loppukesän varmimmista kansainvälisistä hiteistä eli Bruno Marsin tähdittämän Lightersin, joka debytoi singlelistan 37:ntena.
Caro Emeraldin Deleted Scenes from the Cutting Room Floor noteerasi oman parhaansa. Electic Light Orchestran vanha All Over the World -kokoelma on majaillut top 20:n tuntumassa parin viikon ajan ja nousi nyt kymmenenneksi. Sen paras sijoitus on toisen listaviikon kuudes tila vuonna 2005.
Neljä vuotta sitten ajasta iäisyyteen siirtynyt Frankie Laine ei ollut käynyt albumilistalla 34 vuoteen ja Hits-kokoelmasta (16) tuli vasta hänen kolmas lista-albuminsa. Molemmat aiemmat ylsivät seitsemänneksi. Laine on erittäinkin merkittävä hahmo brittilistahistoriassa, sillä I Believe (1953) vietti singlelistan kärjessä ennätykselliset 18 viikkoa, mutta ei toki yhteen menoon vaan yhdeksän, kuuden ja kolmen viikon erissä. Robson Green ja Jerome Flynn lauloivat biisin uudestaan ykköseksi yli 42 vuotta myöhemmin. Laine oli mukana historian ensimmäisellä brittilistalla, minkä ansiosta hänellä on listamerkintöjä maksimaaliselta yli 58 vuoden ajalta. Lainen viimeisin singlelistanoteeraus tuli vuonna 1961.
Black Country Communionin kakkosalbumi 2 jäi kymmenen porrasta edeltäjänsä 13. sijasta. Aivan parhaimpaansa eivät yltäneet myöskään Nerina Pallot sekä Sophie Ellis-Bextor. Ellis-Bextorilla on kaksi top 10 -albumia, Pallotilla ei vielä yhtään. Year of the Wolf (31) paransi kuitenkin jonkin verran edeltäjänsä The Graduaten (2009) 46. sijaan verrattuna. Make a Scenen 33. tila puolestaan on Ellis-Bextorin soolouran heikoin.
A Treasure taitaa olla Neil Youngin 28. top 40 -albumi, mutta joutui tyytymään 38. tilaan. Miehen edellisestä top 10 -visiitistä on suurin piirtein 11 vuotta (Silver and Gold, #10, 2000).
1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (2.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (6.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
4. (3.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
5. (4.) Bruno Mars – The Lazy Song
6. (7.) Lady Gaga – The Edge of Glory
7. (5.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
8. (8.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
9. (23.) Jason Aldean – Dirt Road Anthem
10. (11.) Nicki Minaj – Super Bass
Adelen Rolling in the Deepin kuudes ykkösviikko on siinä mielessä merkittävä, että yksikään brittiläinen naisartisti ei ole viipynyt paalulla näin pitkään sitten Olivia Newton-Johnin, jonka Physical (1981) keräsi peräti kymmenen ykkösviikkoa. Newton-John syntyi Britanniassa, mutta varttui Australiassa. Kaikkien brittien enkka on Elton Johnilla: Diana-muistoveisu vietti kärjessä peräti 14 viikkoa. Rolling in the Deep on myös radiolistan ykkönen nyt kolmatta viikkoa.
Kantritähti Jason Aldean kävi hakemassa tukea yllättävältä taholta. Hän nimittäin esitti Dirt Road Anthemin CMT Awards -tilaisuudessa Ludacrisin kanssa. Esityksestä saatu vauhti siivitti biisin Aldeanin ensimmäiseksi top ten -hitiksi.
Nicki Minajin tähti on jo niin korkealla, että hän pääsi ensimmäistä kertaa urallaan kärkikymppiin ilman kavereita – kiitos huiman kasvun radiosoitossa.
Paramoren Monster debytoi 36:ntena. Hayley Williamsin bändi ei ole vielä yltänyt 24. sijaa ylemmäs, mutta Williamsilla itsellään on kakkonenkin, B.o.B:n viimevuotinen jättihitti Airplanes.
The Band Perryn puolen vuoden takainen kantrihitti If I Die Young palasi yllättäen 46:nneksi. Siitä on tullut kunnollinen popradiomenestys, ja kun pisteet riittivät top 50:iin, niin vanhakin hyväksyttiin mukaan. If I Die Youngin paras sijoitus on 19:s ja sitä on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Samaan aikaan bändin uudempi hitti You Lie ylitti ensimmäistä kertaa top 50 -kynnyksen ja nousi 42:nneksi.
Kenny Chesneyn edellinen single Live a Little kävi kantrilistan kärjessä, mutta jäi Hot 100 -laskennassa 61:nneksi. Nyt Grace Potterin avustama You and Tequila on myynnin avulla jo korkeammalla (57), vaikka ei ole vielä yltänyt kantrilistan top kymppiin. Tie on siis auki ihan top 40:iin asti.
Viikon toiseksi kiinnostavin uutuus on kenties Gavin DeGraw'n Not Over You (96). Kyllä, se kaunis mies, joka muistetaan Tunteet pelissä -sarjan tunnarista I Don't Want to Be (#10, 2005) sekä pienemmistä hiteistä Chariot (#30, 2005) ja In Love with a Girl (#24, 2008). Not Over Youlle ei kuitenkaan voi povata paikkaa kovin korkealta.
USA:n albumit Top 10
1. (2.) Adele – 21
2. (1.) Lady Gaga – Born This Way
3. (re) Original Broadway Cast – The Book of Mormon
4. (-) Tech N9ne – All 6′s and 7′s
5. (-) Ronnie Dunn – Ronnie Dunn
6. (-) All Time Low – Dirty Works
7. (8.) Jason Aldean – My Kinda Party
8. (6.) Brad Paisley – This Is Country Music
9. (7.) Various Artists – NOW 38
10. (3.) Death Cab for Cutie – Codes and Keys
Lady Gagan Born This Way joutui tyytymään kahteen ykkösviikkoon, sillä Adelen 21 kävi nappaamassa kymmenennen. Molemmat albumit myivät yli satatuhatta kappaletta.
Viikon yllättäjä löytyy pronssipallilta. Broadway-musikaalin The Book of Mormonin musiikki ehti debytoida digilatauksien voimin 31:ntena muutama viikko sitten, mutta nyt fyysinen albumi, yhdeksän Tony-pystiä ja Amazonin tarjous siivittivät sen kolmanneksi. Broadway-albumia ei ole nähty kärkikympissä sitten Hairin (1969) eli yli neljäänkymmeneen vuoteen. Dreamgirls (1982) kävi 11:ntenä.
Ihan jatkuvasti kärkipäässä ei ole viihtynyt myöskään räppäri Tech N9ne, joka sai ensimmäisen top 10 -albuminsa. Aiempi paras oli Killerin 13. tila vuonna 2008.
Brooks & Dunnin toinen osapuoli Ronnie Dunn vei sooloesikoisensa heti viidenneksi. Menestyksekkäällä duolla on yhdeksän top 10 -albumia, muttei ykkösiä. All Time Low puolestaan on top kympissä toista kertaa, parhaana noteerauksenaan Nothing Personalin (2009) nelossija.
Derek Trucksin ja Susan Tedeschin mukaan nimetty bluesrockryhmä Tedeschi Trucks Band debytoi 12:ntena. Arctic Monkeys jatkoi hyvää jenkkimenestystään, sillä Suck It and See debytoi 14:ntenä. Ainoana top ten -lättynä loistaa Favourite Worst Nightmare (#7, 2007).
Toinen brittibändi Def Leppard teki diilin Walmartin kanssa eikä DVD:llä ryyditettyä Mirrorballia (16) ole toistaiseksi saatavana muualla. Bändillä on tilillään kaksi ykköstä: Hysteria (1987) sekä Adrenalize (1992). Kolmen vuoden takainen Songs from the Sparkle Lounge ylsi sekin viidenneksi.
Top 20:ssä on niin paljon uutuuksia, että moni vanhempi albumi joutui pakittamaan vaikka kasvatti myyntiään. Britney Spearsin Femme Fatale paransi kuitenkin reippaasti myös sijoituksissa mitaten: 37-23.
Britannian singlet Top 10
1. (1.) Example – Changed the Way You Kiss Me
2. (-) Calvin Harris featuring Kelis – Bounce
3. (-) Ed Sheeran – The A Team
4. (2.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (-) Tinchy Stryder & Dappy – Spaceship
6. (3.) Nicole Scherzinger featuring 50 Cent – Right There
7. (4.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
8. (5.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
9. (7.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
10. (9.) Jennifer Lopez featuring Lil Wayne – I’m Into You
Examplen Changed the Way You Kiss Me oli vielä alkuviikosta Calvin Harrisin Bouncen takana, mutta osoitti parempaa turnauskestävyyttä. Bouncesta ei siis vielä tullut Harrisin kolmatta ykköstä. Kelisille olisi suonut ensimmäisen, sillä hän on käynyt kakkosena nyt kolmesti, aiemmin hiteillään Milkshake (2003) ja Trick Me (2004). Kolmossijojakin löytyy jo kaksi ja top 10 -merkintöjä yhteensä kymmenen.
Muun muassa Devlinin, Wileyn ja Examplen kanssa veljeilevä parikymppinen Ed Sheeran tuli hieman puskista kärkikolmikkoon. The A Team on keskinkertaisuudestaan huolimatta virkistävä lisä kovin tanssivoittoiseen kärkipäähän. Sheeranin esikoisalbumi ilmestyy syyskuussa.
Tutumpaa hittisoundia kuullaan vitossijalla, jolta löytyy Tinchy Stryderin ja Dappyn Spaceship. Ilmoitin taannoin Stryderin uran olevan jo laskusuunnassa, mutta niin vain hän sai viidennen top 10 -singlensä. Dappylle listakäynti on ensimmäinen.
Kasari- ja ysärihenkisellä videolla siunattu Katy Perryn Last Friday Night (T.G.I.F.) debytoi 24:ntenä. Adelen Set Fire to the Rain ylitti viimein top 40 -kynnyksen (46-25).
Britannian albumit Top 10
1. (11.) Take That – Progress
2. (2.) Adele – 21
3. (3.) Lady Gaga – Born This Way
4. (1.) Arctic Monkeys – Suck It and See
5. (5.) Adele – 19
6. (-) Paul Simon – So Beautiful or So What
7. (-) Bad Meets Evil – Hell: The Sequel
8. (17.) Caro Emerald – Deleted Scences from the Cutting Room Floor
9. (7.) Seasick Steve – You Can’t Teach an Old Dog New Tricks
10. (23.) Electric Light Orchestra – All Over the World: Very Best of
Take Thatin kuudennen studioalbumin Progressin uusi versio nimeltään Progressed sisältää kahdeksan biisin ep:n, jonka voi toki hankkia erikseenkin. Brittilistalla eri painosten myynnit lasketaan yhteen ja täten tuloksena oli albumin seitsemäs ykkösviikko. Progressia on eri muodoissa myyty nyt jo 2,4 miljoonaa kappaletta pelkästään Britanniassa. Lisäksi se on myynyt tuplaplatinaa Tanskassa ja platinaa Saksassa. Progressedilta löytyvä Love Love soi X-Men -elokuvassa ja on ehtinyt käydä singlelistan 15:ntenä.
Paul Simonin So Beautiful or So What julkaistiin USA:ssa jo pari kuukautta sitten. Siitä tuli nyt miehen yhdeksäs top 10 -albumi soolona. Ykkösiä on kolme, joista Graceland (1986) piti kärkipaikkaa peräti kahdeksan viikon ajan.
Royce da 5’9”:n ja Eminemin Bad Meets Evil -projektin esikoislätty Hell: The Sequel sisältää erään loppukesän varmimmista kansainvälisistä hiteistä eli Bruno Marsin tähdittämän Lightersin, joka debytoi singlelistan 37:ntena.
Caro Emeraldin Deleted Scenes from the Cutting Room Floor noteerasi oman parhaansa. Electic Light Orchestran vanha All Over the World -kokoelma on majaillut top 20:n tuntumassa parin viikon ajan ja nousi nyt kymmenenneksi. Sen paras sijoitus on toisen listaviikon kuudes tila vuonna 2005.
Neljä vuotta sitten ajasta iäisyyteen siirtynyt Frankie Laine ei ollut käynyt albumilistalla 34 vuoteen ja Hits-kokoelmasta (16) tuli vasta hänen kolmas lista-albuminsa. Molemmat aiemmat ylsivät seitsemänneksi. Laine on erittäinkin merkittävä hahmo brittilistahistoriassa, sillä I Believe (1953) vietti singlelistan kärjessä ennätykselliset 18 viikkoa, mutta ei toki yhteen menoon vaan yhdeksän, kuuden ja kolmen viikon erissä. Robson Green ja Jerome Flynn lauloivat biisin uudestaan ykköseksi yli 42 vuotta myöhemmin. Laine oli mukana historian ensimmäisellä brittilistalla, minkä ansiosta hänellä on listamerkintöjä maksimaaliselta yli 58 vuoden ajalta. Lainen viimeisin singlelistanoteeraus tuli vuonna 1961.
Black Country Communionin kakkosalbumi 2 jäi kymmenen porrasta edeltäjänsä 13. sijasta. Aivan parhaimpaansa eivät yltäneet myöskään Nerina Pallot sekä Sophie Ellis-Bextor. Ellis-Bextorilla on kaksi top 10 -albumia, Pallotilla ei vielä yhtään. Year of the Wolf (31) paransi kuitenkin jonkin verran edeltäjänsä The Graduaten (2009) 46. sijaan verrattuna. Make a Scenen 33. tila puolestaan on Ellis-Bextorin soolouran heikoin.
A Treasure taitaa olla Neil Youngin 28. top 40 -albumi, mutta joutui tyytymään 38. tilaan. Miehen edellisestä top 10 -visiitistä on suurin piirtein 11 vuotta (Silver and Gold, #10, 2000).
torstai 16. kesäkuuta 2011
Listanimi: Coldplay
Aika vilisee silmissäni: minulle aikoinaan niin tärkeästä Coldplayn Parachutes-albumista on jo 11 vuotta! Käsittämätöntä. Pari seuraavaakin albumia pystyn yhdistämään omaan elämääni, mutta kolmen vuoden takaista Viva la Vida or Death and All His Friendsiä en. Se kun ei ollut kovinkaan kiinnostava.
No kappale omasta suhteesta Coldplayhin riittää – faktahan on se että bändi on maailman suurimpia yhtyeitä ja eräs 2000-luvun eniten myyneistä musiikintekijöistä. Brittilistalla heidän albumiykkösten rivistönsä on toistaiseksi rikkoutumaton, mikäli emme laske mukaan livekoosteita tai Prospekt's March -minialbumia. Kaikki neljä studioalbumia ovat yltäneet siis kärkeen ja kolme ensimmäistä ovat myyneet kukin yli 2,5 miljoonaa kappaletta. Huima saavutus. Ykkösviikkojen lukumäärät järjestyksessä: 1, 3, 4 ja 6.
USA:ssa Coldplayn albumimenestys on myös ollut mahtavaa, vaikka ykkösiä on toistaiseksi kaksi, X&Y (2005) ja Viva la Vida. Sekä USA:ssa että Britanniassa myydyin albumi on A Rush of Blood to the Head (2002), joka ylsi jenkkien viikkolistoilla viidenneksi. Live 2003 -julkaisu ylsi USA:ssa peräti 13:nneksi, kun Britanniassa sen parhaaksi jäi 46. tila. Se on tosin myynyt Britanniassa peräti tuplaplatinaa ja lienee melko korkealla sarjassa ”eniten myyty top 40:n alapuolelle jäänyt albumi”.
Sinkkumenestys on ollut ykkössijojen osalta vaatimattomampaa. Ainoastaan Viva la Vidalla (2008) on esittää tuo kaunis numero sarakkeessaan, mutta se tulikin tuplana. Britanniassa top 10 -sinkkuja on kaikkiaan 11, joukossa kaksi kakkosta, kaksi nelosta ja peräti kolme kymmenenneksi pinnistanyttä (Trouble, The Scientist ja Talk). Yhdysvalloissa top 10:iin on yltänyt Viva la Vidan lisäksi vain Speed of Sound (#8, 2005). Uusi Every Teardrop Is a Waterfall nousi tällä viikolla 15 sijaa 14:nneksi, mutta tuskin enää parantaa. Mielenkiintoisempaa onkin seurata, miten syksyllä julkaistava toistaiseksi nimetön albumi menestyy.
No kappale omasta suhteesta Coldplayhin riittää – faktahan on se että bändi on maailman suurimpia yhtyeitä ja eräs 2000-luvun eniten myyneistä musiikintekijöistä. Brittilistalla heidän albumiykkösten rivistönsä on toistaiseksi rikkoutumaton, mikäli emme laske mukaan livekoosteita tai Prospekt's March -minialbumia. Kaikki neljä studioalbumia ovat yltäneet siis kärkeen ja kolme ensimmäistä ovat myyneet kukin yli 2,5 miljoonaa kappaletta. Huima saavutus. Ykkösviikkojen lukumäärät järjestyksessä: 1, 3, 4 ja 6.
USA:ssa Coldplayn albumimenestys on myös ollut mahtavaa, vaikka ykkösiä on toistaiseksi kaksi, X&Y (2005) ja Viva la Vida. Sekä USA:ssa että Britanniassa myydyin albumi on A Rush of Blood to the Head (2002), joka ylsi jenkkien viikkolistoilla viidenneksi. Live 2003 -julkaisu ylsi USA:ssa peräti 13:nneksi, kun Britanniassa sen parhaaksi jäi 46. tila. Se on tosin myynyt Britanniassa peräti tuplaplatinaa ja lienee melko korkealla sarjassa ”eniten myyty top 40:n alapuolelle jäänyt albumi”.
Sinkkumenestys on ollut ykkössijojen osalta vaatimattomampaa. Ainoastaan Viva la Vidalla (2008) on esittää tuo kaunis numero sarakkeessaan, mutta se tulikin tuplana. Britanniassa top 10 -sinkkuja on kaikkiaan 11, joukossa kaksi kakkosta, kaksi nelosta ja peräti kolme kymmenenneksi pinnistanyttä (Trouble, The Scientist ja Talk). Yhdysvalloissa top 10:iin on yltänyt Viva la Vidan lisäksi vain Speed of Sound (#8, 2005). Uusi Every Teardrop Is a Waterfall nousi tällä viikolla 15 sijaa 14:nneksi, mutta tuskin enää parantaa. Mielenkiintoisempaa onkin seurata, miten syksyllä julkaistava toistaiseksi nimetön albumi menestyy.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Transsissa ryhmäterapiasta
Kuten katsauksesta käy ilmi, Britannian albumilistalla on iso kasa uutuuksia, kaikkiaan 18 tai 19 laskentatavasta riippuen. Yksi niistä on taannoin Kristallipallo-sarjassa esitelty trancetrio Above & Beyond, jonka kolmas albumi Group Therapy debytoi 49:ntenä lyöden muun muassa My Morning Jacketin Circuitalin (60), jonka voi sanoa jopa flopanneen. Group Therapyn 49. tila on kiinnostava saavutus kahdesta syystä: heillä ei ole ollut tukenaan merkittäviä hittejä, joita yleensä tarvitaan tanssialbumin saamiseen kaupaksi, sekä yksi bändin kolmesta jäsenestä on suomalainen Paavo Siljamäki. Siljamäellä on tilillään listasijoituksia myös Dirt Devilsin ja Oceanlabin riveissä, joten hän on jopa brittilistojen menestyneimpiä suomalaisia. Dirt Devilsin Drill (2002) ylsi singlelistalla 15:nneksi ja Oceanlabin Satellite (2004) 19:nneksi. Molemmat projektit saivat myös toisen listamerkinnän.
Maineikkaan Anjunabeatsin julkaisema Group Therapy myi viime viikon mittaan 3700 kpl, eli ei mitenkään rekkalasteittain, mutta silti enemmän kuin monet suomalaiset rocklistamenestyjät, jotka nostetaan framille.
Above & Beyond tanssittaa kesällä Suomessakin: se on yksi 30.7. järjestettävän Summer Sounds -tapahtuman pääesiintyjistä muun muassa Chicanen, Roger Sanchezin ja Kaskaden kanssa.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Listakatsaus, vko 24
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (2.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (3.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
4. (6.) Bruno Mars – The Lazy Song
5. (4.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
6. (9.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
7. (8.) Lady Gaga – The Edge of Glory
8. (5.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
9. (7.) Britney Spears – Till the World Ends
10. (12.) Lupe Fiasco – The Show Goes on
Viisi viikkoa ykkösenä viettäneellä Rolling in the Deepillä on yhä reilu kaula Give Me Everythingiin nähden. Jälkimmäisen mahdollisuus napata ykköspaikka riippuukin lähinnä siitä, ehtiikö kukaan takaa ohi, jos se saavuttaa ensin mainitun.
Lil Waynen How to Love pomppasi hyvän myynnin ansiosta 12:nneksi. Se on jälleen yksi maistiainen elokuussa julkaistavalta Tha Carter IV -lätyltä. Jokainen aiempi Tha Carter -levy on myynyt edellistä paremmin. Nyt ollaan jo kovissa korkeuksissa, sillä kolmas osa oli vuoden 2008 ostetuin albumi USA:ssa.
OneRepublicin jo puolitoista vuotta sitten ilmestyneeltä Waking Up -albumilta on irronnut todellinen yllätyshitti Good Life (16). Siitä tuli bändin kolmas top 20 -menestys Apologizen (#2, 2007) sekä Stop and Staren (#12, 2008) jatkoksi.
Blake Sheltonilla on käsissään kantrimittakaavassa melkoinen hitti, sillä Honey Bee debytoi taannoin 13:ntena ja palasi nyt top 20:iin sijalle 19.
Coldplayn Every Teardrop Is a Waterfall debytoi 29:ntena. Bändillä on kaksi top 10 -hittiä ja yksi ykkönen: Viva la Vida (2008).
Zac Brown Band sai odotetusti jälleen yhden top 40 -menestyksen kun Knee Deep eteni 45-38, joten Jimmy Buffett on top 40:ssä ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Ihan ihka ensimmäisen top 40 -hittinsä sai poprockyhtye Hot Chelle Rae. Tonight Tonight (ei Smashing Pumpkins -cover) nousi 41-27.
63:nneksi ilmaantunut Last Friday Night (T.G.I.F.) on etenemässä jälleen yhdeksi isoksi hitiksi Katy Perrylle. Ensi torstaina Suomeen saapuva Linkin Park teki taas teemabiisin Transformers-leffaan, mutta Iridescent (86) jäi toistaiseksi melko kauas kahden aiemman top 10 -sijoituksista.
USA:n albumit Top 10
1. (1.) Lady Gaga – Born This Way
2. (3.) Adele – 21
3. (-) Death Cab for Cutie – Codes and Keys
4. (-) Eddie Vedder – Ukulele Songs
5. (-) My Morning Jacket – Circuital
6. (2.) Brad Paisley – This Is Country Music
7. (6.) Various Artists – NOW 38
8. (9.) Jason Aldean – My Kinda Party
9. (-) Flogging Molly – Speed of Darkness
10. (4.) Soundtrack – Glee: The Music, Season Two: Vol. 6
Born This Wayn myynti putosi yli 80 prosenttia edellisviikosta, mutta se oli silti jonkin verran edellä Adelen 21:ia sekä kolmantena debytoinutta Death Cab for Cutien uutuusalbumia. Codes and Keysin edeltäjä Narrow Stairs (2008) ylsi kärkeen asti paremmin myyntilukemin.
Pearl Jam -liideri Eddie Vedder on soolona listoilla toista kertaa: Into the Wild -leffan soundtrack ylsi 11:nneksi nelisen vuotta sitten. Ukulele Songs on siis miehen ensimmäinen top 10 -soolo. Albumin kansi on komea ja ukulelea kuullaan listoilla aivan liian vähän.
My Morning Jacketille kärkikymppi on tuttu, mutta Circuital petrasi Evil Urgesin (2008) parhaasta neljä sijaa.
Flogging Mollyn uusi Speed of Darkness -albumi on heidänkin toinen top 10 -julkaisunsa.
Viime viikolla seiskana debytoinut NKOTBSB sukelsi paikalle numero 22. Tällä viikolla yritti Jordan Knight, jonka Unfinished tupsahti 48:nneksi. Ehkä olisi kannattanut levyttää se valmiiksi.
Hyviä uutisia alalle: USA:n albumimyynti on ollut viimevuotista vilkkaampaa nyt kaksi viikkoa putkeen.
Britannian singlet Top 10
1. (-) Example – Changed the Way You Kiss Me
2. (1.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (14.) Nicole Scherzinger featuring 50 Cent – Right There
4. (3.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
5. (2.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
6. (-) Coldplay – Every Teardrop Is a Waterfall
7. (4.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
8. (5.) Bruno Mars – The Lazy Song
9. (10.) Jennifer Lopez featuring Lil Wayne – I’m Into You
10. (12.) Dev featuring The Cataracs – Bass Down Low
Tanssipoljennon tukemana räppäävä Elliot Gleave alias Example sai odotetusti ensimmäisen ykkösensä, kun Changed the Way You Kiss Me kaasutti kärkipaikalle. Samalla loppui ainakin hetkeksi ihmettely brittiartistien huonosta singlemenestyksestä. Lontoolaiselta löytyy ennestään kolme top 10 -käyntiä.
Coldplayllä ei kulkenut aivan yhtä hyvin. Every Teardrop Is a Waterfall debytoi silti kohtuullisesti kuudentena. Megamenestyksestään huolimatta bändillä on vain yksi ykkönen, Viva la Vida (2008). No, vertailun vuoksi esimerkiksi Musella ei ole edes yhtään top 3 -singleä.
Right There eteni jo Nicole Scherzingerin kolmanneksi perättäiseksi top 3 -singleksi ja USA:ssa se on hänen toistaiseksi suurin hittinsä pääroolissa. Myös Scherzingerin Killer Love -albumi käy kaupaksi ihan kivasti Britanniassa nousten 13 pykälää 22:nneksi.
Dev ja The Cataracs ovat top kympissä toista kertaa. Ensimmäinen tuli Far East Movementin Like a G6:llä (#5, 2010).
Ruisrockiin saapuvan Paramoren viimeisin leffakytkös tottelee nimeä Monster ja se debytoi 21:ntena. Heillä on kaksi top 20 -singleä: Misery Business (#17, 2007) sekä Ignorance (#14, 2009).
Katy B:n uusin Easy Please Me nousi 41-25 ja on neidon viides top 40 -sinkku. Niistä neljä ensimmäistä ylsivät myös top 20:iin.
Girls Aloud -typykkä Nicole Robertsin rumpubiitti vei 27:nneksi. Cheryl Colea lukuun ottamatta ryhmän jäsenten soolourat ovat toistaiseksi olleet aikamoisia pannukakkuja.
Listalla on pitkästä aikaa myös klassista musiikkia. Ludovico Einaudin I Giorni debytoi 32:ntena. Se on Einaudin ensimmäinen singlemerkintä, mutta hänellä on yksi top 40 -albumi, Echoes (#40, 2004). Listasijoituksen takana on Radio 1:n Greg Jamesin pikku kampanja – hyvä niin. Einaudin ansiosta listalla majailee kolme italialaista.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Arctic Monkeys – Suck It and See
2. (2.) Adele – 21
3. (1.) Lady Gaga – Born This Way
4. (-) Jackie Evancho – Dream with Me
5. (3.) Adele – 19
6. (-) Glee Cast – Glee: The Music, Vol. 6
7. (6.) Seasick Steve – You Can’t Teach an Old Dog New Tricks
8. (-) Wonderland – Wonderland
9. (5.) Jessie J – Who You Are
10. (7.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
Arctic Monkeys nousi neljän perättäisen ykkösen myötä Coldplayn ja Keanen rinnalle, mutta se ei ole mikään ennätys: Led Zeppelinillä ja Abballa on kahdeksan. Uran aloitus ei silti ole hassumpi. Suck It and See myi reilusti enemmän kuin Adelen 21 ja Lady Gagan Born This Way ja vain hieman vähemmän kuin bändin edellinen albumi Humbug (2009) julkaisuviikollaan.
USA:n Talentista tuttua Jackie Evanchoa kaupataan nyt Eurooppaan. Hänen Dream with Me -albuminsa on esikoinen täällä, USA:ssa viimevuotinen O Holy Night ylsi kakkoseksi. 11-vuotias Evancho muistuttaa melko paljon Charlotte Churchia, joka nousi niin ikään supersuosioon ennen teini-ikää.
Glee Castin kuuden numeroidun albumin rivi olisi komea, ellei viides osa olisi myynyt liian hyvin: järjestyksessä 1, 2, 3, 4, 4 ja 6.
Popyhtye Wonderland debytoi esikoisellaan ihan kivasti kahdeksantena ja myös folkpunkkari tai punkfolkkari Frank Turner on korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin England Keep My Bones -albumillaan (12). Se on hänen toinen top 40 -merkintänsä.
Iron Maidenin tapauksessa suhteessa suurin kaupallinen potentiaali taitaa piillä rakkaassa Suomenmaassa, sillä bändin aika mones kokoelma From Fear to Eternity jäi 19:nneksi. Viimevuotinen The Final Frontier ylsi ykköseksi, mutta romahti nopeasti ulos listalta. Veteraanisarjan osallistuja on myös Depeche Mode, jonka Remixes 2: 81-11 debytoi 24:ntena.
All Time Low sai ensimmäisen lista-albuminsa Dirty Workista. Samoin ensikertalainen on sinkkulistallakin pärjäävä Inna (32).
Rory Gallagherin Notes from San Francisco jäi niukasti top 40:n ulkopuolelle (44). Irlantilaisella bluesrokkarilla on soolona 12 lista-albumia, muttei yhtään singlemerkintää.
Kaikkiaan top 75:ssä on 19 uutuutta, enemmän kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Tosin yksi niistä on Sueden Dog Man Starin uusi painos, jonka itse lasken listapalaajaksi, OCC siis uutuudeksi.
1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (2.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (3.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
4. (6.) Bruno Mars – The Lazy Song
5. (4.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
6. (9.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
7. (8.) Lady Gaga – The Edge of Glory
8. (5.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
9. (7.) Britney Spears – Till the World Ends
10. (12.) Lupe Fiasco – The Show Goes on
Viisi viikkoa ykkösenä viettäneellä Rolling in the Deepillä on yhä reilu kaula Give Me Everythingiin nähden. Jälkimmäisen mahdollisuus napata ykköspaikka riippuukin lähinnä siitä, ehtiikö kukaan takaa ohi, jos se saavuttaa ensin mainitun.
Lil Waynen How to Love pomppasi hyvän myynnin ansiosta 12:nneksi. Se on jälleen yksi maistiainen elokuussa julkaistavalta Tha Carter IV -lätyltä. Jokainen aiempi Tha Carter -levy on myynyt edellistä paremmin. Nyt ollaan jo kovissa korkeuksissa, sillä kolmas osa oli vuoden 2008 ostetuin albumi USA:ssa.
OneRepublicin jo puolitoista vuotta sitten ilmestyneeltä Waking Up -albumilta on irronnut todellinen yllätyshitti Good Life (16). Siitä tuli bändin kolmas top 20 -menestys Apologizen (#2, 2007) sekä Stop and Staren (#12, 2008) jatkoksi.
Blake Sheltonilla on käsissään kantrimittakaavassa melkoinen hitti, sillä Honey Bee debytoi taannoin 13:ntena ja palasi nyt top 20:iin sijalle 19.
Coldplayn Every Teardrop Is a Waterfall debytoi 29:ntena. Bändillä on kaksi top 10 -hittiä ja yksi ykkönen: Viva la Vida (2008).
Zac Brown Band sai odotetusti jälleen yhden top 40 -menestyksen kun Knee Deep eteni 45-38, joten Jimmy Buffett on top 40:ssä ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Ihan ihka ensimmäisen top 40 -hittinsä sai poprockyhtye Hot Chelle Rae. Tonight Tonight (ei Smashing Pumpkins -cover) nousi 41-27.
63:nneksi ilmaantunut Last Friday Night (T.G.I.F.) on etenemässä jälleen yhdeksi isoksi hitiksi Katy Perrylle. Ensi torstaina Suomeen saapuva Linkin Park teki taas teemabiisin Transformers-leffaan, mutta Iridescent (86) jäi toistaiseksi melko kauas kahden aiemman top 10 -sijoituksista.
USA:n albumit Top 10
1. (1.) Lady Gaga – Born This Way
2. (3.) Adele – 21
3. (-) Death Cab for Cutie – Codes and Keys
4. (-) Eddie Vedder – Ukulele Songs
5. (-) My Morning Jacket – Circuital
6. (2.) Brad Paisley – This Is Country Music
7. (6.) Various Artists – NOW 38
8. (9.) Jason Aldean – My Kinda Party
9. (-) Flogging Molly – Speed of Darkness
10. (4.) Soundtrack – Glee: The Music, Season Two: Vol. 6
Born This Wayn myynti putosi yli 80 prosenttia edellisviikosta, mutta se oli silti jonkin verran edellä Adelen 21:ia sekä kolmantena debytoinutta Death Cab for Cutien uutuusalbumia. Codes and Keysin edeltäjä Narrow Stairs (2008) ylsi kärkeen asti paremmin myyntilukemin.
Pearl Jam -liideri Eddie Vedder on soolona listoilla toista kertaa: Into the Wild -leffan soundtrack ylsi 11:nneksi nelisen vuotta sitten. Ukulele Songs on siis miehen ensimmäinen top 10 -soolo. Albumin kansi on komea ja ukulelea kuullaan listoilla aivan liian vähän.
My Morning Jacketille kärkikymppi on tuttu, mutta Circuital petrasi Evil Urgesin (2008) parhaasta neljä sijaa.
Flogging Mollyn uusi Speed of Darkness -albumi on heidänkin toinen top 10 -julkaisunsa.
Viime viikolla seiskana debytoinut NKOTBSB sukelsi paikalle numero 22. Tällä viikolla yritti Jordan Knight, jonka Unfinished tupsahti 48:nneksi. Ehkä olisi kannattanut levyttää se valmiiksi.
Hyviä uutisia alalle: USA:n albumimyynti on ollut viimevuotista vilkkaampaa nyt kaksi viikkoa putkeen.
Britannian singlet Top 10
1. (-) Example – Changed the Way You Kiss Me
2. (1.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (14.) Nicole Scherzinger featuring 50 Cent – Right There
4. (3.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
5. (2.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
6. (-) Coldplay – Every Teardrop Is a Waterfall
7. (4.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
8. (5.) Bruno Mars – The Lazy Song
9. (10.) Jennifer Lopez featuring Lil Wayne – I’m Into You
10. (12.) Dev featuring The Cataracs – Bass Down Low
Tanssipoljennon tukemana räppäävä Elliot Gleave alias Example sai odotetusti ensimmäisen ykkösensä, kun Changed the Way You Kiss Me kaasutti kärkipaikalle. Samalla loppui ainakin hetkeksi ihmettely brittiartistien huonosta singlemenestyksestä. Lontoolaiselta löytyy ennestään kolme top 10 -käyntiä.
Coldplayllä ei kulkenut aivan yhtä hyvin. Every Teardrop Is a Waterfall debytoi silti kohtuullisesti kuudentena. Megamenestyksestään huolimatta bändillä on vain yksi ykkönen, Viva la Vida (2008). No, vertailun vuoksi esimerkiksi Musella ei ole edes yhtään top 3 -singleä.
Right There eteni jo Nicole Scherzingerin kolmanneksi perättäiseksi top 3 -singleksi ja USA:ssa se on hänen toistaiseksi suurin hittinsä pääroolissa. Myös Scherzingerin Killer Love -albumi käy kaupaksi ihan kivasti Britanniassa nousten 13 pykälää 22:nneksi.
Dev ja The Cataracs ovat top kympissä toista kertaa. Ensimmäinen tuli Far East Movementin Like a G6:llä (#5, 2010).
Ruisrockiin saapuvan Paramoren viimeisin leffakytkös tottelee nimeä Monster ja se debytoi 21:ntena. Heillä on kaksi top 20 -singleä: Misery Business (#17, 2007) sekä Ignorance (#14, 2009).
Katy B:n uusin Easy Please Me nousi 41-25 ja on neidon viides top 40 -sinkku. Niistä neljä ensimmäistä ylsivät myös top 20:iin.
Girls Aloud -typykkä Nicole Robertsin rumpubiitti vei 27:nneksi. Cheryl Colea lukuun ottamatta ryhmän jäsenten soolourat ovat toistaiseksi olleet aikamoisia pannukakkuja.
Listalla on pitkästä aikaa myös klassista musiikkia. Ludovico Einaudin I Giorni debytoi 32:ntena. Se on Einaudin ensimmäinen singlemerkintä, mutta hänellä on yksi top 40 -albumi, Echoes (#40, 2004). Listasijoituksen takana on Radio 1:n Greg Jamesin pikku kampanja – hyvä niin. Einaudin ansiosta listalla majailee kolme italialaista.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Arctic Monkeys – Suck It and See
2. (2.) Adele – 21
3. (1.) Lady Gaga – Born This Way
4. (-) Jackie Evancho – Dream with Me
5. (3.) Adele – 19
6. (-) Glee Cast – Glee: The Music, Vol. 6
7. (6.) Seasick Steve – You Can’t Teach an Old Dog New Tricks
8. (-) Wonderland – Wonderland
9. (5.) Jessie J – Who You Are
10. (7.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
Arctic Monkeys nousi neljän perättäisen ykkösen myötä Coldplayn ja Keanen rinnalle, mutta se ei ole mikään ennätys: Led Zeppelinillä ja Abballa on kahdeksan. Uran aloitus ei silti ole hassumpi. Suck It and See myi reilusti enemmän kuin Adelen 21 ja Lady Gagan Born This Way ja vain hieman vähemmän kuin bändin edellinen albumi Humbug (2009) julkaisuviikollaan.
USA:n Talentista tuttua Jackie Evanchoa kaupataan nyt Eurooppaan. Hänen Dream with Me -albuminsa on esikoinen täällä, USA:ssa viimevuotinen O Holy Night ylsi kakkoseksi. 11-vuotias Evancho muistuttaa melko paljon Charlotte Churchia, joka nousi niin ikään supersuosioon ennen teini-ikää.
Glee Castin kuuden numeroidun albumin rivi olisi komea, ellei viides osa olisi myynyt liian hyvin: järjestyksessä 1, 2, 3, 4, 4 ja 6.
Popyhtye Wonderland debytoi esikoisellaan ihan kivasti kahdeksantena ja myös folkpunkkari tai punkfolkkari Frank Turner on korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin England Keep My Bones -albumillaan (12). Se on hänen toinen top 40 -merkintänsä.
Iron Maidenin tapauksessa suhteessa suurin kaupallinen potentiaali taitaa piillä rakkaassa Suomenmaassa, sillä bändin aika mones kokoelma From Fear to Eternity jäi 19:nneksi. Viimevuotinen The Final Frontier ylsi ykköseksi, mutta romahti nopeasti ulos listalta. Veteraanisarjan osallistuja on myös Depeche Mode, jonka Remixes 2: 81-11 debytoi 24:ntena.
All Time Low sai ensimmäisen lista-albuminsa Dirty Workista. Samoin ensikertalainen on sinkkulistallakin pärjäävä Inna (32).
Rory Gallagherin Notes from San Francisco jäi niukasti top 40:n ulkopuolelle (44). Irlantilaisella bluesrokkarilla on soolona 12 lista-albumia, muttei yhtään singlemerkintää.
Kaikkiaan top 75:ssä on 19 uutuutta, enemmän kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Tosin yksi niistä on Sueden Dog Man Starin uusi painos, jonka itse lasken listapalaajaksi, OCC siis uutuudeksi.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Kyllä rakastan, yhä 26 vuoden jälkeen!
Mainitsin taannoin, että tänä kesänä on luvassa erityisesti menneisyyteen tarkastelevia postauksia. Niiden ote on artistilähtöinen, kuten blogissani on tapana.
Aloitetaan Hot 100 -listan merkeissä ja yhtyeellä nimeltä The Contours. Bändi oli minulle melko tuntematon ennen kuin huomasin, että heidän Do You Love Me -singlensä listautui vuosina 1962 ja 1988, mikä on pisin kahden peräkkäisen top 40 -visiitin väli. Kappale ylsi molemmilla kerroilla top 20:iin, ensin kolmanneksi ja toisella kerralla 11:nneksi. Revivalin taustalla oli ihanainen Dirty Dancing -elokuva, minkä siivittämänä kappale julkaistiin uudelleen. Sen kolmas sija vuodelta 1962 on yhtyeen paras.
The Contours sai toki välillä muitakin Hot 100 -merkintöjä ja kävi itse asiassa pari kertaa melko lähellä top 40:ää, mutta triviamielessä heidät voi noteerata siis ennen kaikkea tästä ennätyksellisestä noin 26 vuoden tauosta. Hieman sama kuin jos Pete Townshend saisi nyt yhtäkkiä top 40 -soolohitin.
Motown-henkinen bändi on yhä aktiivinen, vaikka studioalbumien virta tyrehtyi toistaiseksi jo vuosituhannen vaihteessa.
Aloitetaan Hot 100 -listan merkeissä ja yhtyeellä nimeltä The Contours. Bändi oli minulle melko tuntematon ennen kuin huomasin, että heidän Do You Love Me -singlensä listautui vuosina 1962 ja 1988, mikä on pisin kahden peräkkäisen top 40 -visiitin väli. Kappale ylsi molemmilla kerroilla top 20:iin, ensin kolmanneksi ja toisella kerralla 11:nneksi. Revivalin taustalla oli ihanainen Dirty Dancing -elokuva, minkä siivittämänä kappale julkaistiin uudelleen. Sen kolmas sija vuodelta 1962 on yhtyeen paras.
The Contours sai toki välillä muitakin Hot 100 -merkintöjä ja kävi itse asiassa pari kertaa melko lähellä top 40:ää, mutta triviamielessä heidät voi noteerata siis ennen kaikkea tästä ennätyksellisestä noin 26 vuoden tauosta. Hieman sama kuin jos Pete Townshend saisi nyt yhtäkkiä top 40 -soolohitin.
Motown-henkinen bändi on yhä aktiivinen, vaikka studioalbumien virta tyrehtyi toistaiseksi jo vuosituhannen vaihteessa.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Kristallipallo: Kaiser Chiefs – Little Shocks
Jatketaan 2000-luvun alun merkeissä. Siitä on siis tullut jo retroa siinä määrin, että suuri yleisö kykenee erottamaan parhaan annin siitä vähemmän parhaasta.
Mihin asemoituu vuonna 2005 supertähteyteen singahtanut Kaiser Chiefs? Heidän Employment-esikoisensa (2004) sai Britanniassa moninkertaisen platinakuorrutteen ja I Predict a Riotista, Oh My Godista ja Everyday I Love You Less and Lessistä tuli isoja hittejä samoihin aikoihin, kun maailma intoili muun muassa Franz Ferdinandin ja Kasabianin esikoisista.
Uusi, järjestyksessään neljäs Kaiser Chiefs -albumi The Future Is Medieval ilmestyy myöhemmin tässä kuussa. Sen single Little Shocks on pyörinyt verkossa ja kenties joillain radioasemillakin parisen viikkoa. Mutta onko vanhasta hurmasta mitään jäljellä? Trendikiertoon kuuluu, että musiikki ei välttämättä huonone, mutta se vanhentuu suuren yleisön korvissa.
Siispä Little Shockskin kuulostaa bändiin oikeasti ihastuneen mielestä vallan mainiolta kappaleelta, mutta listahitiksi siitä ei ole. Onkin aivan sama, mitä bändi tekee, singlelistan top 40 -kynnys lienee heille ylittämätön seinä vuonna 2011. Olen toki mielelläni väärässä.
Kaiser Chiefsin lista-cv:ssä seisoo kolme kärkikaksikkoon yltänyttä albumia kolmesta yrittämästä, sekä viisi top 10 -singleä, joukossa ykköseksi asti pinnistänyt Ruby (2007).
Mihin asemoituu vuonna 2005 supertähteyteen singahtanut Kaiser Chiefs? Heidän Employment-esikoisensa (2004) sai Britanniassa moninkertaisen platinakuorrutteen ja I Predict a Riotista, Oh My Godista ja Everyday I Love You Less and Lessistä tuli isoja hittejä samoihin aikoihin, kun maailma intoili muun muassa Franz Ferdinandin ja Kasabianin esikoisista.
Uusi, järjestyksessään neljäs Kaiser Chiefs -albumi The Future Is Medieval ilmestyy myöhemmin tässä kuussa. Sen single Little Shocks on pyörinyt verkossa ja kenties joillain radioasemillakin parisen viikkoa. Mutta onko vanhasta hurmasta mitään jäljellä? Trendikiertoon kuuluu, että musiikki ei välttämättä huonone, mutta se vanhentuu suuren yleisön korvissa.
Siispä Little Shockskin kuulostaa bändiin oikeasti ihastuneen mielestä vallan mainiolta kappaleelta, mutta listahitiksi siitä ei ole. Onkin aivan sama, mitä bändi tekee, singlelistan top 40 -kynnys lienee heille ylittämätön seinä vuonna 2011. Olen toki mielelläni väärässä.
Kaiser Chiefsin lista-cv:ssä seisoo kolme kärkikaksikkoon yltänyttä albumia kolmesta yrittämästä, sekä viisi top 10 -singleä, joukossa ykköseksi asti pinnistänyt Ruby (2007).
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Kykykisojen kautta kaupaksi
Tämän viikon brittilistalla huomio kiinnittyy kolmeen kappaleeseen top 40:n alapuolella. Sieltä löytyvät The Callingin Wherever You Will Go (44), Vanessa Carltonin A Thousand Miles (55) sekä Evanescencen Bring Me to Life (62).
Vaikka nämä nimenomaiset kappaleet on valittu ladattavaksi erityisistä syistä (halpa hinta, tv-promo jne) niin yleisellä tasolla on kiinnostavaa tarkastella mistä biiseistä lopulta tulee ns. ikivihreitä ja miksi juuri niistä.
Nykyisin eräs hyvä indikaattori on kykykisasuosio: jos biisi valitaan esitettäväksi sen voi olettaa olevan laajemminkin muistettava kappale, sillä harva uskaltaa valita laulettavakseen kappaletta, jota yleisö ei tunne.
Nämä uudet klassikot eivät välttämättä olleet ensimmäisellä kierroksella mitään isoja listahittejä. Esimerkiksi A Thousand Miles ylsi brittilistan kuudenneksi vuonna 2002. Se lienee kuitenkin biisi, joka sykähdytti aikoinaan monia – ainakin enemmän kuin moni muu samaan aikaan listoilla kovemmin jyllännyt hitti.
Digilatausaikana on yleistä, että jotkut kappaleet saavat em. syystä uuden elämän listoilla. Suomessa tunnetuin kykykisan avulla uudelleen hitiksi noussut kappale lienee Leonard Cohenin Hallelujah. Katri Ylander auttoi aikoinaan Stellan uraa merkittävästi laulettuaan Pisteen Idolsissa. Brittilistalla on nähty muutamia hämmästyttävänkin kestäviä elpymisiä: Journeyn Don't Stop Believin', Adelen Make You Feel My Love ja Tracy Chapmanin Fast Car nyt etunenässä. Kaikki nämä paitsi saavuttivat korkeamman sijoituksen nyt kuin ollessaan hittejä ensimmäistä kertaa, niin myös viipyivät useamman viikon top 10:ssä.
Henkilökohtaisesti odotan kuumeisesti sitä päivää, jolloin Led Zeppelinin Stairway to Heavenistä tulee oikea top 10 -brittihitti. Se ylsi 37:nneksi Mothership-kokoelman ilmestyttyä syksyllä 2007. Vai olisiko se sittenkin LIIAN tunnettu saadakseen tuekseen toisen aallon?
Vaikka nämä nimenomaiset kappaleet on valittu ladattavaksi erityisistä syistä (halpa hinta, tv-promo jne) niin yleisellä tasolla on kiinnostavaa tarkastella mistä biiseistä lopulta tulee ns. ikivihreitä ja miksi juuri niistä.
Nykyisin eräs hyvä indikaattori on kykykisasuosio: jos biisi valitaan esitettäväksi sen voi olettaa olevan laajemminkin muistettava kappale, sillä harva uskaltaa valita laulettavakseen kappaletta, jota yleisö ei tunne.
Nämä uudet klassikot eivät välttämättä olleet ensimmäisellä kierroksella mitään isoja listahittejä. Esimerkiksi A Thousand Miles ylsi brittilistan kuudenneksi vuonna 2002. Se lienee kuitenkin biisi, joka sykähdytti aikoinaan monia – ainakin enemmän kuin moni muu samaan aikaan listoilla kovemmin jyllännyt hitti.Digilatausaikana on yleistä, että jotkut kappaleet saavat em. syystä uuden elämän listoilla. Suomessa tunnetuin kykykisan avulla uudelleen hitiksi noussut kappale lienee Leonard Cohenin Hallelujah. Katri Ylander auttoi aikoinaan Stellan uraa merkittävästi laulettuaan Pisteen Idolsissa. Brittilistalla on nähty muutamia hämmästyttävänkin kestäviä elpymisiä: Journeyn Don't Stop Believin', Adelen Make You Feel My Love ja Tracy Chapmanin Fast Car nyt etunenässä. Kaikki nämä paitsi saavuttivat korkeamman sijoituksen nyt kuin ollessaan hittejä ensimmäistä kertaa, niin myös viipyivät useamman viikon top 10:ssä.
Henkilökohtaisesti odotan kuumeisesti sitä päivää, jolloin Led Zeppelinin Stairway to Heavenistä tulee oikea top 10 -brittihitti. Se ylsi 37:nneksi Mothership-kokoelman ilmestyttyä syksyllä 2007. Vai olisiko se sittenkin LIIAN tunnettu saadakseen tuekseen toisen aallon?
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Listakatsaus, vko 23
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (3.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (2.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
4. (5.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
5. (4.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
6. (6.) Bruno Mars – The Lazy Song
7. (7.) Britney Spears – Till the World Ends
8. (19.) Lady Gaga – The Edge of Glory
9. (8.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
10. (78.) DJ Khaled featuring Drake, Rick Ross & Lil Wayne – I’m on One
Adelen Rolling in the Deep jatkaa neljättä viikkoa Hot 100 -listan ykkösenä, mutta top 10:n todellinen sankari on Rick Ross. Hän nimittäin sai lukuisista hittialbumeistaan huolimatta vasta ensimmäisen top 10 -merkintänsä Hot 100 -listalla. Se on vierailu DJ Khaledin I’m on Onella, mutta silti. DJ Khaled on myös top tenin ensikertalainen, mutta hänen diskografiansa on toistaiseksi köykäisempi.
Juuri päättyneen Idol-kauden voittanut Scotty McCreery debytoi 11:ntenä balladilla I Love You This Big. Muutama vuosi sitten Idol-voittajan sinkku oli takuuvarma ykkönen, nyt 11. tilaakin voi pitää ihan hyvänä. Kakkoseksi tullut Lauren Alaina ylsi 20:nneksi.
Lady Gagan The Edge of Glory nousi takaisin kärkikymmenikköön. Sen lisäksi Born This Wayltä poimittiin ennen kaikkea Mutt Langen kanssa tehty You and I, joka debytoi 36:ntena.
Jason Derülon karmeanimistä Future History -kakkosalbumia pohjustava Don’t Wanna Go Home hyppäsi hänniltä top 20:iin (18). Hän ylsi kärkeen jo Imogen Heapia sämplänneellä esikoissoolosinglellään Whatcha Say (2009).
OneRepublicin toissavuotiselta Waking Up -albumilta irtosi jo kestävä hitti All the Right Moves (24), mutta nyt sen neljäs single on osoittautumassa vielä suuremmaksi menestykseksi. Good Life nousi jo 23:nneksi.
Beyoncén Run the World (Girls) saavutti parhaan sijoituksensa (29) ja uusi tyrkky 1+1 debytoi 57:ntena. Rouva lienee tätä nykyä Kanye Westin tapaan listamielessä enemmän ns. albumiartisti.
Zac Brown Band lienee taas top 40:ssä lähiviikkoina, sillä Knee Deep nousi 55-45. Heidän mukanaan kynnyksen ylittää veteraanisarjaan luettava Jimmy Buffett, joka kävi top 40:ssa viimeksi Alan Jacksonin kanssa vuonna 2003 (It's Five O'Clock Somewhere, #17).
USA:n albumit Top 10
1. (-) Lady Gaga – Born This Way
2. (-) Brad Paisley – This Is Country Music
3. (1.) Adele – 21
4. (-) Soundtrack – Glee: The Music, Season Two: Vol. 6
5. (-) Various Artists – The Maybach Music Group: Self Made Vol. 1
6. (3.) Various Artists – NOW 38
7. (-) NKOTBSB – NKOTBSB
8. (-) Foster the People – Torches
9. (4.) Jason Aldean – My Kinda Party
10. (5.) Mumford & Sons – Sigh No More
Amazon myi siis Born This Wayn normiversiota latauksena 99 sentin sisäänheittohintaan parin päivän ajan, mikä osaltaan nosti albumin viikkomyynnin 1,1 miljoonaan. Lukema on korkein sitten 50 Centin The Massacren (2005). Digitaalisen kaupan osuus oli 662 000 kpl, mikä on lähes kolme kertaa Coldplayn Viva la Vida or Death and All His Friendsin (2008) aiempi ennätys.
Born This Way on Lady Gagan ensimmäinen ykkösalbumi. The Fame (2008) ylsi kakkoseksi, The Fame Monster (2009) viidenneksi ja The Remix (2010) kuudenneksi. The Fame nousi nyt 16:nneksi, mikä on albumin paras sijoitus sitten viime elokuun.
Edellisen tekstin tähti Brad Paisley jatkoi tasaisen varmoja ilmestymisviikkojaan. This Is Country Musicia ostettiin 154 000 kpl, mikä nosti sen 21:n edelle kakkoseksi. Paisleyllä on seitsemän top 10 -albumia, muttei siis vielä ykkösiä.
Gleen top ten -rivi on jo 11 sijoituksen mittainen. Viikon kovin kokoelmauutuus on Maybach Music Groupin hip hop -kooste.
New Kids on the Blockin ja Backstreet Boysin voisi erikseen kuvitella olevan aika lailla menneen talven lumia, mutta yhdessä he valloittivat vielä top 10 -paikan. NKOTBSB on puoliksi kokoelma- ja puoliksi yhteistyölevy.
Foster the Peoplen massiivinen indiehitti Pumped Up Kicks siivitti yhtyeen Torches-esikoisen kahdeksanneksi. Sen myynnistä 70 prosenttia, eli siis Gagaakin suurempi osuus, tapahtui digikaupoissa.
Don’t Stop Believin’ -hitin revivalin ansiosta uutta kevättä elävä Journey debytoi aika alhaalla 14. studioalbumillaan Eclipse. Sen edeltäjä Revelation (2008) ylsi viidenneksi ja myi kultaa. Bändin ainoa ykkönen on Escape (1981).
Britannian singlet Top 10
1. (1.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
2. (3.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
3. (5.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
4. (4.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
5. (2.) Bruno Mars – The Lazy Song
6. (-) Alex Gaudino featuring Kelly Rowland – What a Feeling
7. (6.) Chris Brown featuring Benny Benassi – Beautiful People
8. (20.) Rihanna – California King Bed
9. (7.) Snoop Dogg & David Guetta – Sweat
10. (13.) Jennifer Lopez featuring Lil Wayne – I’m Into You
Pitbullin, Ne-Yon, Afrojackin ja Nayerin Give Me Everything pysyi kolmatta viikkoa Britannian singlelistan ykkösenä. Ei ole tainnut tulla mainituksi, että se on J Recordsin ensimmäinen ykkössingle. Firmalle levyttää myös muun muassa Alicia Keys.
Brittiartisteja ei ole kärkikymmenikössä taaskaan kuin yksi, Lauren Bennett. Music Week huolestui asiasta viime viikolla ja alkoi etsiä syytä ties mistä. Oma selitykseni on yksinkertainen: hauskoja hippabiisejä tehtailevat lähinnä kansainväliset tuottajat ja he tyrkkäävät tuotoksensa jenkkiartisteille. No, ensi viikolla lohtua brittiahdinkoon tuovat ainakin Example ja Coldplay.
Muuten meno onkin perin kansainvälistä. Kärkikympissä on ainakin yhdysvaltalaisia, hollantilainen, pari italialaista, barbadoslainen, kuubalainen, romanialainen sekä ranskalainen.
Romanian edustuksesta vastaavan Alexandra Stanin Mr. Saxobeat on korkeimmalle noussut romanialaisperäinen single sitten (klup) Cheeky Girlsin loiston päivien.
LMFAO:n Party Rock Anthem on viettänyt top viidessä jo kymmenen viikkoa, mikä on varsin erinomainen saavutus. Sitä on ostettu platinasingleen oikeuttavat 600 000 kpl.
Tämän viikon uutuuksisista kovin on säännöllisin väliajoin hitin noteeraavan Alex Gaudinon What a Feeling, jolla vierailee monen tanssituottajan muusa Kelly Rowland. Se on italialaisen Gaudinon kolmas ja Rowlandin kahdeksas top 10 -sinkku. Gaudinon suurin hitti on Destination Calabria (#4, 2007).
Rihannan ei tarvitse kuin napsauttaa sormiaan, niin hän on kärkikympissä. California King Bed on neidon 18. top 10 -sinkku.
Jennifer Lopezin ja Lil Waynen I’m Into You nousi top kymppiin. Waynen edellisestä top 10 -singlestä onkin jo puolitoista vuotta (Down, 2009).
Black Eyed Peasin uusi hitti Don’t Stop the Party nousi 42-30. Adelen vuosia vanha, mutta viime sykysynä henkiin herätetty Make You Feel My Love ei ole vielä saanut tarpeekseen top 40:n huumasta ja palasi 34:nneksi.
Britannian albumit Top 10
1. (1.) Lady Gaga – Born This Way
2. (2.) Adele – 21
3. (3.) Adele – 19
4. (-) The Pierces – You and I
5. (6.) Jessie J – Who You Are
6. (-) Seasick Steve – You Can’t Teach an Old Dog New Tricks
7. (4.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
8. (14.) Aloe Blacc – Good Things
9. (16.) Take That – Progress
10. (-) Status Quo – Quid Pro Quo
Lady Gagan Born This Way jatkoi odotetusti albumilistan huipulla, vaikka sen myynti luonnollisesti putosi reilusti edellisviikosta.
The Pierces -nimisen bändin neljäs albumi You and I debytoi neljäntenä. BBC Radio 2:n uudet suosikit saivat pienen singlehitinkin maaliskuussa, kun You’ll Be Mine käväisi sijalla 46.
Hieman kauemmin elämästä on nauttinut, tai ainakin siitä selvinnyt, Seasick Steve, jonka You Can’t Teach an Old Dog New Tricks jatkaa pari vuotta sitten yllättäen huippusuosioon singahtaneen trubaduurin top 10 -albumien sarjaa. Se on siis herran kolmas kärkikymppiin yltänyt levy. Paras sijoitus on Man from Another Timen (2009) nelossija.
Status Quon top 10 -albumirivistö on hieman pidempi: nyt 21, joista neljä ykköstä. Heidän listamenestyksensä (top 10 -albumi viidellä vuosikymmenellä) lisäksi hämmästyttää se, että he keksivät vasta nyt nimetä albuminsa Quid Pro Quoksi. Sitä myydään vain Tescoissa.
Aloe Blaccin Good Things jatkoi I Need a Dollar -hitin avulla nousuaan jo top kymppiin. Take Thatin Progress saa toisenlaista tukea: bändi aloitti juuri massiivisen ja jo aikoja sitten loppuunmyydyn Euroopan-kiertueensa Sunderlandista. Kiertueen lämppärinä toimii itseoikeutetusti Pet Shop Boys ja Suomesta katsoen lähin keikkapaikka on Kööpenhamina.
Amerikkalaisen Black Stone Cherryn kolmas studioalbumi Between the Devil & the Deep Blue Sea saavutti bändin parhaan listasijoituksen (13). Folklore and Superstition (2008) ylsi kymmenen sijaa alemmaksi.
Death Cab for Cutie saattaa olla USA:n suosituimpia vaihtoehtorockyhtyeitä, mutta heillä ei ole vielä yhtään top 20 -albumia Britanniassa. Codes and Keys ylsi edeltäjänsä Narrow Stairsin (2008) tapaan 24:nneksi. Journeyn Eclipse debytoi 33:ntena.
Queenin Greatest Hits palasi sijalle 25. Se on Britannian äänitehistorian myydyin albumi ja sai nyt 411. listaviikkonsa.
1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (3.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
3. (2.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
4. (5.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
5. (4.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
6. (6.) Bruno Mars – The Lazy Song
7. (7.) Britney Spears – Till the World Ends
8. (19.) Lady Gaga – The Edge of Glory
9. (8.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
10. (78.) DJ Khaled featuring Drake, Rick Ross & Lil Wayne – I’m on One
Adelen Rolling in the Deep jatkaa neljättä viikkoa Hot 100 -listan ykkösenä, mutta top 10:n todellinen sankari on Rick Ross. Hän nimittäin sai lukuisista hittialbumeistaan huolimatta vasta ensimmäisen top 10 -merkintänsä Hot 100 -listalla. Se on vierailu DJ Khaledin I’m on Onella, mutta silti. DJ Khaled on myös top tenin ensikertalainen, mutta hänen diskografiansa on toistaiseksi köykäisempi.
Juuri päättyneen Idol-kauden voittanut Scotty McCreery debytoi 11:ntenä balladilla I Love You This Big. Muutama vuosi sitten Idol-voittajan sinkku oli takuuvarma ykkönen, nyt 11. tilaakin voi pitää ihan hyvänä. Kakkoseksi tullut Lauren Alaina ylsi 20:nneksi.
Lady Gagan The Edge of Glory nousi takaisin kärkikymmenikköön. Sen lisäksi Born This Wayltä poimittiin ennen kaikkea Mutt Langen kanssa tehty You and I, joka debytoi 36:ntena.
Jason Derülon karmeanimistä Future History -kakkosalbumia pohjustava Don’t Wanna Go Home hyppäsi hänniltä top 20:iin (18). Hän ylsi kärkeen jo Imogen Heapia sämplänneellä esikoissoolosinglellään Whatcha Say (2009).
OneRepublicin toissavuotiselta Waking Up -albumilta irtosi jo kestävä hitti All the Right Moves (24), mutta nyt sen neljäs single on osoittautumassa vielä suuremmaksi menestykseksi. Good Life nousi jo 23:nneksi.
Beyoncén Run the World (Girls) saavutti parhaan sijoituksensa (29) ja uusi tyrkky 1+1 debytoi 57:ntena. Rouva lienee tätä nykyä Kanye Westin tapaan listamielessä enemmän ns. albumiartisti.
Zac Brown Band lienee taas top 40:ssä lähiviikkoina, sillä Knee Deep nousi 55-45. Heidän mukanaan kynnyksen ylittää veteraanisarjaan luettava Jimmy Buffett, joka kävi top 40:ssa viimeksi Alan Jacksonin kanssa vuonna 2003 (It's Five O'Clock Somewhere, #17).
USA:n albumit Top 10
1. (-) Lady Gaga – Born This Way
2. (-) Brad Paisley – This Is Country Music
3. (1.) Adele – 21
4. (-) Soundtrack – Glee: The Music, Season Two: Vol. 6
5. (-) Various Artists – The Maybach Music Group: Self Made Vol. 1
6. (3.) Various Artists – NOW 38
7. (-) NKOTBSB – NKOTBSB
8. (-) Foster the People – Torches
9. (4.) Jason Aldean – My Kinda Party
10. (5.) Mumford & Sons – Sigh No More
Amazon myi siis Born This Wayn normiversiota latauksena 99 sentin sisäänheittohintaan parin päivän ajan, mikä osaltaan nosti albumin viikkomyynnin 1,1 miljoonaan. Lukema on korkein sitten 50 Centin The Massacren (2005). Digitaalisen kaupan osuus oli 662 000 kpl, mikä on lähes kolme kertaa Coldplayn Viva la Vida or Death and All His Friendsin (2008) aiempi ennätys.
Born This Way on Lady Gagan ensimmäinen ykkösalbumi. The Fame (2008) ylsi kakkoseksi, The Fame Monster (2009) viidenneksi ja The Remix (2010) kuudenneksi. The Fame nousi nyt 16:nneksi, mikä on albumin paras sijoitus sitten viime elokuun.
Edellisen tekstin tähti Brad Paisley jatkoi tasaisen varmoja ilmestymisviikkojaan. This Is Country Musicia ostettiin 154 000 kpl, mikä nosti sen 21:n edelle kakkoseksi. Paisleyllä on seitsemän top 10 -albumia, muttei siis vielä ykkösiä.
Gleen top ten -rivi on jo 11 sijoituksen mittainen. Viikon kovin kokoelmauutuus on Maybach Music Groupin hip hop -kooste.
New Kids on the Blockin ja Backstreet Boysin voisi erikseen kuvitella olevan aika lailla menneen talven lumia, mutta yhdessä he valloittivat vielä top 10 -paikan. NKOTBSB on puoliksi kokoelma- ja puoliksi yhteistyölevy.
Foster the Peoplen massiivinen indiehitti Pumped Up Kicks siivitti yhtyeen Torches-esikoisen kahdeksanneksi. Sen myynnistä 70 prosenttia, eli siis Gagaakin suurempi osuus, tapahtui digikaupoissa.
Don’t Stop Believin’ -hitin revivalin ansiosta uutta kevättä elävä Journey debytoi aika alhaalla 14. studioalbumillaan Eclipse. Sen edeltäjä Revelation (2008) ylsi viidenneksi ja myi kultaa. Bändin ainoa ykkönen on Escape (1981).
Britannian singlet Top 10
1. (1.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
2. (3.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
3. (5.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
4. (4.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
5. (2.) Bruno Mars – The Lazy Song
6. (-) Alex Gaudino featuring Kelly Rowland – What a Feeling
7. (6.) Chris Brown featuring Benny Benassi – Beautiful People
8. (20.) Rihanna – California King Bed
9. (7.) Snoop Dogg & David Guetta – Sweat
10. (13.) Jennifer Lopez featuring Lil Wayne – I’m Into You
Pitbullin, Ne-Yon, Afrojackin ja Nayerin Give Me Everything pysyi kolmatta viikkoa Britannian singlelistan ykkösenä. Ei ole tainnut tulla mainituksi, että se on J Recordsin ensimmäinen ykkössingle. Firmalle levyttää myös muun muassa Alicia Keys.
Brittiartisteja ei ole kärkikymmenikössä taaskaan kuin yksi, Lauren Bennett. Music Week huolestui asiasta viime viikolla ja alkoi etsiä syytä ties mistä. Oma selitykseni on yksinkertainen: hauskoja hippabiisejä tehtailevat lähinnä kansainväliset tuottajat ja he tyrkkäävät tuotoksensa jenkkiartisteille. No, ensi viikolla lohtua brittiahdinkoon tuovat ainakin Example ja Coldplay.
Muuten meno onkin perin kansainvälistä. Kärkikympissä on ainakin yhdysvaltalaisia, hollantilainen, pari italialaista, barbadoslainen, kuubalainen, romanialainen sekä ranskalainen.
Romanian edustuksesta vastaavan Alexandra Stanin Mr. Saxobeat on korkeimmalle noussut romanialaisperäinen single sitten (klup) Cheeky Girlsin loiston päivien.
LMFAO:n Party Rock Anthem on viettänyt top viidessä jo kymmenen viikkoa, mikä on varsin erinomainen saavutus. Sitä on ostettu platinasingleen oikeuttavat 600 000 kpl.
Tämän viikon uutuuksisista kovin on säännöllisin väliajoin hitin noteeraavan Alex Gaudinon What a Feeling, jolla vierailee monen tanssituottajan muusa Kelly Rowland. Se on italialaisen Gaudinon kolmas ja Rowlandin kahdeksas top 10 -sinkku. Gaudinon suurin hitti on Destination Calabria (#4, 2007).
Rihannan ei tarvitse kuin napsauttaa sormiaan, niin hän on kärkikympissä. California King Bed on neidon 18. top 10 -sinkku.
Jennifer Lopezin ja Lil Waynen I’m Into You nousi top kymppiin. Waynen edellisestä top 10 -singlestä onkin jo puolitoista vuotta (Down, 2009).
Black Eyed Peasin uusi hitti Don’t Stop the Party nousi 42-30. Adelen vuosia vanha, mutta viime sykysynä henkiin herätetty Make You Feel My Love ei ole vielä saanut tarpeekseen top 40:n huumasta ja palasi 34:nneksi.
Britannian albumit Top 10
1. (1.) Lady Gaga – Born This Way
2. (2.) Adele – 21
3. (3.) Adele – 19
4. (-) The Pierces – You and I
5. (6.) Jessie J – Who You Are
6. (-) Seasick Steve – You Can’t Teach an Old Dog New Tricks
7. (4.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
8. (14.) Aloe Blacc – Good Things
9. (16.) Take That – Progress
10. (-) Status Quo – Quid Pro Quo
Lady Gagan Born This Way jatkoi odotetusti albumilistan huipulla, vaikka sen myynti luonnollisesti putosi reilusti edellisviikosta.
The Pierces -nimisen bändin neljäs albumi You and I debytoi neljäntenä. BBC Radio 2:n uudet suosikit saivat pienen singlehitinkin maaliskuussa, kun You’ll Be Mine käväisi sijalla 46.
Hieman kauemmin elämästä on nauttinut, tai ainakin siitä selvinnyt, Seasick Steve, jonka You Can’t Teach an Old Dog New Tricks jatkaa pari vuotta sitten yllättäen huippusuosioon singahtaneen trubaduurin top 10 -albumien sarjaa. Se on siis herran kolmas kärkikymppiin yltänyt levy. Paras sijoitus on Man from Another Timen (2009) nelossija.
Status Quon top 10 -albumirivistö on hieman pidempi: nyt 21, joista neljä ykköstä. Heidän listamenestyksensä (top 10 -albumi viidellä vuosikymmenellä) lisäksi hämmästyttää se, että he keksivät vasta nyt nimetä albuminsa Quid Pro Quoksi. Sitä myydään vain Tescoissa.
Aloe Blaccin Good Things jatkoi I Need a Dollar -hitin avulla nousuaan jo top kymppiin. Take Thatin Progress saa toisenlaista tukea: bändi aloitti juuri massiivisen ja jo aikoja sitten loppuunmyydyn Euroopan-kiertueensa Sunderlandista. Kiertueen lämppärinä toimii itseoikeutetusti Pet Shop Boys ja Suomesta katsoen lähin keikkapaikka on Kööpenhamina.
Amerikkalaisen Black Stone Cherryn kolmas studioalbumi Between the Devil & the Deep Blue Sea saavutti bändin parhaan listasijoituksen (13). Folklore and Superstition (2008) ylsi kymmenen sijaa alemmaksi.
Death Cab for Cutie saattaa olla USA:n suosituimpia vaihtoehtorockyhtyeitä, mutta heillä ei ole vielä yhtään top 20 -albumia Britanniassa. Codes and Keys ylsi edeltäjänsä Narrow Stairsin (2008) tapaan 24:nneksi. Journeyn Eclipse debytoi 33:ntena.
Queenin Greatest Hits palasi sijalle 25. Se on Britannian äänitehistorian myydyin albumi ja sai nyt 411. listaviikkonsa.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Listanimi: Brad Paisley
Blogissa on kummasti keskitytty viime aikoina kantriin ja jatketaan samoissa vesissä. Brad Paisley on siitä kiinnostava kantrin supertähti, että hän on onnistunut saavuttamaan melko pysyvän aseman sekä kantriradioiden ja kriitikoiden palvottavana.
Pian nelikymppinen Paisley aloitti bisneksessä laulunkirjoittajana. Hänen David Kershille kirjoittamansa Another You ylsi USA:n kantrilistan kolmanneksi ennen kuin hänellä oli edes omaa levytyssopimusta. Arista nappasi 26-vuotiaan lahjakkuuden ja debyyttisingle Who Needs Pictures ilmestyi keväällä 1999. Samanniminen albumi oli välitön menestys myyden platinaa, sisältäen muun muassa Hot 100 -hitit He Didn’t Have to Be (#30, 1999) sekä We Danced (#29, 2000) ja poikien Grammy-ehdokkuuden tulokaskategoriassa.
Siitä lähtien Paisley on netonnut kymmeniä kantrihittejä ja muutamia isoja Hot 100 -menestyksiäkin. Kakkosalbumi Part II (2001) ylsi top 40:iin ja myi sekin platinaa. Todellinen supertähteys alkoi hahmottua Mud on the Tiresin (2003) myötä. Se debytoi albumilistan kahdeksantena ja sisälsi kolme Hot 100 -listan top 50 -hittiä, joista Alison Kraussin kanssa duetoitu Whiskey Lullaby (#41, 2004) lienee kuuluisin.
Myös neljänneltä soololta Time Well Wasted (2005) lohkaistiin nimekäs duetto: When I Get Where I’m Goingilla vieraili Dolly Parton. Biisistä tuli niin ikään top 40 -hitti ja Partonin suurin menestys pariin vuosikymmeneen. Siitä alkoi myös Paisleyn hurja kymmenen kantrilistan ykkösen putki, joka päättyi vasta Welcome to the Futuren (2009) kakkossijaan.
Time Well Wasted oli Paisleyn ensimmäinen top 5 -albumi, joita on sittemmin tullut kolme lisää. Vaikka Billboard 200 -rankingissa American Saturday Nightille merkittiin kakkossija, se oli kesällä 2009 kyseisen viikon neljänneksi myydyin albumi edellään katalogiosastoon jätetyt Michael Jacksonin Thriller ja Number Ones. Paisleyllä on joka tapauksessa kaksi hopeaa, sillä tuorein This Is Country Music debytoi juuri kakkossijalla. Korkein Hot 100 -sijoitus on Thenin (2009) 28. tila.
Brittilistalla Paisleyllä ei ole vielä ainuttakaan merkintää, mikä ei tietenkään yllätä ketään, mutta This Is Country Music räväytti menemällä Norjan albumilistan ysiksi. Euroopan valloitusta ei varmaan haittaa tuleva Cars 2 -leffaan levytetty Robbie Williams -duetto.
Pian nelikymppinen Paisley aloitti bisneksessä laulunkirjoittajana. Hänen David Kershille kirjoittamansa Another You ylsi USA:n kantrilistan kolmanneksi ennen kuin hänellä oli edes omaa levytyssopimusta. Arista nappasi 26-vuotiaan lahjakkuuden ja debyyttisingle Who Needs Pictures ilmestyi keväällä 1999. Samanniminen albumi oli välitön menestys myyden platinaa, sisältäen muun muassa Hot 100 -hitit He Didn’t Have to Be (#30, 1999) sekä We Danced (#29, 2000) ja poikien Grammy-ehdokkuuden tulokaskategoriassa.
Siitä lähtien Paisley on netonnut kymmeniä kantrihittejä ja muutamia isoja Hot 100 -menestyksiäkin. Kakkosalbumi Part II (2001) ylsi top 40:iin ja myi sekin platinaa. Todellinen supertähteys alkoi hahmottua Mud on the Tiresin (2003) myötä. Se debytoi albumilistan kahdeksantena ja sisälsi kolme Hot 100 -listan top 50 -hittiä, joista Alison Kraussin kanssa duetoitu Whiskey Lullaby (#41, 2004) lienee kuuluisin.
Myös neljänneltä soololta Time Well Wasted (2005) lohkaistiin nimekäs duetto: When I Get Where I’m Goingilla vieraili Dolly Parton. Biisistä tuli niin ikään top 40 -hitti ja Partonin suurin menestys pariin vuosikymmeneen. Siitä alkoi myös Paisleyn hurja kymmenen kantrilistan ykkösen putki, joka päättyi vasta Welcome to the Futuren (2009) kakkossijaan.
Time Well Wasted oli Paisleyn ensimmäinen top 5 -albumi, joita on sittemmin tullut kolme lisää. Vaikka Billboard 200 -rankingissa American Saturday Nightille merkittiin kakkossija, se oli kesällä 2009 kyseisen viikon neljänneksi myydyin albumi edellään katalogiosastoon jätetyt Michael Jacksonin Thriller ja Number Ones. Paisleyllä on joka tapauksessa kaksi hopeaa, sillä tuorein This Is Country Music debytoi juuri kakkossijalla. Korkein Hot 100 -sijoitus on Thenin (2009) 28. tila.
Brittilistalla Paisleyllä ei ole vielä ainuttakaan merkintää, mikä ei tietenkään yllätä ketään, mutta This Is Country Music räväytti menemällä Norjan albumilistan ysiksi. Euroopan valloitusta ei varmaan haittaa tuleva Cars 2 -leffaan levytetty Robbie Williams -duetto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)