20 amerikkalaisen unelman tavoittelijaa

Ison veden takaiset isot rahat ja markkinat siintävät kaikkien poppareiden silmissä, ja monet vanhan mantereen tähdet ovat onnistuneetkin Amerikan-valloituksessaan, mutta jostain syystä menestys on jäänyt lyhytaikaiseksi tai hämmästyttävän vähäiseksi. Poimin tähän parikymmentä, joiden hyvä yritys palkittiin joten kuten, mutta jotka eivät ikinä menestyneet yhtä hyvin kuin Euroopassa. Esimerkkejä on enemmänkin ja niitä voi mainita vaikka kommenteissa.

Boney M
Saksalaistehtaan diskografiasta voidaan poimia muun muassa kaksi Britannian musiikkihistorian kymmenen myydyimmän singlen kastiin tunkeutunutta megahittiä (Rivers of Babylon ja Mary's Boy Child), mutta USA:ssa heillä on vain yksi top 40 -sinkku: Rivers of Babylon, joka kävi 30:ntena vuonna 1978. Hot 100 -merkintöjä on kaikkiaankin ainoastaan neljä.

Kate Bush
Juuri Director's Cut -albumin julkaissut Bush on vieraillut Hot 100 -listan top 40:ssä tasan kerran: Running Up That Hill piipahti 30:ntena loppuvuodesta 1985. Rouvan huhuttu lentopelko ja haluttomuus live-esiintymisiin tuskin ovat edesauttaneet jenkkimarkkinoille tunkeutumista.

B*Witched
Okei, irlantilaisryhmä ei viettänyt kauaa Euroopankaan listoilla, mutta USA:ssa heille osui vain yksi tähtihetki: C'est la Vie ponnisti peräti yhdeksänneksi keväällä 1999. Rollercoaster pyristeli vielä Hot 100 -listan alemmille sijoille.

The Cardigans
Ruotsalaisyhtye lienee oikeutettu epäviralliseen ”suurin hitti ilman Hot 100 -merkintöjä” -palkintoon. Lovefool oli radiolistan kakkosena kahdeksan viikkoa, mutta ilman myyntisinkkua sillä ei ollut asiaa Hot 100 -rankingiin. Jo Euroopassa hienosti menestynyt Gran Turismo -albumi (1998) sivuutettiin lähes täysin.

Eagle-Eye Cherry
Todellinen yhden hitin ihme, mutta se yksi oli sitäkin suurempi: Save Tonight ylsi viidenneksi vuonna 1999. Britanniasta irtosi sentään kolme top 40 -singleä.

Culture Beat
Ja perään toinen, mutta heillä on vielä enemmän brittihittejä, kaikkiaan kuusi. Mr. Vain (#17, 1994) on kuitenkin saksalaisprojektin ainoa Hot 100 -merkintä.

Des'ree
Kun on se yksi hitti, niin sitä kannattaa kierrättää: You Gotta Be (1994) on julkaistu ainakin kolmesti. Biisi ylsi Hot 100 -listan viidenneksi, ja seuraajaksi bongattiin jo muutama vuosi aiemmin muualla julkaistu Feel So High. Taktiikka toi toisenkin Hot 100 -merkinnän, mutta sitten kone hyytyi. Britanniasta irtosi listasingle vielä vuonna 2003.

Eternal
Neljä studioalbumia levyttänyt tyttöbändi on huhujen mukaan tekemässä paluuta, mutta sille ei voi povata auvoisaa tulevaisuutta ainakaan USA:ssa. 12 Britannian top 10 -sinkkua ja yksi ainoa Hot 100 -hitti: Stay (#19, 1994).

Free
Brittiläinen rockyhtye, ei siis saksalainen tanssipumppu, keräsi kotimaassaan peräti seitsemän top 20 -singleä, mutta All Right Now (#4, 1970) jäi ainoaksi isoksi jenkkihitiksi.

Gabrielle
Des'reen kohtalotoveri, jolla on isommat britti- ja pienemmät jenkkihitit. Huimat kymmenen top 10 -brittisingleä, joista kaksi ykköstä. Mikä mätti USA:ssa? Kahdella listakäynnillä sijat 26 ja 52.

Moby
Uskokaa tai älkää, mutta tanssimusiikin uranuurtajana tunnetun tähden ainoa Hot 100 -merkintä on Gwen Stefani -yhteistyö South Side (#14, 2000).

The Prodigy
The Prodigyn olemassaolo varmistui Hot 100 -listan mukaan yhdysvaltalaisille vasta vuonna 1997, kun Firestarter käväisi 30:ntena. Sen jälkeen Smack My Bitch Up punnersi vielä 89:nneksi. Emoalbumi Fat of the Land oli myös iso menestys, mutta on jäänyt heidän ainoaksi top 40 -kokopitkäkseen.

Nicole Scherzinger
On ehkä aikaista sanoa, mihin Nicole USA:ssa ehtii, mutta toistaiseksi ei ole ehtinyt mihinkään muuten kuin keplottelemalla itselleen krediitin A.R. Rahmanin Jai Ho! (You Are My Destiny) -leffahitillä (#15, 2009) ja vierailemalla Diddyn singlellä Come to Me (#9, 2006). Sillä välin Britanniasta on irronnut kahdeksan top 40 -merkintää ja yksi ihan oma ykkönenkin.

S Club 7
Hetken brittilistoilla lyömättömältä vaikuttaneen S Club 7:n jenkkihitittömyys oli tietynasteinen mysteeri, sillä heidän sarjansa kuvattiin osin USA:ssa, missä se keräsi myös kivasti katsojia Fox-kanavalle. Kaikki muuttui hetkeksi, kun Never Had a Dream Come True vyöryi kymmenenneksi keväällä 2001. Mitä sen jälkeen? Ei mitään, paitsi pari brittiykköstä.

Slade
Ilman muuta ryhmän kiinnostavin tapaus. Vaikka bändillä on ihan kuusikin Hot 100 -merkintää, niin hämmentävästi he saivat ensimmäisen isohkon jenkkihittinsä vasta keväällä 1984, kun Run Runaway ylsi 20:nneksi. Britanniassa kävi tasan päinvastoin: 70-luvun alussa viisi singleykköstä kahden vuoden sisään.

Smokie
Seitsemän brittilistan top 10 -singleä vaihtui rapakon takana yhteen top 40 -hittiin. Ja kaikki arvaamme, mikä se on.

Status Quo
44 vuotta ja suurin piirtein tsiljoona brittihittiä, mutta kaksi Hot 100 -merkintää, joista toinen, Pictures of Matchstick Men, ylsi 12:nneksi vuonna 1968. Se tekee siis 0,045 jenkkihittiä per vuosi.

Take That
Britannian tämän hetken suurin yhtye yritti tiukasti murtautua USA:n markkinoille 90-luvun puolessavälissä aiempaa aikuisemmalla Nobody Else -albumilla. Back for Good otettiinkin hienosti vastaan ja se ylsi seitsemänneksi syksyllä 1995. Juuri muuta ei koskaan tapahtunut, ja Robbie Williams ei soolona pärjännyt niinkään hyvin.

The Verve
Bittersweet Symphony (1997) ylsi jenkkilistan 12:nneksi, mutta jäi ainoaksi Hot 100 -noteeraukseksi. The Drugs Don't Work ei avannut edes Modern Rock -listan ovea. Britannian top 10 -sinkkuja ehti kertyä neljä.

Westlife
Irlannin listajyrää ei kannata väheksyä, sillä se kykeni siihen, mihin mentorina toimineen Ronan Keatingin Boyzone ei koskaan yltänyt eli sai Hot 100 -hitin. Swear It Againin 20. tila on kuitenkin aika kevyttä kauraa 14 brittiykkösen rinnalla.