Sinkkuasiaa

Olen joskus aiemminkin sivunnut single-sanan käyttöä tämän päivän musiikkibisneksessä ja listoilla. Hot 100 ei ole koskaan ollut puhdas singlelista, mutta nykyisin brittilistan kappaleetkaan eivät aina ole singlejä sanan perinteisessä merkityksessä.

Perinteinen merkityshän on ollut erillinen julkaisu ja mahdollisesti siihen liittyvä video sekä aktiivinen markkinointi eri medioiden kautta. Tänä päivänä oikeastaan vain radiosoitto erottaa varsinaisesti singlen muista kappaleista. Enää ei albumia edeltävää digijulkaisuakaan voida pitää singlen varmana merkkinä. Esimerkiksi Glee Castilta tulee lähes viikottain digikauppoihin tukku irrallisia kappaleita, joista yksikään ei ole oikea single.

Digimyyntiaikana myötä myös yleisöllä alkaa olla entistä enemmän valtaa. Britannian listapiireissä on viime aikoina kohistu on air/on sale -tekniikasta eli siitä, että yhä useampi kappale julkaistaan myyntiin samaan aikaan kuin radiosoittoon. Singlelistalla se tarkoittaa sitä, että kappaleet aloittavat täysin ensireaktion voimalla – Lady Gagan The Edge of Glory debytoi juuri kuudentena ilman minkäänlaista radiotukea. Esittäjän taustalla piilevä hype on merkittävä tekijä: Jessie J:n Price Tag ponkaisi lähes vastaavista asemista suoraan kärkeen. Levy-yhtiöt ja radioasemat seuraavat yleisön välitöntä reaktiota silmä kovana.

Vaikka The Edge of Glory on top 10 -menestys, voidaan siis kiistellä, onko se Gaga-single sanan varsinaisessa merkityksessä. Lady Gaga on muutenkin hyvä esimerkki uudesta kyllästystekniikasta, sillä tätä kirjoitettaessa Hair, eli vielä yksi ennakkomaistiainen Born This Wayltä, on juuri ilmaantunut digikauppoihin. Siispä jos jokin biisi on pakko erottaa viralliseksi singleksi artistin muista kappaleista, radiosoitto on ehkä paras keino. Kaupallisten asemien soittoon ei juuri ole asiaa ilman selkeää singleasemointia. Soittolistojen aikana artistin kappaleiden määrä voimasoitossa on luonnollisesti rajoitettu.

Jokin albumiraita saatetaan bongata singleksi puolivahingossa samalla kun albumi ilmestyy digimyyntiin. Brit Awardseissa hurmanneesta Adelen Someone Like Yousta ei vieläkään löydy virallista videota ja kappaleen radiosoitto oli lähes nollassa, kun se oli matkalla brittilistan kärkeen. Se ylittänee miljoonan kappaleen myynnin lähiviikkoina. USA:n markkinat vaatinevat ainakin videon, heille Brit Awards -esiintyminen ei merkitse yhtään mitään.

Yleisesti tarkastellen video on selvästi radiosoittoa kehnompi singleindikaattori. Esimerkiksi Massive Attackin viimeisimmältä albumilta julkaistiin monta videota ja PJ Harveyn Let England Shaken kaikki kappaleet puettiin audiovisuaaliseen asuun. Albumilta on kuitenkin lohkaistu kaksi oikeaa singleä: The Words That Maketh Murder sekä The Glorious Land.

Poptähtien suhtautuminen fyysisiin julkaisuihin vaihtelee: esimerkiksi Bruno Marsin Grenade ei ilmestynyt fyysisenä singlenä Britanniassa lainkaan, mutta The Lazy Song saattaa löytyä sikäläisen levykaupan hyllystä.

Kaikesta huolimatta aion yhä käyttää single-sanaa brittilistojen yhteydessä, mutta Hot 100 -listan kohdalla tukeudun enemmän 'hittiin'. Myös mukautuvat 'merkintä' ja 'noteeraus' puolustavat paikkansa. Kaikki listoille yltävät kappaleet kun eivät siis ole hittejä tai sinkkuja.