Hittialbumi vain ysiysi, Amazonista!

Verkossa on ehditty iloita/taivastella/järkyttyä/vihastua/kaikkia näitä siitä, että Amazon myi Lady Gagan Born This Wayn perusversiota latauksena 99 sentin ($) hintaan parin päivän ajan markkinoidakseen Cloud-palveluaan. Diili on Amazonin oma keksintö, sillä he olivat hankkineet albumin Universalilta normaaliin sisäänostohintaan. Jokaisesta myydystä tuli siis seitsemisen dollaria takkiin. Kyseessä on ainoastaan lyhytaikainen sisäänheittokampanja, eikä edes ennennäkemätön sellainen, mutta jostain syystä se muuttui kiinnostavaksi heti, kun ruvettiin jakamaan korkeita listasijoituksia.

Born This Way toki debytoisi ykkösenä torstaisella albumilistalla, vaikka Amazon laskuttaisi asiakkailtaan 25 dollaria/levy. Optimistisimmat laskivat, että albumia saatettiin ostaa tarjouksen ansiosta noin 400 000 kpl enemmän kuin ilman sitä. Keskustelu on kuitenkin lähinnä hassu, sillä jenkkien albumilistoja säännöllisesti kyyläävät tietävät, että Amazonilla on toistuvasti vastaavia tarjouksia, jotka nostavat listoille ties mitä The 99 Greatest Classical Spring Pieces -tyyppisiä kokoelmia. Ne eivät vain ole heiluttaneet popmaailmaa samalla tavalla. Ja kuinka moni tarjoukseen tarttuneista olisi hankkinut Born This Wayn joka tapauksessa?

Born This Way rikkoisi kaikki latausennätykset ilman Amazonin olemassaoloakin – joku arvioi, että sitä ostettiin pelkästään digimuodossa viikon aikana 750 000 kpl eli kolme kertaa Coldplayn aiemman viikkoennätyksen verran. Kokonaisuudessaan Born This Wayn viikkomyynti ylittänee miljoonan. Nyt jännitetään lähinnä sitä, onko Britney Spearsin Oops... I Did It Againin (2000) 1,3 miljoonaa mahdollisuuksien rajoissa. Se on näet historian kovin naisartistin viikkomyyntilukema. Huomenna olemme viisaampia.

Listakatsaus, vko 22

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (2.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
3. (4.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
4. (5.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
5. (6.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
6. (7.) Bruno Mars – The Lazy Song
7. (8.) Britney Spears – Till the World Ends
8. (20.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
9. (12.) Lupe Fiasco – The Show Goes on
10. (9.) Chris Brown feat. Lil Wayne & Busta Rhymes – Look at Me Now

20 viikkoa Hot 100 -listalla viettänyt Rolling in the Deep on ykkösenä nyt kolmatta. Melko staattiseen kärkikymppiin tuovat eloa ensimmäisen top 10 -hittinsä saaneet LMFAO ja kumppanit sekä uransa korkeimman sijoituksen noteerannut Lupe Fiasco.
Lady Gagalla ei ole tällä hetkellä yhtään biisiä kärkikymmenikössä, mutta kaksi top 20:ssa. Hair debytoi 12:ntena. Nicki Minaj havittelee yhä ensimmäistä ihan ikiomaa top 10 -hittiään. Super Bass nousi neljännellä listaviikollaan 15:nneksi.
Beyoncé palkittiin Millennium-pystillä Billboard Music Awards -pippaloissa. Hänen huikea esityksensä on itsessään hehkuttamisen arvoinen, mutta mainitaan että Run the World (Girls) petrasi listallakin 76-50.
Juuri kun epäilin Nicole Scherzingerin mahdollisuuksia saada jenkkimenestystä, hän nettosi ensimmäisen Hot 100 -merkintänsä pääroolissa. Right There debytoi 77:ntenä.
Billboardin sivuilla keskustellaan hieman väkisin väännetysti siitä, voiko balladi enää yltää Hot 100 -listan kärkeen. Sinänsä kiinnostava aihe, mutta mielestäni monet viime aikojen ykköshitit ovat sävellyksellisesti perinteisen balladin oloisia (Firework, Just the Way You Are, Grenade, Rolling in the Deep), mutta tuotantotrendit suosivat ns. tymäkämpää tyyliä. Varsinaiset elämää suuremmat nojailubiisithän jäivät 90-luvulle.
Ja mainitaan tässä yhteydessä, että blogissani ei tänä kesänä pyöri erityistä sarjaa, mutta luvassa lienee tavallista enemmän historian hämäriin tuijottavia postauksia.


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (-) Seether – Holding onto Strings Better Left to Fray
3. (2.) Various Artists – NOW 38
4. (10.) Jason Aldean – My Kinda Party
5. (12.) Mumford & Sons – Sigh No More
6. (6.) Beastie Boys – Hot Sauce Committee Part 2
7. (3.) The Lonely Island – Turtleneck and Chain
8. (11.) Justin Bieber – Never Say Never: The Remixes (EP)
9. (8.) Fleet Foxes – Helplessness Blues
10. (-) Il Volo – Il Volo

21 jatkoi USA:n albumilistan kärjessä, mutta viikon suurimmat otsikot on revitty Lady Gagan Born This Wayn myynnin alkutaipaleesta. Amazon myi albumia parina päivänä sisäänheittohintaan 99 senttiä. Levy rikkoi latausennätyksiä jo ilmestymispäivänään. Siitä enemmän ensi viikolla.
Eteläafrikkalainen Seether viljeli kantrivaikutteita Country Song -singlellään ja sen hyvä vastaanotto jalostui albumilistan kakkossijaksi. Bändillä on nyt kaksi top 10 -albumia.
Jason Aldeanin My Kinda Party on osoittautumassa alkuvuoden kestävimmäksi kantrialbumiksi. Nyt saavutettu neljäs tila on lätyn paras sitten viimesyksyisen debyyttiviikon, jolloin se kävi kakkosena. Hittisingle Dirt Road Anthem nousi Hot 100 -listan 29:nneksi.
Il Volo -niminen trio on koottu teini-ikäisistä italialaispojista, jotka osaavat laulaa. Italia tunkee esiin myös pykälää alempana, jolla debytoi Danger Mousen ja Daniele Luppin spagettiwesterneihin paneutuva teema-albumi Rome. Sen esittäjäksi on merkitty nimihirviö Danger Mouse & Daniel Luppi Starring Norah Jones & Jack White. Jones ja White laulavat kumpikin kolme biisiä.
America’s Got Talent -voittaja Michael Grimm joutui tyytymään 13. tilaan. Saman kilpailun kakkonen Jackie Evancho ylsi listallakin kakkoseksi loppuvuodesta.
Give Till It’s Gone on Ranskassa ja Australiassa suositun Ben Harperin viides top 20 -albumi, mutta 15. sija on hieman alakanttiin siihen nähden, että kolme edellistä ylsivät sijoille 7, 9 ja 9.
Parachute on ensimmäistä kertaa top 20:ssa (19) ja Britanniassa jo sekä single- että albumilistan kärkeen yltänyt Tinie Tempah debytoi 21:ntena albumillaan Disc-overy.


Britannian singlet Top 10

1. (1.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
2. (2.) Bruno Mars – The Lazy Song
3. (4.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
4. (3.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
5. (14.) Alexandra Stan – Mr. Saxobeat
6. (5.) Chris Brown featuring Benny Benassi – Beautiful People
7. (9.) Snoop Dogg & David Guetta – Sweat
8. (-) The Saturdays – Notorious
9. (8.) Lady Gaga – Judas
10. (11.) Swedish House Mafia – Save the World

Brittien singlelistan huipulla ei tapahtunut suurempia mullistuksia. Give Me Everything jatkoi ykkösenä ja I Need a Dollar otti pienen askeleen kohti kärkeä.
Hieman isomman harppauksen suoritti Alexandra Stanin Mr. Saxobeat. Se on luonnollisesti esittäjänsä ensimmäinen top 10 -single ja seuraa musiikillisesti samoja latuja kuin edellinen romanialaisperäinen top 5 -hitti Stereo Love.
Viime viikolla singlelistan top kympissä ei ollut kuin yksi brittiartisti ja hänkin vierailija eli Lauren Bennett. Nyt siellä nähdään sentään The Saturdays, jonka uudesta Notorious-kappaleesta taisi tosin unohtua kertosäe, minkä vuoksi se ei yltänyt kovin lähelle kärkeä. Tyttöbändillä ei ole vielä yhtään ykköstä, mutta jo yhdeksän top 10 -singleä.
Save the Worldista tuli Swedish House Mafian kolmas top 10 -sinkku. Myös Jennifer Lopez aikoo saada niitä Love-albumiltaan useamman. I’m Into You (21-13) ylittänee kynnyksen ensi viikolla, mutta USA:ssa siihen ei yllättäen ole tartuttu kovinkaan innokkaasti.
Templecloud debytoi 24:ntenä. Bathilaistrio on aito tulokas ja biisi One Big Family Embrace-cover. Alkuperäinen ei koskaan yltänyt top 20:iin, vaan joutui tyytymään 21. tilaan vuonna 1997.
Beyoncén Run the World (Girls) loikkasi takaisin top 30:iin (45-22) ja Nicki Minajin Super Bass petrasi 50-31.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Lady Gaga – Born This Way
2. (1.) Adele – 21
3. (3.) Adele – 19
4. (5.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
5. (-) The Prodigy – The World’s on Fire
6. (8.) Jessie J – Who You Are
7. (11.) Lady Gaga – The Fame
8. (4.) Hugh Laurie – Let Them Talk
9. (7.) Chase & Status – No More Idols
10. (10.) Caro Emerald – Deleted Scences from the Cutting Room Floor

Lady Gagan toinen – tai kolmas, ihan miten vain – studioalbumi Born This Way myi 215 000 kpl ja on tietenkin tämän viikon ylivoimainen ykkönen. The Famen ja The Fame Monsterin kaikki versiot niputettiin brittilistalla yhteen. Julkaisu vietti kärjessä seitsemän viikkoa ja nousi nyt seitsemänneksi. Viimevuotinen The Remix käväisi kolmantena.
The Prodigyn viiden ykkösen ketju katkesi, mutta tuskin kukaan olettikaan The World’s on Fire -dokkariliven yltävän kärkeen. Ruisrockiin saapuvan ryhmän viimeisin studioalbumi Invaders Must Die (2009) on myynyt yllättävänkin hyvin, yli tuplaplatinarajan.
Matemaattisesti laskien uusin Frankie Valli and the Four Seasons -kokoelma (12) tuli listoille etuajassa, sillä viimeisimmät näyttäytyivät vuosina 1992, 2001 ja 2008. Ryhmän paras noteeraus on vuoden 1976 yrittäjän Greatest Hitsin neljäs sija.
Aloe Blaccin Good Things jatkoi kipuamistaan nyt jo top 10 -lähettyville (26-14). Kings of Leonin Come Around Sundown (44-32) ei vieläkään pääse papereissani lievän alisuoriutujan leimastaan, vaikka sen myynti lähentelee triplaplatinaa ja listaviikkosarake näyttää 32:a.
Aerosmithin balladikokoelma jäi harmittavasti nuolemaan näppejään (42). Bändillä ei ole yhtään brittiykkösalbumia.

Kristallipallo: Melanie C – Rock Me

Ennen kuin kuulin biisin, ajattelin että vieläkö Spice Girlsistä tai sen jäsenistä saisi jotain irti muutenkin kuin nostalgiamielessä. Ryhmähän on todellinen brittilistalegenda: kuusi perättäistä ykköstä ja ennätykselliset kolme perättäistä jouluykköstä.

Rock Me innosti kovin, mutta ei hyvässä vaan lähinnä negatiivisesti – miksi jo kerran aiemmin aikuisempaa musiikkia tehnyt 37-vuotias artisti haluaa näyttää ja kuulostaa parikymppiseltä? Sitten muistin, että sitähän Madonna on tehnyt jo vuosia. Mutta Melanie C ei ole Madonna.

Juhannuksena julkaistava gagahtava biisi kuuluu sarjaan ”juna meni jo” – periaatteessa ihan ookoo, mutta tuskin mikään megahitti. Paitsi ehkä Saksassa – heidän reaktioitaan ei voi koskaan ennustaa.

Mel C:llä on seitsemän top 10 -brittisingleä sooloartistina, joista kaksi ykköstä: Never Be the Same Again (2000) ja I Turn to You (2000).

20 amerikkalaisen unelman tavoittelijaa

Ison veden takaiset isot rahat ja markkinat siintävät kaikkien poppareiden silmissä, ja monet vanhan mantereen tähdet ovat onnistuneetkin Amerikan-valloituksessaan, mutta jostain syystä menestys on jäänyt lyhytaikaiseksi tai hämmästyttävän vähäiseksi. Poimin tähän parikymmentä, joiden hyvä yritys palkittiin joten kuten, mutta jotka eivät ikinä menestyneet yhtä hyvin kuin Euroopassa. Esimerkkejä on enemmänkin ja niitä voi mainita vaikka kommenteissa.

Boney M
Saksalaistehtaan diskografiasta voidaan poimia muun muassa kaksi Britannian musiikkihistorian kymmenen myydyimmän singlen kastiin tunkeutunutta megahittiä (Rivers of Babylon ja Mary's Boy Child), mutta USA:ssa heillä on vain yksi top 40 -sinkku: Rivers of Babylon, joka kävi 30:ntena vuonna 1978. Hot 100 -merkintöjä on kaikkiaankin ainoastaan neljä.

Kate Bush
Juuri Director's Cut -albumin julkaissut Bush on vieraillut Hot 100 -listan top 40:ssä tasan kerran: Running Up That Hill piipahti 30:ntena loppuvuodesta 1985. Rouvan huhuttu lentopelko ja haluttomuus live-esiintymisiin tuskin ovat edesauttaneet jenkkimarkkinoille tunkeutumista.

B*Witched
Okei, irlantilaisryhmä ei viettänyt kauaa Euroopankaan listoilla, mutta USA:ssa heille osui vain yksi tähtihetki: C'est la Vie ponnisti peräti yhdeksänneksi keväällä 1999. Rollercoaster pyristeli vielä Hot 100 -listan alemmille sijoille.

The Cardigans
Ruotsalaisyhtye lienee oikeutettu epäviralliseen ”suurin hitti ilman Hot 100 -merkintöjä” -palkintoon. Lovefool oli radiolistan kakkosena kahdeksan viikkoa, mutta ilman myyntisinkkua sillä ei ollut asiaa Hot 100 -rankingiin. Jo Euroopassa hienosti menestynyt Gran Turismo -albumi (1998) sivuutettiin lähes täysin.

Eagle-Eye Cherry
Todellinen yhden hitin ihme, mutta se yksi oli sitäkin suurempi: Save Tonight ylsi viidenneksi vuonna 1999. Britanniasta irtosi sentään kolme top 40 -singleä.

Culture Beat
Ja perään toinen, mutta heillä on vielä enemmän brittihittejä, kaikkiaan kuusi. Mr. Vain (#17, 1994) on kuitenkin saksalaisprojektin ainoa Hot 100 -merkintä.

Des'ree
Kun on se yksi hitti, niin sitä kannattaa kierrättää: You Gotta Be (1994) on julkaistu ainakin kolmesti. Biisi ylsi Hot 100 -listan viidenneksi, ja seuraajaksi bongattiin jo muutama vuosi aiemmin muualla julkaistu Feel So High. Taktiikka toi toisenkin Hot 100 -merkinnän, mutta sitten kone hyytyi. Britanniasta irtosi listasingle vielä vuonna 2003.

Eternal
Neljä studioalbumia levyttänyt tyttöbändi on huhujen mukaan tekemässä paluuta, mutta sille ei voi povata auvoisaa tulevaisuutta ainakaan USA:ssa. 12 Britannian top 10 -sinkkua ja yksi ainoa Hot 100 -hitti: Stay (#19, 1994).

Free
Brittiläinen rockyhtye, ei siis saksalainen tanssipumppu, keräsi kotimaassaan peräti seitsemän top 20 -singleä, mutta All Right Now (#4, 1970) jäi ainoaksi isoksi jenkkihitiksi.

Gabrielle
Des'reen kohtalotoveri, jolla on isommat britti- ja pienemmät jenkkihitit. Huimat kymmenen top 10 -brittisingleä, joista kaksi ykköstä. Mikä mätti USA:ssa? Kahdella listakäynnillä sijat 26 ja 52.

Moby
Uskokaa tai älkää, mutta tanssimusiikin uranuurtajana tunnetun tähden ainoa Hot 100 -merkintä on Gwen Stefani -yhteistyö South Side (#14, 2000).

The Prodigy
The Prodigyn olemassaolo varmistui Hot 100 -listan mukaan yhdysvaltalaisille vasta vuonna 1997, kun Firestarter käväisi 30:ntena. Sen jälkeen Smack My Bitch Up punnersi vielä 89:nneksi. Emoalbumi Fat of the Land oli myös iso menestys, mutta on jäänyt heidän ainoaksi top 40 -kokopitkäkseen.

Nicole Scherzinger
On ehkä aikaista sanoa, mihin Nicole USA:ssa ehtii, mutta toistaiseksi ei ole ehtinyt mihinkään muuten kuin keplottelemalla itselleen krediitin A.R. Rahmanin Jai Ho! (You Are My Destiny) -leffahitillä (#15, 2009) ja vierailemalla Diddyn singlellä Come to Me (#9, 2006). Sillä välin Britanniasta on irronnut kahdeksan top 40 -merkintää ja yksi ihan oma ykkönenkin.

S Club 7
Hetken brittilistoilla lyömättömältä vaikuttaneen S Club 7:n jenkkihitittömyys oli tietynasteinen mysteeri, sillä heidän sarjansa kuvattiin osin USA:ssa, missä se keräsi myös kivasti katsojia Fox-kanavalle. Kaikki muuttui hetkeksi, kun Never Had a Dream Come True vyöryi kymmenenneksi keväällä 2001. Mitä sen jälkeen? Ei mitään, paitsi pari brittiykköstä.

Slade
Ilman muuta ryhmän kiinnostavin tapaus. Vaikka bändillä on ihan kuusikin Hot 100 -merkintää, niin hämmentävästi he saivat ensimmäisen isohkon jenkkihittinsä vasta keväällä 1984, kun Run Runaway ylsi 20:nneksi. Britanniassa kävi tasan päinvastoin: 70-luvun alussa viisi singleykköstä kahden vuoden sisään.

Smokie
Seitsemän brittilistan top 10 -singleä vaihtui rapakon takana yhteen top 40 -hittiin. Ja kaikki arvaamme, mikä se on.

Status Quo
44 vuotta ja suurin piirtein tsiljoona brittihittiä, mutta kaksi Hot 100 -merkintää, joista toinen, Pictures of Matchstick Men, ylsi 12:nneksi vuonna 1968. Se tekee siis 0,045 jenkkihittiä per vuosi.

Take That
Britannian tämän hetken suurin yhtye yritti tiukasti murtautua USA:n markkinoille 90-luvun puolessavälissä aiempaa aikuisemmalla Nobody Else -albumilla. Back for Good otettiinkin hienosti vastaan ja se ylsi seitsemänneksi syksyllä 1995. Juuri muuta ei koskaan tapahtunut, ja Robbie Williams ei soolona pärjännyt niinkään hyvin.

The Verve
Bittersweet Symphony (1997) ylsi jenkkilistan 12:nneksi, mutta jäi ainoaksi Hot 100 -noteeraukseksi. The Drugs Don't Work ei avannut edes Modern Rock -listan ovea. Britannian top 10 -sinkkuja ehti kertyä neljä.

Westlife
Irlannin listajyrää ei kannata väheksyä, sillä se kykeni siihen, mihin mentorina toimineen Ronan Keatingin Boyzone ei koskaan yltänyt eli sai Hot 100 -hitin. Swear It Againin 20. tila on kuitenkin aika kevyttä kauraa 14 brittiykkösen rinnalla.

Listakatsaus, vko 21

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Adele – Rolling in the Deep
2. (2.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
3. (-) Lady Gaga – The Edge of Glory
4. (8.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (4.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
6. (3.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
7. (5.) Bruno Mars – The Lazy Song
8. (6.) Britney Spears – Till the World Ends
9. (10.) Chris Brown feat. Lil Wayne & Busta Rhymes – Look at Me Now
10. (12.) Jeremih featuring 50 Cent – Down on Me

Rolling in the Deepin johto on varsin selvä ja toinen ykkösviikko ei varmasti jää viimeiseksi. Suurimmaksi uhaksi voisi tällä hetkellä nostaa Give Me Everythingin.
Lady Gaga on avannut uransa vauhdikkaasti: vuonna 2008 debytoinut neiti Germanotta on netonnut kymmenen top 10 -hittiä. The Edge of Glory oli viikon toiseksi myydyin kappale.
Lupe Fiascon The Show Goes on nousi 12:nneksi, biisin paras noteeraus. Superstar (2007) piipahti aikoinaan kymmenentenä. Party Rock Anthem (24-20) taas on LMFAO:n ja muiden asianosaisten ensimmäinen top 20 -hitti.
Enrique Iglesias on viime aikoina nauttinut kovasta myötätuulesta ja Dirty Dancer (18) on hänen kolmas top 20 -hittinsä viimeisen reilun vuoden aikana. Usher kävi viimeksi top 20:ssä, kun More ylsi 15:nneksi pari kuukautta sitten. Lil Wayne pyörii mukana jatkuvasti.
Aerosmithin laulaja ja tv-julkkis Steven Tyler avasi soolouransa vauhdikkaasti, kun (It) Feels So Good debytoi 35:ntenä. Aerosmithin viimeisin listamerkintä on top 10 -hitti Jaded (#7, 2001). Pitkään levytystaukoa viettäneiden rocksetien ainoa ykkönen on I Don’t Want to Miss a Thing (1998).
The Lonely Islandin ja Michael Boltonin Jack Sparrow debytoi 69:ntenä. Odottamaton yhteistyö on Boltonin ensimmäinen Hot 100 -merkintä sitten Go to Distancen (#24, 1997). Pehmoisen aikuispopin 90-luvun alun supertähti on saanut kaksi ykköstä: How Am I Supposed to Live Without You (1989) ja When a Man Loves a Woman (1991).
Glee Cast lauloi muun muassa Abban Dancing Queenin (74) ja sai taas kuusi uutta listamerkintää, korkeimpana tulokkaana Rolling in the Deep (29).


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (3.) Various Artists – NOW 38
3. (-) The Lonely Island – Turtleneck and Chain
4. (-) Christina Perri – Lovestrong
5. (-) Tyler the Creator – Goblin
6. (2.) Beastie Boys – Hot Sauce Committee Part 2
7. (-) The Cars – Move Like This
8. (4.) Fleet Foxes – Helplessness Blues
9. (5.) Jennifer Lopez – Love
10. (12.) Jason Aldean – My Kinda Party

21 aikoo selvästikin viettää kaksinumeroisen viikkomäärän myös USA:n albumilistan kärjessä. Tämä viikko on kahdeksas. Näin sitkeä oli viimeksi Taylor Swiftin Fearless (2008), 11 viikkoa.
NOW 38 petrasi pykälän, vaikka sen myynti laski 45 prosenttia. Huumorimielellä musisoiva raptrio The Lonely Island sai toisen top 20- ja ensimmäisen top 10 -albuminsa Turtleneck and Chainin debytoitua kolmantena.
Christina Perrin esikoinen Lovestrong aloitti nelospaikalta. Sitä on edeltänyt iso Hot 100  -hitti Jar of Hearts (#17, 2011).
Homovastaisilla teksteillään muun muassa Tegan and Saran suututtanut underground-räppäri Tyler the Creator debytoi Goblin-albumillaan viidentenä. XL-lafkalla on tällä viikolla siis kaksi top 5 -albumia.
Uudelleen bisneksestä innostunut The Cars julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa sitten Door to Doorin (#27, 1987). Bändin paras sijoitus on kolmas. Ric Ocasek on tässä välillä sooloillut ja tuottanut muun muassa Weezeriä.
Justin Bieberin Never Say Never -leffa julkaistiin kotikäyttöön ja kärjessäkin käväissyt remix-lätty ponnahti 32-11. Adelen 19 puolestaan on korkeammalla (15) kuin kertaakaan sitten kevään 2009, jolloin se palkittiin Grammy-gaalassa ja piipahti kymmenentenä.
Aiemmin tällä viikolla esitelty Raphael Saadiq ei ole koskaan ollut varsinainen listahirmu ja Stone Rollin’ joutui tyytymään 14. sijaan, joka on kuitenkin hänen parhaansa missään yhteydessä.
Blueskitaristi ja Gov’t Mulen sekä Allman Brothers Bandin vaikuttaja Warren Haynes julkaisi ensimmäisen studiosoolonsa 18 vuoteen ja ponkaisi suoraan top 20:iin sijalle 19. Manchester Orchestra jäi pykälällä rajan alle, Glee-tähti Matthew Morrison ylsi 24:nneksi ja Okkervil River 32:nneksi.


Britannian singlet Top 10

1. (4.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
2. (1.) Bruno Mars – The Lazy Song
3. (2.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
4. (9.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
5. (5.) Chris Brown featuring Benny Benassi – Beautiful People
6. (6.) Lady Gaga – The Edge of Glory
7. (3.) David Guetta feat. Flo Rida & Nicki Minaj – Where Them Girls at
8. (11.) Lady Gaga – Judas
9. (8.) Snoop Dogg & David Guetta – Sweat
10. (7.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor

The Lazy Songille riitti viikko kärjessä ja tilalle tuli Pitbullin, Ne-Yon ja muiden Give Me Everything. Se on niiden muiden ensimmäinen ykkönen sekä Pitbullin ensimmäinen pääroolissa ja toinen kaikkiaan. Ne-Yo on ehtinyt saada jo neljä paalua.
Lady Gaga kahmaisi tällä viikolla neljä paikkaa top 20:stä. Kahdeksas tila on Judaksen paras ja Hair (13) on Gagan 12. top 20 -merkintä. Jälkimmäinen kuulostaa nimensä mukaisesti erittäin kasarilta.
Swedish House Mafia kerää hiljalleen kunnioitettavaa sinkkuhittikasaa: nelos- ja seiskasijan jatkeeksi Save the World debytoi 11:ntenä. Vielä merkittävämpi saavutus on, että Suomen singlelistalla keikkuva Finnish Hockey Mafia lienee soveltanut heidän nimeään.
Bass Down Low (22-18) on Devin ja The Cataracsin toinen tuntumanotto top 20:iin. Molemmat vierailivat Far East Movementin Like a G6 -hitillä, joka kävi viidentenä.
Nousukkaita: Nicole Scherzingerin ja 50 Centin Right There pyyhkäisi 58-27 ja Jermaine Stewartin vuonna 1986 kakkosena käynyt We Don’t Have to Take Our Clothes Off kipusi 45-29. Sitä käytetään tv-mainoksessa. California King Bed, tuorein lohkaisu Rihannan Loud-albumilta, nousi 54-36.
Irlannin viisuduo Jedwardin Lipstick nappasi viimeisen top 40 -paikan. Se on heidän toinen top 40 -noteerauksensa. Queenin ja Vanilla Icen naittanut Under Pressure (Ice Ice Baby) kävi peräti kakkosena viime vuonna. Voiton napannut Ell ja Nikki -duo pelästyi mahdollista suosiota ja juoksi aika kauas top 40 -paikasta (61).


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (-) Kate Bush – Director’s Cut
3. (3.) Adele – 19
4. (2.) Hugh Laurie – Let Them Talk
5. (4.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
6. (-) Friendly Fires – Pala
7. (9.) Chase & Status – No More Idols
8. (6.) Jessie J – Who You Are
9. (12.) Foo Fighters – Wasting Light
10. (re) Caro Emerald – Deleted Scences from the Cutting Room Floor

Aika moni albumi on yrittänyt suistaa Adelen 21:n kärjestä, mutta tempussa on onnistunut ainoastaan Foo Fightersin Wasting Light. Kakkossijalle ovat jääneet muun muassa Jessie J, Elbow, Fleet Foxes, Hugh Laurie ja nyt Kate Bush.
Bush on megatähteydestään huolimatta joutunut tyytymään ykköstä kehnompiin sijoihin joka kerta The Whole Storyn (1986) jälkeen. Director’s Cutille ei paalua voinut luvata jo siksi, että se sisältää uudelleen levytettyjä versioita The Sensual World- ja The Red Shoes -albumeilta. Bushilla on kolme ykköstä ja huimat kymmenen perättäistä top 10 -albumia. Respect.
16. ykkösviikkonsa myötä 21 ohitti Spice Girlsin Spicen (1996) ja Phil Collinsin But Seriouslyn (1989). 16 viikossa ei ole muita, 17 keräsi muun muassa The Carpentersin The Singles 1969-1973 (1974).
Kuudentena debytoinut Pala on Friendly Firesin ensimmäinen top 10 -lätty. Nimetön esikoinen ylsi 21:nneksi syyskuussa 2009 noin vuosi ilmestymisensä jälkeen ja on myynyt kultaa.
Hollantilaisen Caro Emeraldin Deleted Scences from the Cutting Room Floor palasi yllättäen jopa kymmenenneksi. Se käväisi 74:ntenä viime syksynä. Melko osuvaa, kun kakkosena majailee levy nimeltä Director’s Cut. Hollantilaisilla on mennyt viime aikoina hyvin, sillä Andre Rieu kävi talvella parhaimmillaan neljäntenä.
Lady Gaga piipahti vetämässä hittinsä BBC:n bakkanaaleissa ja The Fame ponkaisi 33-11, levyn paras sijoitus sitten viime syyskuun. Kahdeksankertainen platinalevy sai aikoinaan neljä ykkösviikkoa. Rihannan Loud puolestaan putosi ensimmäistä kertaa ulos top tenistä, jossa se ehti viipyä tasan puoli vuotta.
Fleetwood Macia kunnioittanut Glee-jakso nosti Rumoursin top 20:iin (16) myös Britanniassa. Levy on reilusti yli kolmen miljoonan saldollaan maan kaikkien aikojen 15 myydyimmän joukossa.
Melkein kaikkien kanssa levyttävä Danger Mouse keksi aisaparikseen italialaisen säveltäjän Daniele Luppin. Italowesternejä kunniottava Rome debytoi 20:ntena. Omalla taitelijanimellään Brian Burton on nähty listoilla tätä ennen Mark Linkousin poismenon jälkeen julkaistun Sparklehorse-albumin Dark Night of the Soul ansiosta (32, 2010). Gnarls Barkleyn St. Elsewhere (2006) oli ykkönen. Seuraavaksi Deadmau5-kimppa – ihan vain nimien vuoksi?
Mobyn ura on liukunut tasaista alamäkeä sitten kärjessä käyneen 18:n (2002). Destroyed ylsi vain 35:nneksi, mutta on kuitenkin miehen kymmenes top 40 -albumi. Melko hyvin teknoartistina aloittaneelle.
Aloe Blaccin Good Things ylitti top 40 -rajan kolmannella listaviikollaan (50-26) ja Mona-nimisen indiebändin nimetön esikoinen debytoi 39:ntenä.

Listanimi: Raphael Saadiq

Suomessa on tapana intoilla noin yhdestä soul-/r&b-tähdestä kerrallaan ja usein Pori Jazzien yhteydessä. Jalustalle on nostettu muun muassa Angie Stone, Erykah Badu ja myös juuri uuden Stone Rollin' -albumin julkaissut Raphael Saadiq, joka tosin ehti albumilistallemme jo ennen esiintymistään Pori Jazz -tapahtumassa vuonna 2009.

80-luvulla Saadiq lauloi taustoja Princen Parade-kiertueella ja perusti veljensä ja serkkunsa kanssa Tony! Toni! Toné!:n. Heidän ensimmäinen albuminsa Who julkaistiin vuonna 1988. Kakkosalbumi The Revival (1990) menestyi erinomaisesti ja myi miljoonia. Feels So Good ylsi Hot 100 -listan ysiksi. Bändin, ja Saadiqin uran, suurin hitti oli kuitenkin seitsemäntenä käynyt If I Had No Loot albumilta Sons of Soul (1993). Ilman Saadiqia bändi sai vielä top 10 -singlen vierailemalla Alicia Keysin Diary-singlellä (#8, 2004).

Saadiq lähti Tony! Toni! Tone!:sta 90-luvun puolessa välissä, muttei oikein omaksunut sooloartistin roolia, vaikka Ask of You -leffasinkusta (#19, 1995) tuli hänen soolouransa tähän mennessä suurin jenkkihitti. Niinpä hän kirjoitti biisejä muille ja muodosti En Voguen Dawn Robinsonin ja A Tribe Called Questin Ali Shaheed Muhammadin kanssa Lucy Pearlin. Supertrio julkaisi vain yhden albumin, mutta ehti netota top 40 -jenkkihitin Dance Tonight (#36, 2000). Brittilistalta irtosi sama sijoitus, mutta siellä Don't Mess with My Man ylsi jopa 20:nneksi. Tyttöduo Booty Luv versioi jälkimmäisen 11:nneksi syksyllä 2007.

Saadiqin laulunkirjoittajan lahjat tunnustettiin laajalti, kun hänen D'Angelolle kirjoittamansa Untitled (How Does It Feel) voitti Grammy-palkinnon. Kenties se antoi Saadiqille viimeisen sysäyksen julkaista oma sooloalbumi, ja vuonna 2002 ilmestyi Instant Vintage (US: #25).

2000-luvulla Saadiqin sielukkaasta soolotuotannosta ei ole napattu hittejä, minkä vuoksi hänen Hot 100 -listarekisterinsä ei ole juuri karttunut sitten Lucy Pearl -aikojen. Albumilistasijoituksetkaan eivät päätä huimaa: 14:ntenä debytoinut Stone Rollin' on vasta Saadiqin toinen top 20 -albumi Yhdysvalloissa. Sen edeltäjä The Way I See It (2008) ylsi 19:nneksi.

Brittilistat ovat Saadiqille melko vieraita. The Way I See It on hänen ainoa top 75 -soolonsa ja sekin kävi vain listan hännillä. Singlelistalle hän on yltänyt sooloartistina kerran Q-Tipin kanssa esitetyllä leffasinglellä Get Involved (#36, 1999). Lucy Pearl tulikin jo mainittua, ja Tony! Toni! Tone! sai yhden top 40 -singlen (Let's Get Down, #33, 1997).

Sinkkuasiaa

Olen joskus aiemminkin sivunnut single-sanan käyttöä tämän päivän musiikkibisneksessä ja listoilla. Hot 100 ei ole koskaan ollut puhdas singlelista, mutta nykyisin brittilistan kappaleetkaan eivät aina ole singlejä sanan perinteisessä merkityksessä.

Perinteinen merkityshän on ollut erillinen julkaisu ja mahdollisesti siihen liittyvä video sekä aktiivinen markkinointi eri medioiden kautta. Tänä päivänä oikeastaan vain radiosoitto erottaa varsinaisesti singlen muista kappaleista. Enää ei albumia edeltävää digijulkaisuakaan voida pitää singlen varmana merkkinä. Esimerkiksi Glee Castilta tulee lähes viikottain digikauppoihin tukku irrallisia kappaleita, joista yksikään ei ole oikea single.

Digimyyntiaikana myötä myös yleisöllä alkaa olla entistä enemmän valtaa. Britannian listapiireissä on viime aikoina kohistu on air/on sale -tekniikasta eli siitä, että yhä useampi kappale julkaistaan myyntiin samaan aikaan kuin radiosoittoon. Singlelistalla se tarkoittaa sitä, että kappaleet aloittavat täysin ensireaktion voimalla – Lady Gagan The Edge of Glory debytoi juuri kuudentena ilman minkäänlaista radiotukea. Esittäjän taustalla piilevä hype on merkittävä tekijä: Jessie J:n Price Tag ponkaisi lähes vastaavista asemista suoraan kärkeen. Levy-yhtiöt ja radioasemat seuraavat yleisön välitöntä reaktiota silmä kovana.

Vaikka The Edge of Glory on top 10 -menestys, voidaan siis kiistellä, onko se Gaga-single sanan varsinaisessa merkityksessä. Lady Gaga on muutenkin hyvä esimerkki uudesta kyllästystekniikasta, sillä tätä kirjoitettaessa Hair, eli vielä yksi ennakkomaistiainen Born This Wayltä, on juuri ilmaantunut digikauppoihin. Siispä jos jokin biisi on pakko erottaa viralliseksi singleksi artistin muista kappaleista, radiosoitto on ehkä paras keino. Kaupallisten asemien soittoon ei juuri ole asiaa ilman selkeää singleasemointia. Soittolistojen aikana artistin kappaleiden määrä voimasoitossa on luonnollisesti rajoitettu.

Jokin albumiraita saatetaan bongata singleksi puolivahingossa samalla kun albumi ilmestyy digimyyntiin. Brit Awardseissa hurmanneesta Adelen Someone Like Yousta ei vieläkään löydy virallista videota ja kappaleen radiosoitto oli lähes nollassa, kun se oli matkalla brittilistan kärkeen. Se ylittänee miljoonan kappaleen myynnin lähiviikkoina. USA:n markkinat vaatinevat ainakin videon, heille Brit Awards -esiintyminen ei merkitse yhtään mitään.

Yleisesti tarkastellen video on selvästi radiosoittoa kehnompi singleindikaattori. Esimerkiksi Massive Attackin viimeisimmältä albumilta julkaistiin monta videota ja PJ Harveyn Let England Shaken kaikki kappaleet puettiin audiovisuaaliseen asuun. Albumilta on kuitenkin lohkaistu kaksi oikeaa singleä: The Words That Maketh Murder sekä The Glorious Land.

Poptähtien suhtautuminen fyysisiin julkaisuihin vaihtelee: esimerkiksi Bruno Marsin Grenade ei ilmestynyt fyysisenä singlenä Britanniassa lainkaan, mutta The Lazy Song saattaa löytyä sikäläisen levykaupan hyllystä.

Kaikesta huolimatta aion yhä käyttää single-sanaa brittilistojen yhteydessä, mutta Hot 100 -listan kohdalla tukeudun enemmän 'hittiin'. Myös mukautuvat 'merkintä' ja 'noteeraus' puolustavat paikkansa. Kaikki listoille yltävät kappaleet kun eivät siis ole hittejä tai sinkkuja.

Listakatsaus, vko 20

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Adele – Rolling in the Deep
2. (1.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
3. (7.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
4. (4.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
5. (5.) Bruno Mars – The Lazy Song
6. (3.) Britney Spears – Till the World Ends
7. (-) Lady Antebellum – Just a Kiss
8. (13.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
9. (6.) Rihanna – S&M
10. (10.) Chris Brown feat. Lil Wayne & Busta Rhymes – Look at Me Now

Rolling in the Deep on Adelen ensimmäinen top 10 -hitti ja nyt myös eka ykkönen. Se on myös ensimmäinen brittiartistin esittämä ykköshitti sitten Taio Cruzin Break Your Heartin (2010).
Katy Perryllä on silti syytä juhlaan: hän on historian ensimmäinen artisti, joka on viettänyt Hot 100 -listan kärkikymmenikössä vuoden putkeen. Taival alkoi California Gurlsillä viime toukokuussa.
Lady Antebellum julkaisee kolmannen studioalbuminsa myöhemmin tänä vuonna. Maistiaisena tarjotaan Just a Kiss. Varsin needyounowmainen kantripopballadi oli viikon kolmanneksi myydyin single ja debytoi Hot 100 -listan seitsemäntenä. Need You Now ylsi kakkoseksi ja oli viime vuoden suurimpia hittejä.
Pitbull hakee yhä ensimmäistä ykköstään ja kompassi näyttää ainakin oikeaa suuntaan: On the Floor nousi nousi tähän asti parhaalle sijalleen kolmanneksi ja Give Me Everythingistä tuli hänen neljäs top ten -hittinsä pääroolissa. Korkeimmillaan miehen nimi on näkynyt kakkosena.
David Guetta sai Sexy Chickistä taannoin ensimmäisen ison jenkkihittinsä ja Where Them Girls at pyrkii varmasti lähiaikoina kärkikymmenikköön. Guettan toisen top 20 -singlen listataival alkoi 14. sijalta.
Eminemin ja Royce da 5’9”:n muodostama duo Bad Meets Evil debytoi 32:ntena Fast Lane -kappaleella.
Kelly Rowland sai pitkästä aikaa, eli ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, top 40 -hitin, kun Lil Waynen värittämä Motivation nousi 43-31. Sen sijaan Beyoncén Run the World (Girls) -singlellä ei oikein kulje: se tipahti 48-65. Uudella albumilla on kuitenkin jo nimi: 4, ja se on, kas kas, rouvan neljäs soolo.


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (-) Beastie Boys – Hot Sauce Committee Part 2
3. (-) Various Artists – NOW 38
4. (-) Fleet Foxes – Helplessness Blues
5. (-) Jennifer Lopez – Love
6. (-) Stevie Nicks – In Your Dreams
7. (-) Sade – The Ultimate Collection
8. (-) Musiq Soulchild – Musicinthemagiq
9. (3.) Mumford & Sons – Sigh No More
10. (-) Sixx A.M. – This Is Gonna Hurt

Albumilistan kärkikymppiin tupsahti kahdeksan uutuutta, mutta mikään niistä ei estänyt 21:ia saamasta seitsemättä ykkösviikkoaan. 21 on 1,5 miljoonan saldollaan tietysti toistaiseksi vuoden myydyin albumi Yhdysvalloissa.
Lähimmäksi Adelea pääsi Beastie Boysin odotettu kahdeksas studioalbumi Hot Sauce Committee Part 2, joka sekin myi yli sata tuhatta kappaletta. Kakkossija on bändin ensimmäinen, mutta ykkösiäkin on kertynyt neljä.
NOW-sarjan edellinen osa meni kärkeen ja uusin debytoi kolmantena. Sen taakse jääneet Fleet Foxes ja Jennifer Lopez pärjäsivät myyntilukujen valossa myös ihan hyvin. Seattlelaisyhtyeen esikoinen päätyi aikoinaan 36:nneksi, Love palautti Lopezin yhden albumin tauolta kärkikymmenikköön. Brave (2007) jäi 12:nneksi.
Fleetwood Mac -laulaja Stevie Nicks levyttää Paul Simonin tapaan verkkaista tahtia. In Your Dreams, hänen ensimmäinen studioalbuminsa kymmeneen vuoteen, debytoi kuudentena eli seurasi hyvin Trouble in Shangri-Lan (2001) viidettä sijaa ja on rouvan viides top 10 -lätty. Bella Donna -sooloesikoinen ylsi kärkeen saakka ja myi nelinkertaista platinaa.
Itse Fleetwood Macin Rumours sai Glee-kohtelun ja legendaarinen albumi rynnisti 11:nneksi. Vuonna 1977 julkaistu Rumours on musiikkihistorian myydyimpiä julkaisuja ja johti Yhdysvaltojen albumilistaa aikoinaan peräti 31 viikon ajan.
Saden toinen kokoelma The Ultimate Collection piti bändin top ten -kannassa, mutta ei tietenkään lähentele viimevuotisen Soldier of Loven platinamyyntiä. Heidän kaikki yhdeksän albumiaan ovat joka tapauksessa siis upeasti yltäneet kärkikymmenikköön.
Kuusi top kympin kahdeksasta uutuuslevyn tekijästä on saanut nauttia ykkösen makeasta mausta, niin myös 2000-luvun alussa listoille ponnahtanut Musiq Soulchild, jonka perinteiseen tapaan nimeämä Musiqinthemagiq debytoi kahdeksantena. Soultähdellä on siis tapana kirjoittaa tuotostensa nimet yhteen. Musiqilla on kaksi ykköstä, mutta uusi albumi on miehen ensimmäinen sijojen 2-10 väliin päätynyt julkaisu.
Top tenin uutuusvyöryn täydensi Sixx A.M.:n This Is Gonna Hurt. Se on bändin ensimmäinen top 10 -albumi. Mötley Crüella niitä on tietenkin useampi ja yksi ykkönenkin: Dr. Feelgood (1989).
Veteraaneja: Donny ja Marie Osmond duetoivat 30 vuoden tauolta korkeammalle kuin koskaan, 30:nneksi. I’m Leaving It All Up to You (1974) ylsi viisi sijaa alemmaksi. Aretha (Franklin) ilmaantui 54:nneksi. Indiejulkaisu A Woman Falling Out of Love jäi kuitenkin odotettua alemmas ottaen huomioon, että se on hänen ensimmäinen kunnollinen studioalbuminsa sitten So Damn Happyn (#33, 2003).


Britannian singlet Top 10

1. (2.) Bruno Mars – The Lazy Song
2. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
3. (3.) David Guetta feat. Flo Rida & Nicki Minaj – Where Them Girls at
4. (12.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (4.) Chris Brown featuring Benny Benassi – Beautiful People
6. (-) Lady Gaga – The Edge of Glory
7. (5.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
8. (6.) Snoop Dogg & David Guetta – Sweat
9. (10.) Aloe Blacc – I Need a Dollar
10. (9.) Jessie J – Nobody’s Perfect

Laiskuus on hyve, todistaa Bruno Mars: The Lazy Song nousi neljännellä listaviikollaan Britannian singlelistan ykköseksi ja on Marsille jo neljäs laatuaan. Aiemmat tottelevat nimiä Nothin’ on You, Just the Way You Are ja Grenade. Marsin tähdittämistä korkean profiilin singleistä ainoastaan Billionaire on joutunut tyytymään alempaan sijoitukseen.
Pitbullin kurssi leijuu niin ikään korkealla: hänellä on tällä viikolla siis kaksi top 10 -sinkkua sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Give Me Everything on miamilaisräppärin seitsemäs top ten -merkintä.
Top viiden kappaleilla on yhteensä 13 eri esittäjää. En tiedä, onko ennätys, mutta todennäköisesti on, kun jätämme huomiotta Band Aid -tyyppiset julkaisut.
Lady Gagan levy-yhtiö hätääntyi Judasin (20-11) keskinkertaisesta vastaanotosta siinä määrin, että pukkasi ilmoille jo The Edge of Gloryn eli kolmannen lohkaisun viikon päästä julkaistavalta Born This Way -albumilta. Se debytoikin melko kivasti kuudentena. Gagalla on Marsin tapaan neljä ykköstä.
Skotlantilainen Yasmin on käväissyt top 40:ssä jo kahdesti ennen Finish Linea, jonka 13. tila on neidon paras sijoitus.
Take That sai uransa myydyimmän brittihitin nelisen vuotta sitten Rule the Worldillä (#2, 2007), joka soi Stardust-elokuvan lopputekstien aikana, vaikkei löydykään leffan soundtrackiltä. Nyt samoja jälkiä yritetään talloa Love Lovella (15), joka kuullaan X-Men: First Class -rainassa. Biisiä on siis turha etsiä Progress-albumilta, jota on myyty 2,3 miljoonaa kappaletta pelkästään Britanniassa. Take Thatin ykkössaldo näyttää 11:tä.
Romanialaisia on mukana kaksin kappalein ja molempien taustalla jyskyttää kesäinen tanssibiitti. Innalla (Sun Is Up, 17) on jo ennestään kaksi top 20 -sinkkua, joista Hot (2010) ylsi kuudenneksi, ja Alexandra Stanin Mr. Saxobeat paransi 31-18.
Thaimaalaistaustainen hyväntekeväisyysprojekti Good Child Foundation vei Depeche Moden Just Can’t Get Enoughin 30:nneksi. Alkuperäinen ylsi kahdeksanneksi vuonna 1981. Thaimaalaisia ei vieraile brittilistoilla kovinkaan usein.
Gleen I Feel Pretty/Unpretty debytoi 36:ntena ja Paul Hardcastlen 19, ykköshitti vuodelta 1985, palasi sijalle 40 Manchester Unitedin 19. liigamestaruuden ansiosta. Biisin alkuperäinen viesti tosin on hieman poliittisempi.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (-) Hugh Laurie – Let Them Talk
3. (3.) Adele – 19
4. (5.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
5. (2.) Fleet Foxes – Helplessness Blues
6. (4.) Jessie J – Who You Are
7. (-) Glee Cast – Glee Presents The Warblers
8. (-) Sade – The Ultimate Collection
9. (12.) Chase & Status – No More Idols
10. (8.) Rihanna – Loud

Adelen 21 sivuaa Spice Girlsin Spicen (1996) ja Phil Collinsin But Seriouslyn (1989) 15 viikon rupeamaa kärjessä. Sillä on ollut putkessaan jälkimmäisen tavoin vain yhden viikon tauko, kun Foo Fightersin Wasting Light piipahti huipulla. But Seriously vietti ykkösenä ensin kahdeksan viikkoa ja viikon breikin jälkeen seitsemän lisää. Kiilan löi The Christiansin Colour tammikuussa 1990.
House-sarjasta tuttu Hugh Laurie päätti alkaa levyttäväksi artistiksi ja jo viime kuussa manner-Euroopassa ilmestynyt Let Them Talk pamahtikin suoraan kakkoseksi. Bluesklassikoista koostetulla albumilla vierailee muun muassa Tom Jones.
Tulokas on myös Miles Kane (11), mutta vain soolona: hänen ja Alex Turnerin The Last Shadow Puppets -projekti on julkaissut yhden ykkösalbuminkin.
Glee sen sijaan on jo tuttu näky: The Warblers on kahdeksas sarjasta tupsahtanut top 10 -lätty.
Sadella ei ole kotimaassaan aivan yhtä musertavan hienoa albumilistarekisteriä kuin USA:ssa, mutta The Ultimate Collectionista tuli silti jo heidän seitsemäs top 10 -albuminsa.
Wild Beasts (17) on ensimmäistä kertaa top 40:ssä. Two Dancers (2009) ylsi 68:nneksi. Tyler the Creatorin Goblin debytoi 21:ntenä ja The Lonely Islandin Turtleneck and Chain 26:ntenä. The Kinksin sinkkukokoelma hyppäsi 72-39.

Listaviisuja vuosikymmenten varrelta

Popmusiikin viralliset Euroopan mestaruuskilpailut käydään tänä iltana. Tämän vuoden sadosta löytyy neljä brittilistalla käynyttä tekijää: Yhdistyneen kuningaskunnan Blue, Irlannin Jedward, viime vuoden voittaja Saksan Lena ja jo karsiutunut Israelin Dana International, viisuvoittaja Birminghamista vuodelta 1998.



Diva ylsi voiton jälkeen 11:nneksi. Saman vuoden katraasta isäntämaan edustajan Imaanin Where Are You joutui tyytymään 15. sijaan. Se on kuitenkin käsittääkseni viimeisin viisu, joka on päässyt meillä esille sekä alkuperäisenä että suomenkielisenä versiona: Katri Helenan Missä oot nousi radiolistalle.

Tämän vuoden yrittäjistä eniten brittihittejä on netonnut tietenkin Blue, jolla on kolme ykköstä: Too Close, If You Come Back ja Elton Johnin kanssa esitetty Elton John -cover Sorry Seems to Be the Hardest Word. Bluen kilpailukappale I Can debytoi viikko sitten sinkkulistan 16:ntena ja tarvinnee voiton yltääkseen kärkikymmenikköön.

ADHD-duo Jedward löi läpi Britannian X Factorin kautta ja viimevuotinen, brittikakkosena käynyt mash-up Under Pressure (Ice Ice Baby) onkin vallan mainio höpöpoppis. Euroviisuissa coverit ovat luonnollisesti kiellettyjä, mikä heikentää kaksosten mahdollisuuksia – heiltä kun vaikuttaa puuttuvan nimenomaan se biisi.

Viimeisin euroviisuista irronnut top 10 -brittisingle on Alexander Rybakin Fairytale (2009), joka piipahti voittonsa jälkeen juuri kymmenentenä. Top viidessä kävi viimeksi Scoochin Flying the Flag (#5, 2007).

Ykköstä saadaan hakea 15 vuoden takaa. Tuolloin elettiin sataprosenttisesti ammattilaisraatien aikaa, mikä osaltaan jätti australialaissyntyisen Gina G:n (Ooh Aah) Just a Little Bitin käsittämättömästi kahdeksanneksi. Europoppia ei vielä pidetty viisuvoiton arvoisena. Muistan selostajienkin korostaneen, että ensimmäistä kertaa viisulavalla nähdään tietokoneita instrumentteina.

No, lohdutukseksi biisi oli vuoden suurimpia brittihittejä ja ylsi jopa Hot 100 -listan 12:nneksi ollen viimeisin sinne kelvannut euroviisu.



Sitä edellinen viisuista napattu brittiykkönen oli saksalaisen Nicolen voittokappale Ein bißchen Frieden, jonka englanninkielinen versio A Little Peace nousi kärkeen toukokuussa 1982. Viisufinaali käytiin tuolloin Harrogatessa, mikä varmasti auttoi.



Sitä aiempia viisubrittiykkösiä piisaakin kosolti Abban Waterloosta (1974) Sandie Shaw'n Puppet on a Stringin (1964) ja Brotherhood of Manin Save Your Kisses for Men (1976) kautta Bucks Fizzin Make Your Mind Upiin (1981).

Ainoa Hot 100 -listan valloittanut euroviisu on Domenico Modungon Nel blu dipinto di blu eli Volare, joka jäi Gina G:n tavoin nuolemaan näppejään itse kisassa sijoittuen kolmanneksi. Brittilistalla Volare ylsi kymmenenneksi.

Eikä sovi unohtaa, että viimeisin suomalainen top 40 -brittisingle tuli viisuista: Lordin Hard Rock Hallelujah (#25, 2006).

Kristallipallo: Calvin Harris feat. Kelis – Bounce

Kristallipallosta ei ole koskaan heijastunut näin varmaa hittiä, mutta menköön nyt. Calvin Harrisin kolmatta albumia enteilevä Bounce on varmasti kesän suosituimpia tanssittajia ainakin Brittein saarilla.

Biisin lauluosuudet hoitaa moitteetta Kelis, joka on vaihtanut r&b-tähdestä klubimusiikin pariin ja hyvin kulkee - viimesyksyinen Helsingin-keikka oli perin mainio.

Kaikkein kiinnostavinta Bouncessa on kuitenkin rasittavan tarttuva Nintendo-piipitys, joka toimii nostalgiamielessä varmasti kaikille 80-luvun lopun ja 90-luvun alun nuorille, joilla kuulo on tallella.

Harrisillä on urallaan jo kaksi brittiykkössingleä: vierailu Dizzee Rascalin Dance Wiv Me -kappaleella (2008) ja oma I'm Not Alone (2009), eräs viime vuosien kopioiduimmista tanssisinkuista. Jälkimmäistä seurannut Ready for the Weekend -albumikin kävi kärjessä. Kelisillä ei ole ainuttakaan ykköstä kummallakaan listalla, mutta sinkkupuolella Milkshake (2003) ja Trick Me (2004) ylsivät hopealle ja viimevuotinen Acapellakin vielä viidenneksi.

Kaksikko teki yhteistyötä jo viime vuonna, sillä Harris remiksasi Kelisin pikkuhitin 4th of July (Fireworks).

20 vuotta sinkkuja enemmän tai vähemmän sikana

Maanmainio Paul Grein listasi blogissaan (linkki oikealla) Billboardin ja Soundscanin 20 vuotta täyttävän yhteistyön kunniaksi myydyimmät singlet vuosittain Yhdysvalloissa. Lista on äärimmäisen kiinnostava kuvaten formaatin aaltoliikkeitä tarkasteltavana ajanjaksona.

2000-luvun alkuun asti, ensin sekä cd:t että kasetit ja myöhemmin cd:t, tekivät kauppansa ja vuoden myydyimmät sinkut olivat yleensä Hot 100 -vuosilistankin huippuja. Myyntisinglejä kuitenkin julkaistiin 90-luvun mittaan aina vain vähemmän johtuen aluksi osin siitä, että levy-yhtiöt halusivat ohjata kysyntää albumeihin. Vuonna 1998 miljoonan rajan rikkoi 21 singleä, kaksi vuotta myöhemmin vain kaksi.

Vuoden 2001 myydyin single oli uransa aallonpohjassa riutuneen Mariah Careyn Loverboy, jota ostettiin Soundscanin mukaan 571 000 kpl. Cd:tä kaupattiin liki ilmaiseksi, vain 49 sentillä. Sinänsä strategia oli listasijoitusten suhteen toimiva: pari vuotta aiemmin meilläkin tuupattiin Britney Spearsin Baby One More Time markalla sinkkuykköseksi – minäkin ostin sen –, mutta kaupan hyllyssä ei ollut enää paljon vaihtoehtoja.

Loverboy ylsi Hot 100 -listan kakkoseksi, mutta vietti Top 40:ssä vain neljä viikkoa ja jäi vuosilistan 80:nneksi. Parin vuoden aikana tapahtui siis hurja rakennemuutos.

Vielä heppoisemmin eväin myydyimmän sinkun kruunun sai Idol-voittaja Fantasian I Believe (2004), juuri ennen kuin Billboard alkoi ottaa mukaan digimyyntiä. I Believe tuskin oli vuoden myydyin single, mutta siis myydyin Hot 100 -listan laskentaan hyväksytyssä formaatissa. Jo seuraavana vuonna myydyin digisinkku Weezerin Beverly Hills nettosi virallisestikin myydyintä cd:tä (Carrie Underwoodin Inside Your Heaven) paremman saldon.

Yksikkömäärät lähtivät siis huimaan nousuun ja viime vuosien ostetuimmat singlet ovat keränneet lähinnä latauksina yli neljä miljoonaa ostokertaa vuodessa, mikä ei suinkaan ole niiden kokonaismyynti. Esimerkiksi Black Eyed Peasin I Gotta Feeling ei koskaan ollut vuoden myydyin, mutta sen saldo on tällä hetkellä yli seitsemän miljoonaa. USA:n äänitehistorian myydyin single on Elton Johnin Something About the Way You Look Tonight/Candle in the Wind '97, reilusti päälle kahdeksan miljoonaa kappaletta.

Tämä vuoden toistaiseksi ostetuin single on Katy Perryn E.T., 2,8 miljoonaa kpl.

1992: Whitney Houston – I Will Always Love You – 3 086 000
1993: Tag Team – Whoomp! (There It Is) – 2 754 000
1994: Boyz II Men – I'll Make Love to You – 1 627 000
1995: Coolio featuring L.V. – Gangsta's Paradise – 2 534 000
1996: Los Del Rio – Macarena (Bayside Boys Mix) – 3 747 000
1997: Elton John – Something About the Way.../Candle in the Wind '97 – 8 111 000
1998: Brandy & Monica – The Boy Is Mine – 2 591 000
1999: Cher – Believe – 1 707 000
2000: Santana featuring The Product G&B – Maria Maria – 1 337 000
2001: Mariah Carey featuring Cameo – Loverboy – 571 000
2002: Kelly Clarkson – A Moment Like This – 600 000
2003: Clay Aiken – This Is the Night – 948 000
2004: Fantasia – I Believe – 401 000
2005: Weezer – Beverly Hills – 962 000
2006: Daniel Powter – Bad Day – 1 936 000
2007: Soulja Boy Tell'em – Crank That (Soulja Boy) – 2 714 000
2008: Leona Lewis – Bleeding Love – 3 420 000
2009: The Black Eyed Peas – Boom Boom Pow – 4 762 000
2010: Katy Perry featuring Snoop Dogg – California Gurls – 4 398 000

Listakatsaus, vko 19

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
2. (2.) Adele – Rolling in the Deep
3. (11.) Britney Spears feat. Nicki Minaj & Ke$ha – Till the World Ends
4. (3.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
5. (6.) Bruno Mars – The Lazy Song
6. (4.) Rihanna – S&M
7. (7.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
8. (9.) Ke$ha – Blow
9. (5.) Jeremih featuring 50 Cent – Down on Me
10. (8.) Chris Brown feat. Lil Wayne & Busta Rhymes – Look at Me Now

E.T. jatkoi tasaisen vahvaa menoaan ja nettosi viidennen ykkösviikkonsa. Sen takana Rolling in the Deep kuitenkin kavensi eroa ja pääsee esille suositussa Glee-sarjassa, mikä pistää pelin ensi viikolla yhä jännemmäksi.
Britney Spearsin Till the World Endsin remix nosti kappaleen ensimmäistä kertaa top viiteen. Versiolla pääsevät ääneen myös Kesha ja Nicki Minaj, jolle kolmas sija on uran paras kreditoitu noteeraus. Hän esiintyi Bedrock-hitillä (#2, 2010) osana Young Money -kollektiivia.
Viikon korkein uutuus tuli jälleen Gleestä: West Side Storyssa kuultavan I Feel Prettyn ja TLC:n takavuosien ykkösen Unprettyn yhteensulautuma debytoi sijalla 22. Se on Glee Castin 137. listamerkintä. Niitä on hyvä aina välillä laskea.
Uusi kykykisa The Voice tuuppasi listalle Javier Colonin version Cyndi Lauperin Time After Time -klassikosta (65). Lauperin alkuperäisesitys ylsi ykköseksi asti vuonna 1984, r&b-artisti Inoj pääsi kuudenneksi 14 vuotta myöhemmin.
Vanhalla mantereella yli puoli vuotta sitten huomattu Duck Saucen Barbra Streisand debytoi 89:ntena ja taitaa olla, kummallista kyllä, Armand van Heldenin ensimmäinen Hot 100 -merkintä esittäjänä. Laulun kohde ei ole yltänyt esittäjänä mukaan sitten Bryan Adams -leffadueton I Finally Found Someone (#8, 1996).
Foster the Peoplen esikoishitti Pumped Up Kicks ja Maroon 5:n Never Gonna Leave This Bed debytoivat pitkän kärkkymisen jälkeen Hot 100 -listan hännillä sijoilla 96 ja 100.


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (3.) Foo Fighters – Wasting Light
3. (7.) Mumford & Sons – Sigh No More
4. (5.) Britney Spears – Femme Fatale
5. (4.) Soundtrack – Lemonade Mouth
6. (9.) Chris Brown – F.A.M.E.
7. (2.) Soundtrack – Glee Presents The Warblers
8. (11.) Katy Perry – Teenage Dream
9. (12.) Wiz Khalifa – Rolling Papers
10. (8.) Paul Simon – So Beautiful or So What

Adelen 21 myi yli lähes satatuhatta kappaletta enemmän kuin lähimmäksi päässyt Wasting Light, joka sai kyseenalaisen kunnian netota Soundscan-ajan matalimman kakkossijan viikkosaldon: 34 000 kpl. 21:n ykkösviikkosarake näyttää nyt kuutta.
Pääsiäisviikon jälkeen yksikään Top 40:n albumeista ei kasvattanut myyntiään, joten parhaiten pärjäsivät ne, jotka menettivät vähiten. Esimerkiksi Katy Perryn Teenage Dream nousi takaisin kärkikymmenikköön kolmen kuukauden tauon jälkeen.
Viikon korkein uutuus on indiebändi Explosions in the Skyn kolminkertainen Take Care (16). Se on heidän ensimmäinen Top 40 -julkaisunsa. Samanlaisia latuja sivakoi myös The Airborne Toxic Event (17).
Kuten ennakoin, Emmylou Harris sai nelikymmenvuotisen uransa ensimmäisen Top 20 -soolon, kun Hard Bargain punnersi 18:nneksi. Kimppatuotoksista yksi, Trio (1987), ylsi siis kuudenneksi.
Toinen lauluntekijäveteraani Steve Earle debytoi 24:ntena I’ll Never Get Out of This World Alivella. Hänen pitkän uransa paras noteeraus tuli aika lailla tasan kaksi vuotta sitten Townes Van Zandt -tribuuttialbumilla (19).
Augustanan nimetön albumi debytoi 29:ntenä. R&b-tulokas Miguelin All I Want Is Youlta on lohkaistu jo parikin hittiä ja albumi ylsi nyt ensimmäistä kertaa Top 40:iin (37).


Britannian singlet Top 10

1. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
2. (2.) Bruno Mars – The Lazy Song
3. (-) David Guetta feat. Flo Rida & Nicki Minaj – Where Them Girls at
4. (4.) Chris Brown featuring Benny Benassi – Beautiful People
5. (3.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
6. (5.) Snoop Dogg & David Guetta – Sweat
7. (6.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
8. (7.) Wretch 32 featuring Example – Unorthodox
9. (18.) Jessie J – Nobody’s Perfect
10. (15.) Aloe Blacc – I Need a Dollar

Party Rock Anthem sai vielä neljännen ykkösviikkonsa, vaikka Bruno Marsin The Lazy Song ja David Guettan uusin Where Them Girls at antoivat tiukan vastuksen – jälkimmäinen toistaiseksi ilman videon tukea.
Guetta on ollut jo hetken Britannian singlelistahistorian menestynein ranskalainen ja tällä viikolla hänen ansioluettelonsa kasvoi siis kymmenennellä top ten -hitillä. Samalla Nicki Minaj sai uransa ensimmäisen Top 5 -sinkun. Pian Helsingissä esiintyvällä Flo Ridalla niitä on jo viisi.
Guetta ei juuri ääntele levyillään, mutta on silti huomioitava, että hän on singlemenestyjäksi verrattain iäkäs, 43-vuotias.
Nobody’s Perfect nousi Jessie J:n kolmanneksi Top 10 -hitiksi, tähtäin lienee asetettu jälleen kärkikolmikkoon. Aloe Blaccin I Need a Dollar puolestaan on osunut hyvään saumaan, sillä Cee Lo Greenin ja Marsin myydessä miljoonia muutkin mustan musiikin esittäjät pääsevät kivasti esille. Top ten -paikka on luonnollisesti Blaccin ensimmäinen.
Yhdistyneellä kuningaskunnalla on vaihteeksi kunnon euroviisukandidaatti, sillä miljoonia levyjä myynyt Blue palaa Düsseldorfissa lavalle esittämään hyvin tämänpäiväisen hittimuotin mukaisen I Canin (16). Blue ehti 2000-luvun alkuvuosina saada kolme ykkössingleä ja kolme peräkkäistä ykkösalbumia. Jos I Can nousee vielä kärkikymmenikköön, bändillä on vain yksi sen alapuolelle jäänyt single: Signed Sealed Delivered (I’m Yours) [#11, 2003]. Jotkut bändin jäsenet ovat niittäneet myös ihan ok-tason menestystä soolona. Ja euroviisuista lisää ensi viikolla.
Alexandra Stan -nimisen tanssitulokkaan ilmiselvä hitti Mr. Saxobeat debytoi 31:ntenä, Like a G6:llä esiintyneiden Devin ja The Cataracsin Bass Down Low nousi 66-33 ja Jennifer Lopezin I’m Into You debytoi Top 40:n hännillä. Sillä vierailee Lil Wayne.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (-) Fleet Foxes – Helplessness Blues
3. (2.) Adele – 19
4. (5.) Jessie J – Who You Are
5. (6.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
6. (-) Jennifer Lopez – Love
7. (4.) Foo Fighters – Wasting Light
8. (8.) Rihanna – Loud
9. (-) Beastie Boys – Hot Sauce Committee Part 2
10. (23.) Ellie Goulding – Lights

Adelen 19 ehti jo ennen 21:n (14 viikkoa ykkösenä) julkaisua palata kuudenneksi, mutta 21:n jälkeen rivi on ollut suorastaan hurja: 4-4-6-4-2-4-4-2-2-2-3-3-3-2-3. Ilmestyttyään vuonna 2008 19 vietti top tenissä vain seitsemän viikkoa. Se on luonnollisesti vuoden toiseksi myydyin albumi toistaiseksi.
Fleet Foxesin nimetön esikoinen kävi kolmantena ja myi platinaa, joten Helplessness Bluesin sijoitus kärkipäähän oli itsestään selvää – semminkin, kun Mumford and Sonsin menestys ei ainakaan ole huonontanut folkrockin suhdanteita.
On the Floorin menestys palautti Jennifer Lopezin myös albumilistan kärkikymmenikköön, jonne hän on päässyt keskimäärin joka toisella lätyllään: Love on rouvan neljäs top ten -albumi, ykkösiä ei vielä ole siunaantunut.
Beastie Boysin Hot Sauce Committee -albumi on jostain syystä Part 2, vaikka ensimmäistä osaa ei ikinä ilmestynyt. Kriitikoiden kehuista huolimatta se jäi jonkin verran edeltäjiensä Hello Nastyn (#1, 1998) ja To the 5 Boroughsin (#2, 2004) sijoituksista eikä Intergalacticin (#5, 1998) tai Ch-check It Outin (#8, 2004) kaltaisia hittejäkään liene näköpiirissä. Pitkän linjan puurtajilla on nyt viisi top ten -albumia.
Ellie Gouldingin kärjessäkin piipahtanut Lights nousi mallikkaasti, kun neito esiintyi kuninkaallisissa vihkiäisissä. Levy romahti aikoinaan kärjestä suoraan 16:nneksi, mutta on sittemmin palannut kärkikymppiin kahteen eri otteeseen.
Two Door Cinema Clubin Tourist History on syttynyt hitaasti ja myynyt reilusti kultaa käymättä aiemmin 33. sijaa korkeammalla. Nyt se noteerasi uuden parhaan numeronsa 25. Apuna on ollut Top 75 -single Something Good Can Work.
Twenty Twentyn Small Talk -esikoinen valloitti 26. tilan ja Twin Atlantic teki toisella albumillaan Free listadebyyttinsä 37:nneksi.

Sekalaista kantrista

Suomalaisten, ja kenties eurooppalaisten yleensäkin, suhtautuminen Yhdysvaltojen musiikilliseen luonnontuotteeseen kantriin on mielestäni erittäin kiinnostava pohdinnan aihe. Meillähän vedetään selkeästi raja ns. hyvän ja huonon kantrin välille. Joku Johnny Cash tai kenties Dolly Parton edustavat vielä ensin mainittua, mutta Alan Jackson tai Brad Paisley ovat kriitikoiden mielestä popularisoineet anteeksiantamattomasti koko genren melko isänmaallisilla teksteillään ja tarttuvilla popmelodioillaan, vaikka Cashin musiikki flirttaili omana aikanaan yhtä paljon suosittujen tyylien kanssa kuin tämän päivän popkantriartistien tuotokset.

Jokaisessa maassahan on omat musiikilliset perversionsa, mutta jenkkikantrin tietynlainen altavastaajan asema meillä on kiinnostavaa etenkin siksi, että omat iskelmätähtemme esittävät hyvinkin samantyyppistä musiikkia. Heti kun mukaan lykätään sana ”perinne”, homma toimii kriitikoidenkin mielestä, kuten J. Karjalaisen Lännen Jukka -projektin vastaanotosta voimme päätellä. Toisaalta on ollut hienoa huomata, miten Scandinavian Music Group on ominut kantrisoundit ja banjon ikään kuin tavaramerkikseen ja menestyy erinomaisesti.

Kantrilla on mennyt aina hyvin Yhdysvaltojen albumilistoilla, mutta crossover-hittejä genrestä huolitaan harvakseltaan ja lähinnä sieltä popimmasta päästä. Ne toki ovat sitten varsin pitkäikäisiä singlemenestyksiä – esimerkkeinä vaikkapa Lady Antebellumin Need You Now (#2, 2010) tai Lee Ann Womackin I Hope You Dance (#14, 2000).



Hot 100 -listan ykköseksi kantrilla ylletään nykyisin todella harvoin, siihen eivät ole pystyneet edes popkantrin viimeisimmät kuningattaret Taylor Swift tai Carrie Underwood, eikä heidän edeltäjänsä Shania Twain. Underwoodin Idol-voittajaesitys Inside Your Heaven (2005) kyllä kävi kärjessä, mutta silloin hänen kantriuransa ei ollut vielä alkanut. Viimeisin kantriksi luokiteltava Hot 100 -ykkönen on yhä Lonestarin Amazed (2000), siitäkin oli erikseen liikkeellä popversio.



Kantrimenestyjille Hot 100 ei kuitenkaan ole ollut kaikkein kiinnostavin lista. Hyvänä esimerkkinä sen merkityksestä käy kaikkien aikojen menestyneimpiin artisteihin kuuluva Garth Brooks, jolla ei ole yhtään Top 40 -singlehittiä omalla nimellään, mutta yksi Chris Gaines -rockaliaksena: Lost in You (#5, 1999). Koko Chris Gaines -projekti on ylipäätään hupaisimpia uraliikkeitä listahistoriassa.



Yleensä isoimmat kantrihitit parkkeeraavat Hot 100 -listan Top 40:iin. Tällä viikolla korkeimmalla viihtyvän kantrisinglen asemaa hallitsee Blake Sheltonin Honey Bee (29), joka debytoi muutama viikko sitten peräti 13:ntena. Vastaavia sijoja saavuttava oikeastaan vain edellä mainitut supertähdet Swift, Underwood ja Lady Antebellum, joka saatetaan ensi viikolla nähdä ja kuulla top kympissäkin, sillä heidän uusi singlensä Just a Kiss on aloittanut myynnissä erinomaisesti.



Kantri on genrenä kuitenkin ehkä tällä hetkellä kaikkein elinvoimaisin Yhdysvalloissa. Jopa rocktähdet vannovat kantrisoundien nimeen: Darius Rucker vaihtoi Hootie and the Blowfishin kantritähden uraan, Kid Rock on aina flirttaillut maaseudun soundien kanssa, Staindin laulaja Aaron Lewis sai Top 10 -sooloalbumin kantrivaikutteiden avulla ja eteläafrikkalaisen Seetherin viimeisin sinkku on juuri sitä, mitä nimi lupaa.



Nashvillesta ponnistaa jatkuvasti uusia artisteja ja yhtyeitä. Viimeisin trendi on sekä miesten että naisten muodostamat bändit kuten Sugarland, Lady Antebellum, Thompson Square ja The Band Perry, jotka kaikki ovat saaneet Top 40 -hitin myös Hot 100 -listalla.

Vielä sananen kantrin ja brittilistojen suhteesta. Taylor Swift ja Lady Antebellum ovat käytännössä ainoat viime vuosina singlelistalle päässeet kantriartistit, mutta albumilistoilla nähdään säännöllisin väliajoin Steve Earlen, Emmylou Harrisin, Partonin ja k.d. langin kaltaisia nimiä. Heilläkin suhtautuminen on siis kieroutuneen kokemuspainotteista.

Ronan Keating on saanut pari isoa brittihittiä versioimalla Garth Brooksin If Tomorrow Never Comesin ja edellä mainitun I Hope You Dancen. Eli kun poptähti esittää kantribiisin, siitä tulee popsingle, joka saa paljon helpommin radiosoittoa. Homma toimii toisinkin päin Yhdysvalloissa: kun kantriartisti versioi popkappaleen, kantriin erikoistuneet asemat tarttuvat siihen paljon herkemmin.

Suurin ero vanhan ja uuden mantereen välillä lieneekin siis ikään liittyvissä asenteissa. Euroopassa ilmiselvästi ajatellaan, että artistin täytyy olla kokenut, ennen kuin hän voi uskottavasti tarttua steel-kitaraan tai banjoon ja silloinkaan tuotanto ei saa olla liian poppia. Toivottavasti Scandinavian Music Groupin asema kannustaa myös nuorempia tarttumaan genreen, joka parhaimmillaan on maailman parasta musiikkia.

Listanimi: Emmylou Harris

Listanimi-sarjaan valikoituu ymmärrettävästi vähän varttuneempia tekijöitä, sillä ei toista levyään julkaisevasta popparista oikein saa pidempää tarinaa aikaan. Veteraaneista riittää juttua vaikka kuinka.

Emmylou Harris on Paul Simonin tapaan todellinen legenda, tosin ei niinkään listasijoitusten vaan lähinnä musiikillisten saavutustensa ansiosta. Lisäksi hän on eräs suosikkiartisteistani. Neljä vuosikymmentä jumalaista ääntä, häkellyttävän kauniita melodioita ja elämänmakuisia sanoituksia.

Alabamassa vuonna 1947 syntynyt Harris julkaisi juuri uuden Hard Bargain -albumin, joka on hänen 24. studiolättynsä. Rouvan ura alkoi jo 60-luvun puolella, mutta ensimmäinen isolle levy-yhtiölle (Reprise) levytetty albumi Pieces in the Sky ilmestyi vasta vuonna 1975. Välissä hän kuuluisasti ystävystyi Gram Parsonsin (RIP) kanssa ja lauloi tämän kahdella albumilla.

Pieces in the Sky kohosi kohtuulliseksi menestykseksi ja myi kultaa Yhdysvalloissa. Jo saman vuoden joulukuussa ilmestyi Elite Hotel, joka oli myös brittilistamenestys yltäen 17:nneksi. Se on yhä hänen korkein soolosijoituksensa Britanniassa. Luxury Liner (1977) puolestaan pitää toistaiseksi hallussaan korkeimmalle yltäneen soolon (21) titteliä Yhdysvalloissa.

Vuosien varrella Harris on tullut tunnetuksi ennen kaikkea yhteistyöstään lukuisten folk- ja kantriartistien kanssa. Yhdysvalloissa Dolly Partonin ja Linda Ronstadtin kanssa levytetty Trio (#6, 1987) on hänen ainoa Top 10 -albuminsa ja Mark Knopfler -yhteistyö All the Roadrunning (2006) 17. sijallaan toiseksi korkeimmalle yltänyt. Soololevyt ovat kaikki siis jääneet Top 20:n alapuolelle, mutta ennakkotietojen mukaan Hard Bargain saattaa rikkoa sen kuparisen.

Poplistahittejä Harrisilla ei tietenkään ole montaa. Hot 100 -laskennassa hän on vieraillut neljästi, viimeisimpänä ja parhaana meriittinään Mr. Sandmanin (1981) 37. sija. Yksi neljästä Hot 100 -soolomerkinnästä Here, There and Everywhere oli myös brittihitti: #30, 1976.

Britannian Top 75 -albumilistalla koirien ystävä Harris on vieraillut 13 kertaa. Hard Bargainista tuli 30. tilallaan hänen seitsemäs Top 40 -albuminsa. Kimppalevyistä All the Roadrunning pinnisti jopa kahdeksanneksi.

Listojen ulkopuolelta on sitten lohjennut glooriaa vaikka muille jakaa: 12 Grammya, Golden Globe -palkinto Brokeback Mountain -elokuvassa kuullusta kappaleesta A Love That Will Never Grow Old sekä esimerkiksi Scandinavian Music Groupin kunnianosoitus Emmylou.

Listakatsaus, vko 18

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
2. (6.) Adele – Rolling in the Deep
3. (3.) Black Eyed Peas – Just Can’t Get Enough
4. (1.) Rihanna – S&M
5. (4.) Jeremih featuring 50 Cent – Down on Me
6. (11.) Bruno Mars – The Lazy Song
7. (8.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
8. (7.) Chris Brown feat. Lil Wayne & Busta Rhymes – Look at Me Now
9. (12.) Ke$ha – Blow
10. (5.) Cee Lo Green – F**k You (Forget You)

Britney Spearsin taika S&M:n ympärillä hälveni, nimi katosi krediiteistä ja E.T. palasi kärkipaikalle. Ykkösviikko on biisin neljäs.
Adelen Rolling in the Deep nousee radiolistoilla ja sai lisäpuhtia Idol-kokelaan tulkinnasta. Tuloksena kakkossija, kuitenkin melko selvästi E.T.:n takana. Rolling in the Deepin radiosoittopisteet ovat tällä hetkellä noin puolet Perryn ja Westin biisin pisteistä, mikä sekin toki riittää radiolistalla kärkikympin tuntumaan. Kamppailu tiukkenee viikko viikolta.
Hyvin letkeä The Lazy Song on Bruno Marsin viides Top 10 -hitti. Aiemmista Nothin’ on You, Just the Way You Are sekä Grenade olivat ykkösiä ja pitkäikäisiä listamenestyksiä.
Keshan Blow palasi kärkikymppiin, sen paras sijoitus on seitsemäs. Roll Upista (21-17) tuli puolestaan Wiz Khalifan kolmas Top 20 -hitti.
Edellisessä tekstissä käsitelty Luke Bryanin odotettu uusi single Country Girl (Shake It for Me) saattaa olla kesän yllätysmenestyjä myös muualla kuin kantripiireissä. Se debytoi 22:ntena ja on siis heti kättelyssä Bryanin korkeimmalle yltänyt kappale. Bryanin diskografiasta löytyykin jo Country Man -niminen hitti (#74, 2008).
Hieman kehnommin starttasi Beyoncén neljättä albumia ennakoiva Run the World (Girls), joka jäi 33:nneksi. Biisi nojaa melko vahvasti Major Lazerin Pon de Flooriin. Rouvalla on viisi ykköstä sooloartistina.


USA:n albumit Top 10

1. (2.) Adele – 21
2. (-) Soundtrack – Glee Presents The Warblers
3. (1.) Foo Fighters – Wasting Light
4. (18.) Soundtrack – Lemonade Mouth
5. (6.) Britney Spears – Femme Fatale
6. (3.) Alison Krauss & Union Station – Paper Airplane
7. (10.) Mumford & Sons – Sigh No More
8. (4.) Paul Simon – So Beautiful or So What
9. (9.) Chris Brown – F.A.M.E.
10. (22.) Justin Bieber – Never Say Never: The Remixes (EP)

Adelen kappaleita esitettiin Gleessä ja Idolissa, joten 21:n kolmas paluu albumilistan kärkipaikalle kävi helpohkosti – etenkin, kun vastustajat jäivät alle sadan tuhannen kappaleen. Ykkösviikko on albumin viides.
Huhtikuun viimeiset viikot ovat uutuuksien osalta melko hiljaisia, joten kärkipäässä oli taas tilaa Gleelle. The Warblers -kooste on jo kymmenes sarjasta lohjennut Top 10 -julkaisu ja kolme niistä on raivannut tiensä kärkeen asti, kaikki viime vuonna.
Disneyn tv-leffa Lemonade Mouth kertoo samannimisestä yhtyeestä eli on loogista jatkoa High School Musical- ja Camp Rock -tavaralle. Elokuva perustuu Mark Peter Hughesin kirjaan.
Gorillazin välityö The Fall debytoi 24:ntenä. Bändin paras sijoitus on edellisen Plastic Beachin (2010) kakkossija.
Monet albumit nousivat komeasti pääsiäisen kunniaksi: esimerkiksi Justin Bieberin Never Say Never sekä Taylor Swiftin Speak Now (30-17). Jälkimmäistä vauhdittaa myös Mean-single.


Britannian singlet Top 10

1. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
2. (15.) Bruno Mars – The Lazy Song
3. (3.) Jennifer Lopez featuring Pitbull – On the Floor
4. (5.) Chris Brown featuring Benny Benassi – Beautiful People
5. (6.) Snoop Dogg & David Guetta – Sweat
6. (7.) Katy Perry featuring Kanye West – E.T.
7. (2.) Wretch 32 featuring Example – Unorthodox
8. (-) Nero – Guilt
9. (4.) Tracy Chapman – Fast Car
10. (10.) Mann featuring 50 Cent – Buzzin’

Party Rock Anthem jatkaa sitkeästi brittilistan kärjessä, ykkösviikko on sen kolmas. The Lazy Song ehti jo lähimmäksi uhkaajaksi, joten Marsilla on tiukasti hakusessa peräti neljäs ykkössingle noin vuoden sisään.
Dubstep-kaksikko Nero nettosi ensimmäisen Top 10 -sinkkunsa, kun Guilt pinnisti suoraan kahdeksanneksi.
Aloe Blaccin I Need a Dollar on matkalla isoksi brittihitiksi ja hyppäsi reippaasti sijalle 15. Birdyn versio Bon Iverin Skinny Lovesta on saanut rutkasti radiokannatusta ja nousi nyt ensimmäistä kertaa Top 20:iin. Jessie J:n Nobody’s Perfect ponkaisi toistakymmentä pykälää 18:nneksi ja Pitbullin sekä hänen seurueensa Give Me Everything petrasi sekin kymmenen sijaa paikalle numero 25. Jonkun oli tehtävä tilaa: Lady Gagan Judas romahti sijalta yhdeksän 23:nneksi.
Glee Castin alkuperäiset uudet kappaleet Loser Like Me ja Get It Right näyttäytyvät sijoilla 27 ja 31. Ryhmän noin miljoonasta listamerkinnästä kolme on löytänyt tiensä aina kärkikymmenikköön asti.
Jenkkilaulajatar Wynter Gordon on rakentanut uraansa jo kolmisen vuotta, mutta ennen tätä ainoa brittilistamerkintä oli vierailu Flo Ridan Sugarilla (#18, 2009). Australian ykköseksi alkuvuodesta yltänyt Dirty Talk debytoi nyt 34:ntenä.
Chase & Statusin albumilistan kakkosena käyneeltä No More Idolsilta on irronnut jo neljä Top 40 -merkintää. Delilah-nimisen neidon laulama Time nousi 51-38. Top 10 -noteerauksia duolta löytyy kaksi.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Adele – 21
2. (3.) Adele – 19
3. (-) The Wombats – This Modern Glitch
4. (2.) Foo Fighters – Wasting Light
5. (4.) Jessie J – Who You Are
6. (7.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
7. (32.) Radiohead – The King of Limbs
8. (5.) Rihanna – Loud
9. (6.) Cee Lo Green – The Lady Killer
10. (16.) Chase & Status – No More Idols

Mihin asti Adelen jo 13 viikkoa albumilistaa hallinneella 21:lla oikeasti on saumoja myydyimpien albumien maratontaulukossa? Teoriassa toki kärkeen, mutta Queenin Greatest Hitsin (1981) 5,5 miljoonan saldoa on käytännössä mahdoton lyödä. Neljä miljoonaa lienee sopiva tavoite, mikä veisi 21:n tukevasti kaikkien aikojen myydyimpien albumien top kymppiin – siis Britannian sisäisessä laskennassa.
21 voisi välillä päästää 19:n edelleenkin – se olisi historiallista – mutta ero myynnissä on yhä melko suuri.
The Wombatsin toinen albumi This Modern Glitch aloitti kolmossijalta ja on bändin ensimmäinen Top 10 -julkaisu. 11:ntenä debytoineesta A Guide to Love, Loss and Desperation -esikoisesta on jo neljä vuotta.
Radioheadin The King of Limbs palasi julkaisustrategisista syistä takaisin parhaalle sijalleen seitsemänneksi. American Idolista tähteyteen ponnistanut Jennifer Hudson (20) paransi pykälän esikoisalbuminsa noteerausta.
Steve Earlen I’ll Never Get Out of This World Alive debytoi 28:ntenä, joka on legendan uran toiseksi paras sijoitus. The Hard Way (1990) kävi 22:ntena. Earlen kanssa yhteistyötä tehneen Emmylou Harrisin 13. lista-albumi Hard Bargain näyttäytyy sijalla 30. Harris on yltänyt kärkikymmenikköön Mark Knopflerin kanssa ja soolona kahdesti sijalle 17.
Bee Geesin The Ultimate -kokoelma palasi 35:nneksi. Sen paras sijoitus on 19:s. Nicki Minajin Pink Friday hyppäsi takaisin Top 40:iin 37:nneksi. Levy on myynyt kultaa käymättä 32. sijaa korkeammalla.
Midsomerin murhat -sarjassakin esiintynyt Wallingford Parish Church Choir hymisee hymnejä uutuutena sijalla 39. Morrisseyn aika mones kokoelma ei kiehtonut edes Top 75 -paikan veroisesti.