Paul Simonin ja Art Garfunkelin duo aloitti vuonna 1965, ehti hajota jo kertaalleen kunnes lopetti ollessaan suosionsa huipulla vuonna 1970, juuri Bridge Over Troubled Water -albumin ilmestyttyä. Siitä tuli pophistorian myydyimpiä levyjä. Oikeastaan kaksikko ei virallisesti koskaan ole lakannut esiintymästä yhdessä: esimerkiksi vuonna 2003 he avasivat Grammy-gaalan ja viime vuonna kiersivät Yhdysvaltoja.
Maailmanmusiikkia syleilevä seitsemänkymppinen Simon on sittemmin julkaissut soololevyjä harvakseltaan – pisimmillään väli on venynyt kahdeksan vuoden mittaiseksi.
Simon & Garfunkelin menestyksen jälkeen Simonin sooloura starttasi luonnollisesti melko räväkästi ja kolmas soolo Still Crazy After All These Years (1975) ylsi USA:n ykköseksi. Albumilta lohkaistiin 50 Ways to Leave Your Lover, Simonin toistaiseksi ainoa sooloykkönen Hot 100 -listalla.
80-luvun merkkiteoksiin lukeutuva Graceland (1986) nousi brittiykköseksi ja USA:n kolmoseksi ja sisälsi Simonin toistaiseksi viimeisen Top 40 -jenkkihitin You Can Call Me Al (#23, 1987).
You're the One (2000) palautti Simonin ihmisten mieliin melko näkymättömän 90-luvun jälkeen. Se ylsi Top 20:iin sekä USA:ssa että Britanniassa ja palkittiin kultalevyllä sekä vuoden parhaan albumin Grammy-ehdokkuudella. Sen seuraajaa Surprisea (2006) saatiin kuitenkin jälleen odotella kuutisen vuotta, mikä näkyi listasijoituksissa sekä hyvin (brittilistan nelonen) että huonosti (USA:n 14:s). Juuri julkaistu So Beautiful or So What on Simonin ensimmäinen Top 10 -albumi yli kahteenkymmeneen vuoteen USA:ssa.
Brittilistoilla Simonin menestynein soolosingle on You Can Call Me Al (#4, 1986) ja häneltä löytyy Top 40 -merkintä vielä niinkin läheltä kuin vuodelta 2006 (elokuvasingle Father and Daughter, #31). Albumipuolella ykkösiksi asti ovat punnertaneet nimetön esikoinen (1972), mainittu Graceland (1986) sekä The Rhythm of the Saints (1990). Top ten -albumeita on kahdeksan. So Beautiful or So What julkaistaan Britanniassa vasta kesäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti