Kesäsarjassa esitellään brittiartisteja ja -yhtyeitä, jotka ovat pärjänneet Yhdysvalloissa paremmin kuin kotimaassaan.
Lupasin, etten esittelisi tässä sarjassa todelliselle supertähtitasolle yltäneitä artisteja, mutta siltä osastolta löytyikin muutama niin kiinnostava tarina, että lupaus oli pakko rikkoa.
Eli tässä tulee Phil Collins, jolla on sinkkupuolella rutkasti enemmän jenkki- kuin brittiykkösiä. Lasketaan ne heti kärkeen. Britanniassa kolme: The Supremes -cover You Can't Hurry Love (1982) ja Groovy Kind of Love (1988) täysin yksin, sekä Easy Lover (alla) Philip Baileyn kanssa. Genesis ei yltänyt koskaan sinkkulistan ykköseksi. Yhdysvalloissa sooloykkösiä on peräti seitsemän ja Genesikselläkin yksi (Invisible Touch).
Albumiosastolla meno eri markkina-alueilla on ollut tasaisempaa. Sooloalbumeista Face Value (1981), No Jacket Required (1985) sekä ...But Seriously (1989) olivat huimia menestyksiä suurin piirtein kaikkialla. No Jacket Requiredin kohdalla RIAA näyttää 12-kertaista platinaa, mikä on suhteessa enemmän kuin yksikään Collinsin albumi on saavuttanut Britanniassa.
Sittemmin tähden ura on myös hiipunut suhteellisen tasaisesti Atlantin molemmin puolin. Testifyn (2002) suurin singlehitti Can't Stop Loving You ei yltänyt Top 20:iin juuri missään.
Liekö maailman rikkaimpiin muusikoihin lukeutuvalla klanipäällä tullut aika pitkäksi, sillä uusi albumi Going Back julkaistaan ensi syksynä. Edellisestä studiolevystä onkin jo kahdeksan vuotta, eivätkä Genesis tai Disney-soundtrackit enää maita.
Brandy ja veljensä Ray J saivat isohkon brittihitin versioimalla Another Day in Paradisen vuonna 2001. Ja taas on pakko mainita Ressu Redford ja Mariah Carey. Jenkkiykkönen Against All Odds (Take a Look at Me Now) taipui ensin suomeksi muotoon Kato mitä sä teit. Carey palkkasi Westlifen taustatuekseen ja sai brittiykkösen.
Isoin Hot 100 -hitti:
Another Day in Paradise (#1, neljä viikkoa)
Isoin brittihitti:
You Can't Hurry Love (#1, kaksi viikkoa)
Menestyneimmät albumit Yhdysvalloissa:
No Jacket Required (#1, 1985)
...But Seriously (#1, 1989)
Menestyneimmät albumit Britanniassa:
...But Seriously (#1, 1989)
No Jacket Required (#1, 1985)
1 kommentti:
Kiitos tästä mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta. Hieno nähdä, että jotkut täällä Suomenmaassakin vielä arvostavat Phil Collinsia. Tekstistä olisin ehkä halunnut kattavamman, ja ehkä syiden pohtimista (Miksi USA:ssa?). Kuitenkin hyvä tiivistys tämän brittiartistin listamenestyksistä.
Lähetä kommentti