maanantai 26. heinäkuuta 2010

Kielipeliä

Britti- ja jenkkilistoja ovat luonnollisesti hallinneet englanniksi lauletut kappaleet. Vaikka hitin alkuperäinen versio ei sisältäisi sanaakaan englantia, siitä tehdään usein uusi versio britti- ja jenkkimarkkinoille. Näin toimittiin esimerkiksi Las Ketchupin The Ketchup Songin ja Los del Rion Macarenan kanssa.

Kirjoituksen kirvoitti tietenkin tämän viikon Britannian singlelistan ykkönen We No Speak Americano, jossa heitetään pari lausahdusta myös englanniksi, mutta se esitetään valtaosin italiaksi. Biisi hyödyntää 1950-luvulta peräisin olevaa hittiä Tu vuò fà l'americano.

Muulla virallisella kielellä kuin englanniksi esitetyt brittiykköset ovat vähissä. Pienen aivoriihen jälkeen on tultu siihen tulokseen, että lista olisi seuraavanlainen:
Jane Birkin & Serge Gainsbourg: Je t'aime...moi non plus (1969)
Julio Iglesias: Volver à empezar (1981)
Falco: Rock Me Amadeus (1986)
Los Lobos: La Bamba (1987)
Yolanda Be Cool vs Dcup: We No Speak Americano (2010)

Osassa mainituista lauletaan jotain myös englanniksi, mutta sen osuus sanoista on melko pieni.

USA:n Hot 100 -arkistoista vastaan tulivat ainakin nämä:
Domenico Modugno: Nel blu dipinto di blu (1958)
Falco: Rock Me Amadeus (1986)
Los Lobos: La Bamba (1987)

Kokonaan oma lukunsa ovat instrumentaalit tai pelkästään outoja huudahduksia sisältävät kappaleet, joissa ei käytetä oikeastaan mitään kieltä. Eräs tällainen brittiykkönen on Doopin Doop (1994). Doop on hollantia ja tarkoittaa kristillistä kastetta, mutta biisissä sitä käytetään vain hokemana.

Viimeisin instrumentaalihitti USA:n listakärjessä on Jan Hammerin Miami Vice Theme (1985). Britanniassa sitä titteliä pitää Simon Park Orchestran Eye Level (1973), jos Mr. Oizon Flat Beatissä (1999) kuultava hurmaavan Flat Ericin piipitys lasketaan vokaaleiksi. Laveasti tarkastellen sekä Flat Beat että Doop ovat instrumentaaleja, sillä lauluääntä käytetään instrumenttien tavoin.

Periaatteessa laulukieli on täysin toissijainen juttu, sillä populaarimusiikissa sanoilla on loppujen lopuksi melko vähän merkitystä. Joskus pelkät äänteet tyyliin ”Ella ella ella eh eh” toimivat sävellyksen kanssa paremmin. Englannin ylivallan keskellä muulla kielellä laulettu tai instrumentaalihitti on kuitenkin aina virkistävä tapaus.

3 kommenttia:

Antti Soukka kirjoitti...

Hot 100:n kärjessä kävi vuonna 1963 myös japaniksi laulettu kappale: Kyu Sakamoton Ue O Muite Aruko eli länsimaiselta myyntinimeltään Sukiyaki.

Markus kirjoitti...

Kiitos! Jostain syystä kahlatessani noita ykkösiä läpi tulin siihen tulokseen, että Sukiyaki olisi kokonaan uusi versio ko. biisistä.

Uutta oli sekin, että 4 P.M:n samanniminen (ja ainoa) Top 10 -hitti onkin cover tuosta Sakamoton kappaleesta.

Anonyymi kirjoitti...

Tasan 49 vuotta sitten oli crewcut-
hiuksinen Joe Dowell jenkkilistaykkönen saksan- ja englanninkielisellä 'Muss I Denn' (Wooden Heart)-versiolla.