Juhlitaan kuin kesällä 69

Viime pääsiäisen aikoihin kirjoitin brittilistalle nousseista viikonpäiville pyhitetyistä biiseistä. Mutta miten on laulettu vuosista? Uppoudutaan siis vuodenvaihteen kunniaksi menneeseen ja ennustetaan tulevaa.

Grass Show – 1962 (#53, 1997)
Ruotsalaisbändi ei saanut aikaan kuin kaksi listasingleä ja nolla -albumia, mutta he äänittivät sentään version Ace of Basen klassikosta All That She Wants.

Neil Sedaka – The Queen of 1964 (#35, 1975)
1950-luvulta lähtien levyttäneen veteraanin singlen toinen a-puoli Solitaire taitaa olla tunnetumpi kappale. Muun muassa American Idolissa toiseksi aikoinaan tullut Clay Aiken sai siitä radiohitin Yhdysvalloissa, vaikka Neil Sedakan singleä ei siellä julkaistukaan.

Bryan Adams – Summer of ’69 (#42, 1985)
Summer of ’69 nousee esiin joka kerta puhuttaessa mainettaan huonommin menestyneistä brittihiteistä. Edes digiaika tai X Factor -rais.. siis versiointi ei ole nostanut sitä Top 40:iin. Biisin nimi viittaa kuulemma huhuista huolimatta vain kesään 1969 eikä lainkaan seksiin.

James Blunt – 1973 (#4, 2007)
Ne, jotka eivät kyllästyneet Anssi Kelan kappaleeseen 1972, saivat jatkaa muisteloitaan vaikka tämän tahdittamana.

The Connells – ’74-’75 (#14, 1995)
Suomessa Radio Nova -standardiksi jämähtänyt jenkkiyhtyeen kappale julkaistiin alun perin 1993, mutta Euroopassa vasta 1995. Yhden hitin ihmeen kohtalo oli niin väistämätön, että laulu piti julkaista uudelleen vielä seuraavana vuonna, jolloin se ylsi 21:nneksi. Bändi levyttää yhä.

The Smashing Pumpkins – 1979 (#16, 1996)
Aina yhtä hyvältä kuulostava inisijä Billy Corgan kirjoitti tämän ilmeisesti omasta nuoruudestaan. Sopivan parin kurpitsoille muodostaa muutaman listasinglen saanut Death From Above 1979.

Estelle – 1980 (#14, 2004)
Estelleä haukutaan listafoorumeilla floppien äidiksi, mikä on tietenkin epäreilua, mutta siinä on hieman perää. Hän on nimittäin ainoa artisti, joka sai singlen David Guettan One Love -albumilta jäämään Top 40:n ulkopuolelle.

Bowling For Soup – 1985 (#35, 2004)
Rehvakkaan punkpoprallin esittäjät olivat tehneet uraa jo ennen 2000-luvun hittejään, joten he osasivat riimitellä näppärästi kasarista: ”Thought she’d get a hand on a member of Duran Duran.”

Binary Finary – 1998 (#24, 1998)
Tranceakti Binary Finary tajusi, miksi biisi kannattaa nimetä vuoden mukaan: sen voi miksata aina joka vuosi uudelleen ja julkaista kyseisen vuoden nimellä. 1998:stä muovautui listoille vielä 1999 (#11, 1999), mutta myös 2000-luku sai omansa.

Prince – 1999 (#7, 1985)
Party like it’s 1999! Nimillään leikkineen supertähden hittisingle on varmasti kuuluisin vuosiluvun mukaan nimetty biisi. Se listautuikin kolmesti: ensin vuonna 1983 (#25), 1985 ja vielä – tietenkin – 1999 (#10). Cassius-nimisellä ranskalaisella tanssiprojektilla on samanniminen lista-albumi (#28, 1999).

Pulp – Disco 2000 (#7, 1995)
Hurmaava tarina ihanasta lapsuudenystävästä nimeltä Deborah on Jarvis Cockerin mukaan tosi. The KLF:n jäsenillä oli sivuprojekti nimeltä Disco 2000, joka ei kuitenkaan koskaan ole yltänyt brittilistalle.

Jay Sean featuring Nicki Minaj – 2012 (It Ain’t the End) [#9, 2010]
Viimeisin vuosilukuhitti on Yhdysvalloissakin kohtuullisen suositun Jay Seanin käsialaa. Mutta mihin 2012 viittaa? Lontoon olympialaisiin? Tuskin. Eivätkä lyriikatkaan sävähdytä omaperäisyydellään: We’re gonna party like it’s 2012. Tuleeko maailmanloppu vuonna 2012? Sitä odotellessa.

Albumeitaan ovat mainitun Cassiuksen lisäksi nimenneet vuosilukujen mukaan muun muassa Cliff Richard (Established 1958), Ash (1977), Status Quo (1982), New Order (Substance 1987), Jam & Spoon (Tripomatic Fairytales 2001) sekä Dr. Dre (2001). Todellinen huippuvuosi oli 1984: Van Halen, Eurythmics ja Rick Wakeman.