Muut mantereet rakastavat Minogueta, mutta Yhdysvallat on suhtautunut häneen huomattavasti nihkeämmin. Minoguen ura ei ole kuitenkaan koskaan tarvinnut yhdysvaltalaisten laajaa hyväksyntää: siellä riittää kulttisuosio, jolla myydään silti loppuun areenaluokan kiertueet.
Minoguen tähteys alkoi televisiossa Jason Donovanin rinnalla ja popmaailmassa Little Eva -coverilla The Loco-Motion (1987), joka rävähti Australian listan kärkeen ja Yhdysvalloissakin kolmanneksi. Britanniassa ensimmäinen single oli I Should Be So Lucky – kolme minuuttia ja 65 luckya myöhemmin hän oli maan suurin poptähti, mistä kiitämme Stock, Aitken & Watermania. Tv-suhteesta Donovaniin saatiin puristettua iki-ihana Especially for You, josta tuli joulun 1988 ostetuin single Britanniassa.
Purkka-Kylien kulta-aika kesti nelisen vuotta, mutta seksikkäämpi imago, suhde INXS:n laulajan Michael Hutchencen kanssa ja jääminen Stock, Aiken & Watermanin prioriteettilistalla Rick Astleyn taakse johtivat siihen, että Minoguen ja Mushroom Recordsin tiet erkanivat. Hän siirtyi tanssimusiikkiin keskittyneelle DeConstructionille. Vuonna 1994 julkaistiin Confide in Me, Minoguen kenties paras single, joka ylsi hänelle ominaisesti Britannian kakkoseksi.
Kriitikot alkoivat pitää Kyliestä, mutta yleisö ei: yhtä lailla loistava Put Yourself in My Place ja Within a Dream -cover Where Is the Feeling missasivat Top 10:n, kuten myös Nick Caven kanssa duetoitu Where the Wild Roses Grow. James Dean Bradfieldin ja Sean Mooren kirjoittama kitaravetoinen Some Kind of Bliss oli suorastaan kaupallinen mahalasku, kuten myös Dianan kuoleman johdosta alun perin nimettömänä julkaistu Impossible Princess -albumi.
DeConstruction sanoi näkemiin, mutta Parlophone tervetuloa. Pakarat ja Spinning Around siivittivät Minoguen ilmiömäiseen comebackiin, joka kulminoitui vuoden 2001 Fever-albumiin ja jättihittiin Can't Get You Out of My Head. Singleä ostettiin Britanniassa yli miljoona kappaletta. Se nousi Hot 100 -listan seitsemänneksi ja Feveristä tuli neidon menestynein albumi myös Yhdysvalloissa.
Siitä lähtien Minogue on nauttinut popin prinsessan tittelistä, kriitikoiden syleilystä, isoista kiertueista ja julkaissut mahtavia sinkkuja Love at First Sightista I Believe in Youn ja 2 Heartsin kautta tuoreimman Aphrodite-albumin avaukseen All the Lovers.
Listamielessä Kyliessä kiinnostaa etenkin brittilistan kakkoseksi yltäneiden sinkkujen määrä, kaikkiaan 11, joista yksi on Kids (2000), duetto Robbie Williamsin kanssa. Ainoastaan Elvis Presleyllä ja Madonnalla on enemmän kakkosia. Brittiykkösiäkin Minoguella on kuusi, viimeisin Slow (2003). Top 40 -sinkkuja löytyy 45, joista suurin osa Top 20 -tavaraa. Viimeisin niistä tuli tällä viikolla, kun Get Outta My Way (alla) pomppasi sijalle 12.
Albumilistamenestys on ollut myös mainiota: ykkösiä on kertynyt viisi, joista tuorein kesän Aphrodite. Top 10 -levyjä on livet ja kokoelmat mukaan lukien 13.
Yhdysvalloissa Minoguella on seitsemän Hot 100 -hittiä, viimeisimpänä Slow (#91, 2004). Albumilistalle hän on päässyt kuudesti. Fever (2002) nappasi viikkolistan pronssitilan.
Get Outta My Way from Bruno Vilardi on Vimeo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti