Sir Cliff Richard, 70, oikealta nimeltään Harry Rodger Webb, ei ole muualla maailmassa aivan yhtä legendaarinen supertähti kuin nykyisessä kotimaassaan Britanniassa. Hänen uransa hakee vertaistaan, etenkin listamenestyksen osalta: miehellä on Top 10 -albumeita seitsemällä vuosikymmenellä. Tällä viikolla coveralbumi Bold as Brass debytoi kolmantena.
Richard syntyi Intiassa, mutta muutti kahdeksanvuotiaana perheensä kanssa Englantiin. Hänen uransa alkoi The Drifters -yhtyeen kanssa (ei se jenkkibändi) ja heti listakakkosella Move It (1958). Richardia markkinointiin brittiläisenä Elvis Presleynä – sinänsä hauskaa, sillä juuri Elvikseen verrattavia ovat myös hänen listasaavutuksensa.
Jo seuraavana vuonna irtosi ensimmäinen ykkönen, Living Doll. Sen jälkeen The Driftersin nimi vaihtui The Shadowsiksi ja meno yltyi: vuoteen 1968 mennessä Richardilla ja The Shadowsilla oli kasassa viisi ykköstä ja 16 Top 5 -singleä. Tämän jälkeen Richardin ura hiipui hieman. Hän näytteli ja edusti Kuningaskuntia Euroviisuissa vuonna 1973 kappaleella Power to All Our Friends.
Vuosikymmenen lopulla Richardin imago muuttui rockvoittoisemmaksi ja hän sai uransa suurimman jenkkihitin Hot 100 -listan kuudenneksi yltäneellä Devil Womanilla (1976). Hittejä tippui koko 80-luvun – aluksi myös Yhdysvalloissa. Siellä Top 40 -hanat menivät kiinni, kenties lopullisesti, keväällä 1982.
80-luvun lopulla hän alkoi keskittyä joulunajan hitteihin: Mistletoe and Wine (#1, 1988) ja Saviour's Day (#1, 1990). Viimeisin miehen uran ykkösistä on loppuvuoden 1999 The Millennium Prayer. Resepti oli varma voittaja: Richard tulkitsi The Lord's Prayerin eli Isä meidän -rukouksen Auld Lang Synen sävelin. Hirveää, mutta myyvää. The Millennium Prayer vietti listakärjessä kolme viikkoa ennen kuin Westlife sysäsi sen joululistan paalupaikalta kahden a-puolen singlellään I Have a Dream/Seasons in the Sun.
Tutkitaanpa sitten albumeita. Toisin kuin edellisessä tekstissä lukee, Cliff Sings (1959) ei ollut ensimmäinen Top 10 -albumi, vaan The Driftersin kanssa levytetty Cliff (1959), joka ilmestyi puoli vuotta aiemmin. Ykkösiä on The Shadowsin kanssa neljä, mutta yksin vain kolme. ”Vain” siksi, että se on melko vähän verrattuna singlemenestykseen. Top 10 -albumeita on kuitenkin käsittämättömästi 39. Määrään on laskettu myös yhtyemenestykset.
Yhdysvaltojen albumilista on ollut Richardille melko hankala. Siellä paras sijoitus on masentavahko 76 (I'm Nearly Famous, 1976).
Seitsemän vuosikymmentä. 14 ykkössingleä ja seitsemän -albumia Britanniassa. Neljäkymmentä Top 5 -singleä. 124 Top 40 -hittiä. 21 miljoonaa myytyä singleä. 39 Top 10 -albumia. Yms.
Ylistetäänpä hetki herraa.
Aamen.
Oma lukunsa on sitten The Shadows ilman Richardia tai hänen kanssaan. Bändi on Britannian listahistorian menestynein, jos tarkastellaan Top 10 -albumien määrää (28).
Kun mukaan tungetaan näin paljon lukuja ja numeroita, niin virheiden mahdollisuus on suuri. Ne saa korjata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti