Listat ovatkin musiikkimaailman urheilutuloksia. Sinkkumenestyjä voisi olla satasen pikajuoksija, pitkään kauppansa tekevä albumi tyyliin Metallican musta maratoonari parhaasta päästä.

Tämän sarjan hopeamitali voidaan myöntää ehkä Rihannalle, joka kaipaa aina huiman määrän isoja sinkkuhittejä, jotta albumimyynti hinautuisi edes siedettävälle tasolle. Tai kenties uudelle tulokkaalle Taio Cruzille, jonka Rokstarr-albumi tarvitsi Yhdysvalloissa kaksi Top 3 -hittiä, jotta sen myyntilukuja kehtaa edes seurata Top 10 -debyytin jälkeen. Britanniassa on hieman vastaava tilanne.
Pikaviestijoukkue: Flo Rida, Rihanna, Pitbull ja ankkurina Jason Derülo.
Yhden tai kahden hitin päiväperhojahan on aina. Olisivatko ne sitten 60 metrin hallijuoksijoita?
Beyoncé voisi olla maileri, joka yrittää pitkällä kirillään tukahduttaa muiden haaveet voitosta, mutta jää kuitenkin aina himmeämmille mitalisijoille. Viittaan tässä luonnollisesti hänen lukuisiin sinkkujulkaisuihinsa. Viimeisin on Why Don't You Love Me, ainakin kahdeksas single yhden albumin mittaiselta tuplalevyltä I Am...Sasha Fierce.
Pink on erittäin kestävä vitosen menijä, joka petraa albumi albumilta ja suorastaan kasvaa juoksijana vuosien myötä.
Kuka olisi sitten listojen Merlene Ottey – pikajuoksijatähti, joka vielä vanhoilla päivilläänkin onnistuu saamaan singlehittejä, mutta jonka albumimenestys on hiipunut? Brittilistoilla Cliff Richard? Seuraavaa joulusingleä odotellessa...
Ehkä Lady Gaga ja Black Eyed Peas ovat seitsen- ja kymmenottelijoita, joilla on kaikki ominaisuudet kohdallaan.
Mutta kuka kärähtää dopingista? Idän moukarinheittäjäihme Susan Boyle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti