Hymyile, et kelpaa meille!

Listojen säännöt on tehty noudatettaviksi ja mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. On tietyllä tavalla ymmärrettävää, että hittejä rankkaava Billboardin Hot 100 -lista ei hyväksy mukaan vuosia vanhoja kappaleita. Toki Billboardilla on myös listoja, joille ei aina ole vastaavia ikä- tai listaviikkorajoitteita. Esimerkiksi myydyimpien sinkkujen listalle otetaan mukaan, kunhan vain lukemat sinne riittävät.

Listakelpoisuus nousi esiin parin kiinnostavan tapauksen myötä. Edellisen listakatsauksen kommenttiosiossa mainitsin The Chemical Brothersin Further-albumin diskaamisesta brittilistalta sen vuoksi, että sitä markkinoitiin iPad-kilpailun avulla.

Esimerkiksi Prince on jakanut levyjään ilmaiseksi lehtien yhteydessä ja jäänyt vaille listasijoja, mutta se strategia on aivan toista kuin The Chemical Brothersin, sanotaanko nyt vähemmän nätisti, pelleily. Moisella arvonnalla ei ollut paljoakaan tekemistä listasijoitusten kanssa. Tulee mieleen, että kun albumin single Swoon kohosi BBC Radio 1:n soitosta huolimatta raketin lailla singlelistan Top 100:aan, painettiin Parlophonella paniikkinappulaa ja tehtiin albumista listakelvoton. Voin toki olla väärässä.

Jotenkin tajuan sen, että viisi studioalbumia putkeen listaykköseksi saanut yhtye ei halua joukon jatkoksi sijaa jostain Top 30:stä, mutta samalla kyseenalaistui monen silmissä koko Further-albumin olemassaolo.

Levy-yhtiöiden strategioissa on muutenkin joskus listojen näkökulmasta tarkastellen outoja kuvioita. Rockia ja kantria yhdistävä Uncle Kracker on juuri saanut Yhdysvalloissa isohkon radiohitin singlestään Smile. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, mutta koska Smile oli myyntinsä (yli miljoona kappaletta) avulla pitkäikäinen hitti jo viime vuonna, se ei enää pääse Hot 100 -listalle. Täten voi sanoa, että Uncle Krackeriltä vietiin levy-yhtiön ja Billboardin yhteisvoimin melko todennäköinen Top 30 -jenkkihitti. Smile ei kelpaa vuonna 2010 edes Billboardin radiolistalle, mutta Mediabasen rankkauksessa se on tällä hetkellä Top 20:ssä.

Samaan aikaan Pinkin talvella myynnin avulla sijalla 18 käynyt Glitter in the Air sekä John Mayerin vastaavalla tavalla 25:ntenä piipahtanut Half of My Heart ovat molemmat yhä Hot 100 -listakelpoisia, sillä ne eivät erehtyneet viipymään listalla liian pitkään ensimmäisellä kerralla.

Joululauluillehan tilanne on tuttu. Esimerkiksi Mariah Careyn All I Want for Christmas Is You viettää joka vuosi hetken jenkkiradioiden tehosoitossa ja myyntilistoilla, muttei nykyisten sääntöjen vallitessa pääse Billboardin radio- tai Hot 100 -listalle. Yhtäältä sääli, toisaalta ei.

Kaikki listat eivät siis aina kerro koko totuutta – mikä osaltaan tekee niiden seuraamisesta hassulla tavalla vieläkin kiinnostavampaa.