tiistai 9. maaliskuuta 2010

Viikon listanimi: Boyzone

Irlantilaisyhtye Boyzone on Take Thatin tapaan jäänne 1990-luvun hulluilta poikabändivuosilta. Yhtyeille on lisäksi yhteistä myöhemmän suosion keskittyminen Brittein saarille, lahjakas keulahahmo sekä väliaikainen lopettaminen suurimman suosion laannuttua. Take That aloitti uransa hieman aiemmin, joten 1990-luvun lopulla loistaneen Boyzonen voidaan sanoa olevan manchesterilaisyhtyeen manttelinperijä.

Yhtä kaikki, kumpikin bändi porskuttaa yhä välivuosiensa jälkeen. Boyzone syntyi manageri Louis Walshin päässä vuonna 1993. Yli kolmesataa poikaa kävi esittäytymässä hänelle, ja lopulliseen viisikkoon päätyivät Mikey Graham, Stephen Gately, Shane Lynch, Keith Duffy sekä Ronan Keating. Ensimmäinen hitti oli versio The Osmondsin kappaleesta Love Me for a Reason. Muistan elävästi yhtyeen hapuilevan esiintymisen vuoden 1994 Smash Hits Poll Winners Party -tapahtumassa, joka esitettiin myös Suomen televisiossa. Sittemmin hapuilu jäi, ja vyölle ilmaantui neljä Britannian ykkösalbumia sekä kuusi -singleä.

Walsh oli Boyzonen oppi-isä, ja vastaavasti Ronan Keatingillä oli sormensa pelissä Westlifen kohdalla. Listamenestyksessä oppipojat ohittivat Boyzonen jo vuosituhannen alussa, mutta yhtään No Matter Whatin (1998) tai Picture of Youn (1997) tasoista popkappaletta he eivät ole julkaisseet.

Boyzone palasi muutama vuosi sitten kokoelmalla Back Again...No Matter What ja menestyksekkäällä kiertueella. Tällä viikolla julkaistiin uusi studioalbumi Brother, joka on tunnustus viime vuonna menehtyneelle Gatelylle. Albumi on yhtyeen ensimmäinen studiolevy sitten Where We Belongin (1998). Sen single Gave It All Away (alla) nousi juuri Britannian singlelistan ysiksi.

Soolouriakin on toki kokeiltu matkan varrella, mutta ainoastaan Keatingin kohdalle on osunut suurempaakin menestystä. Moni muistaa varmasti ainakin biisit When You Say Nothing at All (1999), Life Is a Rollercoaster (2000) ja If Tomorrow Never Comes (2002). Muut ovatkin olleet enemmän tai vähemmän rivijäseniä. Poikabändissäkään ei koskaan ole kaikilla tilaa loistaa.

Ei kommentteja: