Minulla oli kaksi ehdokasta tämän viikon listanimeksi: Lady Gaga ja Marvin Sapp. Gaga on kaikilla neljällä listalla Top 5:ssä, mutta koska kansainvälisten listojen seuraamisen hienous piilee uusien ja tuntemattomampien nimien löytämisessä, valitsin gospelmuusikko Sappin.
42-vuotiaan Marvin Sappin albumi Here I Am on itse asiassa listamielessä kiinnostava. Kristillisten artistien tai yhtyeiden sarjassa Top 200 -albumilistan kakkossija lienee ennätys. Periaatteessa samaan ylsi viime syksynä Skilletin albumi Awake. Periaatteessa sen vuoksi, että silloin Comprehensive Albums -listalla sen edellä oli Michael Jacksonin Number Ones.
Pastori Sapp levytti 1990-luvulla muutaman levyn Commissioned-ryhmän kanssa, mutta hitaasti syttynyt sooloura on tuonut menestystä. Seitsemästä soololevystä kuudes, Thirsty (2007), osoittautui genressään huiman menestyksekkääksi: kultalevy ja Hot 100 -hitti Never Would Have Made It (82). Mustan musiikin kanava BET lykkäsi Sappin kouraan Parhaan gospelartistin palkinnon.
Kristillinen musiikki, eli käytännössä gospel-soul/-r&b ja kristillinen rock/pop, näyttäytyy Yhdysvaltojen listoilla aina silloin tällöin ihan kärkipaikoillakin. Ilman tarkistamista mieleen muistuvat ainakin rockyhtyeet Skillet, Casting Crowns, Underoath ja Relient K, sekä r&b-duo Mary Mary, jonka Shackles (Praise You) oli hitti vuosituhannen vaihteessa jopa Suomessa. Heidän viimeisin menestyssinglensä God in Me ylsi Hot 100 -listan sijalle 68 viime syksynä.
Praise the Lord!
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Listakatsaus, vko 13
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Rihanna – Rude Boy
2. (5.) B.o.B featuring Bruno Mars – Nothin' on You
3. (9.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
4. (2.) Lady Antebellum – Need You Now
5. (3.) Taio Cruz featuring Ludacris – Break Your Heart
6. (4.) The Black Eyed Peas – Imma Be
7. (6.) Train – Hey, Soul Sister
8. (7.) Young Money featuring Lloyd – BedRock
9. (8.) Ke$ha – TiK ToK
10. (12.) Justin Bieber featuring Ludacris – Baby
Tällä viikolla juhlii vielä Rihanna, mutta ensi viikon ykkönen lienee tämän hetken ehdottomasti paras nousijabiisi B.o.B:n Nothin' on You, jossa ei ole häivähdystäkään nykypäivän listapoppia vaivaavasta yliyrittämisestä. Radiolistaa reilusti johtava Need You Now sai heittää lopulliset hyvästit paaluhaaveilleen, mutta harmia lieventänee uusi nousija American Honey (32). Draken Over nousi toisella listaviikollaan sijalle 17. Vankeustuomiotaan lopettelevan T.I.:n uusi kappale I'm Back kiinnosti heti sijan 44 edestä. Kantrin supertähti Kenny Chesney pitää matalampaa profiilia: Ain't Back Yet, 74->72. Uutuuksia ovat myös ensi viikon albumiykkösen Justin Bieberin U Smile (27), Spose-nimisen raptulokkaan tarttuva I'm Awesome (54), Usherin More (76), Disney-loilotus Make a Wave (84), The-Dreamin paluusingle Love King (92), Maxwellin Fistful of Tears (96) ja stetsonmies George Straitin I Gotta Get to You (100). Pearl Jamin Just Breathe on osoittautunut isoksi alternative-hitiksi ja viettää jo kymmennen listaviikkonsa toistaiseksi parhaalla sijallaan 78.
USA:n albumit Top 10
1. (3.) Lady Antebellum – Need You Now
2. (-) Marvin Sapp – Here I Am
3. (1.) Ludacris – Battle of the Sexes
4. (-) Various Artists – The Edge
5. (8.) Lady Gaga – The Fame
6. (6.) Sade – Soldier of Love
7. (4.) Jimi Hendrix – Valleys of Neptune
8. (9.) The Black Eyed Peas – The E.N.D.
9. (2.) Gorillaz – Plastic Beach
10. (11.) Justin Bieber – My World (EP)
Albumilistan ykköseksi pääsi vasta tällä viikolla ensimmäistä kertaa tänä vuonna alle sadan tuhannen viikkomyynnillä, mikä on selvästi paremmin kuin viime vuonna. Albumien kokonaismyynti on silti hivenen miinuksella verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan. Paneudun neljännesvuosikatsaukseen parin viikon sisällä.
Lady Antebellum nousi kärkeen jo kolmanteen otteeseen. Kakkossijan Marvin Sapp on kenties suurin gospeltähti tällä hetkellä. Nelosena näyttäytyvä The Edge on vuosituhannen alun rockia juhlistava kokoelma. The Hugest Rock Hits of the New Millennium -alaotsikon alle mahtuu ainakin Evanescencea, Hoobastankia ja Jetin Are You Gonna Be My Girl. Ja Bloodhound Gangin The Bad Touch. The White Stripesin leffa/live on sijalla 11, Drive-By Truckersin Big to-Do 22:ntena ja Dropkick Murphysin livelevy sijalla 26. Toisen Twilight-leffan soundtrack pomppasi 78->23 ja Them Crooked Vulturesin esikoinen 118->36.
Britannian singlet Top 10
1. (1.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
2. (2.) Tinie Tempah – Pass Out
3. (4.) Justin Bieber featuring Ludacris – Baby
4. (3.) Rihanna – Rude Boy
5. (6.) Cheryl Cole – Parachute
6. (8.) Inna – Hot
7. (5.) Ellie Goulding – Starry Eyed
8. (7.) Jason Derulo – In My Head
9. (12.) Young Money featuring Lloyd – BedRock
10. (29.) Boyzone – Gave It All Away
Melko staattisen kärjen takanakaan ei tapahdu hirveästi. Cheryl Colen kaikki neljä virallista soolosingleä ovat olleet Top 5 -hittejä. Boyzonen nousulle löytyy selitys alta. Sijalla 13 debytoi Usherin OMG ja 29:ntenä Timbalandin ja Justin Timberlaken Carry Out, mutta mehän haluaisimme kuulla mieluummin Timberlaken omaa materaalia, jota herra tuntuu panttaavan iät ja ajat. Usherin kappaleella mukana olevan will.i.amin alias Zuper Blahq kävi pari viikkoa sitten listalla Steve Aokin kanssa. Silloin en hoksannut nimen takana olevan Black Eyed Peas -miehen.
Britannian albumit Top 10
1. (3.) Boyzone – Brother
2. (1.) Lady Gaga – The Fame
3. (33.) Justin Bieber – My World
4. (-) Laura Marling – I Speak Because I Can
5. (2.) Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Vol. 2
6. (-) Goldfrapp – Head First
7. (7.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
8. (5.) Alicia Keys – The Element of Freedom
9. (8.) Florence & The Machine – Lungs
10. (9.) Mumford & Sons – Sigh No More
Boyzone palasi ykköseksi miljoonia katsojia keränneen, Stephen Gatelyyn keskittyneen tv-ohjelman suosiollisella avustuksella. Lisäksi kokoelma Back Again...No Matter What on tällä viikolla sijalla 18. Justin Bieberin lyhykäiset albumit on yhdistetty, kuten The Famen tapauksessa, ja tuloksena komea loikka ylemmäksi kuin My Worldin ykkösosa pääsi ilmestyessään. Kuhina folk-lahjakkuus Laura Marlingin ympärillä toi nelossijan. Goldfrappin ympärillä kuhina ei ole ollut kummoista, eikä Rocket-singlen jääminen Top 40:n ulkopuolelle ainakaan auttanut. Muita uutuuksia: Joe Bonamassan Black Rock (14) sekä Gabriella Cilmin ja Mary J. Bligen alisuorittajat Ten (28) ja Stronger with Each Tear (33).
1. (1.) Rihanna – Rude Boy
2. (5.) B.o.B featuring Bruno Mars – Nothin' on You
3. (9.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
4. (2.) Lady Antebellum – Need You Now
5. (3.) Taio Cruz featuring Ludacris – Break Your Heart
6. (4.) The Black Eyed Peas – Imma Be
7. (6.) Train – Hey, Soul Sister
8. (7.) Young Money featuring Lloyd – BedRock
9. (8.) Ke$ha – TiK ToK
10. (12.) Justin Bieber featuring Ludacris – Baby
Tällä viikolla juhlii vielä Rihanna, mutta ensi viikon ykkönen lienee tämän hetken ehdottomasti paras nousijabiisi B.o.B:n Nothin' on You, jossa ei ole häivähdystäkään nykypäivän listapoppia vaivaavasta yliyrittämisestä. Radiolistaa reilusti johtava Need You Now sai heittää lopulliset hyvästit paaluhaaveilleen, mutta harmia lieventänee uusi nousija American Honey (32). Draken Over nousi toisella listaviikollaan sijalle 17. Vankeustuomiotaan lopettelevan T.I.:n uusi kappale I'm Back kiinnosti heti sijan 44 edestä. Kantrin supertähti Kenny Chesney pitää matalampaa profiilia: Ain't Back Yet, 74->72. Uutuuksia ovat myös ensi viikon albumiykkösen Justin Bieberin U Smile (27), Spose-nimisen raptulokkaan tarttuva I'm Awesome (54), Usherin More (76), Disney-loilotus Make a Wave (84), The-Dreamin paluusingle Love King (92), Maxwellin Fistful of Tears (96) ja stetsonmies George Straitin I Gotta Get to You (100). Pearl Jamin Just Breathe on osoittautunut isoksi alternative-hitiksi ja viettää jo kymmennen listaviikkonsa toistaiseksi parhaalla sijallaan 78.
USA:n albumit Top 10
1. (3.) Lady Antebellum – Need You Now
2. (-) Marvin Sapp – Here I Am
3. (1.) Ludacris – Battle of the Sexes
4. (-) Various Artists – The Edge
5. (8.) Lady Gaga – The Fame
6. (6.) Sade – Soldier of Love
7. (4.) Jimi Hendrix – Valleys of Neptune
8. (9.) The Black Eyed Peas – The E.N.D.
9. (2.) Gorillaz – Plastic Beach
10. (11.) Justin Bieber – My World (EP)
Albumilistan ykköseksi pääsi vasta tällä viikolla ensimmäistä kertaa tänä vuonna alle sadan tuhannen viikkomyynnillä, mikä on selvästi paremmin kuin viime vuonna. Albumien kokonaismyynti on silti hivenen miinuksella verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan. Paneudun neljännesvuosikatsaukseen parin viikon sisällä.
Lady Antebellum nousi kärkeen jo kolmanteen otteeseen. Kakkossijan Marvin Sapp on kenties suurin gospeltähti tällä hetkellä. Nelosena näyttäytyvä The Edge on vuosituhannen alun rockia juhlistava kokoelma. The Hugest Rock Hits of the New Millennium -alaotsikon alle mahtuu ainakin Evanescencea, Hoobastankia ja Jetin Are You Gonna Be My Girl. Ja Bloodhound Gangin The Bad Touch. The White Stripesin leffa/live on sijalla 11, Drive-By Truckersin Big to-Do 22:ntena ja Dropkick Murphysin livelevy sijalla 26. Toisen Twilight-leffan soundtrack pomppasi 78->23 ja Them Crooked Vulturesin esikoinen 118->36.
Britannian singlet Top 10
1. (1.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
2. (2.) Tinie Tempah – Pass Out
3. (4.) Justin Bieber featuring Ludacris – Baby
4. (3.) Rihanna – Rude Boy
5. (6.) Cheryl Cole – Parachute
6. (8.) Inna – Hot
7. (5.) Ellie Goulding – Starry Eyed
8. (7.) Jason Derulo – In My Head
9. (12.) Young Money featuring Lloyd – BedRock
10. (29.) Boyzone – Gave It All Away
Melko staattisen kärjen takanakaan ei tapahdu hirveästi. Cheryl Colen kaikki neljä virallista soolosingleä ovat olleet Top 5 -hittejä. Boyzonen nousulle löytyy selitys alta. Sijalla 13 debytoi Usherin OMG ja 29:ntenä Timbalandin ja Justin Timberlaken Carry Out, mutta mehän haluaisimme kuulla mieluummin Timberlaken omaa materaalia, jota herra tuntuu panttaavan iät ja ajat. Usherin kappaleella mukana olevan will.i.amin alias Zuper Blahq kävi pari viikkoa sitten listalla Steve Aokin kanssa. Silloin en hoksannut nimen takana olevan Black Eyed Peas -miehen.
Britannian albumit Top 10
1. (3.) Boyzone – Brother
2. (1.) Lady Gaga – The Fame
3. (33.) Justin Bieber – My World
4. (-) Laura Marling – I Speak Because I Can
5. (2.) Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Vol. 2
6. (-) Goldfrapp – Head First
7. (7.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
8. (5.) Alicia Keys – The Element of Freedom
9. (8.) Florence & The Machine – Lungs
10. (9.) Mumford & Sons – Sigh No More
Boyzone palasi ykköseksi miljoonia katsojia keränneen, Stephen Gatelyyn keskittyneen tv-ohjelman suosiollisella avustuksella. Lisäksi kokoelma Back Again...No Matter What on tällä viikolla sijalla 18. Justin Bieberin lyhykäiset albumit on yhdistetty, kuten The Famen tapauksessa, ja tuloksena komea loikka ylemmäksi kuin My Worldin ykkösosa pääsi ilmestyessään. Kuhina folk-lahjakkuus Laura Marlingin ympärillä toi nelossijan. Goldfrappin ympärillä kuhina ei ole ollut kummoista, eikä Rocket-singlen jääminen Top 40:n ulkopuolelle ainakaan auttanut. Muita uutuuksia: Joe Bonamassan Black Rock (14) sekä Gabriella Cilmin ja Mary J. Bligen alisuorittajat Ten (28) ja Stronger with Each Tear (33).
torstai 25. maaliskuuta 2010
”Dull, soulless dance music? It's the bloody Pet Shop Boys!”
Jimi Hendrix -tekstin lopetus antoi sysäyksen jatkaa erittäin epäsäännöllistä sarjaa, jossa keskityn omiin suosikkeihini. Aasinsilta on perin turkulaista tekoa, mutta silti: Pet Shop Boys tunnetusti vastasi siitä, että Todella upeeta -sarjan Patsysta ja Edinasta tuli poplistatähtiä. Absolutely Fabulous (1994) on musiikillisesti aivan hirveä, mutta sen arvo onkin muualla, ennen kaikkea sarjan dialogiin pohjautuvassa tekstissä – tai sitten ei siinäkään. Riippuu, kuinka paljon pitää itse sarjasta.
Absolutely Fabulous – Absolutely Fabulous
Tutustuin Pet Shop Boysiin Veryn (1993) aikoihin. Levyn singlet Can You Forgive Her? ja Go West olivat isoja hittejä myös meillä. En rakastunut albumiin tai bändiin ensi kuulemalta, mutta kiintymys jäi elämään jonnekin taustalle ja kaksikon ura alkoi kiinnostaa vähitellen enemmän. Mutta vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen yhtyeen nerous alkoi valjeta toden teolla. Merkittävin sysäys oli kokoelmalevy PopArt (2004), jonka jälkeen oma PSB-kokoelmani karttui nopeasti. Kliimaksina on ja pysyy Actually (1987), maailman täydellisin poplevy.
King's Cross, kiertueella käytetty taustavideo
Aina joskus olen myös sitä mieltä, että Neil Tennant ja Chris Lowe ovat kirjoittaneet ainakin kymmenen maailmankaikkeuden parasta poplaulua. Listan voisi venyttää kahteenkymmeneen ja vasta sitten tulisi paineita alkaa nimetä muidenkin kappaleita: Pleasen Suburbia; Actuallyn tyrmäävä kolmikko What Have I Done to Deserve This? (heidän toiseksi isoin jenkkihittinsä), Rent ja King's Cross; Behaviourin Being Boring, How Can You Expect to Be Taken Seriously?, Nervously ja Jealousy; Veryn Can You Forgive Her?, Dreaming of a Queen ja The Theatre; Bilingualin unohdettu helmi It Always Comes as a Surprise...Puhumattakaan megahiteistä It's a Sin ja West End Girls. Biisimateriaalin vahvuudesta kertoo myös se, että b-puolikokoelma Alternative (1995) on yhtä popmusiikin juhlaa sekin, eikä tulisi mieleenikään skipata yhtään kappaletta. Siis tuplalevyltä, joka sisältää vain studiolevyille päätymätöntä materiaalia! Ja kyseessä on listapopyhtye. (Tässä kohtaa voidaan kysyä, kuinka paljon rakkaudellani heidän musiikkiaan kohtaan on tekemistä asian kanssa.)
What Have I Done to Deserve This?
Toki Pet Shop Boysillakin on ollut heikot hetkensä – ja nyt en puhu Very-kauden kammottavista videoista, joille duo osaa nauraa itsekin (alla). Vuosituhannen vaihteen teknolevy Nightlife (1999) ja kitarapoppia kokeillut Release (2002) ovat osoittautuneet varsin yhdentekeviksi tekeleiksi yksittäisiä huippukohtia lukuun ottamatta. Sen sijaan tuoreimmat Fundamental (2006) sekä Yes (2009) ovat selkeitä poplevyjä ja sellaisina aivan huippuhyviä.
Can You Forgive Her?
I'm with Stupid
Kaksikon ongelma on ollut live-esiintymisissä, jotka eivät ole aina nousseet levyjen tasolle. Viime vuonna Suomessakin käyneellä Pandemonium-kiertueella tapahtui merkittävä ryhtiliike. Stuart Pricen kanssa toteutettu esitys toimi fantastisesti nerokkaiden lavasteiden kanssa. Lisäksi settilista Do I Have to?:n ja Why Don't We Live Togetherin kaltaisine yllätyksineen oli niin hyvä, että Se a Vida én ja All Over the Worldin tasoiset peruskappaleet jäivät show'n pakollisiksi keskinkertaisuuksiksi. Olen nyt katsonut dvd:n viisi kertaa viimeisen kahden viikon sisällä. Ja universaali totuushan on, että Neil Tennant voi laulaa mitä vain, ja se kuulostaa aina hyvältä. Kysykää vaikka Madonnalta, joka käytti Confessions Tourillaan nimenomaan Pet Shop Boysin remix-versiota kappaleestaan Sorry.
The Way It Used to Be (live)
Lopuksi tottakai hieman listanäkökulmaa. Pet Shop Boys on julkaissut Wikipedian mukaan 55 singleä, joista 21 on yltänyt brittilistan Top 10:iin. Ykkösiä on neljä (West End Girls, It's a Sin, Always on My Mind ja Heart). Jenkkiykköseksi ylsi West End Girls, mutta siellä duon ura taantui huomattavasti nopeammin kuin täällä. Tähtiä he toki ovat yhä, mistä osoituksena Yesin yltäminen albumilistan Top 40:iin. Britanniassa kaikki studioalbumit ovat nousseet Top 10:iin, mutta kokoelma PopArt sai parhaan sijansa (18) vasta viime vuoden BRIT Awardsien jälkeen.
Pet Shop Boysin studiolevyt
Please (1986), UK #3, US #7
Actually (1987), UK #2, US #25
Introspective (1988), UK #2, US #34
Behaviour (1990), UK #2, US #45
Very (1993), UK #1, US #20
Bilingual (1996), UK #4, US #39
Nightlife (1999), UK #7, US #84
Release (2002), UK#7, US #73
Fundamental (2006), UK #5, US #150
Yes (2009), UK #4, US #32
Absolutely Fabulous – Absolutely Fabulous
Tutustuin Pet Shop Boysiin Veryn (1993) aikoihin. Levyn singlet Can You Forgive Her? ja Go West olivat isoja hittejä myös meillä. En rakastunut albumiin tai bändiin ensi kuulemalta, mutta kiintymys jäi elämään jonnekin taustalle ja kaksikon ura alkoi kiinnostaa vähitellen enemmän. Mutta vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen yhtyeen nerous alkoi valjeta toden teolla. Merkittävin sysäys oli kokoelmalevy PopArt (2004), jonka jälkeen oma PSB-kokoelmani karttui nopeasti. Kliimaksina on ja pysyy Actually (1987), maailman täydellisin poplevy.
King's Cross, kiertueella käytetty taustavideo
Aina joskus olen myös sitä mieltä, että Neil Tennant ja Chris Lowe ovat kirjoittaneet ainakin kymmenen maailmankaikkeuden parasta poplaulua. Listan voisi venyttää kahteenkymmeneen ja vasta sitten tulisi paineita alkaa nimetä muidenkin kappaleita: Pleasen Suburbia; Actuallyn tyrmäävä kolmikko What Have I Done to Deserve This? (heidän toiseksi isoin jenkkihittinsä), Rent ja King's Cross; Behaviourin Being Boring, How Can You Expect to Be Taken Seriously?, Nervously ja Jealousy; Veryn Can You Forgive Her?, Dreaming of a Queen ja The Theatre; Bilingualin unohdettu helmi It Always Comes as a Surprise...Puhumattakaan megahiteistä It's a Sin ja West End Girls. Biisimateriaalin vahvuudesta kertoo myös se, että b-puolikokoelma Alternative (1995) on yhtä popmusiikin juhlaa sekin, eikä tulisi mieleenikään skipata yhtään kappaletta. Siis tuplalevyltä, joka sisältää vain studiolevyille päätymätöntä materiaalia! Ja kyseessä on listapopyhtye. (Tässä kohtaa voidaan kysyä, kuinka paljon rakkaudellani heidän musiikkiaan kohtaan on tekemistä asian kanssa.)
What Have I Done to Deserve This?
Toki Pet Shop Boysillakin on ollut heikot hetkensä – ja nyt en puhu Very-kauden kammottavista videoista, joille duo osaa nauraa itsekin (alla). Vuosituhannen vaihteen teknolevy Nightlife (1999) ja kitarapoppia kokeillut Release (2002) ovat osoittautuneet varsin yhdentekeviksi tekeleiksi yksittäisiä huippukohtia lukuun ottamatta. Sen sijaan tuoreimmat Fundamental (2006) sekä Yes (2009) ovat selkeitä poplevyjä ja sellaisina aivan huippuhyviä.
Can You Forgive Her?
I'm with Stupid
Kaksikon ongelma on ollut live-esiintymisissä, jotka eivät ole aina nousseet levyjen tasolle. Viime vuonna Suomessakin käyneellä Pandemonium-kiertueella tapahtui merkittävä ryhtiliike. Stuart Pricen kanssa toteutettu esitys toimi fantastisesti nerokkaiden lavasteiden kanssa. Lisäksi settilista Do I Have to?:n ja Why Don't We Live Togetherin kaltaisine yllätyksineen oli niin hyvä, että Se a Vida én ja All Over the Worldin tasoiset peruskappaleet jäivät show'n pakollisiksi keskinkertaisuuksiksi. Olen nyt katsonut dvd:n viisi kertaa viimeisen kahden viikon sisällä. Ja universaali totuushan on, että Neil Tennant voi laulaa mitä vain, ja se kuulostaa aina hyvältä. Kysykää vaikka Madonnalta, joka käytti Confessions Tourillaan nimenomaan Pet Shop Boysin remix-versiota kappaleestaan Sorry.
The Way It Used to Be (live)
Lopuksi tottakai hieman listanäkökulmaa. Pet Shop Boys on julkaissut Wikipedian mukaan 55 singleä, joista 21 on yltänyt brittilistan Top 10:iin. Ykkösiä on neljä (West End Girls, It's a Sin, Always on My Mind ja Heart). Jenkkiykköseksi ylsi West End Girls, mutta siellä duon ura taantui huomattavasti nopeammin kuin täällä. Tähtiä he toki ovat yhä, mistä osoituksena Yesin yltäminen albumilistan Top 40:iin. Britanniassa kaikki studioalbumit ovat nousseet Top 10:iin, mutta kokoelma PopArt sai parhaan sijansa (18) vasta viime vuoden BRIT Awardsien jälkeen.
Pet Shop Boysin studiolevyt
Please (1986), UK #3, US #7
Actually (1987), UK #2, US #25
Introspective (1988), UK #2, US #34
Behaviour (1990), UK #2, US #45
Very (1993), UK #1, US #20
Bilingual (1996), UK #4, US #39
Nightlife (1999), UK #7, US #84
Release (2002), UK#7, US #73
Fundamental (2006), UK #5, US #150
Yes (2009), UK #4, US #32
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Viikon listanimi: Jimi Hendrix
Kuka on saanut kuolemansa jälkeen 34 albumia Billboardin Top 200 -albumilistalle? Tietenkin Jimi Hendrix. Viimeisin niistä on viime viikolla nelosena debytoinut Valleys of Neptune, joka sisältää osin ennen julkaisematonta materiaalia. Hendrixin kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi neljäkymmentä ja edellisestä Top 5 -albumista (Crash Landing, 1975) 35 vuotta. Valleys of Neptunen vanavedessä myös neljä muuta hänen levyään nousivat Billboardin Top 200 -albumilistalle, kaikki sijojen 44 ja 67 väliin.
Janis Joplinin ja Jim Morrisonin tapaan 27-vuotiaana manan majoille siirtynyt Hendrix ylsi Yhdysvalloissa albumilistan kärkeen kerran (Electric Ladyland, 1968). Britanniassa listasijoituksilla mitaten menestyneimmät albumit ovat Are You Experienced? (1967) ja Cry for Love (1971), kummatkin kakkosia. Ainoa ykkössingle jommassa kummassa maassa on kuoleman jälkeen Britanniassa uudelleen julkaistu Voodoo Child (Slight Return).
Johnny Hendrixiksi kastettu tähti soitti 1960-luvun alkupuolella erinäisten r&b- ja rock-kokoonpanojen taustalla. Allmusicin mukaan hänen tähtipotentiaalinsa huomasi hajoamassa olleen The Animalsin basisti Chas Chandler. Hendrix muutti Lontooseen ja syntyi The Jimi Hendrix Experience. Hendrixin läpimurto tapahtuikin juuri Britanniassa. Yhdysvalloissa hänestä tuli sensaatio Montereyn festivaaleilla vuonna 1967, ja debyyttialbumi Are You Experienced? alkoi liikkua vilkkaasti ulos kaupoista.
Hendrixin elinaikanen ura jäi luonnollisesti lyhyeksi, neljän vuoden pituiseksi. Tänä aikana hän ehti kuitenkin levyttää paljon sekä studio- että livemateriaalia, jota on julkaistu pikkuhiljaa Hendrixin sisarpuoli Janien valvovan silmän alla.
Hendrixin merkitys rockmusiikille ja kitaransoitolle – ja Fenderin liiketoiminnalle – on kiistatta huikean suuri. Todella upeeta -sarjan Patsy Stonen lausahdus ”Jimi Hendrixin nerous oli siinä, että hän pysyi tolpillaan, vaikka oli täynnä ties mitä kamaa” pitää toki sekin paikkansa. Ei tosin pysynyt kovin kauaa.
Janis Joplinin ja Jim Morrisonin tapaan 27-vuotiaana manan majoille siirtynyt Hendrix ylsi Yhdysvalloissa albumilistan kärkeen kerran (Electric Ladyland, 1968). Britanniassa listasijoituksilla mitaten menestyneimmät albumit ovat Are You Experienced? (1967) ja Cry for Love (1971), kummatkin kakkosia. Ainoa ykkössingle jommassa kummassa maassa on kuoleman jälkeen Britanniassa uudelleen julkaistu Voodoo Child (Slight Return).
Johnny Hendrixiksi kastettu tähti soitti 1960-luvun alkupuolella erinäisten r&b- ja rock-kokoonpanojen taustalla. Allmusicin mukaan hänen tähtipotentiaalinsa huomasi hajoamassa olleen The Animalsin basisti Chas Chandler. Hendrix muutti Lontooseen ja syntyi The Jimi Hendrix Experience. Hendrixin läpimurto tapahtuikin juuri Britanniassa. Yhdysvalloissa hänestä tuli sensaatio Montereyn festivaaleilla vuonna 1967, ja debyyttialbumi Are You Experienced? alkoi liikkua vilkkaasti ulos kaupoista.
Hendrixin elinaikanen ura jäi luonnollisesti lyhyeksi, neljän vuoden pituiseksi. Tänä aikana hän ehti kuitenkin levyttää paljon sekä studio- että livemateriaalia, jota on julkaistu pikkuhiljaa Hendrixin sisarpuoli Janien valvovan silmän alla.
Hendrixin merkitys rockmusiikille ja kitaransoitolle – ja Fenderin liiketoiminnalle – on kiistatta huikean suuri. Todella upeeta -sarjan Patsy Stonen lausahdus ”Jimi Hendrixin nerous oli siinä, että hän pysyi tolpillaan, vaikka oli täynnä ties mitä kamaa” pitää toki sekin paikkansa. Ei tosin pysynyt kovin kauaa.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Listakatsaus, vko 12
Billboard Hot 100, Top 10
1. (4.) Rihanna – Rude Boy
2. (2.) Lady Antebellum – Need You Now
3. (1.) Taio Cruz featuring Ludacris – Break Your Heart
4. (5.) The Black Eyed Peas – Imma Be
5. (16.) B.o.B featuring Bruno Mars – Nothin' on You
6. (7.) Train – Hey, Soul Sister
7. (3.) Young Money featuring Lloyd – BedRock
8. (6.) Ke$ha – TiK ToK
9. (11.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
10. (8.) Jason Derulo – In My Head
Vierastan ajattelutapaa, jonka mukaan jokin kappale ansaitsisi ykköspaikan, mutta myönnän, että Need You Now'n kohdalla pistää jopa hieman harmittamaan. Yhteispisteet toki ratkaisevat, ja niitä oli viime viikolla enemmän Taio Cruzilla ja nyt Rihannalla. Need You Now pesee molemmat varmasti vuosirankingissa, jossa se voi olla hyvinkin korkealla. Tosin kappaleella on meneillään jo 31. listaviikko, joten osa pisteistä jäi viime vuodelle Billboardinkin kalenterissa.
Rude Boy on Rihannan viides oma ykkönen ja kuudes kaikkiaan. Se on Rated R:n ylivoimaisesti suurin hitti ja kiinnostavasti jo kolmas singlelohkaisu. Enää ei ensimmäinen singleirroitus olekaan kaikki kaikessa. Uutuuksia ei tuppaudu mukaan yhtä paljon kuin viime viikolla: Draken Over (35), Sam Adamsin Driving Me Crazy (90) ja hiipuva r&b-tähti Mario singlellään Ooh Baby (95).
USA:n albumit Top 10
1. (-) Ludacris – Battle of the Sexes
2. (-) Gorillaz – Plastic Beach
3. (1.) Lady Antebellum – Need You Now
4. (-) Jimi Hendrix – Valleys of Neptune
5. (-) Gary Allan – Get Off on the Pain
6. (2.) Sade – Soldier of Love
7. (-) Broken Bells – Broken Bells
8. (7.) Lady Gaga – The Fame
9. (8.) The Black Eyed Peas – The E.N.D.
10. (3.) Blake Shelton – Hillbilly Bone (EP)
Ludacrisin (oikealta nimeltään Christopher Bridges) neljäs listaykkönen Battle of the Sexes saavutti ihan kivan 136 000 kpl:een myyntilukeman. Atlantalaisen rap-artistin aiemmat ykköset ovat Chicken N Beer (2003), The Red Light District (2004) ja Release Therapy (2006). Gorillazilla ei ollut tällä kertaa apunaan Feel Good Inc.:in tasoista hittisinkkua, mutta ryhmä pääsi vanhoilla liukkaillakin kakkoseksi kotimaansa tavoin. Keskitason kantritähti Gary Allan ylsi Top 5:een neljättä kertaa putkeen, mutta levyjen listaurat ovat jääneet melko lyhyiksi. Danger Mousen ja The Shinsin laulaja James Mercerin Broken Bells debytoi kohtalaisesti seitsemäntenä, mutta parempaankin olisi ollut edellytyksiä. Hendrixistä kirjoitan myöhemmin. Oscar-palkittu Crazy Heart -elokuvan soundtrack petrasi 30->18.
Britannian singlet Top 10
1. (12.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
2. (1.) Tinie Tempah – Pass Out
3. (2.) Rihanna – Rude Boy
4. (3.) Justin Bieber featuring Ludacris – Baby
5. (4.) Ellie Goulding – Starry Eyed
6. (8.) Cheryl Cole – Parachute
7. (5.) Jason Derulo – In My Head
8. (-) Inna – Hot
9. (6.) Alicia Keys – Empire State of Mind (Part II)
10. (7.) Florence & The Machine feat. Dizzee Rascal - You Got the Dirtee Love
Gaga sai neljännen ja Beyoncé viidennen (soolo)ykkösensä vaikka biisi ei todellakaan ole mikään Poker Face tai Bad Romance vaan itse asiassa laimea versio molemmista. Kakkoseksi pudonnut Pass Out puolestaan on varsin hauska kappale ja ehdottomasti tämän päivän hittisoundia. Romaniasta ponnistava Inna seuraa Gheorghe Zamfirin, Enigman ja The Cheeky Girlsin jälkiä Britannian Top 10:iin. O-Zonehan taisi tulla lopulta Moldovasta. Romanialainen popmusiikki on myötätuulessa, ja ennustan sen menestyvän lähitulevaisuudessa vieläkin paremmin. Esimerkiksi Edward Mayan Stereo Loven julkaisua pantataan saarivaltakunnassa. Hieman asian vierestä: – Mielestäni suomalaisen popmusiikin viennin suurimpia mokia oli jättää Sunrise Avenuen megahitti Fairytale Gone Bad julkaisematta Britanniassa. Muita uutuuksia: Skeptan Bad Boy (26) ja Glee-porukan cover True Colors (35).
Britannian albumit Top 10
1. (5.) Lady Gaga – The Fame
2. (-) Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Volume 2
3. (1.) Boyzone – Brother
4. (2.) Gorillaz – Plastic Beach
5. (3.) Alicia Keys – The Element of Freedom
6. (9.) Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Volume 1
7. (7.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
8. (8.) Florence & The Machine – Lungs
9. (13.) Mumford & Sons – Sigh No More
10. (4.) Amy Macdonald – A Curious Thing
The Fame seilaa listalla ylös ja alas, mikä on tässä tapauksessa luonnollista äitienpäivän sesonkilevyjen hiivuttua. Sen edellä koko viikon ollut toinen Glee-albumi joutui tyytymään kakkossijaan. Kakkosen peesissä ykkösosa kipusi takaisin kuudenneksi. Odottelemme ilmiötä yhä Suomeen. Vai tuleeko ollenkaan? Ilman alkuperäisjäseniä pyristelevä Sugababes lienee jo menneen talven lumia – sen verran vaisusti Sweet 7 avasi (14). Ellie Gouldingin ”romahdus” pysähtyi (17), ja The White Stripes elämöi 25:ntenä. Kestohitit I Am...Sasha Fierce (70 viikkoa) ja Only By the Night (78 viikkoa) ovat Gagan tavoin yhä voimissaan: sijat 22 ja 27.
1. (4.) Rihanna – Rude Boy
2. (2.) Lady Antebellum – Need You Now
3. (1.) Taio Cruz featuring Ludacris – Break Your Heart
4. (5.) The Black Eyed Peas – Imma Be
5. (16.) B.o.B featuring Bruno Mars – Nothin' on You
6. (7.) Train – Hey, Soul Sister
7. (3.) Young Money featuring Lloyd – BedRock
8. (6.) Ke$ha – TiK ToK
9. (11.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
10. (8.) Jason Derulo – In My Head
Vierastan ajattelutapaa, jonka mukaan jokin kappale ansaitsisi ykköspaikan, mutta myönnän, että Need You Now'n kohdalla pistää jopa hieman harmittamaan. Yhteispisteet toki ratkaisevat, ja niitä oli viime viikolla enemmän Taio Cruzilla ja nyt Rihannalla. Need You Now pesee molemmat varmasti vuosirankingissa, jossa se voi olla hyvinkin korkealla. Tosin kappaleella on meneillään jo 31. listaviikko, joten osa pisteistä jäi viime vuodelle Billboardinkin kalenterissa.
Rude Boy on Rihannan viides oma ykkönen ja kuudes kaikkiaan. Se on Rated R:n ylivoimaisesti suurin hitti ja kiinnostavasti jo kolmas singlelohkaisu. Enää ei ensimmäinen singleirroitus olekaan kaikki kaikessa. Uutuuksia ei tuppaudu mukaan yhtä paljon kuin viime viikolla: Draken Over (35), Sam Adamsin Driving Me Crazy (90) ja hiipuva r&b-tähti Mario singlellään Ooh Baby (95).
USA:n albumit Top 10
1. (-) Ludacris – Battle of the Sexes
2. (-) Gorillaz – Plastic Beach
3. (1.) Lady Antebellum – Need You Now
4. (-) Jimi Hendrix – Valleys of Neptune
5. (-) Gary Allan – Get Off on the Pain
6. (2.) Sade – Soldier of Love
7. (-) Broken Bells – Broken Bells
8. (7.) Lady Gaga – The Fame
9. (8.) The Black Eyed Peas – The E.N.D.
10. (3.) Blake Shelton – Hillbilly Bone (EP)
Ludacrisin (oikealta nimeltään Christopher Bridges) neljäs listaykkönen Battle of the Sexes saavutti ihan kivan 136 000 kpl:een myyntilukeman. Atlantalaisen rap-artistin aiemmat ykköset ovat Chicken N Beer (2003), The Red Light District (2004) ja Release Therapy (2006). Gorillazilla ei ollut tällä kertaa apunaan Feel Good Inc.:in tasoista hittisinkkua, mutta ryhmä pääsi vanhoilla liukkaillakin kakkoseksi kotimaansa tavoin. Keskitason kantritähti Gary Allan ylsi Top 5:een neljättä kertaa putkeen, mutta levyjen listaurat ovat jääneet melko lyhyiksi. Danger Mousen ja The Shinsin laulaja James Mercerin Broken Bells debytoi kohtalaisesti seitsemäntenä, mutta parempaankin olisi ollut edellytyksiä. Hendrixistä kirjoitan myöhemmin. Oscar-palkittu Crazy Heart -elokuvan soundtrack petrasi 30->18.
Britannian singlet Top 10
1. (12.) Lady Gaga featuring Beyoncé – Telephone
2. (1.) Tinie Tempah – Pass Out
3. (2.) Rihanna – Rude Boy
4. (3.) Justin Bieber featuring Ludacris – Baby
5. (4.) Ellie Goulding – Starry Eyed
6. (8.) Cheryl Cole – Parachute
7. (5.) Jason Derulo – In My Head
8. (-) Inna – Hot
9. (6.) Alicia Keys – Empire State of Mind (Part II)
10. (7.) Florence & The Machine feat. Dizzee Rascal - You Got the Dirtee Love
Gaga sai neljännen ja Beyoncé viidennen (soolo)ykkösensä vaikka biisi ei todellakaan ole mikään Poker Face tai Bad Romance vaan itse asiassa laimea versio molemmista. Kakkoseksi pudonnut Pass Out puolestaan on varsin hauska kappale ja ehdottomasti tämän päivän hittisoundia. Romaniasta ponnistava Inna seuraa Gheorghe Zamfirin, Enigman ja The Cheeky Girlsin jälkiä Britannian Top 10:iin. O-Zonehan taisi tulla lopulta Moldovasta. Romanialainen popmusiikki on myötätuulessa, ja ennustan sen menestyvän lähitulevaisuudessa vieläkin paremmin. Esimerkiksi Edward Mayan Stereo Loven julkaisua pantataan saarivaltakunnassa. Hieman asian vierestä: – Mielestäni suomalaisen popmusiikin viennin suurimpia mokia oli jättää Sunrise Avenuen megahitti Fairytale Gone Bad julkaisematta Britanniassa. Muita uutuuksia: Skeptan Bad Boy (26) ja Glee-porukan cover True Colors (35).
Britannian albumit Top 10
1. (5.) Lady Gaga – The Fame
2. (-) Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Volume 2
3. (1.) Boyzone – Brother
4. (2.) Gorillaz – Plastic Beach
5. (3.) Alicia Keys – The Element of Freedom
6. (9.) Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Volume 1
7. (7.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
8. (8.) Florence & The Machine – Lungs
9. (13.) Mumford & Sons – Sigh No More
10. (4.) Amy Macdonald – A Curious Thing
The Fame seilaa listalla ylös ja alas, mikä on tässä tapauksessa luonnollista äitienpäivän sesonkilevyjen hiivuttua. Sen edellä koko viikon ollut toinen Glee-albumi joutui tyytymään kakkossijaan. Kakkosen peesissä ykkösosa kipusi takaisin kuudenneksi. Odottelemme ilmiötä yhä Suomeen. Vai tuleeko ollenkaan? Ilman alkuperäisjäseniä pyristelevä Sugababes lienee jo menneen talven lumia – sen verran vaisusti Sweet 7 avasi (14). Ellie Gouldingin ”romahdus” pysähtyi (17), ja The White Stripes elämöi 25:ntenä. Kestohitit I Am...Sasha Fierce (70 viikkoa) ja Only By the Night (78 viikkoa) ovat Gagan tavoin yhä voimissaan: sijat 22 ja 27.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Alas ja ylös
Britannian tämän viikon albumilistalla tapahtui paljon lähinnä sikäläisen äitienpäivän johdosta. Boyzonen ja Gorillazin uudet levyt kävivät kaupaksi erinomaisesti, samoin monet muut julkaisut. Niin hyvin, että poptulokas Ellie Gouldingin viime viikolla kärjessä debytoinut Lights romahti 16:nneksi, vaikka myyntilukemissa mitattuna pudotus ei ollut edes mitenkään poikkeuksellinen. Viikkoa aiemmin ykkössijaan riittänyt 36 900 kpl olisi vienyt Lightsin tämän viikon sijalle kahdeksan.Jyrkimmistä syöksyistä oli puhetta jo viime syksynä, ja silloin kirjoitettu pätee edelleen. Nyt siis Lights nousi romahduslistalla periaatteessa kärkeen ja kaikin tavoin mitattunakin kakkoseksi. Kyseenalaista kunniaa on jaettu seuraavasti:
1->18 George Harrison – All Things Must Pass (1971)
1->16 Ellie Goulding – Lights (2010)
1->14 Wu-Tang Clan – Wu-Tang Forever (1997)
1->14 Doves – Some Cities (2005)
1->13 Radiohead – Kid A (2000)
1->12 Little Angels – Jam (1993)
1->12 Editors – In This Light and on This Evening (2009)
1->11 The Feeling – Join with Us (2008)
1->10 Suede – Coming Up (1996)
1->9 Jesus Jones – Doubt (1991), myös lukuisia muita
Kaikki nopeasti notkahtaneet eivät missään nimessä ole olleet floppeja. Esimerkiksi Coming Upilta irrotettiin peräti viisi Top 10 -sinkkua ja se sai platinastatuksen. Seuraavana talvena albumi nousi vielä takaisin Top 10:iin. Moni syöksyjä on ollut esittäjänsä toinen suosiota saavuttanut albumi (Wu-Tang Clan, Little Angels, Jesus Jones, The Feeling). Hehkutettu Kid A on siinä mielessä kiinnostava tapaus, että se vietti kärjessä kaksi viikkoa ennen jyrkkää alamäkeään, josta ei koskaan toipunut. Mutta kuka muistaa Little Angelsin? En minä ainakaan.
Tasapainon säilyttämiseksi listataan myös jyrkimmin kärkeen kavunneet. Niistäkin on ollut jo juttua, mutta tässä vielä kymppikärki. Mukana ei ole re-entryjä, eli kokonaan Top 75:n ulkopuolelta uudelleen listalle ponnahtaneita levyjä. (Esimerkiksi uuden painoksen myötä Leona Lewisin Spirit syksyllä 2008. Listoilla uusi ja vanha versio on yhdistetty.)
68->1 Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Vol. 1 (2010)
54->1 Slim Whitman – The Very Best of (1976)
48->1 The Shadows – 20 Golden Greats (1977)
32->1 Blind Faith – Blind Faith (1969)
27->1 Soundtrack – The Official BBC Album of The Royal Wedding (1981)
26->1 Andy Williams – Greatest Hits (1970)
25->1 Bob Dylan – John Wesley Harding (1968)
21->1 Boyzone – Where We Belong (1998)
20->1 The Carpenters – The Singles 1969-1973 (1974), myös useita muita
Sekalainen seurakunta siis. Viimeisimpänä sijalta 20 kärkeen nousi Michael Jacksonin The Essential -kokoelma viime kesänä. Alempaa kärkeen ponkaiseminen on tietysti paljon vaikeampaa kuin sieltä romahtaminen. Voisi sanoa, että jokainen supernousija on nykyisin tietynlainen erikoistapaus. Esimerkiksi Glee-levy ehti nousta listalle import-myynnin turvin jo ennen virallista julkaisua.
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Vähemmän on enemmän
Viimeisen noin vuoden mittaan on julkaistu paljon korkeaprofiilisia EP:iksi luettavia levyjä: Lady Gagan The Fame Monster, Justin Bieberin My World ja tuoreimpana juuri Yhdysvaltain albumilistan kolmoseksi noussut kantritähti Blake Sheltonin Hillbilly Bone. Maalaisjärjellä ajateltuna kehitys on hyvin ymmärrettävää: Digikaupassa kuuden-kahdeksan kappaleen levy on paljon houkuttelevampi kuin pitkä albumi ja samalla artistien julkaisutahti saadaan pidettyä tiiviinä. Esimerkiksi Justin Bieberin My World 2.0 ilmestyy pikapuoliin, vain muutama kuukausi esikoisen jälkeen, ja on täyspitkä albumi.EP:n (extended play) mahdollisuudet ovat markkinointimielessä moninaiset. On selvää, että artistit käyttävät tipoittain julkaistavia digisinkkuja ja EP:itä tuodakseen esille jatkuvasti uutta musiikkia. Lady Gaga rakensi hypeä ja on kaupannut rinnalla (sekä yhdessä paketissa) esikoistaan, ja esimerkiksi Beyoncé rykäisi I Am...Sasha Fiercen oheen deluxe editionin lisäksi muutaman kappaleen EP:n. Laadukkaista singlejulkaisuistaan tunnettu Pet Shop Boys taas julkaisi joulukuussa EP-mittaisen joululevyn. Tuo Christmas on käytännössä fanijulkaisu, jollaisiksi monet EP:t on viime aikoina mielletty. Nyt niiden käyttö muihinkin tarkoituksiin on siis kasvussa.
Listojen laatijoiden säännöt EP:iden osalta vaihtelevat. Yhdysvalloissa Lady Gagan The Fame ja The Fame Monster tilastoituvat erikseen käsittääkseni siten, että EP:n sisältävä versio luetaan alkuperäisen myynteihin. Britanniassa kaikki pistetään yhteen The Fame -nimikkeen alle. Suomessa ÄKT julkaisi juuri nettisivuillaan listan säännöt, joissa sanotaan, että albumilistan äänitteen ”on oltava yli 25 minuuttia kokonaiskestoltaan tai sisältää enemmän kuin neljä eri musiikkikappaletta.” Samoissa säännöissä sanotaan myös, että EP:t kuuluvat singlelistalle. Lady Gagan tapauksessa albumilistalla näkyy The Fame Monster – Deluxe Edition. Oletan, että siinä kaikki versiot on niputettu yhteen.
Lopuksi mainittakoon, että tavanomaista listakatsausta ei ole luvassa tällä viikolla, sillä lennän huomenissa hiihtolomalle alppimaisemiin. Blogini pitää siis viikon tauon, mutta palaa toivottavasti entistä ehompana.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Puolimatkan krouvissa
BBC:n Radio 1 lähetti eilen ensimmäisen väliaikatietoja paljastavan The Official Charts Companyn (OCC) auktorisoiman listaohjelmansa. Music Week on jo pitkään jakanut tilannekatsauksia alan väelle pitkin viikkoa, mutta nyt on siis menty virallisuudessa ja julkisuudessa astetta pidemmälle. Timo Pennanen esitti jo blogissaan olennaisen kysymyksen: Onko keskiviikon ykkönen oikea listaykkönen?
Sanoisin, että ei ole. iTunes ja muut digikaupat ovat jo hetken pitäneet yllä omia listojaan ja päivittäneet niitä luultavasti päivän tai parin syklillä. Lisäksi informaatiotulva on kasvanut kasvamistaan viime vuosina. Viikottaisuus on kuitenkin listamaailmassa ja musiikkibisneksessä syvällä. Minullekaan lista ei ole lista eikä mikään, jos sen rytmi ei ole viikottainen. Tai ainakaan se ei saa olla tiiviimpi.
Keskiviikon lista jää joko väliaikapisteeksi tai on enne koko listakulttuurin mullistuksesta. Suurin mutta tiellä jälkimmäiseen on myyntilukujen raportointi. Ei ole lainkaan yhtä hohdokasta olla keskiviikon ykkönen 30 000 myydyllä levyllä kuin sunnuntaina koko viikon jälkeen 70 000:llä. Hyvä puoli uudistuksessa on ehkä se, että väliaikatietojen julkistaminen saattaa yllyttää faneja ostoksille, jos kilpailutilanne kärjessä on tiukka.
Onneksi britit pitävät huolta tärkeästä instituutiostaan, joten ehkä he osaavat toimia sen kannalta parhaalla tavalla. Uutisoinnin perusteella OCC vaikuttaa luotaavan lähinnä tulevaisuuteen, eli hekin kohtelevat keskiviikon listaa väliaikapisteenä.
Siksi muotoilen, että Britannian albumilistan sunnuntainen kärkikamppailu käydään Gorillazin ja Boyzonen välillä. Singlekärjessä jatkanee Tinie Tempahin Pass out.
Sanoisin, että ei ole. iTunes ja muut digikaupat ovat jo hetken pitäneet yllä omia listojaan ja päivittäneet niitä luultavasti päivän tai parin syklillä. Lisäksi informaatiotulva on kasvanut kasvamistaan viime vuosina. Viikottaisuus on kuitenkin listamaailmassa ja musiikkibisneksessä syvällä. Minullekaan lista ei ole lista eikä mikään, jos sen rytmi ei ole viikottainen. Tai ainakaan se ei saa olla tiiviimpi.
Keskiviikon lista jää joko väliaikapisteeksi tai on enne koko listakulttuurin mullistuksesta. Suurin mutta tiellä jälkimmäiseen on myyntilukujen raportointi. Ei ole lainkaan yhtä hohdokasta olla keskiviikon ykkönen 30 000 myydyllä levyllä kuin sunnuntaina koko viikon jälkeen 70 000:llä. Hyvä puoli uudistuksessa on ehkä se, että väliaikatietojen julkistaminen saattaa yllyttää faneja ostoksille, jos kilpailutilanne kärjessä on tiukka.
Onneksi britit pitävät huolta tärkeästä instituutiostaan, joten ehkä he osaavat toimia sen kannalta parhaalla tavalla. Uutisoinnin perusteella OCC vaikuttaa luotaavan lähinnä tulevaisuuteen, eli hekin kohtelevat keskiviikon listaa väliaikapisteenä.
Siksi muotoilen, että Britannian albumilistan sunnuntainen kärkikamppailu käydään Gorillazin ja Boyzonen välillä. Singlekärjessä jatkanee Tinie Tempahin Pass out.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Viikon listanimi: Boyzone
Irlantilaisyhtye Boyzone on Take Thatin tapaan jäänne 1990-luvun hulluilta poikabändivuosilta. Yhtyeille on lisäksi yhteistä myöhemmän suosion keskittyminen Brittein saarille, lahjakas keulahahmo sekä väliaikainen lopettaminen suurimman suosion laannuttua. Take That aloitti uransa hieman aiemmin, joten 1990-luvun lopulla loistaneen Boyzonen voidaan sanoa olevan manchesterilaisyhtyeen manttelinperijä.
Yhtä kaikki, kumpikin bändi porskuttaa yhä välivuosiensa jälkeen. Boyzone syntyi manageri Louis Walshin päässä vuonna 1993. Yli kolmesataa poikaa kävi esittäytymässä hänelle, ja lopulliseen viisikkoon päätyivät Mikey Graham, Stephen Gately, Shane Lynch, Keith Duffy sekä Ronan Keating. Ensimmäinen hitti oli versio The Osmondsin kappaleesta Love Me for a Reason. Muistan elävästi yhtyeen hapuilevan esiintymisen vuoden 1994 Smash Hits Poll Winners Party -tapahtumassa, joka esitettiin myös Suomen televisiossa. Sittemmin hapuilu jäi, ja vyölle ilmaantui neljä Britannian ykkösalbumia sekä kuusi -singleä.
Walsh oli Boyzonen oppi-isä, ja vastaavasti Ronan Keatingillä oli sormensa pelissä Westlifen kohdalla. Listamenestyksessä oppipojat ohittivat Boyzonen jo vuosituhannen alussa, mutta yhtään No Matter Whatin (1998) tai Picture of Youn (1997) tasoista popkappaletta he eivät ole julkaisseet.
Boyzone palasi muutama vuosi sitten kokoelmalla Back Again...No Matter What ja menestyksekkäällä kiertueella. Tällä viikolla julkaistiin uusi studioalbumi Brother, joka on tunnustus viime vuonna menehtyneelle Gatelylle. Albumi on yhtyeen ensimmäinen studiolevy sitten Where We Belongin (1998). Sen single Gave It All Away (alla) nousi juuri Britannian singlelistan ysiksi.
Soolouriakin on toki kokeiltu matkan varrella, mutta ainoastaan Keatingin kohdalle on osunut suurempaakin menestystä. Moni muistaa varmasti ainakin biisit When You Say Nothing at All (1999), Life Is a Rollercoaster (2000) ja If Tomorrow Never Comes (2002). Muut ovatkin olleet enemmän tai vähemmän rivijäseniä. Poikabändissäkään ei koskaan ole kaikilla tilaa loistaa.
Yhtä kaikki, kumpikin bändi porskuttaa yhä välivuosiensa jälkeen. Boyzone syntyi manageri Louis Walshin päässä vuonna 1993. Yli kolmesataa poikaa kävi esittäytymässä hänelle, ja lopulliseen viisikkoon päätyivät Mikey Graham, Stephen Gately, Shane Lynch, Keith Duffy sekä Ronan Keating. Ensimmäinen hitti oli versio The Osmondsin kappaleesta Love Me for a Reason. Muistan elävästi yhtyeen hapuilevan esiintymisen vuoden 1994 Smash Hits Poll Winners Party -tapahtumassa, joka esitettiin myös Suomen televisiossa. Sittemmin hapuilu jäi, ja vyölle ilmaantui neljä Britannian ykkösalbumia sekä kuusi -singleä.
Walsh oli Boyzonen oppi-isä, ja vastaavasti Ronan Keatingillä oli sormensa pelissä Westlifen kohdalla. Listamenestyksessä oppipojat ohittivat Boyzonen jo vuosituhannen alussa, mutta yhtään No Matter Whatin (1998) tai Picture of Youn (1997) tasoista popkappaletta he eivät ole julkaisseet.
Boyzone palasi muutama vuosi sitten kokoelmalla Back Again...No Matter What ja menestyksekkäällä kiertueella. Tällä viikolla julkaistiin uusi studioalbumi Brother, joka on tunnustus viime vuonna menehtyneelle Gatelylle. Albumi on yhtyeen ensimmäinen studiolevy sitten Where We Belongin (1998). Sen single Gave It All Away (alla) nousi juuri Britannian singlelistan ysiksi.
Soolouriakin on toki kokeiltu matkan varrella, mutta ainoastaan Keatingin kohdalle on osunut suurempaakin menestystä. Moni muistaa varmasti ainakin biisit When You Say Nothing at All (1999), Life Is a Rollercoaster (2000) ja If Tomorrow Never Comes (2002). Muut ovatkin olleet enemmän tai vähemmän rivijäseniä. Poikabändissäkään ei koskaan ole kaikilla tilaa loistaa.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Listakatsaus, vko 10
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) The Black Eyed Peas – Imma Be
2. (3.) Young Money featuring Lloyd – BedRock
3. (5.) Lady Antebellum – Need You Now
4. (2.) Ke$ha – TiK ToK
5. (4.) Lady Gaga – Bad Romance
6. (7.) Train – Hey, Soul Sister
7. (8.) Ludacris – How Low
8. (23.) Rihanna – Rude Boy
9. (10.) Trey Songz featuring Fabolous – Say Aah
10. (9.) Jason Derulo – In My Head
Lady Antebellum jatkaa ilahduttavaa nousuaan radiolistalla, mutta Imma Be on sen kannassa ja myynnissä jonkin verran edellä. Rihannan Rude Boysta on tulossa Rated R -levyn suurin hitti sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Ihan kiva rallihan se on. Tällä viikolla biisi nettosi sekä kovimman myynnin- että radiosoiton kasvattajan tittelit. OneRepublicin ikivanha All the Right Moves on edennyt hiljalleen sijalle 25, Ludacrisin uusi single My Chick Bad debytoi 46:ntena ja Taio Cruzin brittiykkösenä käynyt Break Your Heart, jolla mukana myös Ludacris, 53:ntena. Ensi viikolla se porhaltanee kohti kärkeä.
USA:n albumit Top 10
1. (1.) Sade – Soldier of Love
2. (2.) Lady Antebellum – Need You Now
3. (-) Johnny Cash – American VI: Ain’t No Grave
4. (3.) The Black Eyed Peas – The E.N.D.
5. (4.) Lady Gaga – The Fame
6. (5.) Lil Wayne – Rebirth
7. (14.) Ke$ha – Animal
8. (6.) Susan Boyle – I Dreamed a Dream
9. (10.) Taylor Swift – Fearless
10. (12.) Justin Bieber – My World (EP)
Saden ja Lady Antebellumin etumatka seuraaviin oli huomattava, sillä Johnny Cashin albumi (54 000) jäi alle puoleen Need You Now’n lukemista. Blah Blah Blah auttoi Animalin takaisin kymppikärkeen. Sijalla 11 debytoi Alkaline Trion This Addiction, ja muista uutuuksista voi mainita ainakin Joanna Newsomin kunnianhimoisen Have One on Men (75). K.d. langilla on listalla kaksi kokoelmaa, sillä Beautifully Combined: The Best of nousi uutuutena sijalle 42, ja seitsemän sijaa alempana on pari viikkoa listalla viihtynyt Recollection. HIM-päivitys: 143.
Britannian singlet Top 10
1. (-) Tinie Tempah – Pass out
2. (3.) Rihanna – Rude Boy
3. (1.) Jason Derulo – In My Head
4. (4.) Ellie Goulding – Starry Eyed
5. (2.) Florence & The Machine feat. Dizzee Rascal - You Got the Dirtee Love
6. (5.) Alicia Keys – Empire State of Mind (Part II)
7. (6.) Timbaland featuring Katy Perry – If We Ever Meet Again
8. (-) Wiley featuring Emeli Sande – Never Be Your Woman
9. (-) Boyzone – Gave It All Away
10. (11.) Cheryl Cole – Parachute
Jälleen uusi hip hop -nimi brittikärkeen. Lontoolaisen Tinie Tempahin kappaleesta en osaa sanoa vielä mitään, sillä en ole sitä kuullut. Kasina debytoinut Never Be Your Woman pohjautuu White Townin vuoden 1997 ykkössingleen Your Woman. Hieno biisi se, alkuperäinen siis. Sijalla 12 on uutuutena Gramophonedzien virkistävän retro Why Don’t You perässään Daisy Dares Youn Number One Enemy. Mary J. Blige sai pitkästä aikaa brittihitin: I Am ylsi 34:nneksi.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Ellie Goulding – Lights
2. (1.) Lady Gaga – The Fame
3. (3.) Alicia Keys – The Element of Freedom
4. (2.) Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Volume 1
5. (4.) Florence & The Machine – Lungs
6. (7.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
7. (10.) Mumford & Sons – Sigh No More
8. (-) Jason Derulo – Jason Derulo
9. (16.) Rihanna – Rated R
10. (11.) André Rieu – Forever Vienna
Ellie Goulding osoittaa, että hype kantaa – ainakin albumilistan kärkeen. Muuten Top 10:ssä on tilaa nousijoille ja Jason Derulolle. Rihannan Rated R nousi tähän asti parhaalle sijalleen yhdeksänneksi. Vaikka albumi on julistettu jo monessa paikaksi pieneksi flopiksi, sitä on ostettu Britanniassa yli 300 000 kappaletta. Tosin edeltäjä Good Girl Gone Bad eri versioineen kävi kaupaksi yli 1,5 miljoonalle. Uutuuksia on vino pino: John Barrowman (11), Sharleen Spiterin leffastandardicovereita sisältävä The Movie Songbook (13), kiertämisen lopettanut Simply Red kokoelmallaan Songs of Love (25), Groove Armadan Black Light (26), Dean Martinin herkistelykokoelma (27), Joanna Newsom (28), Alphabeat (39) ja uusi Matt Monro -kokoelma (40).
1. (1.) The Black Eyed Peas – Imma Be
2. (3.) Young Money featuring Lloyd – BedRock
3. (5.) Lady Antebellum – Need You Now
4. (2.) Ke$ha – TiK ToK
5. (4.) Lady Gaga – Bad Romance
6. (7.) Train – Hey, Soul Sister
7. (8.) Ludacris – How Low
8. (23.) Rihanna – Rude Boy
9. (10.) Trey Songz featuring Fabolous – Say Aah
10. (9.) Jason Derulo – In My Head
Lady Antebellum jatkaa ilahduttavaa nousuaan radiolistalla, mutta Imma Be on sen kannassa ja myynnissä jonkin verran edellä. Rihannan Rude Boysta on tulossa Rated R -levyn suurin hitti sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Ihan kiva rallihan se on. Tällä viikolla biisi nettosi sekä kovimman myynnin- että radiosoiton kasvattajan tittelit. OneRepublicin ikivanha All the Right Moves on edennyt hiljalleen sijalle 25, Ludacrisin uusi single My Chick Bad debytoi 46:ntena ja Taio Cruzin brittiykkösenä käynyt Break Your Heart, jolla mukana myös Ludacris, 53:ntena. Ensi viikolla se porhaltanee kohti kärkeä.
USA:n albumit Top 10
1. (1.) Sade – Soldier of Love
2. (2.) Lady Antebellum – Need You Now
3. (-) Johnny Cash – American VI: Ain’t No Grave
4. (3.) The Black Eyed Peas – The E.N.D.
5. (4.) Lady Gaga – The Fame
6. (5.) Lil Wayne – Rebirth
7. (14.) Ke$ha – Animal
8. (6.) Susan Boyle – I Dreamed a Dream
9. (10.) Taylor Swift – Fearless
10. (12.) Justin Bieber – My World (EP)
Saden ja Lady Antebellumin etumatka seuraaviin oli huomattava, sillä Johnny Cashin albumi (54 000) jäi alle puoleen Need You Now’n lukemista. Blah Blah Blah auttoi Animalin takaisin kymppikärkeen. Sijalla 11 debytoi Alkaline Trion This Addiction, ja muista uutuuksista voi mainita ainakin Joanna Newsomin kunnianhimoisen Have One on Men (75). K.d. langilla on listalla kaksi kokoelmaa, sillä Beautifully Combined: The Best of nousi uutuutena sijalle 42, ja seitsemän sijaa alempana on pari viikkoa listalla viihtynyt Recollection. HIM-päivitys: 143.
Britannian singlet Top 10
1. (-) Tinie Tempah – Pass out
2. (3.) Rihanna – Rude Boy
3. (1.) Jason Derulo – In My Head
4. (4.) Ellie Goulding – Starry Eyed
5. (2.) Florence & The Machine feat. Dizzee Rascal - You Got the Dirtee Love
6. (5.) Alicia Keys – Empire State of Mind (Part II)
7. (6.) Timbaland featuring Katy Perry – If We Ever Meet Again
8. (-) Wiley featuring Emeli Sande – Never Be Your Woman
9. (-) Boyzone – Gave It All Away
10. (11.) Cheryl Cole – Parachute
Jälleen uusi hip hop -nimi brittikärkeen. Lontoolaisen Tinie Tempahin kappaleesta en osaa sanoa vielä mitään, sillä en ole sitä kuullut. Kasina debytoinut Never Be Your Woman pohjautuu White Townin vuoden 1997 ykkössingleen Your Woman. Hieno biisi se, alkuperäinen siis. Sijalla 12 on uutuutena Gramophonedzien virkistävän retro Why Don’t You perässään Daisy Dares Youn Number One Enemy. Mary J. Blige sai pitkästä aikaa brittihitin: I Am ylsi 34:nneksi.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Ellie Goulding – Lights
2. (1.) Lady Gaga – The Fame
3. (3.) Alicia Keys – The Element of Freedom
4. (2.) Glee Cast – Glee: The Music Season 1: Volume 1
5. (4.) Florence & The Machine – Lungs
6. (7.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
7. (10.) Mumford & Sons – Sigh No More
8. (-) Jason Derulo – Jason Derulo
9. (16.) Rihanna – Rated R
10. (11.) André Rieu – Forever Vienna
Ellie Goulding osoittaa, että hype kantaa – ainakin albumilistan kärkeen. Muuten Top 10:ssä on tilaa nousijoille ja Jason Derulolle. Rihannan Rated R nousi tähän asti parhaalle sijalleen yhdeksänneksi. Vaikka albumi on julistettu jo monessa paikaksi pieneksi flopiksi, sitä on ostettu Britanniassa yli 300 000 kappaletta. Tosin edeltäjä Good Girl Gone Bad eri versioineen kävi kaupaksi yli 1,5 miljoonalle. Uutuuksia on vino pino: John Barrowman (11), Sharleen Spiterin leffastandardicovereita sisältävä The Movie Songbook (13), kiertämisen lopettanut Simply Red kokoelmallaan Songs of Love (25), Groove Armadan Black Light (26), Dean Martinin herkistelykokoelma (27), Joanna Newsom (28), Alphabeat (39) ja uusi Matt Monro -kokoelma (40).
torstai 4. maaliskuuta 2010
Viikon listanimi: Johnny Cash
Haudan takaa on pyhimysten helppo laulaa. Syystäkin legendaksi jo eläessään ylistetty kantrikuningas Johnny Cash potkaisi tyhjää syyskuussa 2003, vain neljä kuukautta vaimonsa June Carter Cashin poismenon jälkeen. Cashin American-yhtiölle levytettyä tuotantoa on julkaistu postuumisti vielä kaksi osaa. Brittilistan ysiksi, Suomen 11:nneksi ja juuri Yhdysvaltojen kolmoseksi noussut kuudes jäänee viimeiseksi.
Kuolema nosti Cashin uudelleen listojen huipulle, jossa hän vietti aikaa etenkin 1960-luvulla ja hieman myös sen molemmin puolin. On aivan mahdotonta alkaa kerrata Cashin kaikkia saavutuksia tässä. Niistä voi jokainen lukea itse kirjoista ja internetistä. Keskityn tässä menestyksekkääseen American-sarjaan, joka kanonisoi artistin jo ennen hänen kuolemaansa ja pohjusti postuumin huippumenestyksen.
American-yhtiön perustajan Rick Rubinin tuottama levysarja alkoi vuoden 1994 albumilla American Recordings ja jatkui pari vuotta myöhemmin levyllä Unchained, jolla Cashia säesti Tom Petty & The Heartbreakers. Neljännen osan The Man Comes Around singleen Hurt tehtiin fantastinen video, joka kelpasi jopa MTV:lle saaden seitsemän Video Music Award -ehdokkuutta. The Man Comes Aroundista tuli Cashin ensimmäinen studiolevy kymmeniin vuosiin, joka saavutti jalometallistatuksen Yhdysvalloissa. Vuonna 2006 julkaistiin viides osa A Hundred Highways, josta tuli Cashin ensimmäinen Billboardin albumilistan ykkönen 37 vuoteen ja toinen kaiken kaikkiaan. Kuparisen rikkoi livealbumi At San Quentin vuonna 1969.
American-sarja lienee ollut syyllinen Vesa-Matti Loirin murisevaan levytrilogiaan, joka sai suomalaiset täysin polvilleen. Vanhassa miehessä on jotain selittämätöntä voimaa, vaikka äänessä ei olisikaan. Kenties se on sitä, ettei koskaan tiedä, jääkö juuri tämä levy tai keikka viimeiseksi tai kestääkö laulaja edes keikan loppuun.
Johnny Cashin perintöä ja hänen merkitystään musiikkimaailmalle ei voi sanoin edes kuvailla, mutta kannattaa kuunnella myös hänen tyttärensä musisointia. Rosanne Cashin The List on viime vuoden hienoimpia levyjä.
Johnny Cash – I Don’t Hurt Anymore (Hank Snow, 1954)
Kuolema nosti Cashin uudelleen listojen huipulle, jossa hän vietti aikaa etenkin 1960-luvulla ja hieman myös sen molemmin puolin. On aivan mahdotonta alkaa kerrata Cashin kaikkia saavutuksia tässä. Niistä voi jokainen lukea itse kirjoista ja internetistä. Keskityn tässä menestyksekkääseen American-sarjaan, joka kanonisoi artistin jo ennen hänen kuolemaansa ja pohjusti postuumin huippumenestyksen.
American-yhtiön perustajan Rick Rubinin tuottama levysarja alkoi vuoden 1994 albumilla American Recordings ja jatkui pari vuotta myöhemmin levyllä Unchained, jolla Cashia säesti Tom Petty & The Heartbreakers. Neljännen osan The Man Comes Around singleen Hurt tehtiin fantastinen video, joka kelpasi jopa MTV:lle saaden seitsemän Video Music Award -ehdokkuutta. The Man Comes Aroundista tuli Cashin ensimmäinen studiolevy kymmeniin vuosiin, joka saavutti jalometallistatuksen Yhdysvalloissa. Vuonna 2006 julkaistiin viides osa A Hundred Highways, josta tuli Cashin ensimmäinen Billboardin albumilistan ykkönen 37 vuoteen ja toinen kaiken kaikkiaan. Kuparisen rikkoi livealbumi At San Quentin vuonna 1969.
American-sarja lienee ollut syyllinen Vesa-Matti Loirin murisevaan levytrilogiaan, joka sai suomalaiset täysin polvilleen. Vanhassa miehessä on jotain selittämätöntä voimaa, vaikka äänessä ei olisikaan. Kenties se on sitä, ettei koskaan tiedä, jääkö juuri tämä levy tai keikka viimeiseksi tai kestääkö laulaja edes keikan loppuun.
Johnny Cashin perintöä ja hänen merkitystään musiikkimaailmalle ei voi sanoin edes kuvailla, mutta kannattaa kuunnella myös hänen tyttärensä musisointia. Rosanne Cashin The List on viime vuoden hienoimpia levyjä.
Johnny Cash – I Don’t Hurt Anymore (Hank Snow, 1954)
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Kultaa aina kaivataan
Kuten edellisen kirjoituksen kommentista käy ilmi, pisimmän tauon brittilistaykkösviikkojen välissä viettänyt albumi on Abban legendaarinen Gold: Greatest Hits -kokoelma. Se julkaistiin vuoden 1992 lokakuussa ja palasi ykköseksi ensimmäisen kerran keväällä 1999. Kolmas revival koettiin loppukesästä 2008, joten siinä välissä aikaa ehti kulua yhdeksän vuotta ja kaksi kuukautta. Ykkösviikkoja on kertoihin nähden melko vähän, ainoastaan kahdeksan. Viimeisin Top 10 -viikko on vuoden 2008 lokakuulta. Top 75:ssä Gold oli vielä viime syksynä ja nousee sinne taas jossain vaiheessa. Sitä on myyty käsittämättömät 4,7 miljoonaa kappaletta pelkästään Britanniassa. Suomessakin se on myydyimpiä ulkomaisia julkaisuja.Gold on tietenkin tarvinnut myös tukea menestykselleen. Erasure levytti muutaman Abban hitin loistavaksi Abba-esque EP:ksi vuonna 1992, mitä voidaan pitää lähtölaukauksena ensimmäiselle aallolle. Toisen aiheutti Mamma Mia! -musikaalin ensi-ilta sekä A-Teens -ryhmän cover-hitit. Ja kolmannen luonnollisesti Mamma Mia! -leffa.
Top 10:iin on toki palattu Abbaakin pidemmältäkin tauolta. The Beatlesin viime syksynä uudelleen remasteroituina julkaistut levyt nukkuivat kymmeniä vuosia, kunnes esimerkiksi Rubber Soul (1965) rynnisti kymmenenneksi.
Kauimmin ensimmäistä ykkösviikkoaan sai odottaa Stingin ja The Policen kokoelma vuodelta 1997. Se nousi kärkeen Brit Award -elämäntyöpalkinnon siivittämänä talvella 2002. Listaviikoissa mitattuna pisimpään kesti David Grayn vuosituhannen vaihteen läpimurtolevyllä White Ladder, 66 viikkoa. Shania Twainin Come on Over käytti aikanaan 50, ja Fleetwood Macin Rumours 49 viikkoa. Niiden ja Grayn väliin saattaa mahtua jokin levy, jota en hoksannut tutkia. Tässä kohtaa saa siis auttaa.
Lähteet: Everyhit, Music Week, Wikipedia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)