Sekä printtimedia että internet ovat olleet viime päivinä niin tulvillaan musiikin nettijakelua käsittelevää aineistoa, ettei oikein edes tiedä, mistä päästä aloittaisi. Music Allyn Music Weekissä julkaistu artikkeli lienee hyvä lähtökohta. Siinä pohdittiin Midemin konferenssissa esiin nousseita kysymyksiä. Miten tehdä ilmaisista palveluista kannattavia ja säilyttää ne houkuttelevina kuluttajien näkökulmasta? Vähentävätkö mainosrahoitteiset, ilmaiset palvelut musiikin laillista ostamista vai ehkäisevätkö ne piratismia?
Mainosrahoitteiseen ilmaiseksi jakamiseen ei usko edes maailman johtava mainostoimistopomo, Havas Worldwiden David Jones, jonka mielestä ”Jos siedät mainoksiamme, annamme musiikkia ilmaiseksi” -malli on pidemmällä tähtäimellä jopa absurdi idea. Ja luonnollisesti levy-yhtiöt ja artistit ovat menettämässä toivonsa mainosrahoitteisten palvelujen suhteen, sillä niistä ei irtoa tarpeeksi euroja heidän taskuihinsa.
Kuluttajat toki rakastavat musiikkia, mutta heidän pitää saada vastinetta rahoilleen – toisin sanoen nettimusiikin pitää tuntua ilmaiselta tai ainakin todella halvalta. Tällä hetkellä liikutaan harmaalla alueella, mistä ei hyödy juuri kukaan musiikista elantonsa saava. Todennäköistä on, että kuluttajan täytyy alkaa maksaa edes jonkin verran viimeistään sitten, kun levy-yhtiöt ja artistit kyllästyvät olemattomiin tuloihin. Esimerkiksi Spotifylla on artikkelin mukaan miljoonia käyttäjiä, mutta vain noin 250 000 Premium-paketin hankkinutta koko Euroopassa.
Kotimaassa ainakin Helsingin Sanomat ja Aamulehti ovat tänään sivunneet aihetta printtilehdissään, toki konkreettisemmasta näkökulmasta. Aamulehti kysyi Mustat enkelit -nimiseltä yhtyeeltä miksi he antavat levynsä ladattavaksi ilmaiseksi. ”Eihän siinä ole mitään järkeä (...) Suomessa ei kerta kaikkiaan ole levynostamiskulttuuria”, bändin solisti Jussi Aaltonen sanoo. ”Haluaisin, että levyjen hinnat putoaisivat. Isojen latausfirmojen korvaukset artistille ovat vitsi. Mitä muuta voi sanoa, jos 20 000 latauksesta bändi saa 15 euroa?”
En tiedä, ovatko Aaltosen lukemat oikeita tai edes sinne päin, mutta paradoksi on melkoinen: fyysiset levyt ovat kuluttajille ilmaisen nettijakelun aikakaudella liian kalliita, ja lailliset lataukset artistin kannalta liian halpoja. Mokoma kertoo Helsingin Sanomissa, että artisti saa Spotifysta 0,02 senttiä kuuntelua kohden. Suosittu artisti voi kerätä Suomessa näppituntumalta ehkä miljoona kuuntelua vuodessa. Täten tienesti olisi huimat 200 euroa vuodessa. Melko vähän esimerkiksi viisihenkiselle yhtyeelle. ”Kauanko musiikin tekijät haluavat olla mukana palvelussa, joka rikastuttaa korkeintaan sen omistajia?”, Mokoman Marko Annala kysyy.
Elämme kiinnostavia aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti