Kävin katsomassa Michael Jackson's This Is It -dokumentin. Minulla oli melko ristiriitaiset odotukset: tiesin, että leffa on hyvä ja sen musiikki on mainiota, mutta toisaalta en pidä Jacksonin kuolemalla rahastamisesta.
No, ensimmäinen odotukseni toteutui. Dokumentti on vallan mainio. Negatiiviset ajatuksenikin pyyhkiytyivät pois vähitellen. Mitä sitten, jos Sony (ja Jacksonin perhe) rahastavat tällä? Ilman Jacksonin äkillistä poismenoa meillä olisi tutunoloinen This Is It -show. Nyt meillä on erinomainen dokumentti suuren luokan spektaakkelin valmistumisesta ja hyvävoimaisen oloinen Jackson valkokankaalla. Ehkä parempi näin, ainakin itse This Is It -projektin kannalta.
Leffan perusteella showsta saa kuvan, että Jackson esittää vanhat kiertueensa uudestaan. Monet kappaleet esitetään harjoituksissa täysin Dangerous- ja HIStory-kiertueiden kaltaisina. On tietenkin huimaa nähdä Jackson elävänä lavalla – itsekin olisin matkustanut katsomaan – mutta spektaakkelin kannalta shown olisi voinut musiikillisesti koostaa toisinkin. Toki esimerkiksi Thrilleriin oli päivitetty maukas loppu Threatened-kappaleen avulla, ja mielestäni dokumentti vihjaa, että biisilistassa olisi ollut muun muassa Who Is It.
Käykää katsomassa leffa ja hankkikaa DVD, kun se julkaistaan. USA:n listaykköseksi noussut soundtrack on myös harkinnan arvoinen, sillä levyllä on "uusi" kappale This Is It, sekä hieman harvinaisempi Shake Your Body (Down to the Ground). Jackson 5:n biiseille ei ilmeisesti saatu lupaa.
3 kommenttia:
Mulle tuo rahastuksen käsite on vähän epäselvä tai ainakin toisenlainen kuin joillakuilla muilla. Saman asian kauppaaminen moneen kertaan pikkuekstroilla kiristäen (kuten This Is It -albumi) on rahastusta, mutta itse elokuvaa pitäisin kohtalaisen normaalina liiketoimintana, vaikka se tuskin olisi saanut itse tähden etukäteishyväksyntää. Jälkikäteen menestyksen nähtyään hänkin olisi varmaan ollut tyytyväisempi.
Jotenkin Jacksoniin liittyvissä asioissa tulee aina mieleen rahastus. Sonyn toimet ovat vuosia ruokkineet näitä mielikuvia. Ehkä Jacksonin julkaisemattomia kappaleita riittää 2Pac-tyyliin vielä vuositolkulla joulumarkkinoille...
Mutta, kuten sanottu, leffa ei todellakaan ole rahastuksen pahimpia ilmentymiä.
Toki jos julkaisematonta Jacksonia julkaistaan, niin olen aika pian levykaupassa. Eli onko sekään sitten kuitenkaan sitä pahinta rahastamista. Kokoelmien tie alkaa olla (ihmisjärjen mukaan) jo kuljettu hetkeksi loppuun.
Lähetä kommentti