Tuurihaukan ennätys

Kuten eilisessä listakatsauksessa tuli todettua, Sam Fenderin ja Olivia Deanin Rein Me Inistä tuli kaikkien aikojen eniten ykkösviikkoja Britannian singlelistalla kerännyt kappale (19 viikkoa). Aiempi ennätys oli yli 70 vuoden takaa, aivan listan alkuajoilta Frankie Lainen I Believen (#1, 1953) nimissä. 

Brittilistalla moiseen saavutukseen pääseminen edellyttää hyvin tasaista kuuntelumäärää viikosta toiseen ja paljon tuuria. Rein Me In ei ole vielä kertaakaan yli vuoden jälkeen ole joutunut ACR-tasolle (accelerated chart ratio) eli menettänyt striimimääräänsä suhteessa edellisviikkoon ja yleiseen tasoon kolmea viikkoa putkeen. Jotkut kappaleet joutuvat sille tielle parissa kuukaudessa. Rein Me Inin on pelastanut moni asia, esimerkiksi helleaalto ja jalkapallo.

Rein Me Inin kanssa samoihin aikoihin julkaistu Olivia Deanin toinen megahitti Man I Need (#1, 2025) on ollut striimeissä mitaten vielä suositumpi, mutta joutui ACR-tasolle jo aikoja sitten.

Listaanpa tähän vielä pisimpään brittilistaa hallinneet kappaleet. Tähdellä merkityt saavuttivat ykkösviikkonsa putkeen.

Sam Fender and Olivia Dean – Rein Me In (2025) – 19 viikkoa
Frankie Laine – I Believe (1953) – 18
Bryan Adams – (Everything I Do) I Do It for You (1991) – 16* 
Wet Wet Wet – Love Is All Around (1994) – 15*
Drake feat. Wizkid and Kyla – One Dance (2016) – 15*
Queen – Bohemian Rhapsody (1975) – 14
Ed Sheeran – Shape of You (2017) – 14*  

Piilevää suosiota

Kuten kaikki tiedämme, listasijoitukset eivät kerro koko totuutta kappaleiden suosiosta. Ansiokkaan säntillisesti ja käsittääkseni ilmaiseksi jalometallia Britanniassa myöntävän BPI:n platinatilastot kertovat huomattavasti enemmän.

Viikko sitten Fleetwood Macin The Chain (1977) keräsi jo viidennen platinakerroksensa eli sitä on kulutettu yli kolme miljoonaa kappaletta myynniksi muutettuna. Se ei sinänsä olisi muuten mitenkään ihmeellistä, mutta kappaleen korkein sijoitus viikkolistoilla on 81:s. The Chain on yhdessä Bryan Adamsin Summer of ’69:n (#42, 1985) kanssa BPI:n tilastojen mukaan kaikkien aikojen suosituin kappale, joka EI ole koskaan yltänyt Britannian singlelistan top 40:ään.

Tästä innostuneena piti tietenkin tarkistaa, mitkä kappaleet ovat BPI:n tilastoissa saaneet eniten platinakuorrutetta ilman minkäänlaista sinkkulistasijaa. Triplaplatinatasolta löytyy yllättävän monta, peräti viisi, ja The Chainin tapaan osa ei ollut aikoinaan singlejä, kuten striimisuosikki Arctic Monkeysin Mardy Bum (2006). Kummallisin on ehkä näyttelijänä tunnetun Dwayne Johnsonin You’re Welcome, joka soi vuonna 2016 villinneessä Moana-elokuvassa.

Hei hei kuiva kausi!

Kaikki päättyy aikanaan, niin Suomen mitaliputki olympialaisissa kuin brittiläisten artistien ykköshititön taival heidän omalla listallaan. Kuten on raportoitu, ennen Charli XCX:n ja Billie Eilishin Guessin tupsahdusta kärkeen edellinen brittiartistin ykkönen oli Whamin Last Christmas joulun aikaan ja edellinen uusi ykkönen The Beatlesin Now and Then yli yhdeksän kuukautta sitten. Kuvitelkaapa, jos Suomen listalla ei olisi kotimaista ykköshittiä liki vuoteen!

Tämä häpeällinen kausi on sarallaan historian pisin ja edellistä edes jotenkin verrattavaa pitää hakea 33 vuoden takaa. Tuolloin Cher, Color Me Badd, Jason Donovan, Bryan Adams ja U2 pitivät valtikkaa Britannian ulkopuolella 27 viikkoa. Näistä Adamsin Everything I Do (I Do It for You) johti 16 viikkoa putkeen.

Guess saattoi avata jonkinlaisen tulpan, sillä tällä viikolla Charli XCX:n tapaan viime vuosina kovasti lista-asemiaan palauttanut Chase and Status jahtaa ensimmäistä ykköstään Stormzyn avustamalla kappaleella Backbone.

Listaklassikko: Chicane feat. Bryan Adams – Don’t Give Up (2000)

Bryan Adams lillui muutaman vuoden lievässä hittilamassa 1990-luvun lopulla, mutta nousi takaisin aivan Britannian sinkkulistan kärkipaikoille kavereiden avulla: ensin Melanie C:n kanssa levytetty When You’re Gone (#3, 1998) oli vuodenvaihteensa suurimpia hittejä, ja ensimmäinen ykkössija sitten ykkösviikkoennätyksen (16) jumittaneen Everything I Do (I Do It for You) -klassikon (1991) tuli Chicanen kanssa talvella 2000.

 

Brittiläinen trance-akti Chicane nousi kaikkien tietoisuuteen viimeistään brittilistan kuudenneksi yltäneellä klassikollaan Saltwater (1999), mutta vielä pidemmälle popularisointi vaati kuuluisamman lauluäänen kuin Clannadin Moya Brennanin. Don’t Give Upista tuli Chicanen ensimmäinen ykkönen ja myydyin single, mutta top ten -vierailut eivät jääneet siihen: Tom Jonesin laulama Stoned in Love (2006) ylsi seiskaksi, samoin kuin yksi tuoreimmista instrumentaalihiteistä Poppiholla (2009), joka oli versio Sigur Rósin suurimmasta menestyssinkusta Hoppípolla (#24, 2006).

 

Don’t Give Upin myötä Chicanen albumi Behind the Sun ylsi myös top teniin tahollaan ja myi kultaa. Bryan Adamsin albumimyynti on ollut 2000-luvulla sitäkin vahvempaa, mutta hän on onnistunut saamaan enää yhden top ten -hitin sinkkupuolella – leffasingle Here I Am (2002) pääsi viidenneksi.

 

Don’t Give Up on monen muun trance-hitin tavoin jäänyt striimauksissa vähän unholaan. Singleversiolla on ainoastaan 11,1 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Suosituin Youtube-videokaan ei ole yltänyt edes neljään miljoonaan. 

Listaklassikko: Bryan Adams, Rod Stewart and Sting – All for Love (1994)

Ei voi sanoa, ettenkö olisi käsitellyt Bryan Adamsin listaykkösiä jo tässä sarjassa, mutta otetaan mukaan häneltä vielä ainakin yksi Yhdysvaltojen Hot 100 -listan ykkönen, The Three Musketeers -elokuvan (1993) tunnuskappale All for Love, jonka Adams kirjoitti Mutt Langen ja Michael Kamenin kanssa itsensä, Rod Stewartin ja Stingin esitettäväksi.

All for Love on siitä mielenkiintoinen, että se on sekä Stewartin että Stingin toistaiseksi viimeinen Hot 100 -ykkönen. Adams saavutti vielä yhden (Have You Ever Really Loved a Woman, 1995). Se oli hänelle kolmas ykkönen, Stewartille neljäs ja Stingille ainoa sooloartistina. Kappale johti listaa kolme viikkoa talvella 1994.

Tähtiduetto oli ykkössijallaan kutakuinkin osiensa summa, sillä Adams on yltänyt toistaiseksi Hot 100 -listan top teniin 11, Stewart 15 kertaa ja Sting viidesti. Brittilistalla All for Love pääsi niin ikään hienosti kakkoseksi. Biisiä ei ole unohdettu: Youtube-katseluita on lähes 70 miljoonaa ja Spotify-kuunteluita 44 miljoonaa.

Listaklassikko: Bryan Adams – (Everything I Do) I Do It for You (1991)

Tällä(kin) kertaa Listaklassikko-sarjassa on kyse oikeasta klassikosta – ainakin listamielessä. Kanadalaisen Bryan Adamsin (Everything I Do) I Do It for You on 16 viikollaan putkeen brittilistan kärjessä yhä pisimpään yhtäjaksoisesti keulilla viettänyt kappale. 

Robin Hood -elokuvan tunnusbiisinä julkaistu slovari aloitti ykköstaipaleensa heinäkuussa 1991 ja jatkoi sitä hämmästyttävästi lokakuun loppuun, jolloin U2:n The Fly oli viimein tarpeeksi vahva (tai Adamsin biisi tarpeeksi heikko) muuttaakseen tilanteen. 

(Everything I Do) I Do It for Youn viikkomyyntilukemat eivät olleet mitenkään tähtitieteellisiä, mutta vuoden eliittiä. Heinä-elokuun vaihteessa sitä ostettiin yhdellä viikolla 115 000 kpl ja kaikkiaan se sai neljä viikkoa yli sadan tuhannen. Sata tuhatta viikossa oli saldo, johon tuona vuonna ylsi kaksi muuta singleä. Maailmanlaajuisesti biisiä ostettiin sinkkuna yli 15 miljoonaa kappaletta ja Yhdysvaltojen Hot 100 -listaakin se johti seitsemän viikkoa.

Adamsilla on kaikkiaan kaksi brittiykköstä, toinen tuli Chicanen kanssa tanssihitillä Don’t Give Up vuonna 2000. Klassikkostatukseensa nähden (Everything I Do) I Do It for You ei ole mikään järjetön striimausmenestys: Spotify näyttää tällä hetkellä lukemaa 109 miljoonaa. Summer of ’69:lla on kerättynä suunnilleen tuplasti tuo määrä.

Bieber, Bieber, Bieber

Justin Bieberin menestys brittilistalla on jo tähän asti ollut upeaa, mutta viime viikolla hän teki oikeasti historiaa, kun hänen singlensä Love Yourself, Sorry ja What Do You Mean nappasivat singlelistan kolme kärkisijaa. Ne ovat kaikki olleet myös ykkösiä.

Tuohon saavutukseen ei ole siis kukaan koskaan aiemmin yltänyt. Bieberillä oli ollut kaksoisjohto jo aiemmin ja sen oli saavuttanut aiemmin myös muun muassa John Lennon sekä The Beatlesin jäsenenä että sooloartistina menehdyttyään vuonna 1980.

Bieberin hitit uhmaavat myös pitkäikäisyysennätyksiä top tenissä: Sorry on keikkunut kakkosena nyt kahdeksan viikkoa. Ennätys on yhdeksän, jonka merkkautti Jo Staffordin You Belong to Me (#1, 1952). Kummankaan kakkosviikot eivät ole putkessa.

What Do You Mean puolestaan ei ole pudonnut ulos top tenistä vielä 19 viikon listauransa aikana. Sen huonoin sijoitus toistaiseksi on seitsemäs. Top ten -viikkojen ennätys on Frankie Lainen I Believen (#1, 1953) 35 viikkoa, mutta 1970-luvulta alkaen kovin noteeraus on enää kahden viikon päässä: Bryan Adamsin Everything I Do (I Do It for You) jaksoi top tenissä 21 viikkoa, ja niistä suurimman osan kärjessä vuonna 1991.

Joka päivä listahittejä teen...

Kirjoitin pari viikkoa sitten Rod Stewartin mahdollisuuksista päästä listoille A$AP Rockyn siivellä ja kas, Everyday debytoi sunnuntaina brittilistan sijalla 56 ja tänään Yhdysvaltojen Hot 100 -listan 92:ntenä. Mutta toisin kuin mainitsin silloin, Stewartin edellinen Hot 100 -hitti ei ollut Faith of the Heart vaan Ooh La La (#39, 1998).

Everyday on joka tapauksessa Stewartin ensimmäinen Hot 100 -hitti 17 vuoteen. Brittilistalla tauko ei ollut aivan niin pitkä, sillä Forever Young (1988) palasi pari vuotta sitten mukaan ja nappasi jopa listauransa parhaan sijoituksen (55). Ennen Everydaytä Stewartin viimeisin kurantti pophitti oli I Can't Deny It (#26, 2001) ja hänen toistaiseksi viimeinen top ten -käyntinsä on vierailu N-Trancen versiolla Do Ya Think I'm Sexystä (#8, 1998) – biisistä, jonka Stewart itse vei jättimenestykseksi vuonna 1978.

Hot 100 -listalla Stewart on käynyt nyt peräti 55 kertaa. Top teniin hän on päässyt viimeksi laulamalla Stingin ja Bryan Adamsin kanssa leffahitin All for Love (#1, 1993), joka johtikin Hot 100 -listaa kolme viikkoa. Stewart kuuluu kahdenkymmenen menestyneimmän Hot 100 -artistin joukkoon.

Listaklassikko: Bryan Adams – Have You Ever Really Loved a Woman (1995)

Bryan Adamsin suurimmat 1990-luvun jenkkihitit olivat elokuvamusiikkia. Everything I Do (I Do It for You) [1991] soi Robin Hood: Prince of Thievesissä, All for Love (1993) Kolmessa muskettisoturissa, Have You Ever Really Loved a Woman (1995) Don Juan DeMarcossa ja I Finally Found Someone (1996) The Mirror Has Two Faces -elokuvassa.

Adamsin, Michael Kamenin ja ”Mutt” Langen kirjoittama Have You Ever Really Loved a Woman oli Adamsin neljäs ja toistaiseksi viimeinen Hot 100 -listan ykkönen. Se hallitsi viisi viikkoa alkaen kesäkuun alkuun päivätystä listasta. Britannian singlelistalta irtosi neljäs tila.

Itse kappaleesta ei sinänsä ole paljon kerrottavaa. Biisi hyödyntää tuolloin kovin trendikkäitä flamencovaikutteita, mutta aivan Adamsin parhaimpiin slovareihin se ei lukeudu.

Juhlitaan kuin kesällä 69

Viime pääsiäisen aikoihin kirjoitin brittilistalle nousseista viikonpäiville pyhitetyistä biiseistä. Mutta miten on laulettu vuosista? Uppoudutaan siis vuodenvaihteen kunniaksi menneeseen ja ennustetaan tulevaa.

Grass Show – 1962 (#53, 1997)
Ruotsalaisbändi ei saanut aikaan kuin kaksi listasingleä ja nolla -albumia, mutta he äänittivät sentään version Ace of Basen klassikosta All That She Wants.

Neil Sedaka – The Queen of 1964 (#35, 1975)
1950-luvulta lähtien levyttäneen veteraanin singlen toinen a-puoli Solitaire taitaa olla tunnetumpi kappale. Muun muassa American Idolissa toiseksi aikoinaan tullut Clay Aiken sai siitä radiohitin Yhdysvalloissa, vaikka Neil Sedakan singleä ei siellä julkaistukaan.

Bryan Adams – Summer of ’69 (#42, 1985)
Summer of ’69 nousee esiin joka kerta puhuttaessa mainettaan huonommin menestyneistä brittihiteistä. Edes digiaika tai X Factor -rais.. siis versiointi ei ole nostanut sitä Top 40:iin. Biisin nimi viittaa kuulemma huhuista huolimatta vain kesään 1969 eikä lainkaan seksiin.

James Blunt – 1973 (#4, 2007)
Ne, jotka eivät kyllästyneet Anssi Kelan kappaleeseen 1972, saivat jatkaa muisteloitaan vaikka tämän tahdittamana.

The Connells – ’74-’75 (#14, 1995)
Suomessa Radio Nova -standardiksi jämähtänyt jenkkiyhtyeen kappale julkaistiin alun perin 1993, mutta Euroopassa vasta 1995. Yhden hitin ihmeen kohtalo oli niin väistämätön, että laulu piti julkaista uudelleen vielä seuraavana vuonna, jolloin se ylsi 21:nneksi. Bändi levyttää yhä.

The Smashing Pumpkins – 1979 (#16, 1996)
Aina yhtä hyvältä kuulostava inisijä Billy Corgan kirjoitti tämän ilmeisesti omasta nuoruudestaan. Sopivan parin kurpitsoille muodostaa muutaman listasinglen saanut Death From Above 1979.

Estelle – 1980 (#14, 2004)
Estelleä haukutaan listafoorumeilla floppien äidiksi, mikä on tietenkin epäreilua, mutta siinä on hieman perää. Hän on nimittäin ainoa artisti, joka sai singlen David Guettan One Love -albumilta jäämään Top 40:n ulkopuolelle.

Bowling For Soup – 1985 (#35, 2004)
Rehvakkaan punkpoprallin esittäjät olivat tehneet uraa jo ennen 2000-luvun hittejään, joten he osasivat riimitellä näppärästi kasarista: ”Thought she’d get a hand on a member of Duran Duran.”

Binary Finary – 1998 (#24, 1998)
Tranceakti Binary Finary tajusi, miksi biisi kannattaa nimetä vuoden mukaan: sen voi miksata aina joka vuosi uudelleen ja julkaista kyseisen vuoden nimellä. 1998:stä muovautui listoille vielä 1999 (#11, 1999), mutta myös 2000-luku sai omansa.

Prince – 1999 (#7, 1985)
Party like it’s 1999! Nimillään leikkineen supertähden hittisingle on varmasti kuuluisin vuosiluvun mukaan nimetty biisi. Se listautuikin kolmesti: ensin vuonna 1983 (#25), 1985 ja vielä – tietenkin – 1999 (#10). Cassius-nimisellä ranskalaisella tanssiprojektilla on samanniminen lista-albumi (#28, 1999).

Pulp – Disco 2000 (#7, 1995)
Hurmaava tarina ihanasta lapsuudenystävästä nimeltä Deborah on Jarvis Cockerin mukaan tosi. The KLF:n jäsenillä oli sivuprojekti nimeltä Disco 2000, joka ei kuitenkaan koskaan ole yltänyt brittilistalle.

Jay Sean featuring Nicki Minaj – 2012 (It Ain’t the End) [#9, 2010]
Viimeisin vuosilukuhitti on Yhdysvalloissakin kohtuullisen suositun Jay Seanin käsialaa. Mutta mihin 2012 viittaa? Lontoon olympialaisiin? Tuskin. Eivätkä lyriikatkaan sävähdytä omaperäisyydellään: We’re gonna party like it’s 2012. Tuleeko maailmanloppu vuonna 2012? Sitä odotellessa.

Albumeitaan ovat mainitun Cassiuksen lisäksi nimenneet vuosilukujen mukaan muun muassa Cliff Richard (Established 1958), Ash (1977), Status Quo (1982), New Order (Substance 1987), Jam & Spoon (Tripomatic Fairytales 2001) sekä Dr. Dre (2001). Todellinen huippuvuosi oli 1984: Van Halen, Eurythmics ja Rick Wakeman.