Tuurihaukan ennätys

Kuten eilisessä listakatsauksessa tuli todettua, Sam Fenderin ja Olivia Deanin Rein Me Inistä tuli kaikkien aikojen eniten ykkösviikkoja Britannian singlelistalla kerännyt kappale (19 viikkoa). Aiempi ennätys oli yli 70 vuoden takaa, aivan listan alkuajoilta Frankie Lainen I Believen (#1, 1953) nimissä. 

Brittilistalla moiseen saavutukseen pääseminen edellyttää hyvin tasaista kuuntelumäärää viikosta toiseen ja paljon tuuria. Rein Me In ei ole vielä kertaakaan yli vuoden jälkeen ole joutunut ACR-tasolle (accelerated chart ratio) eli menettänyt striimimääräänsä suhteessa edellisviikkoon ja yleiseen tasoon kolmea viikkoa putkeen. Jotkut kappaleet joutuvat sille tielle parissa kuukaudessa. Rein Me Inin on pelastanut moni asia, esimerkiksi helleaalto ja jalkapallo.

Rein Me Inin kanssa samoihin aikoihin julkaistu Olivia Deanin toinen megahitti Man I Need (#1, 2025) on ollut striimeissä mitaten vielä suositumpi, mutta joutui ACR-tasolle jo aikoja sitten.

Listaanpa tähän vielä pisimpään brittilistaa hallinneet kappaleet. Tähdellä merkityt saavuttivat ykkösviikkonsa putkeen.

Sam Fender and Olivia Dean – Rein Me In (2025) – 19 viikkoa
Frankie Laine – I Believe (1953) – 18
Bryan Adams – (Everything I Do) I Do It for You (1991) – 16* 
Wet Wet Wet – Love Is All Around (1994) – 15*
Drake feat. Wizkid and Kyla – One Dance (2016) – 15*
Queen – Bohemian Rhapsody (1975) – 14
Ed Sheeran – Shape of You (2017) – 14*  

Jumitusta

Draken pitkä tanssi jatkuu siis brittilistalla: One Dance on pisimpään kärjessä keikkunut kappale sitten Wet Wet Wetin Love Is All Aroundin (1994). Se on melkoinen tilasto-oikku, sillä kappale osui juuri täydelliseen aikaan: Drake on suhteessa striimaajien keskuudessa käsittämättömän suosittu, ja kun uusi laskentasysteemi suosii striimauksia, se on listaykkönen, vaikka ei välttämättä ole ihan todellisuudessa Britannian suosituin biisi enää tällä hetkellä. Se kuitenkin lävistää kohderyhmänsä hämmästyttävän tehokkaasti ja tuon kohderyhmän ääni kuuluu listoilla kovemmin kuin koskaan.

On kuitenkin fakta, että mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, sitä vähemmän he kuuntelevat musiikkia. Striimausaika siis osoittaa raadollisesti sen, miten paljon musiikinkulutussuhteet viettävät nuorten eduksi.

Tällä viikolla listan kahdeksan suosituinta kappaletta pitivät sijansa edellisviikosta. Sekin on tilasto-oikku: edellisen kerran niin pääsi käymään uudenvuodenaattona 1983, jolloin edellisviikon lista vain toistettiin. Hyvin lähelle päästiin vuodenvaihteessa 2003. jolloin vain kakkos- ja kolmossijat vaihtoivat paikkaa.

Listaklassikko: Wet Wet Wet – Love Is All Around (1994)

Olin vuonna 1994 listojen suhteen ns. herkässä iässä ja hurahdin listoihin Antti Isokankaan Radiomafiassa juontaman US & UK Top 40 -ohjelman kautta. Ja arvaattehan mikä kappale siellä soi koko kesän? Kyllä, Wet Wet Wetin versio The Troggsin Love Is All Aroundista.

Biisi keikkui brittiykkösenä hurjat 15 viikkoa putkeen ja soi Four Weddings and a Funeral -elokuvassa. Se jäi lopulta jääden yhden viikon päähän yhä voimassa olevassa ykkösviikkoputkiennätyksestä (Bryan Adamsin (Everything I Do) I Do It for You). Ennätyksen torpedoi alkusyksystä lopulta Whigfieldin  Saturday Night. 

Mutta kesä oli Wet Wet Wetin. Love Is All Around oli heidän kolmas ja toistaiseksi viimeinen brittiykkösensä. Top teniin he pääsivät fanikantansa ansiosta vielä 2008, jolloin Weightless piipahti vain yhden viikon listalla, mutta hienosti kymmenentenä. Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla Love Is All Around ylsi 41:nneksi.

Kun setä sai brittihitin myymättä juuri levyjä…

Singlemyynti oli Britanniassa alhaisimmillaan viime vuosikymmenen puolivälissä ja sieltä ovat peräisin myös lähihistorian heikoiten myyneet top ten -singlet.

Mainitsin jo taannoin Manic Street Preachersin Empty Soulsin (2005) olevan, jos ei kaikkien aikojen, niin ainakin viime vuosikymmenten vähiten myyty listakakkonen ja 22 900 kappaleen myynnillä 2000-luvun 35:nneksi heikoiten myynyt top ten -single.

Tässä viime vuosikymmenen kymmenen kehnoimmin myynyttä top ten -singleä.

1 – Backstreet Boys – Just Want You to Know (#8, 2005) – 14 300 kpl
2 – Manic Street Preachers – Autumnsong (#10, 2007) – 14 800
3 – The Darkness – Is It Just Me?  (#8, 2006) – 14 900
4 – Sham 69 – Hurry Up England (#10, 2006) – 15 100
5 – Atomic Kitten – Cradle (#10, 2005) – 15 400
6 – Wet Wet Wet – Weightless (#10, 2008) – 16 800
7 – The Ordinary Boys – Lonely at the Top (#10, 2006) – 16 900
8 – Morrissey – Let Me Kiss You (#8, 2004) – 17 100
9 – Cliff Richard – Something’s Going On (#9, 2004) – 17 200
10 – Fightstar – Paint Your Target (#9, 2005) – 17 300

Wet Wet Wetin Weightless on tunnettu siitä, että se saalisti vain yhden viikon top 75 -listalla, mutta yleisesti ottaen myynti oli vuonna 2008 jo niin paljon parempaa kuin vuonna 2005, että se riitti ainoastaan kuudenteen sijaan tällä listalla.

HIMin Wings of a Butterfly (#10, 2005) on laskennan sijalla 13. Sitä ostettiin aikoinaan 18 400 kpl. Ilmoitetut myyntiluvut ovat vuoden 2009 loppuun mennessä saavutettuja, mutta näistä yksikään biisi ei ole mennyt sen jälkeen kovin kummoisesti kaupaksi. Tämä ei ole siis lopullinen totuus biisien myyntiluvuista – ainoastaan demonstroi kuollutta singlekauppaa.

Porras kerrallaan

Mainitsin katsauksessa ohimennen, että brittilistahistoriassa viisi singleä on laskeutunut pykälä kerrallaan kärkipaikalta alemmas aina viidenneksi asti. Takerrutaan aiheeseen tarkemminkin.

Viimeisin noista harkitusti perääntyneistä ykkösistä on siis Lady Gagan Poker Face, joka keväällä 2009 vietti kolme viikkoa kärjessä ja laskeutui 1-2-3-4-5. Sen jälkeen se pysyi toisen viikon viidentenä kunnes putosi kuudenneksi. Säntillistä touhua kerrassaan.

Muut neljä järjestyksessään jokaista top 5 -paikkaa viikon hallinneet ykköset ovat Dickie Valentinen Finger of Suspicion (1954), Tommy Edwardsin It's All in the Game (1958), Michael Jacksonin You Are Not Alone (1995) sekä Eminemin The Real Slim Shady (2000).

Flo Ridan Good Feeling siis debytoi kakkosena ja on sittemmin laskeutunut pykälä kerrallaan kuudenneksi. Muun muassa Didon White Flag (2003) käyttäytyi samoin, paitsi että se vietti ensin kakkosena kaksi viikkoa.

Oma lukunsa ovat hauskasti sijoituslukunsa tuplanneet singlet. Kaikkiaan neljä ykköstä on onnistunut putoamaan säntillisesti viidessä viikossa 16:nneksi eli 1-2-4-8-16. Ne ovat Chicagon If You Leave Me Now (1976), Ian and the Blockheadsin Hit Me with Your Rhythm Stick (1978), Abban The Winner Takes It All (1980) ja Wet Wet Wetin ikiykkönen Love Is All Around (1994). The Winner Takes It All melkein tuplasi vielä kuudennenkin kerran, mutta jäi pari sijaa liian ylös 30:nneksi.

Tupla tai kuitti

Adele on ollut Britannian single- ja albumilistan ykkösenä samalla viikolla jo useamman viikon ajan ja sunnuntaina tulee viikon tauon jälkeen ainakin yksi lisää. Alla on lista artisteista, jotka ovat saaneet tuplaykköset vähintään kaksi erillistä kertaa (ei välttämättä eri julkaisuilla). Adele liittyy tähän kerhoon siis sunnuntaina.

Eniten tuplia on tietenkin The Beatlesillä, jopa yli kaksi kertaa niin monta kuin Elvis Presleyllä ja The Shadowsilla. Yllättäviäkin nimiä tupsahti esiin, etunenässä Gary Numan ja Meat Loaf. Numanin ykköset tulivat samana vuonna 1979 kahden kuukauden erolla toisistaan albumeilla Replicas ja The Pleasure Principle sekä sinkuilla Are Friends Electric ja Cars.

Adele on tekemässä saman kuin Meat Loaf ja Wet Wet Wet: kaksi erillistä ykköskertaa samoilla julkaisuilla. Murekkeella ne olivat Bat Out of Hell II: Back into Hell ja megaballadi I’d Do Anything for Love (But I Won’t Do That), Wet Wet Wetillä kokoelma End of Part One ja Love Is All Around.

The Beatles on nauttinut tuplasta 45 viikon ajan, Elvis 22 viikkoa.

15 – The Beatles
7 – Elvis Presley
7 – The Shadows (mukana Cliff Richard and The Shadows)
4 – Abba
4 – Cliff Richard (sooloartistina)
4 – Queen
4 – Madonna
3 – The Rolling Stones
3 – The Police
2 – Rod Stewart
2 – T. Rex
2 – Gary Numan
2 – Michael Jackson
2 – Meat Loaf
2 – Wet Wet Wet
2 – Spice Girls
2 – Sugababes
2 – Lady Gaga
2 – Rihanna

Wet Wet Wet - Love Is All Around (1994)

Video sent by laetitoumi

Wet Wet Wet osoitti vuonna 1994, että coverin ujuttaminen menestysleffaan on aika hyvä keino saada hitti. Suomalaisille melko tuntematon brittibändi nosti The Troggs-hitin avulla kokoelmansa muutamaksi viikoksi Suomenkin listakärkeen. Ennen Love Is All Aroundia Marti Pellow'n luotsaamaa yhtyettä ei oltu nähty Suomen listalla, eikä hittejä tulvaksi asti irronnut sen jälkeenkään. Viimeisin joten kuten suosiota rekisteröinyt kappale on vuoden 1996 Morning.

Love Is All Around soi tietenkin elokuvassa Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Brittilistalla kappale vietti ykkösenä kunnioitettavat 15 viikkoa putkeen jääden yhden viikon päähän Bryan Adamsin megaballadista (Everything I Do) I Do It for You. Ennätyksen torpedoi Whigfieldin ysäriklassikko Saturday Night. Jenkkilistalta Love Is All Aroundille irtosi sija 41.

The Troggsin alkuperäisesitys vuodelta 1967 ylsi myös kymppikärkeen Britanniassa ja menestyi Yhdysvalloissa ihan yhtä hyvin. Silti Wet Wet Wet ansaitsee paikkansa tässä sarjassa jo mainituista syistä: 15 viikkoa brittilistan kärjessä on hieno saavutus, ja kokoelmalla kultamyyntiin yltäminen Suomessa ilman minkäänlaista aiempaa hittiputkea melko harvinainen temppu.