Listaklassikko: Prince and The Revolution – Kiss (1986)

Pop- ja r&b-legenda Prince aloitti 1970-luvun lopulla, mutta vasta 1980-luvulla hän pääsi toden teolla listoilla vauhtiin. Tuolloin oli vielä myös helppo pysyä kärryillä studiolevyjen lukumäärästä. Parade (1986) oli kahdeksas ja viimeinen levy, jolla The Revolution oli mukana kreditoituna.

Etenkin Princen albumien ensimmäiset singlet sijoittuivat 1980-luvun listoilla aina hyvin. Paraden avaus oli Kiss, josta tuli hänen kolmas ykkösensä Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla. Se vietti kaksi viikkoa keulilla huhtikuussa 1986 eli neljäkymmentä vuotta sitten. Kaikkiaan hän pääsi kärkeen viidesti.

Prince oli innokas elokuvien ystävä, ja moni hänen kappaleistaan syntyi leffoihin. Purple Rain ja Batman ovat oma lukunsa, mutta myös Parade oli soundtrack Princen itse ohjaamaan Under the Cherry Moon -elokuvaan, joka ei tosin menestynyt kovin hyvin.

Kiss sen sijaan jäi elämään paitsi Princen alkuperäisenä versiona, myös The Art of Noisen ja Tom Jonesin versiona vuonna 1988. Siitä tuli Britannian singlelistan vitonen. Alkuperäinen Kiss pääsi kuudenneksi.

Prince menehtyi vuonna 2016. Siinä vaiheessa hänen uusi musiikkinsa ei enää juuri pärjännyt listoilla. Viimeinen tuore Hot 100 -hitti oli Black Sweat (#60, 2006). Myöhemmin etenkin Purple Rain on kuitenkin saavuttanut uutta suosiota. Se palasi top 40 -tasolle rapakon molemmin puolin alkuvuodesta Stranger Things -näkyvyyden ansiosta.

Kiss on Princen toiseksi suosituin hitti Spotifyssa. Sillä on tällä hetkellä 566 miljoonaa kuuntelua. Youtuben laskuri näyttää 89 miljoonaa katselukertaa.

Lepakkomiehen listarelevanssi

The Batman on ollut maaliskuun hittielokuva meillä ja muualla. Vaikka takavuosien tähtinimiä vilisevät Batman-soundtrackit ovat historiaa, uutuusleffaan on ujutettu ovelasti yksi resonoiva populaarimusiikkiesitys, Nirvanan Something in the Way. Nevermind-klassikkoalbumin (1991) rivikappale on yltänyt parhaimmillaan Yhdysvalloissa jopa Spotifyn päivälistan kakkossijalle leffahuomion ansiosta, ja eilen Nevermind nousi albumilistalla 17:nneksi. Something in the Waytä ei ole kuitenkaan kelpuutettu uutuudeksi Hot 100 -listalle – ilmeisesti sen pitää saada top 50 -tasolle oikeuttavat viikkopisteet.

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että 1990-luvulla Tim Burtonin ja Joel Schumacherin ohjauksessa Batmanista tuli poplistojen vakiovaikuttaja. Princen tekemä soundtrack (1989) poiki Yhdysvaltojen ykkössinkun kappaleesta Batdance, ja Batman Forever -soundtrackilta (1994) lohkaistiin brittikakkonen (U2:n Hold Me Thrill Me Kiss Me Kill Me) sekä Yhdysvaltojen ykkönen (Sealin Kiss from a Rose).

Kokoelma kokoelmia

Kuten perjantain listakatsauksessa kirjoitin, Kylie Minoguen Step Back in Time: The Definitive Collection teki suhteellisen harvinaisen tempun albumilistoilla nykyisin – ylsi kärkeen artistin kokoelmalevynä. Mainitsin, että jos ei huomioida uusioversioita sisältävää Take Thatin Odysseytä (2018), edellinen Britannian albumilistan kärkeen yltänyt kokoelma on noin kolmen vuoden takaa, kesältä 2016, jolloin Electric Light Orchestran All Over the World: The Very Best of (2005) nousi ykköseksi. 

Ykköseksi yltävät kokoelmat ovat jopa suhteettoman harvinaisia siihen nähden, miten monta niitä on tälläkin viikolla top 40:ssä: kaikkiaan yhdeksän. Lasken Queenin Bohemian Rhapsodyn (#3, 2018) myös kokoelmaksi, vaikka se on periaatteessa soundtrack.

Yhdysvalloissa kärkeen pääseminen kokoelmalla on vielä Britanniaakin harvinaisempaa, mutta tuorein tapaus on niin ikään vuodelta 2016, jolloin Princen The Very Best of (2001) nousi kärkeen megatähden menehdyttyä. Sitä edellistä saadaan hakea 2,5 vuotta taaksepäin, kun Garth Brooksin Blame It All on My Roots: Five Decades of Influences (2013) piipahti keulilla.

Kokoelmien menekki myytävinä levyinä on vuosien saatossa hiipunut, mutta niitä kuunnellaan striimauspalveluista hyvin paljon, minkä ansiosta esimerkiksi Bob Marleyn Legend, Eminemin Curtain Call ja Oasiksen Time Flies ovat kestomenestyjiä listoilla.

1500 ja risat

Tein taannoin tuhannennen postauksen kunniaksi listan eniten tägäyksiä blogissani saaneista artisteista, yhtyeistä tai levyistä. Ajattelin nyt toistaa sen ja katsoa, miten maailma on tässä noin kolmessa vuodessa ja reilussa viidessäsadassa kirjoituksessa muuttunut. Nyt tekstejä on julkaistu 1512.

Adele jatkaa melko ylivoimaisena ykkösenä: hän on ainoa, joka on ollut yli sadan tekstin aiheena (117). Kovin nousija on ilman muuta kakkoseksi kiristänyt Drake (83), kolmanneksi on kirinyt Justin Bieber (78), neloseksi Ed Sheeran (78) ja vahvasti jatkavat myös Rihanna (75) ja Taylor Swift (72).

Alla on listattuna kaikki, jotka ovat saaneet yli 20 tägäystä (yhden hitit ihmeet kuten Draken vierailijat Kyla ja Wizkid eliminoidakseni). Suluissa on edellisen katsauksen määrä.

1. Adele – 117 (80)
2. Drake – 83 (alle 10)
3. Justin Bieber – 78 (14)
4. Ed Sheeran – 78 (27)
5. Rihanna – 75 (50)
6. Taylor Swift – 72 (48)
7. Bruno Mars – 51 (44)
8. Katy Perry – 45 (37)
9. Eminem – 40 (36)
10. Calvin Harris – 37 (25)

11. Lady Gaga – 36 (31)
12. Michael Jackson – 33 (25)
13. Maroon 5 – 32 (28)
14. The Beatles – 30 (21)
15. Beyoncé – 28 (14)
16. Mark Ronson – 28 (22)
17. Emeli Sandé – 27 (26)
18. Elvis Presley – 26 (alle 10)
19. Justin Timberlake – 26 (19)
20. Madonna – 26 (19)

The Greatest Showman -soundtrack – 25 (-)
Sam Smith – 25 (15)
Take That – 25 (23)
Wiz Khalifa – 24 (14)
Daddy Yankee – 22 (alle 10)
Luis Fonsi – 22 (alle 10)
The Weeknd – 22 (alle 10)
Mariah Carey – 22 (13)
Macklemore – 22 (19)
Gotye – 22 (22)
One Direction – 21 (15)
The Black Eyed Peas – 21 (15)
Kimbra – 20 (19)

Viime vuosien vainajista David Bowie on tägätty 18 tekstiin ja Prince kymmeneen. Post Malone puolestaan on noin vuodessa kerännyt 18 tägäystä.

Niputus kannattaa

Prince teki urallaan monta asiaa omalla tavallaan ja ensimmäistä kertaa. Hän muun muassa niputti Musicology-albuminsa (2004) yhteyteen keikkalipun, tai päinvastoin, mutta joka tapauksessa fanille tuli edulliseksi hankkia ne paketissa.

Nyt, reilu kymmenen vuotta myöhemmin taktiikka on arkipäivää etenkin Yhdysvalloissa. Viime viikkoina ainakin Pinkin Beautiful Trauma, Shania Twainin Now ja The Killersin Wonderful Wonderful ovat merkkauttaneet hienot avausviikot sen ansiosta, että levyn ja keikkalipun hankkiminen yhdessä on tehty edulliseksi ja helpoksi. Ensi viikolla samalla taktiikalla kärkipaikan nappaa Kenny Chesney, hänellä kyseessä on vieläpä live-levy.

Lippu + albumi -paketti on kannattava tapa, koska hyvin todennäköisesti keikkalipun hankkivat ihmiset ostavat myös levyn, se on vain tehty erityisen helpoksi, jolloin se kasvattaa levymyyntiä: Metallican viimevuotinen Hardwired…to Self-Destruct on arvioiden mukaan myynyt lähes puoli miljoonaa kappaletta enemmän kuin ilman lippukytkyä pelkästään Yhdysvalloissa. Nyt heidän loppuunmyydyn maailmankiertueensa Amerikan-kierros on päättynyt ja he kiertävät parhaillaan Eurooppaa.

Sooloaikojen merkit

Harry Styles nappasi brittilistan ykköstilan eilen esikoissoolosinglellään Sign of the Times. Nimi tuo heti mieleen tietenkin Princen, jonka Sign 'o' the Times pääsi kymmenenneksi vuonna 1987. Princen kappale ei ole edes toiseksi menestynein tuon niminen, sillä The Belle Starsin Sign of the Times saavutti kolmannen tilan vuonna 1983.

Neljä One Directionin alkuperäisjäsentä on nyt yltänyt top teniin sooloartisteinakin ja kaksi kärkeen. Liam Paynen pitäisi vielä jostain raapaista itselleen top ten -paikka. Historian menestynein yhtye sooloartistien määrässä on Spice Girls, jonka kaikki viisi jäsentä saivat useita hittejä ja neljä pääsi jopa kärkeen. Vain Victoria Beckhamilta on jäänyt paalu saavuttamatta soolona.

Beyoncé, Beyoncé, Beyoncé, Beyoncé, Prince, Beyoncé…

Tänään julkaistuilla Yhdysvaltain listoilla on kaksi nimeä ylitse muiden – vaikka Hot 100 -listaa johtaakin Desiignerin Panda. Princellä on kaksi biisiä Hot 100 -listan top tenissä ja Beyoncélla koko Lemonade-albumi Hot 100 -listalla. Albumilistalla Princellä on viisi levyä top tenissä ja sitä listaa Beyoncén Lemonade johtaa. Beyoncé on ensimmäinen artisti, joka on saanut kuusi ensimmäistä virallista studioalbumiaan kärkeen. Ensi viikolla samaan kykenee Drake (jos So Far Gone -EP:tä ei lasketa).

Hot 100 -listalla yksikään Princen kappale ei onnistunut merkkauttamaan omaa parastaan. Purple Rain nousi neljänneksi ja When Doves Cry kahdeksanneksi. Molemmat ovat Purple Rain -soundtrackilta (#1, 1984), joka on Princen ylivoimaisesti menestynein albumi. 

Beyoncé sai Hot 100 -listan top 20 -tasolle peräti neljä kappaletta: Formation debytoi kymmenentenä perässään Sorry ja Hold Up pääsi 13:nneksi. The Weekndin kanssa tehty 6 Inch debytoi 18:ntena.

Aiemmin vastaavaa dominanssia ovat esittäneet Drake ja Justin Bieber. Bieberin Purpose-levyn (#1, 2015) 18 kappaleesta 17 ylsi Hot 100 -tasolle. 

Albumipuolella lähin vertailukohta Princelle tällä viikolla on Michael Jacksonin menehtyminen kesällä 2009, jolloin hän kansoitti niin ikään viisi sijaa Comprehensive Albums -listan top tenistä ja vieläpä siten, että kolme myydyintä oli hänen julkaisujaan, huipulla Number Ones (2003).

Prinssin ja kuningattaren puristuksessa

Princellä on tällä viikolla brittilistan top 75:ssä kuusi ja Beyoncélla 11 kappaletta, minkä seurauksena vanhat hitit ovat hetkeksi joutuneet väistymään – paitsi yksi: Sian Chandelier (#6, 2014) piti mystisesti viime viikon sijoituksensa 67:ntena. Se on kerännyt kaikkiaan 71 listaviikkoa – ylivoimaisesti eniten tällä viikolla. Seuraavaksi iäkkäin listaviikoissa mitaten on Justin Bieberin What Do You Mean (#1, 2015), jolla on 35 viikkoa.

Chandelieria on kulutettu noin miljoona kappaletta ja se on historian 12. eniten listaviikkoja saavuttanut kappale. Kärjessä olevaa (ja varmasti siellä pitkään pysyvän) Frank Sinatran My Waytä (#5, 1969) lukuun ottamatta pitkäikäisimmät listajyrät ovat 2000-luvulta, mikä kertoo ennen kaikkea siitä, että listat myötäilevät nykyisin paremmin ihmisten oikeita kulutustottumuksia.

Tässä brittilistan top 75:n pitkäikäisimmät hitit:

1 – Frank Sinatra – My Way (#5, 1969) – 124 viikkoa
2 – Snow Patrol – Chasing Cars (#6, 2006) – 111
3 – Kings of Leon – Sex on Fire (#1, 2008) – 90
4 – Ed Sheeran – Thinking Out Loud (#1, 2014) – 81
5 – The Black Eyed Peas – I Gotta Feeling (#1, 2009) – 78
6 – Clean Bandit featuring Jess Glynne – Rather Be (#1, 2014) – 78
7 – Kings of Leon – Use Somebody  (#2, 2008) – 77
8 – Take That – Rule the World (2, 2007) – 75
9 – John Legend – All of Me (#2, 2014) – 75
10 – Pharrell Williams – Happy (#1, 2013) – 74
11 – Bastille – Pompeii (#2, 2013) – 73
12 – Sia – Chandelier (#6, 2014) – 71

Listakatsaus, vko 18

Billboard Hot 100, Top 20

1. (2.) Desiigner – Panda
2. (3.) Lukas Graham – 7 Years
3. (13.) Drake featuring Wizkid & Kyla – One Dance
4. (1.) Rihanna featuring Drake – Work
5. (6.) Mike Posner – I Took a Pill in Ibiza
6. (7.) Fifth Harmony featuring Ty Dolla $ign – Work from Home
7. (4.) Meghan Trainor – No
8. (5.) Zayn – Pillowtalk
9. (8.) Justin Bieber – Love Yourself
10. (10.) G-Eazy and Bebe Rexha – Me, Myself and I
11. (9.) DNCE – Cake by the Ocean
12. (12.) Flo Rida – My House
13. (11.) twenty one pilots – Stressed Out
14. (17.) The Chainsmokers featuring Daya – Don’t Let Me Down
15. (14.) Ariana Grande – Dangerous Woman
16. (15.) Zara Larsson and MNEK – Never Forget You
17. (re) Prince and The Revolution – Purple Rain
18. (21.) Future featuring The Weeknd – Low Life
19. (18.) Kevin Gates – 2 Phones
20. (re) Prince – When Doves Cry

Kuten maanantaina kirjoitin, Desiignerin Panda nousi Hot 100 -listan ykköseksi ollen esittäjän ensimmäinen ykkönen ja myös ensimmäinen yhdysvaltalaisartistin ykköshitti sitten viime kesän ja Wiz Khalifan See You Againin.
Draken, Wizkidin ja Kylan One Dance on ollut brittiykkönen jo hetken, mutta Yhdysvallat syttyy hitaammin. Nyt One Dance tanssahteli kuitenkin jo kolmanneksi. Myös I Took a Pill in Ibiza ja Work from Home merkkauttivat taas omat parhaansa. Kaikille esittäjistä – sekä Mike Posnerille, Fifth Harmonylle että juuri Suomessa vierailleelle Ty Dolla Signille – sijoitukset ovat myös artisteina korkeimmat.
The Chainsmokersin ja Dayan Don’t Let Me Down eteni kolme sijaa 14:nneksi ja Futuren Low Life top 20:een 18:nneksi.
Princen menehtyminen ehti muutamassa tunnissa tehdä hurjan vaikutuksen Hot 100 -listalle: Purple Rain (#2, 1984) palasi 17:nneksi, When Doves Cry (#1, 1984) 20:nneksi, Kiss (#1, 1986) 28:nneksi, Little Red Corvette (#6, 1983) 29:nneksi, Let’s Go Crazy (#1, 1984) 39:nneksi ja 1999 (#12, 1983) 41:nneksi. Ensi viikolla noista ainakin osa nousee ylemmäksikin. Princellä on kaikkiaan viisi ykköshittiä.
Pinkin leffabiisi Just Like Fire debytoi sijalla 42.


USA:n albumit, Top 20

1. (re) Prince – The Very Best of
2. (re) Prince and The Revolution – Purple Rain
3. (-) Sturgill Simpson – Sailor's Guide to Earth
4. (5.) Rihanna – ANTI
5. (-) Santana – Santana IV
6. (re) Prince – The Hits/The B-Sides
7. (3.) Chris Stapleton – Traveller
8. (4.) Kanye West – The Life of Pablo
9. (1.) The Lumineers – Cleopatra
10. (6.) Justin Bieber – Purpose
11. (7.) twenty one pilots – Blurryface
12. (9.) Adele – 25
13. (11.) Kevin Gates – Islah
14. (10.) Lukas Graham – Lukas Graham
15. (8.) Zayn – Mind of Mine
16. (15.) Original Broadway Cast – Hamilton: An American Musical
17. (13.) G-Eazy – When It's Dark Out
18. (12.) Bryson Tiller – T R A P S O U L
19. (22.) Fetty Wap – Fetty Wap
20. (14.) The Weeknd – Beauty Behind the Madness

Prince menehtyi kotonaan viime viikon torstaina ja muutamassa tunnissa kansan reaktio toi hänelle hänen viidennen ykkösalbuminsa Yhdysvaltojen listoilla. The Very Best of (2001) palasi suoraan paalulle. Tätä ennen se oli päässyt vain 66:nneksi.
Kakkossijan Purple Rain (#1, 1984) sen sijaan on tuttu näky top tenissä. Se vietti aikoinaan kärjessäkin mielettömät 24 viikkoa. Myös The Hits/The B-Sides -kokoelma ehti muutamassa tunnissa top teniin – sekin ensimmäistä kertaa. Kaikkiaan Princellä on nyt 18 top ten -levyä. Edellisen kerran hän oli kärjessä keväällä 2006, kun 3121 debytoi paalulla.
Sturgill Simpsonin Sailor’s Guide to Earth oli kiinni paalupaikassa aivan kalkkiviivoille asti. Sen kolmas sija on upea saavutus, sillä edeltäjä Metamodern Sounds in Country Music (2014) ylsi vain 59:nneksi – myyden toki tasaisen hyvin.
Santanan Santana IV debytoi viidentenä ja on heidän 14. top ten -levynsä.
Top 20:ssa ei ole muita uutuuksia. Sijalla 22 debytoi Royce Da 5’9”:n Layers ja sen takana Ace Frehleyn uusin Origins Vol. 1. Joskus kärkeenkin yltänyt Musiq Soulchild jäi nyt uudella Life on Earth -albumillaan 27:nneksi.


Britannian singlet, Top 20

1. (1.) Drake featuring WizKid & Kyla – One Dance
2. (2.) Sia featuring Sean Paul – Cheap Thrills
3. (3.) Mike Posner – I Took a Pill in Ibiza
4. (9.) DNCE – Cake by the Ocean
5. (4.) Fifth Harmony featuring Ty Dolla $ign – Work from Home
6. (65.) Prince and The Revolution – Purple Rain
7. (6.) Zara Larsson – Lush Life
8. (7.) Alan Walker – Faded
9. (5.) Tinie Tempah featuring Zara Larsson – Girls Like
10. (8.) Lukas Graham – 7 Years
11. (12.) Meghan Trainor – No
12. (23.) Galantis – No Money
13. (10.) Rihanna featuring Drake – Work
14. (11.) Jonas Blue and Dakota – Fast Car
15. (15.) Blonde and Craig David – Nothing Like This
16. (13.) twenty one pilots – Stressed Out
17. (-) Beyoncé – Hold Up
18. (33.) DJ Snake featuring Bipolar Sunshine – Middle
19. (31.) Little Mix – Hair
20. (14.) Major Lazer featuring Nyla & Fuse ODG – Light It Up

Draken ja kavereiden One Dance jatkaa ylivoimaisena brittiykkösenä nyt kolmatta viikkoa ja rikkoi Adelen Hellon viikkoennätyksen striimauksissa. Tuskin tämä uusi ennätyskään kauaa kestää.
DNCE:n loistava Cake by the Ocean eteni jo neljänneksi. Prince and The Revolutionin Purple Rain (1984) loikkasi kuudenneksi, joka on sen listauran korkein sijoitus. Ilmestyttyään se ylsi kahdeksanneksi. Muita Princen biisejä top 40:ssä ovat When Doves Cry (#4, 1984) sijalla 26 ja Kiss (#6, 1986) sijalla 38.
Galantisin No Money on kehittymässä isoksi hitiksi – se loikkasi 23–12. DJ Snaken ja Bipolar Sunshinen Middle hyppäsi vielä railakkaammin (33–18), samoin Little Mixin Hair (31–19).Uuden parhaansa merkkautti myös Desiignerin jenkkiykkönen Panda (25).
Beyoncén albumijulkaisu toi Hold Upin sijalle 17, Formationin 31:nneksi, Sorryn 33:nneksi (sopivasti Justin Bieberin Sorryn kannoille), 6 Inchin 35:nneksi, Don't Hurt Yourselfin 36:nneksi ja Freedomin 40:nneksi. Väliin nousi Disturbedin hittiversio Simon and Garfunkelin The Sound of Silencesta (44–34).


Britannian albumit, Top 20

1. (-) Beyoncé – Lemonade
2. (18.) Prince – The Very Best of
3. (10.) Prince – Ultimate
4. (55.) Prince and The Revolution – Purple Rain
5. (6.) Sia – This Is Acting
6. (2.) Adele – 25
7. (-) Katherine Jenkins – Celebration
8. (5.) Justin Bieber – Purpose
9. (9.) Jess Glynne – I Cry When I Laugh
10. (3.) Aled Jones – One Voice
11. (12.) David Bowie – Best of Bowie
12. (8.) Little Mix – Get Weird
13. (re) Prince – The Hits/The B-Sides
14. (11.) Coldplay – A Head Full of Dreams
15. (re) Prince – Sign o' the Times
16. (7.) Lukas Graham – Lukas Graham
17. (17.) Ed Sheeran – x
18. (20.) Rihanna – ANTI
19. (15.) Years and Years – Communion
20. (14.) James Bay – Chaos and the Calm

Prince oli ylivoimainen suosikki tämän viikon albumilistan valtiaaksi, kunnes Beyoncén Lemonade ilmestyi. Se surffaili kärkeen ylivoimaisesti vuoden parhain viikkolukemin (73 000 kpl). Paalupaikka on Beyoncélle kolmas.
Prince vei kuitenkin upeasti kolme seuraavaa sijaa levyillään The Very Best of, Ultimate ja Purple Rain. Kaksi viimeistä merkkauttivat myös listauransa korkeimmat sijoitukset – ensin mainittu sivusi sitä.
Kaikkiaan Princellä on kuusi albumia top 40:ssä. The Hits/The B-Sides (#4, 1993) palasi 13:nneksi, Sign o' the Times (#4, 1987) 15:nneksi ja 1999 (1982) 28:nneksi (uusi paras). Hänellä on viisi ykköstä (tuoreimpana Come, 1994) ja 19 top ten -albumia.
Katherine Jenkinsin Celebration debytoi sijalla seitsemän. Se on hänelle jo yhdeksäs top ten -merkintä.
Princen ja Beyoncén rynniessä kärkipaikoille PJ Harveylle kävi hassusti: hänen viimeviikkoinen ykkösensä The Hope Six Demolition Project sukelsi peräti 23:nneksi, joka on historian toiseksi jyrkin pudotus. Mutta parempi sekin kuin että ei yltäisi ollenkaan 22. tilaa ylemmäs. Näin kävi nimittäin edellisellä Little Red -albumillaan (2014) ykköseksi asti yltäneelle Katy B:lle uutuuslevyllään Honey.
1970-luvulla yhden top 40 -albumin netonneen Sandy Dennyn I've Always Kept a Unicorn: Acoustic debytoi sijalla 31 ja Julian Ovendenin Be My Love sijalla 37.

Eläimellistä menoa

Räppäri Desiignerin Panda eteni tällä viikolla Yhdysvaltojen Hot 100 -listan kärkeen. Itse kiinnitin ensimmäisenä huomiota kappaleen nimeen, sillä eläimet ovat hyvin harvoin yksin esiintyneet Hot 100 -ykkösen nimissä. Mieleen tulevat lähinnä George Michaelin Monkey (1988), Elvis Presleyn Hound Dog (1956), muutama Butterfly, Janet Jacksonin Black Cat (1990), Owl Cityn Fireflies (2009) sekä Katy Perryn Dark Horse (2014). En ehkä laskisi tähän Rick Deesin Disco Duckia (1976).

Osana nimeä elukat ovat tietenkin olleet montakin kertaa, esimerkkeinä muun muassa The Tokensin The Lion Sleeps Tonight (1962), Elton Johnin Crocodile Rock (1972), Harry Chapinin Cat's in the Cradle (1974) ja Princen When Doves Cry (1984).

Desiigner on 19-vuotias G.O.O.D. Music -yhtiön löytö. Panda julkaistiin talvella ja siitä tuli lähes saman tien mittava netti-ilmiö. Desiigner on myös ensimmäinen yhdysvaltalainen artisti Hot 100 -listan kärjessä lähes vuoteen, kun Wiz Khalifan ja Charlie Puthin See You Again (2015) päätti taipaleensa paalulla viime kesänä.

Listaklassikko: The Artist Formerly Known as Prince – The Most Beautiful Girl in the World (1994)

RIP Prince. Tämä sanapari on näkynyt sosiaalisessa mediassa hirvittävän usein viimeisen parin päivän aikana. Prince Rogers Nelson kuoli torstaina kotonaan Minneapolisissa 57-vuotiaana, oletettavasti vakavaan sairauteen.

Tarkemmin hänen uraansa britti- ja jenkkilistoilla käsitellään ensi viikolla, kun hänen kokoelmansa valloittavat albumilistoja ja hitit näyttäytyvät singlepuolella, mutta jo nyt otan käsittelyyn hänen ainoan (kyllä, ainoan!) brittiykkösensä keväältä 1994: järjettömän kaunis The Most Beautiful Girl in the World johti tuolloin brittilistaa kaksi viikkoa.

Prince julkaisi The Most Beautiful Girl in the Worldin ”symbolina”, jota oli mahdoton lausua tai kirjoittaa. Niinpä listoilla häntä nimitettiin The Artist Formerly Known as Princeksi.

Vaikka The Most Beautiful Girl in the World on Princen ainoa ykkönen brittilistalla, hänellä on runsaasti top ten -hittejä – toistaiseksi kaikkiaan 16. Ja lisäksi laulunkirjoittajana hän on päässyt ykköseksi kahdesti Chaka Khanin I Feel for Youn ja Sinéad O'Connorin Nothing Compares 2 U:n ansiosta. Yhdysvaltojen Hot 100 -listalla The Most Beautiful Girl in the World ylsi kolmanneksi.

Kauan eläköön Prince!

Arvotaan julkaisupäivä

Joskus artistit julkaisevat singlejään käsittämättöminä päivinä listamenestystä ajatellen. Mutya Keisha Siobhanin (eli alkuperäisen Sugababesin) Flatline ilmestyi digimyyntiin viime viikon perjantaina, joten ei ihme, että se jäi reilusti top 40:n ulkopuolelle (50:nneksi), kun listan kokoamisväli on sunnuntai-lauantai. Biisi joutuu todella taistelemaan top 40 -paikkansa eteen tällä viikolla, vaikka oikeaoppisesti vasta sunnuntaina tai maanantaina julkaistuna sen koko viikon myynti olisi todennäköisesti riittänyt top 30:een. Ei näytä kovin hyvältä Wikipedia-diskografiassa (joka tuskin muodostuu kovinkaan laajaksi).

Celine Dion ja Prince puolestaan julkaisivat uudet biisinsä viime viikon tiistaina, mutta heillä nyt ei voinut olettaakaan olevan asiaa top 40:ään – ainakaan Princellä, jonka viimeisimmästä ennenjulkaisemattomasta top 40 -sinkusta on peräti 17 vuotta. Toki 1999 pääsi ajankohtaisena uudelleenjulkaisuna kymmenenneksi tammikuussa 1999. Dionin Loved Me Back to Life myi hieman toistatuhatta kappaletta, mutta se ei riitä tänä päivänä edes top sataan.

Kerrotaan loppuun vielä Dioninkin tämän vuosituhannen menestys brittilistalla. Hänellä on yksi top ten -hitti – A New Day Has Come (#7, 2002) – ja viisi muuta top 40 -käyntiä, joista viimeisin on Taking Chancesin (2007) 40. sija.

Titanic uppoaa

Adelen 21:n menestykselle ei näy loppua. Kaikkein hämmästyttävintä on, että albumilta on lohkaistu vasta kolme singleä, kaikki megahittejä, joten lypsämisen varaa on vielä varmasti Grammy- ja BRIT -huuman myötä.

21:lla on USA:ssa kasassa 16 ykkösviikkoa, mikä on yhtä monta kuin Titanicin (1997) yhdellä hitillä ratsastaneella soundtrackillä. Pari muutakin Soundscan-ajan (1991-) ykkösviikkorohmua menestyivät yhden kolossaalisen hitin avulla: 20 viikkoa kerännyt The Bodyguard -soundtrack (1992) Whitney Houstonin I Will Always Love Youn ja Billy Ray Cyrusin Some Gave All (1992, 17 vkoa) Achy Breaky Heartin ansiosta. Garth Brooksin Ropin’ the Wind (1991, 18 vkoa) taas oli monen ison kantrihitin koti, mutta Hot 100 -listalle niillä ei ollut asiaa ilman myyntisinkkua.

Voidaan arvailla, kuinka pitkälle 21:n vauhti riittää. 20 viikkoa lienee läpihuutojuttu. Sen jälkeen vastaan tulevat MC Hammerin Please Hammer, Don’t Hurt ’em (21), Princen Purple Rain (24) ja Saturday Night Fever -soundtrack (24). Michael Jacksonin Thrillerin 37 viikkoa lienee jo mahdoton.

Juhlitaan kuin kesällä 69

Viime pääsiäisen aikoihin kirjoitin brittilistalle nousseista viikonpäiville pyhitetyistä biiseistä. Mutta miten on laulettu vuosista? Uppoudutaan siis vuodenvaihteen kunniaksi menneeseen ja ennustetaan tulevaa.

Grass Show – 1962 (#53, 1997)
Ruotsalaisbändi ei saanut aikaan kuin kaksi listasingleä ja nolla -albumia, mutta he äänittivät sentään version Ace of Basen klassikosta All That She Wants.

Neil Sedaka – The Queen of 1964 (#35, 1975)
1950-luvulta lähtien levyttäneen veteraanin singlen toinen a-puoli Solitaire taitaa olla tunnetumpi kappale. Muun muassa American Idolissa toiseksi aikoinaan tullut Clay Aiken sai siitä radiohitin Yhdysvalloissa, vaikka Neil Sedakan singleä ei siellä julkaistukaan.

Bryan Adams – Summer of ’69 (#42, 1985)
Summer of ’69 nousee esiin joka kerta puhuttaessa mainettaan huonommin menestyneistä brittihiteistä. Edes digiaika tai X Factor -rais.. siis versiointi ei ole nostanut sitä Top 40:iin. Biisin nimi viittaa kuulemma huhuista huolimatta vain kesään 1969 eikä lainkaan seksiin.

James Blunt – 1973 (#4, 2007)
Ne, jotka eivät kyllästyneet Anssi Kelan kappaleeseen 1972, saivat jatkaa muisteloitaan vaikka tämän tahdittamana.

The Connells – ’74-’75 (#14, 1995)
Suomessa Radio Nova -standardiksi jämähtänyt jenkkiyhtyeen kappale julkaistiin alun perin 1993, mutta Euroopassa vasta 1995. Yhden hitin ihmeen kohtalo oli niin väistämätön, että laulu piti julkaista uudelleen vielä seuraavana vuonna, jolloin se ylsi 21:nneksi. Bändi levyttää yhä.

The Smashing Pumpkins – 1979 (#16, 1996)
Aina yhtä hyvältä kuulostava inisijä Billy Corgan kirjoitti tämän ilmeisesti omasta nuoruudestaan. Sopivan parin kurpitsoille muodostaa muutaman listasinglen saanut Death From Above 1979.

Estelle – 1980 (#14, 2004)
Estelleä haukutaan listafoorumeilla floppien äidiksi, mikä on tietenkin epäreilua, mutta siinä on hieman perää. Hän on nimittäin ainoa artisti, joka sai singlen David Guettan One Love -albumilta jäämään Top 40:n ulkopuolelle.

Bowling For Soup – 1985 (#35, 2004)
Rehvakkaan punkpoprallin esittäjät olivat tehneet uraa jo ennen 2000-luvun hittejään, joten he osasivat riimitellä näppärästi kasarista: ”Thought she’d get a hand on a member of Duran Duran.”

Binary Finary – 1998 (#24, 1998)
Tranceakti Binary Finary tajusi, miksi biisi kannattaa nimetä vuoden mukaan: sen voi miksata aina joka vuosi uudelleen ja julkaista kyseisen vuoden nimellä. 1998:stä muovautui listoille vielä 1999 (#11, 1999), mutta myös 2000-luku sai omansa.

Prince – 1999 (#7, 1985)
Party like it’s 1999! Nimillään leikkineen supertähden hittisingle on varmasti kuuluisin vuosiluvun mukaan nimetty biisi. Se listautuikin kolmesti: ensin vuonna 1983 (#25), 1985 ja vielä – tietenkin – 1999 (#10). Cassius-nimisellä ranskalaisella tanssiprojektilla on samanniminen lista-albumi (#28, 1999).

Pulp – Disco 2000 (#7, 1995)
Hurmaava tarina ihanasta lapsuudenystävästä nimeltä Deborah on Jarvis Cockerin mukaan tosi. The KLF:n jäsenillä oli sivuprojekti nimeltä Disco 2000, joka ei kuitenkaan koskaan ole yltänyt brittilistalle.

Jay Sean featuring Nicki Minaj – 2012 (It Ain’t the End) [#9, 2010]
Viimeisin vuosilukuhitti on Yhdysvalloissakin kohtuullisen suositun Jay Seanin käsialaa. Mutta mihin 2012 viittaa? Lontoon olympialaisiin? Tuskin. Eivätkä lyriikatkaan sävähdytä omaperäisyydellään: We’re gonna party like it’s 2012. Tuleeko maailmanloppu vuonna 2012? Sitä odotellessa.

Albumeitaan ovat mainitun Cassiuksen lisäksi nimenneet vuosilukujen mukaan muun muassa Cliff Richard (Established 1958), Ash (1977), Status Quo (1982), New Order (Substance 1987), Jam & Spoon (Tripomatic Fairytales 2001) sekä Dr. Dre (2001). Todellinen huippuvuosi oli 1984: Van Halen, Eurythmics ja Rick Wakeman.