tiistai 5. tammikuuta 2010

Mä putoan

Kuten listakatsauksesta tuli ilmi, Rage Against the Machinen Killing in the Name sukelsi ennätyksellisesti brittilistan sijalta kaksi sijalle neljäkymmentä. Se ei tietenkään ole hurjin liuku alaspäin listalla, mutta jyrkin kakkospaikalta.

Kymmenen kärjestä on joskus pudottu kokonaan ulos Top 75:stä. Wet Wet Wetin Weightless nousi helmikuussa 2008 sijalle kymmenen ja katosi seuraavalla viikolla tyystin. Joululaulut syöksyvät joka vuosi: The Poguesin ja Kirsty Maccollin Fairytale of New York pisti pari vuotta sitten vielä paremmaksi romahtaen pois sijalta yhdeksän. Nytkin se tipahti ulos sijalta 12. Luulen että virallinen ”Top 5->ulos” -liike on tuloillaan.

Virallinen sen vuoksi, että ulos kärkikahinoista romahti aikanaan myös Gnarls Barkleyn Crazy, mutta silloin syy oli listatekninen. Kappale nimittäin vedettiin pois myynnistä. Tuolloin kaksi viikkoa fyysisen levyn deletoimisen jälkeen myös latausmyynti katsottiin listakelvottomaksi, ja Crazy katosi sijalta viisi. Varmistunut fyysinen singlejulkaisu oli siihen aikaan ehtona listalle pääsemiseksi. Rajoitus poistui vielä Crazyn ollessa hitti, joten se palasi myöhemmin sijalle 30. Samoin kohdeltiin Nelly Furtadon listaykköstä Maneater, 10->ulos, sekin väliaikaisesti.

Crazy oli ensimmäinen pelkillä latauksilla brittilistan ykköseksi noussut kappale. Sitä ennätystä ei siis napannut edellä mainittu Killing in the Name, vaikka Hesari taannoin niin väittikin.

Lähde: EveryHit.com

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Listakatsaus vko 1/2010

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Ke$ha – TiK ToK
2. (4.) Iyaz – Replay
3. (3.) Lady Gaga – Bad Romance
4. (5.) Owl City – Fireflies
5. (2.) Jay-Z + Alicia Keys – Empire State of Mind
6. (7.) Jason DeRulo – Whatcha Say
7. (8.) Jay Sean featuring Lil Wayne – Down
8. (19.) Miley Cyrus – Party in the U.S.A
9. (6.) David Guetta featuring Akon – Sexy Chick
10. (14.) Jay Sean featuring Sean Paul & Lil Jon – Do You Remember

Pukki kantoi koteihin musiikin lataamiseen liittyviä lahjoja ja kauppa kävi. TiK ToKia ostettiin yli 600 000 kpl ja muitakin jopa moninkertainen määrä edellisviikkoon verrattuna. Täten myynnin merkitys pisteytyksessä suhteessa radiosoittoon oli tällä viikolla erityisen suuri. Niinpä radiosoiton ykkönen Empire State of Mind peruutti muutaman sijan, ja Miley Cyruksen myynnissä erityisen hyvin pärjännyt Party in the U.S.A. nousi takaisin kärkikymmenikköön. Jay Sean tuntuu vetävän puoleensa pienissä annoksissa, mutta kontrasti albumimenestykseen on suuri. Brittilaulaja veti myös jo hiipuneet Sean Paulin ja Lil Jonin Top 10:iin. Iäkkäämpiä nousijoita olivat muun muassa I Gotta Feeling (14), Justin Bieberin One Time (17) sekä Jesse McCartneyn Body Language (45).


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Susan Boyle – I Dreamed a Dream
2. (-) Mary J. Blige – Stronger with Each Tear
3. (3.) Andrea Bocelli – My Christmas
4. (2.) Alicia Keys – The Element of Freedom
5. (4.) Taylor Swift – Fearless
6. (6.) Lady Gaga – The Fame
7. (8.) Justin Bieber – My World (EP)
8. (5.) Carrie Underwood – Play On
9. (-) Young Money – We Are Young Money
10. (7.) Michael Bublé – Crazy Love

Tämä myyntiviikko osui vielä joulun tietämiin, joten Bocelli oli yhä kehissä. Ensi viikon listalla myyntiluvut romahtavat, mutta Boyle lienee vielä kärjessä. Stronger with Each Tear on Mary J. Bligen pitkän uran seitsemäs peräkkäinen ykköseksi tai toiseksi yltänyt albumi. Ykkösiä on neljä, ja kaikki hänen albuminsa ovat nousseet Top 10:iin. Young Money on Lil Waynen Cash Money -yhtiölle perustama hip hop -kollektiivi, jonka suurimmat tähdet ovat Wayne itse sekä Drake. Sijalle 11 nousi Eminemin Relapse-levyn uusi versio, mikä varmisti sen, että Relapse oli vuoden 2009 myydyin rap-levy lyöden Jay-Z:n The Blueprint 3:n.


Britannian singlet Top 10

1. (3.) Lady Gaga – Bad Romance
2. (1.) Joe McElderry – The Climb
3. (6.) The Black Eyed Peas – Meet Me Halfway
4. (10.) Ke$ha – TiK ToK
5. (4.) Cheryl Cole featuring will.i.am – 3 Words
6. (5.) 3OH!3 featuring Katy Perry – Starstrukk
7. (7.) Journey – Don't Stop Believin'
8. (8.) Rihanna – Russian Roulette
9. (9.) Robbie Williams – You Know Me
10. (13.) Chipmunk featuring Talay Riley – Look for Me

Rage Against the Machinen Killing in the Name sai nimiinsä ennätyksen. Se putosi sijalta kaksi sijalle neljäkymmentä, mikä on kovin kakkossijalta tapahtunut romahdus listahistoriassa. Jos jätetään huomiotta julkaisujen rajatut painokset, entinen ennätys oli Manic Street Preachersin Empty Soulsilla, 2->26. Gaga palasi listakärkeen, ja TiK ToK nousi tähän asti parhaalle sijalleen neljänneksi. Jouluostokset näkyvät myös täällä: esimerkiksi Bad Boys (12), Florence & The Machinen You've Got the Love (uusi paras 13), I Gotta Feeling (14) sekä tervaskannot Sex on Fire (30) ja Poker Face (32) kipusivat komeasti. Poker Face oli Britannian myydyin single viime vuonna. Palaan vuosilistoihin pikapuoliin. 2000-luvun klassikoksi nostettu Snow Patrolin Chasing Cars on myös taas Top 40:ssä, sijalla 39.


Britannian albumit Top 10

1. (15.) Paolo Nutini – Sunny Side Up
2. (4.) Lady Gaga – The Fame
3. (2.) Susan Boyle – I Dreamed a Dream
4. (1.) Michael Bublé – Crazy Love
5. (3.) The Black Eyed Peas – The E.N.D
6. (26.) Florence & The Machine – Lungs
7. (9.) Will Young – The Hits
8. (35.) Muse – The Resistance
9. (8.) Snow Patrol – Up to Now
10. (5.) JLS – JLS

Vuoden ensimmäinen albumilista on aina oma suosikkini, koska se on niin arvaamaton. Sunny Side Up palasi listakärkeen yli puolen vuoden tauon jälkeen, Muse kymppikärkeen niin ikään pitkältä tauolta, kuten myös Florence & The Machinen Lungs, joka vietti kesällä monta viikkoa listakakkosena Michael Jacksonin takana. Alempana hyppäsivät muun muassa Lily Allen (14), Kings of Leon (16), Paramore (18), Kasabian (19) ja Chipmunk (29). Korkein uutuus on viulisti André Rieun Forever Vienna (22). Wikipedia ei tunne kyseistä levyä, joten luulen, että se on tehty brittimarkkinoille. Samaisen lähteen mukaan mies on menestynyt erittäin hyvin Australiassa.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Bisnes katsoo kristallipalloon

Music Week tiedusteli vuosikatsauksensa yhteyteen Britannian musiikkibisneksen vaikuttajilta mielipiteitä vuoden parhaista ja ikävimmistä hetkistä sekä näkemyksiä tulevan vuoden uhista ja mahdollisuuksista musiikkibisneksen näkokulmasta. Kokonaisuus on perin kiinnostava – paikoin vastaukset ovat hyvin hupaisiakin.

Esimerkiksi Warner Bros UK:n varajohtaja Jeremy Marsh ei häpeillyt nostaa firmansa häntää yhdenkään vastauksen kohdalla. Hänen mielestään suurin uhka vuonna 2010 on se, että asiat tehdään kuten ennenkin. Suurin mahdollisuus taas asioiden tekeminen toisin kuin ennen. Kaunista puhetta, mutta hyvin sisällöntä. Hieman samansuuntainen oli Universalin David Josephin lausunto: suurin uhka on se, ettei tueta uusia laillisia palveluja, suurin mahdollisuus taas niiden tukeminen.

Sen sijaan Epicin toimitusjohtaja Nick Raphael heitti kiinnostavan uhan alkaneelle vuodelle: keskinkertaisuuden, musiikkibisneksen jokapäiväisen peikon. Katsotaan, miten Epic aikoo taistella keskinkertaisuutta vastaan. Epicillä – ja Sonyllä kokonaisuudessaan – oli hyvä vuosi 2009, kiitos erään Michael Jacksonin. Raphael nimeääkin halun löytää sekä uutta että vanhaa musiikkia suurimmaksi mahdollisuudeksi. Vanhaa voi löytää vaikka Rage Against the Machinen (hekin Epicillä) jouluykköseksi junailleen Facebook-kampanjan kaltaisilla tempauksilla.

Suurten yhtiöiden pomojen lausunnot olivat tietenkin pitkälti jargonia, joten säväyttävimmät kommentit laukaistiin vaihtoehtopuolelta. XL Recordingsin toimitusjohtaja Ben Beardsworth nosti vuoden 2009 ikävimmäksi tapahtumaksi Queenin pestin X Factorin finaalin taustabändinä. Onhan se noloa...Tai ei. Riippuu, mistä suunnasta asiaa tarkastelee. Hauskaa, miten esikuvat voidaan helposti ampua alas virheliikkeen sattuessa. Tosin Queenin 2000-luvulle on musiikillisesti sattunut lähes pelkästään virheliikkeitä.

Indie-lafka Moshi Moshi nousi listojen kärkeen Florence & The Machinen myötä, joten perustaja Stephen Bassinkin mielipide kelpasi Music Weekille. Hänen mukaansa vuonna 2010 on tärkeää tavoittaa ennen kaikkea nuori sukupolvi. Eli ne, jotka ovat tottuneet saamaan musiikkinsa ilmaiseksi. Haaste on valtava, mutta se täytyy ottaa vastaan.

torstai 31. joulukuuta 2009

Sana vuodenvaihteeksi

Ensimmäinen vuosi (tai oikeastaan seitsemän kuukautta) Kuningasburgeria on takana. Jos muuten ihmettelette nimeä, niin alun perin ajatuksena oli kirjoittaa blogia ruoka- ja ravintolakokemuksista. Se idea ei kantanut, mutta nimi jäi lista-aiheisen blogin käyttöön – lähinnä, koska en jaksanut keksiä uutta.

Kiitokset kuluneesta vuodesta ainakin Billboardille, Music Weekille, The Official UK Charts Companylle, listafoorumeille, EveryHit.comille, Chartstats.comille, Allmusicille, Yleisradiolle, Paul Greinille, Wikipedialle sekä ennen kaikkea lukijoille ja kommentoijille.

Mitä tapahtuu vuonna 2010? Hyväksyykö Billboard viimeinkin vanhat kappaleet Hot 100 -listalle? Tuleeko Saden uudesta levystä alkuvuoden suuri listamenestys? Menehtyykö joku megatähti yllättäen? Saammeko viimein uuden ison instrumentaalihitin Sandstormin seuraajaksi? Menestyykö joku suomalainen popartisti tai -yhtye vihdoin myös ulkomailla?

Ohessa on mielestäni vuoden 2009 sykähdyttävin audiovisuaalinen esitys, Grizzly Bearin Two Weeks hienolta Veckatimest-albumilta. Single ei noussut listoille, mutta albumi nettosi alkukesästä sijat 8 (USA) ja 24 (UK).

tiistai 29. joulukuuta 2009

Made in Finland, Big in England

Suomalainen popmusiikin vienti täyttää ensi vuonna kymmenen vuotta. Aiheesta lähetettiin joulun alla Yle Teemalla ohjelma, jonka voi katsoa Yle Areenasta (vai Areenassa?) vielä muutaman viikon ajan.

Ohjelmassa esitettiin suomalaismedia surutta konemusiikin väheksyjänä. Listojen kannalta kiinnostavin pätkä on Jaakko Salovaaran pohdinta siitä, kuinka Daruden Feel the Beat -singlen (brittilistan vitonen) menestys ei tuntunut Sandstormin huikean sukseen jälkeen miltään. Mediakaan ei ollut Feel the Beatistä kovin kiinnostunut, sillä sen tilalle oli tullut Bomfunk MC's:n Freestyler. Darude ja Bomfunk MC's olivat melkein yhtä aikaa kymppikärjessäkin. Freestyler nousi kakkoseksi kesällä 2000, Sandstorm oli samaan aikaan sijalla 11. Joulukuun alussa Bomfunkien toisen singlen Up Rocking Beats debytoidessa 11:ntenä Feel the Beat oli toisella listaviikollaan sijalla kymmenen. Tupla onnistui viimein toukokuussa 2004, kun The Rasmuksen In the Shadows ja HIMin Neil Diamond -cover Solitary Man olivat samalla viikolla sijoilla kuusi ja yhdeksän.

Sekä Sandstorm että Freestyler olivat isoja brittihittejä, vaikka kumpikaan ei yltänyt maan vuosilistan kymppikärkeen. Alla on lista* suomalaisperäisistä Britannian singlelistalle nousseista kappaleista. Esimerkiksi Hanoi Rocks sai top 100 -listalle kaikkiaan neljä singleä, mutta virallinen singlelista on Top 75, joten käytän tässä sitä. En ole pitänyt erityistä kirjaa suomalaisista listahiteistä, joten jokin yksittäinen single saattaa puuttua. Mainittakoon, että Zyntherius on Jori Hulkkosen alias, ja Jukka Kuoppamäen tytär Inka lauloi Sash!:n singlellä With My Own Eyes, joka ylsi sijalle 10 – niin, tuona hulluna vuonna 2000.

Hanoi Rocks – Up Around the Bend (61, 1984)
Iron Maiden – Fear of the Dark (8, 1993) [live, Helsingin keikalta]
Stabbs – Joy & Happiness (65, 1994)
Darude – Sandstorm (3, 2000)
Bomfunk MC's – Freestyler (2, 2000)
Sash! – With My Own Eyes (10, 2000) [vokaalit Inka]
Darude – Feel the Beat (5, 2000)
Bomfunk MC's – Up Rocking Beats (11, 2000)
Pepe Deluxe – Before You Leave (20, 2001)
Slusnik Luna – Sun (40, 2001)
Darude – Out of Control (Back for More) [13, 2001]
Dirt Devils – The Drill (15, 2002)
Oceanlab featuring Justine Suissa – Clear Blue Water (48, 2002)
Tiga and Zyntherius – Sunglasses at Night (25, 2002)
HIM – Buried Alive by Love (30, 2003)
HIM – The Sacrament (23, 2003)
Dallas Superstars – Helium (64, 2003)
Dirt Devils – Music Is Life (53, 2003)
HIM – The Funeral of Hearts (15, 2004)
The Rasmus – In the Shadows (3, 2004)
Oceanlab – Satellite (19, 2004)
HIM – Solitary Man (9, 2004)
The Rasmus – Guilty (15, 2004)
Nightwish – Wish I Had an Angel (60, 2004)
The Rasmus – First Day of My Life (50, 2004)
HIM – Wings of a Butterfly (10, 2005)
The Rasmus – No Fear (43, 2005)
HIM – Killing Loneliness (26, 2006)
Lordi – Hard Rock Hallelujah (25, 2006)
HIM – The Kiss of Dawn (59, 2007)
Axwell – I Found U (6, 2007) [vokaalit Max'C]
Ercola featuring Daniella – Every Word (47, 2009)

Menestynein albumi Britannian albumilistalla on The Rasmuksen Dead Letters, joka nousi In the Shadowsin vanavedessä sijalle kymmenen ja myi kultaa. Bomfunkien In Stereo kävi 33:ntena. Sen sijaan esimerkiksi Daruden Before the Storm ei noussut albumilistalle lainkaan. Menestynein suomalainen albumiartisti on HIM, jolla on kolme top 40 -albumia.

Ketkä lienevätkään ensi vuosikymmenen suomalaismenestyjiä?

* muokattu 31.12.2009

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Listakatsaus, vko 53

Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Ke$ha – TiK ToK
2. (1.) Jay-Z + Alicia Keys – Empire State of Mind
3. (3.) Lady Gaga – Bad Romance
4. (4.) Iyaz – Replay
5. (5.) Owl City – Fireflies
6. (6.) David Guetta featuring Akon – Sexy Chick
7. (7.) Jason DeRulo – Whatcha Say
8. (10.) Jay Sean featuring Lil Wayne – Down
9. (8.) The Black Eyed Peas – Meet Me Halfway
10. (9.) Britney Spears – 3

Valtakunta on luhistettu, mutta ainoastaan Ke$han toimesta. Empire State of Mind on yhä radiolistan kärjessä. Staattisen kymppikärjen takanakaan ei ole ihmeellistä liikettä. Eminemin Relapse-albumin uudelta painokselta julkaistiin muutama kappale myyntiin, ja niistä parhaiten menestyi sijalle 29 noussut Hell Breaks Loose, jolla vierailee omaa levyään ikuisesti panttaava Dr. Dre. Alicia Keysin Try Sleeping with a Broken Heart loikkaa albumin ansiosta sijalta 56 sijalle 27. Orianthin According to You on jo 41:ntenä. Viime vuosikymmenen suosikin Usherin uusi albumi on vastatuulessa, sillä kumpikaan sen singleistä, Papers (61) ja Hey Daddy (Daddy’s Home) [94], ei oikein sytytä ketään. Musen Uprising sen sijaan on osoittautumassa oikeaksi hitiksi, 15 viikkoa listalla ja nyt sija 56.


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Susan Boyle – I Dreamed a Dream
2. (-) Alicia Keys – The Element of Freedom
3. (2.) Andrea Bocelli – My Christmas
4. (4.) Taylor Swift – Fearless
5. (5.) Carrie Underwood – Play On
6. (6.) Lady Gaga – The Fame
7. (9.) Michael Bublé – Crazy Love
8. (8.) Justin Bieber – My World (EP)
9. (-) Robin Thicke – Sex Therapy: The Session
10. (3.) Soundtrack – Glee: Season One: The Music Volume 2

Boylen tavoitteena on nyt kalenterivuoden myydyin albumi. Taylor Swiftin Fearless on vielä muutaman sadan tuhannen kappaleen verran edellä, mutta etumatka hupenee. Vuotta on jäljellä vielä yksi viikko, vaikka jo tämän viikon lista on merkitty vuodelle 2010. Alicia Keysin ykkösputki katkesi viidenteen albumiin, mutta eipä hänen albumisuosiossaan merkittävää lamaa ole näkyvissä, vaikka singlet eivät aivan kärkipaikoilla keikukaan. Robin Thicke on kasvattanut pitkän kuontalon ja tarjoilee sukupuoliterapiaa. Vanhalla mantereella tuskin lämmetään sille. Justin Bieberillä on jo toinenkin hitti, One Less Lonely Girl, ja albumi myy hienosti. Whitney Houstonin comeback I Look to You loikkasi 116->63 ja lähentelee platinamyyntiä.


Britannian singlet Top 10


1. (2.) Joe McElderry – The Climb
2. (1.) Rage Against the Machine – Killing in the Name
3. (3.) Lady Gaga – Bad Romance
4. (7.) Cheryl Cole featuring will.i.am – 3 Words
5. (5.) 3OH!3 featuring Katy Perry – Starstrukk
6. (10.) The Black Eyed Peas – Meet Me Halfway
7. (9.) Journey – Don't Stop Believin'
8. (8.) Rihanna – Russian Roulette
9. (6.) Robbie Williams – You Know Me
10. (11.) Ke$ha – TiK ToK

Joe McElderryn ensimmäinen single toimii nimensä mukaisesti toisella listaviikollaan. Se myi vajaat 200 000 kpl, puolet vähemmän kuin viime viikolla, mutta RATM romahti alle viidennekseen viimeviikkoisesta. Journeyn Don't Stop Believin' jatkaa medianäkyvyyden aiheuttamaa revivaliaan, mutta albumilistalla heidän kokoelmansa ei ole mikään kummoinen myyntitykki. Pogues petrasi 12:nneksi, ja top 40:ssä on rutkasti muitakin joululauluja.


Britannian albumit Top 10


1. (2.) Michael Bublé – Crazy Love
2. (1.) Susan Boyle – I Dreamed a Dream
3. (3.) The Black Eyed Peas – The E.N.D
4. (4.) Lady Gaga – The Fame
5. (5.) JLS – JLS
6. (6.) Robbie Williams – Reality Killed the Video Star
7. (10.) Take That – The Greatest Day: The Circus Live
8. (7.) Snow Patrol – Up to Now
9. (11.) Will Young – The Hits
10. (14.) Cheryl Cole – 3 Words

Hiljaista on, mutta huomiodaan eräs merkittävä seikka. Bublén Crazy Love yltää ykköseksi vasta kymmenennellä viikollaan. Se on myynyt jo yli miljoona kappaletta pelkästään Britanniassa. Robbie Williamsin paluun voidaan sanoa onnistuneen erinomaisesti, sillä Reality Killed the Video Star on ollut kärkikymmenikössä tai sen tuntumassa seitsemän viikkoa ja myynyt jo nyt reilusti enemmän kuin edeltäjänsä Rudebox. 3 Words -levyn nimikappale auttaa Girls Aloud -tähti Cheryl Colen taas kymppikärkeen.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Kymmenen vuotta eikä suotta

Minulta on kysytty miksi blogini aiheena ovat Yhdysvaltojen ja Britannian listat eivätkä Suomen. Vastaus on helppo, mutta moninainen. Ne ovat äärimmäisen kiehtovia, niistä on tarjolla paljon informaatiota ja moni lempiartisteistani tulee noista maista. Kovin vähäpätöinen seikka ei ole sekään, että Timo Pennasen Listablogi on suurin piirtein parasta, mitä Suomen listaympyröistä voi kirjoittaa.

Suomen musiikkimediasta leviää myös kuva, että britti- ja jenkkilistojen valitseminen suomalaisten asemesta on itsestään selvää. Suomen listoista on mediassa liikkeellä paljon virheellistä informaatiota ja niitä käsitellään jatkuvasti väärin tai vähätellään. Tuorein esimerkki on Aamulehden viimeisimmän Valo-liitteen vuosikymmenkatsauksesta. Siihen saatiin Billboardin vuosikymmenen artisteja käsittelevät faktat aika hyvin kohdilleen, mutta mentiin pieleen heti, kun tarina kääntyi Suomen listoihin. Jutussa sanottiin, että ”nettimusiikki on huomioitu vuodesta 2007 lähtien”. Siis albumilistalla.

Yhteen lauseeseen mahtuu pari ihmeellisyyttä. Albumilistalle ei vieläkään hyväksytä digitaalisessa muodossa hankittuja levyjä (korjatkaa, jos olen väärässä), ja sanan ”nettimusiikki” käyttö on suorastaan pöyristyttävän ylimalkaista. Onko kyse YouTube-videoista? Last.fm:n tai Spotifyn tapaisista palveluista? Digitaalisen musiikin maksullisesta tai maksuttomasta lataamisesta yleensä?

Aina ei voi onnistua, mutta lista-asioissa voisi edes joskus. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Huomasin Valo-lehden ansiosta, että en ole ollenkaan käsitellyt Billboardin vuosikymmenkatsausta.

Katsauksen voittajia olivat Eminem (artisti), Mariah Careyn We Belong Together (kappale) ja ’N Syncin No Strings Attached (albumi). We Belong Together jäi täydellisyydestään huolimatta Suomessa täysin paitsioon, ja ’N Sync Backstreet Boysin varjoon. Sentään Justin Timberlaken huolimme. Kaikki kymppikärjen albumit taisivat kyllä piipahtaa myös Suomen listalla. Albumilista painottuu vuosikymmenen alkuun, sillä albumimyynti on vähentynyt samalla kun singlemyynti on kasvanut. Peräti seitsemän kymmenestä levystä julkaistiin vuonna 2000 tai aiemmin.

Artistilistaus on hyvin r&b- ja hiphop-vetoinen, koska vuosituhannen puolivälissä oli helpompaa saada iso Hot 100 -hitti r&b:llä kuin pop- tai rock-singleillä. Samoin on yhä tänään, mutta myynnin kasvu on tasoittanut genrejen välisiä eroja. We Belong Together nettosi vuonna 2005 kaikkien aikojen kovimmat radiosoittolukemat ja vietti Hot 100 -listan ykkösenä 14 viikkoa.


Artistit

1. Eminem
2. Usher
3. Nelly
4. Beyoncé
5. Alicia Keys
6. 50 Cent
7. Nickelback
8. Britney Spears
9. Destiny’s Child
10. Jay-Z


Albumit

1. ’N Sync – No Strings Attached
2. Usher – Confessions
3. Eminem – The Eminem Show
4. Norah Jones – Come Away with Me
5. Creed – Human Clay
6. Britney Spears – Oops!...I Did It Again
7. Eminem – The Marshall Mathers LP
8. The Beatles – 1
9. Santana – Supernatural
10. Nelly – Country Grammar


Kappaleet

1. Mariah Carey – We Belong Together
2. Usher featuring Lil Jon & Ludacris – Yeah!
3. Flo Rida featuring T-Pain – Low
4. Nickelback – How You Remind Me
5. The Black Eyed Peas – I Gotta Feeling
6. Alicia Keys – No One
7. The Black Eyed Peas – Boom Boom Pow
8. Mario – Let Me Love You
9. Kanye West featuring Jamie Foxx – Gold Digger
10. Timbaland featuring OneRepublic – Apologize

maanantai 21. joulukuuta 2009

Raivo Fix Factoria vastaan

Kuten listakatsauksesta käy ilmi, Rage Against the Machinen Killing in the Name on tämän vuoden jouluykkönen Britanniassa. Saavutus on erityisesti sosiaalisen median voimannäyttö.

Alun perin Facebookista lähtenyt kampanja estää Simon Cowellin imperiumin tuotetta nousemasta jouluykköseksi toi tulosta yllättävän selvällä marginaalilla. Kumpikin, sekä RATM että Joe McElderry, myivät hyvin (502 000 ja 450 000 kpl). Niukimmillaan ero oli vain 9 000 kpl, mutta Killing in the Name oli edellä koko viikon. On yhdentekevää, että McElderryn The Climb saattaa nousta listaykköseksi ensi viikolla, sillä vuoden kilpailluimman listan ykkönen on RATM. Irlannissa McElderry on ykkösenä ja RATM kakkosena.

Sosiaalinen media ja ennen kaikkea digilataukset mahdollistavat erilaiset kampanjat. BBC Radio 1:n Chris Moyles järjesti aikanaan Billien hitin Honey to the Bee uudelleen brittilistalle vain kehottamalla kuuntelijoita ostamaan sen. Helppoa, kun kappale voidaan ladata monta kertaa perin edullisesti. "RATM ykköseksi" -idean takana olivat Joe ja Tracy Morter, jotka yrittivät taannoin masinoida listakärkeen myös Rick Astleyn.

Tähdentekijä-Cowellia vihataan suurella sydämellä, mutta tässä kohtaa voittajia eivät välttämättä ole Cowellin vastustajat, vaan miljoona singleä kaupaksi saanut Sony, jolle sekä ykkönen että kakkonen levyttävät. Onneksi osa rahasta menee ilmeisesti hyväntekeväisyyteen. Varmaa on se, että vastaavanlaisia kampanjoita on tulossa lisää.

BBC:n artikkeli

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Listakatsaus, vko 52

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Jay-Z + Alicia Keys – Empire State of Mind
2. (3.) Ke$ha – TiK ToK
3. (2.) Lady Gaga – Bad Romance
4. (4.) Iyaz – Replay
5. (5.) Owl City – Fireflies
6. (7.) David Guetta featuring Akon – Sexy Chick
7. (6.) Jason DeRulo – Whatcha Say
8. (8.) The Black Eyed Peas – Meet Me Halfway
9. (9.) Britney Spears – 3
10. (10.) Jay Sean featuring Lil Wayne – Down

Kärkikamppailu oli todella tiukka. Jay-Z:n ja Alicia Keysin päivät ykkösenä ovat tämän viikon jälkeen luetut, sillä sekä Ke$ha että Gaga rynnivät ylöspäin radiosoitossa, ja myyntitilastossa he ovat edellä jo nyt. Ludacrisin pikkuoravilla terästetty klubihitti How Low aloittaa sijalta 13, mikä on hänen viimeisimpien hittiensä menestykseen nähden erittäin hyvä. Muuten merkittävät tapahtumat ovat vähissä. Glee-sarjan kappaleita on top 50:n alapuolella useampia, Lil Waynen uutuus On Fire debytoi sijalla 62 ja Mary J. Bligen I Am sijalla 67. Muistutetaan vielä, että vanhoja kappaleita ei hyväksytä Hot 100 -listalle, mutta esimerkiksi joululauluja löytyy myydyimpien kappaleiden listalta tungokseksi asti, parhaimpana Mariah Careyn All I Want for Christmas Is You sijalla 17.


USA:n albumit Top 10

1. (1.) Susan Boyle – I Dreamed a Dream
2. (2.) Andrea Bocelli – My Christmas
3. (-) Soundtrack – Glee: The Music Season One: Volume 2
4. (3.) Taylor Swift – Fearless
5. (6.) Carrie Underwood – Play On
6. (5.) Lady Gaga – The Fame
7. (-) Chris Brown – Graffiti
8. (12.) Justin Bieber – My World (EP)
9. (10.) Michael Bublé – Crazy Love
10. (-) Gucci Mane – The State vs. Radric Davis

Boyle nettosi jälleen mainiot 582 000 kpl:een lukemat eikä Bocellillakaan mene heikosti (400 000). Kaukana heidän takanaan on Glee (173 000) ja viittä miljoonaa lähestyvä Taylor Swiftin Fearless (168 000). Chris Brownilla menee kohtuullisesti, mutta katsotaan, miten käy ensi viikolla. Supertähdistä esimerkiksi R. Kellyn kohtalo (4->40) ei ole kummoinen. Uutuuksia: Jimmy Buffett (17), Thirty Seconds to Mars (19), Snoop Dogg (kehnohko 23) ja Timbaland (vielä heikommin 36). Jared Leton yhtye on Matchbox Twentyn jalanjäljillä ja kirjoittaa nimensä luvun nyt kirjaimin. Outoja nuo amerikkalaiset. Albumitilaston myydyin joululevy on taas Josh Grobanin viisinkertainen platinamenestys Noël sijalla 16.


Britannian singlet Top 10

1. (re) Rage Against the Machine – Killing in the Name
2. (-) Joe McElderry – The Climb
3. (1.) Lady Gaga – Bad Romance
4. (2.) Peter Kay's Animated All Star Band – The Official BBC Children in Need Medley
5. (-) 3OH!3 featuring Katy Perry – Starstrukk
6. (15.) Robbie Williams – You Know Me
7. (14.) Cheryl Cole featuring will.i.am – 3 Words
8. (3.) Rihanna – Russian Roulette
9. (52.) Journey – Don't Stop Believin'
10. (4.) The Black Eyed Peas – Meet Me Halfway

Britannian joulun singlelista on niin kummallinen, että siitä riittää tarinaa erilliseen blogimerkintään huomenissa. Facebook-kampanjan avulla kärkeen rynnisti Rage Against the Machinen alun perin vuonna 1992 sijalle 25 yltänyt Killing in the Name. Siitä lisää huomenna. X Factor -voittaja Joe McElderryn kappale on Miley Cyruksen iso jenkkimenestys The Climb. 3OH!3:n Don't Trust Me julkaistiin Britanniassa kovin myöhään eikä oikein saanut nostetta. Katy Perryn tähdittämällä Starstrukkilla on aivan eri meininki. Don't Stop Believin' sai puhtia X Factorista ja ylsi parhaalle sijalleen yhdeksänneksi. George Michaelin joululaulu December Song (I Dreamed of Christmas) oli pitkin viikkoa kymmenen kärjessä, mutta joutuu tyytymään debyyttiviikollaan sijaan 14. Myydyin vanha joululaulu on tietysti Poguesin Fairytale of New York, nyt 18:s.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Susan Boyle – I Dreamed a Dream
2. (3.) Michael Bublé – Crazy Love
3. (4.) The Black Eyed Peas – The E.N.D
4. (2.) Lady Gaga – The Fame
5. (5.) JLS – JLS
6. (11.) Robbie Williams – Reality Killed the Video Star
7. (10.) Snow Patrol – Up to Now
8. (7.) Westlife – Where We Are
9. (12.) Leona Lewis – Echo
10. (8.) Take That – The Greatest Day: The Circus Live

Albumilistalla on staattisempaa, mutta myyntiluvut hienoja. Kymmenes myi suunnilleen yhtä monta kappaletta kuin vastaavalle sijalle Yhdysvalloissa yltänyt albumi. Alicia Keysin The Element of Freedom debytoi 17:ntenä, mikä on linjassa hänen aiempien levyjensä julkaisuviikkojen kanssa. Paul McCartneyn livelevyä pantattiin pari viikkoa kauemmin kuin Yhdysvalloissa, ja se jäi joulun myyntitykkien varjoon sijalle 28.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Pelastetaan (Yleis)radio

Vaikka blogini yleensä keskittyy Britannian ja Yhdysvaltojen listatapahtumiin, niin viime päivien keskustelu radio-ohjelmien ja -kanavien musiikkipolitiikasta ansaitsee merkinnän. Helsingin Sanomissa 16.12. julkaistussa jutussa pohdittiin Yleisradion roolia.

Syntyneessä Yle-keskustelussa on mukana kaikkiaan neljä eri mielipidettä: kanavan musiikkipäällikön, kuuntelijan, radiotoimittajan sekä levy-yhtiön. Näkemykset ovat erilaisia, mutta kaikki hyvin kapeakatseisia. Musiikkipäällikkö puolustaa omaa linjaansa, joka on aina oikea. Kuuntelijan mielestä ohjelma x on hyvä, koska se soittaa musiikkia monipuolisesti, mutta hän ei ole valmis hyväksymään, että Ylen radiokanavilla soitetaan sitä, mikä on oikeasti suosittua musiikkia, sillä sellainen kuuluu formaattiradioille. Radiotoimittaja suree, että häneltä on viety valta valita musiikkinsa ja Ylen pitäisi olla vaihtoehtoinen. Levy-yhtiön edustajalle riittää, että oman yhtiön artisteja soitetaan. Hesarissa oli Texicalli-yhtiön toimitushenkilön Martti Heikkisen outo lausunto, joka tuki toimittajan näkemystä siitä, että Yle syrjii artisteja, jotka eivät sovi kanavien profiileihin. Heikkinen sanoo, että ”YleX soitti Gramex-raportin mukaan Tuomon levyä vuonna 2007 kolme ja puoli kertaa”. En tietenkään lähde tätä kiistämään, koska ei minulla ole parempaakaan tietoa raporteista, mutta mahtaako Heikkinen muistaa, että Tuomo esiintyi YleX Pop -konsertissa saman vuoden kesällä ja että hänen toinen levynsä Reaches Out for You oli YleX:n viikon levy viime talvena. Eli tuskinpa Tuomo on hyvä esimerkki artistista, joka ei sovi YleX:n profiiliin.

Siinäpä pelottava sana: profiili. On päivänselvää, että valtakunnallisella radiokanavalla on oltava oma profiilinsa. Nurinkurista sen sijaan on, että yhtäältä Yle korostaa tiettyyn genreen keskittyvien musiikin erikoisohjelmien tärkeyttä, ja toisaalta heidän edustajansa, populaarimusiikin osaamiskeskuksen (voi Luoja!) päällikkö Juhani Kansi sanoo, että ”Luonteva tulevaisuuden näkymä olisi se, että radiossa eri tyylit törmäävät toisiinsa ennakkoluulottomammin.” Huomatkaa konditionaali. Kristallipallo on varsin sumea, mikä näkyy Ylen toiminnassa kautta linjan. Ainuttakaan riskiä ei olla valmiita ottamaan, vaikka toiminta ei tähtää kaupallisuuteen samalla tavalla kuin kilpailijoilla. Toisaalta, miksi Ylenkään pitäisi soittaa musiikkia, jota kukaan ei halua kuunnella?

Minä uskon, että kuuntelijamäärien kasvattamiseksi Ylen pitäisi suunnata katse pikemminkin toimittajien ja heidän osaamisensa sekä puheen sisällön suuntaan. Jos ohjelma on hyvä, huonon kappaleen sietää paljon helpommin. Tosin omat sympatiapisteeni Yle menetti raiskattuaan Listan.