Porras kerrallaan

Mainitsin katsauksessa ohimennen, että brittilistahistoriassa viisi singleä on laskeutunut pykälä kerrallaan kärkipaikalta alemmas aina viidenneksi asti. Takerrutaan aiheeseen tarkemminkin.

Viimeisin noista harkitusti perääntyneistä ykkösistä on siis Lady Gagan Poker Face, joka keväällä 2009 vietti kolme viikkoa kärjessä ja laskeutui 1-2-3-4-5. Sen jälkeen se pysyi toisen viikon viidentenä kunnes putosi kuudenneksi. Säntillistä touhua kerrassaan.

Muut neljä järjestyksessään jokaista top 5 -paikkaa viikon hallinneet ykköset ovat Dickie Valentinen Finger of Suspicion (1954), Tommy Edwardsin It's All in the Game (1958), Michael Jacksonin You Are Not Alone (1995) sekä Eminemin The Real Slim Shady (2000).

Flo Ridan Good Feeling siis debytoi kakkosena ja on sittemmin laskeutunut pykälä kerrallaan kuudenneksi. Muun muassa Didon White Flag (2003) käyttäytyi samoin, paitsi että se vietti ensin kakkosena kaksi viikkoa.

Oma lukunsa ovat hauskasti sijoituslukunsa tuplanneet singlet. Kaikkiaan neljä ykköstä on onnistunut putoamaan säntillisesti viidessä viikossa 16:nneksi eli 1-2-4-8-16. Ne ovat Chicagon If You Leave Me Now (1976), Ian and the Blockheadsin Hit Me with Your Rhythm Stick (1978), Abban The Winner Takes It All (1980) ja Wet Wet Wetin ikiykkönen Love Is All Around (1994). The Winner Takes It All melkein tuplasi vielä kuudennenkin kerran, mutta jäi pari sijaa liian ylös 30:nneksi.