Joskus indiepuolelta tupsahtaa supertähdiksi tasaisia puurtajia. Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn The Black Keys on juuri sellainen yhtye, jonka voi nostaa, jos ei aivan USA:n tämän hetken suosituimmaksi rockyhtyeeksi, niin ainakin viiden suosituimman joukkoon.
Vuonna 2001 perustetun ohiolaisduon suksee ei lohjennut helposti. Kaksi ensimmäistä albumia The Big Come Up (2002) sekä Thickfreakness (2003) saivat korkeintaan pienen piirin huomiota. Kolmas kerta sanoi jo osaksi toden: Rubber Factorylta (2004) lohkaistiin brittilistan hännille yltäneet singlet 10 AM Automatic (66) sekä Till I Get My Way/Girl Is on My Mind (62), ja itse albumi nousi sijalle 62.
Magic Potion (2006) vei kaksikon ensimmäistä kertaa USA:n albumilistan top sataan, mutta vasta Attack & Release (2008) singautti heidät musamedian lemmikeiksi ja kunnon tähdiksi. Kotimaasta tuli 14. ja Britanniasta 34. tila. Brothers (2010) nosti jo USA:n top kolmeen ja kultalevytasolle. Uusi El Camino debytoi juuri kakkosena.
Britanniassa Brothers ja El Camino debytoivat kumpikin sijalla 29, mutta huomattavasti erilaisin myyntiluvuin. Esimerkiksi kesällä julkaistuna El Camino olisi varmasti yltänyt top teniin.
Kummallista kyllä, Britannian singlelista on ollut The Black Keysille hurjan hankala. Heillä ei ole ainuttakaan top 75 -merkintää sitten mainitun Till I Get My Way/Girl Is on My Mindin. Lonely Boy saavutti juuri ja juuri tilastokelpoisuuden eli pinnisti top sataan. Se nousi viime viikolla Hot 100 -listan 69:nneksi eli on heidän toinen ja toistaiseksi suurin jenkkihittinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti