Aina alkuviikon ykkönen ei pidä loppuun asti. Tänä vuonna jo kuusi sinkkua on joutunut tyytymään kakkos- tai kolmostilaan oltuaan kärjessä väliaikapisteellä. Päätin nostaa esiin ne neljä singleä, jotka ovat 1980-luvulta lähtien pudonneet brittilistalla neljänneksi tai alemmaksi. Viidettä sijaa kauemmas ei ole pudonnut kukaan.
Neljänneksi ovat joutuneet taipumaan
Iron Maiden – Can I Play with Madness (1988)
Michael Jackson – They Don't Care about Us (1996)
Elton John – Electricity (2005), Johnin viimeisin top ten -single.
Viidenneksi asti sukelsi Bon Jovin Everyday syyskuussa 2002. Tuolloin sen edellä olivat Pinkin Just Like a Pill, Atomic Kittenin The Tide Is High (Get the Feeling), Bustedin What I Go to School for sekä Eminemin Cleaning out My Closet. Atomic Kittenin single oli edellisviikon ykkönen, muut kolme Everydayn viikon mittaan ohittaneita uutuuksia. (Jon) Bon Jovilla ei vieläkään ole yhtään brittiykköstä. Huomatkaa levynkannen aurinkolasimuoti.
2 kommenttia:
Mutta onko tuosta vieläkään tehty kunnon selvitystä, miten itunes-listat muodostuvat, eli millaisen ajanjakson kulloinkin esilläoleva listatilanne kattaa? Asialla ei ehkä ole suurta merkitystä suuren myyntivolyymin maissa, mutta Suomessa on.
One Directionin keskiyöllä ilmestynyt single on jo britti-itunesin ykkösenä. Vaihtoehtoisesti se on siis myynyt tunneissa yön aikana enemmän kuin Maroon 5:n Moves Like Jagger pidemmällä aikajaksolla tai sitten Itunes kalkuloi tilanteen lähiaikojen mukaan, esim voimasuhteet kuuden viime tunnin ajalta. Eli kuuden tunnin aikana tuhat kertaa kaupattu biisi olisi 950 myynyttä edellä rankingissa. Veikkaan jälkimmäistä.
Lähetä kommentti