Tällä viikolla brittilistoja hallitsevat kykykisoista ponnistaneet tähdet Will Youngin sekä Olly Mursin johdolla. Siitä, ja ”esiintymiskammoisen” Idols-Lassin debyyttisinkusta, sain kipinän koota yhteen kykykisoista ponnistaneet edes joten kuten brittilistoilla näkyneet artistit. Noteerasin kiinnostavimmat ja mennään aikajärjestyksessä. Vastaava katsaus USA:n kykykisoihin tulee tässä lähiaikoina.
Hear'say (Popstars)
Ensimmäisessä Popstarsissa muodostettu bändi julkaisi singlen Pure and Simple (2001), jota myytiin ensimmäisellä viikolla kuin Valion maitoa. Ryhmä sai vielä toisenkin ykkössinglen ja -albumin, mutta eväät pitkään menestykseen olivat alusta lähtien hyvin heppoiset.
Liberty X (Popstars)
Ilman äksää pinnalle noussut ryhmä sai hittejä jo vuonna 2001, mutta rakensi upean Just a Littlen (#1, 2002) avulla pidemmän uran kuin Hear'say. Taustalla vaikutti muun muassa uuden Will Young -albumin tuottanut Richard X, joka mestaroi muun muassa Being Nobodyn (#3, 2003); mash-upin Chaka Khanin Ain't Nobodysta ja The Human Leaguen Being Boiledista.
Will Young (Pop Idol)
Ensimmäisen Idol-kauden voittaja vuonna 2002. Kolme ykkösalbumia, neljä singleykköstä, joista yksi duettona Gareth Gatesin kanssa. Leave Right Now (2003) ylsi myös Hot 100 -listalle viime vuonna. Kestotähti, jonka ensimmäinen single Anything Is Possible/Evergreen on kuluvan vuosituhannen myydyin Britanniassa.
Gareth Gates (Pop Idol)
Neljä singleykköstä, joista versio Spirit in the Skysta oli vuoden 2003 myydyin brittisingle. Anyone of Us (Stupid Mistake) kelpasi myös suomalaisille radioasemille, toisin kuin yksikään Youngin hitti. Jo toinen albumi kuitenkin floppasi.
Darius (Pop Idol)
Yhä samaa porukkaa, mutta ura jäi Gatesiäkin lyhyemmäksi. Yksi singleykkönen (Colourblind, 2002). Yritti tähdeksi jo Popstarsissa.
Sarah Whatmore (Pop Idol)
Ei voinut ensimmäisessä Idolissa mitään suositummille pojille, mutta levytti heti kisan jälkeen parempaa musiikkia: When I Lost You (#6, 2002) ja Automatic (#11, 2003) kelpasivat jopa Radiomafian/YleX:n soittolistalle.
Girls Aloud (Popstars: The Rivals)
Jo käsitteeksi muodostunut tyttöryhmä, jonka diskografia hakee vertaistaan 2000-luvun popissa etenkin laadullisesti. Kiitos kuuluu tietenkin Xenomanialle. Girls Aloudilla on neljä ykkössingleä ja kaksi -albumia. Cheryl Colen sooloura lähti menestyksekkäästi käyntiin, mutta jo toinen albumi kuulosti perin väsyneeltä. Girls Aloudia ei koskaan ole hyväksytty Suomen radioasemille satunnaista YleX-huomiota lukuun ottamatta, mutta Cheryl Colella on jo parikin pikkuhittiä.
One True Voice (Popstars: The Rivals)
Surullisenkuuluisa poikabändi hävisi Girls Aloudille ja heidän kaksi singleään Sacred Trust/After You're Gone (#2, 2002) sekä Shakespeare's Way with Words (#10, 2003) lukeutuvat pophistorian huonoimpiin. Sikäläinen Indx, joka ei ikinä saanut edes albumia kauppoihin.
Phixx (Popstars: The Rivals)
Phixxin muodostivat pojat, jotka eivät päässeet One True Voiceen, mutta ainakin Hold on Me (#10, 2003) sekä Love Revolution (#13, 2004) ovat hienoja singlejä. Ensin mainittu ylsi Etelä-Afrikan ykköseksi.
The Cheeky Girls (Popstars: The Rivals)
Romanialaissyntyinen kaksikko herätti myötähäpeää silloin ja hilpeyttä nyt: The Cheeky Song (Touch My Bum), (Hooray Hooray) It's a Cheeky Holiday, Have a Cheeky Christmas ja Cheeky Flamenco olivat kaikki top 40 -kamaa, kolme ensimmäistä top ten -sinkkuja.
Michelle McManus (Pop Idol)
Britti-Idolin toisen kauden ykkönen. Nousi tietenkin ensin sinkkulistan huipulle (All This Time, 2004), mutta putosi kuin tiiliskivi.
Sam and Mark (Pop Idol)
Idol-finalisteista koottu duo sai ykköshitin The Beatles -coverista With a Little Help from My Friends (2004), mutta popura jäi siihen.
Steve Brookstein (X Factor)
Historian ensimmäisen X Factorin voittaja vuonna 2004, mutta mahtaako mies itsekään muistaa musiikkiaan? Phil Collins -cover Against All Odds meni tietenkin kärkeen, samoin albumi Heart and Soul, mutta toinen pitkäsoitto 40 000 Things (2008) on Wikipedian mukaan myynyt 7000 kpl.
G4 (X Factor)
Klassista ja poppia sotkeva poikaryhmä oli Brooksteinin voittaman kisan kakkonen. He saivat sentään kaksi top ten -albumia.
Shayne Ward (X Factor)
Kuolattavan komea Ward voitti X Factorin toisen kauden ja single That's My Goal oli karmeudestaan huolimatta vuoden 2005 myydyin. Hän on saavuttanut kolme muutakin top ten -sinkkua ja kaksi platina-albumia. Gary Barlow harkitsi hetken Wardin rekrytoimista Take Thatiin vuonna 2006, kun Jason Orange uhkasi lähteä bändistä.
Chico (X Factor)
It's Chico Time! (#1, 2006). Onneksi ei ole enää.
Leona Lewis (X Factor)
Vuoden 2006 menestystarina, joka hakee vertaistaan kykykisahistoriassa. Bleeding Lovesta (2007) tuli maailmanlaajuinen megahitti ja jopa USA:n Hot 100 -listan ykkönen. Esikoisalbumi Spirit (2007) on myynyt kolme miljoonaa pelkästään Britanniassa. Kaikkiaan Lewisilla on kaksi ykkösalbumia ja kolme -singleä. Uusi single Collide ilmestyy ensi viikolla.
Paul Potts (Britain's Got Talent)
Onhan se jotenkin sympaattista, kun normaalin oloinen mies osaa laulaa. Meni läpi jopa meillä.
Leon Jackson (X Factor)
Kuka? Kysymys on aiheellinen, mutta hänkin sai sen pakollisen ykkössinkun vuonna 2007 coveroimalla kaikista mahdollisista maailmassa tehdyistä kappaleista Whitney Houstonin ja Mariah Careyn When You Believe -kilpakailotuksen. Outoa touhua.
Rhydian (X Factor)
Puolalaissyntyinen barítoni kiinnosti aikuisempaa koulukuntaa hetken.
Same Difference (X Factor)
Vuoden 2007 X Factor oli niin huono, että jopa tuomarina toimineen Dannii Minoguen ura vaikuttaa rinnalla jättimenestykseltä. Same Difference pitää kuitenkin mainita euroviisumaisen Alcazar-yhteistyön Karma Karma (2010) vuoksi.
Faryl Smith (Britain's Got Talent)
Teini-ikäinen mezzosopraano käväisi albumilistalla keväällä 2009 yltäen neljänneksi. Sen jälkeen on ollut hiljaista.
Alexandra Burke (X Factor)
Vara-Leona, jonka Hallelujah-tulkinta nosti Jeff Buckleyn version perässä kakkoseksi joulukuussa 2008. Burkella on ihan kivasti jo viisi top ten -singleä, joista kaksi ykköstä.
JLS (X Factor)
Supersuosituksi noussut poikaryhmä on julkaissut kaksi multiplatina-albumia ja peräti jo viisi kärkeen yltänyttä sinkkua, joista viimeisimpänä reilu kuukausi sitten ilmestynyt She Makes Me Wanna. USA:n valloitukselle kävi köpelömmin.
Diana Vickers (X Factor)
Kuin ihmeen kaupalla sekä single- että albumiykkösen saanut rivifinalisti, jota kukaan ei varmastikaan muista enää viiden vuoden päästä.
Susan Boyle (Britain's Got Talent)
Onhan se jotenkin sympaattista, kun normaalin oloinen nainen osaa laulaa. Boyle-ilmiö kasvoi järkyttäviin mittasuhteisiin globaalistikin: I Dreamed a Dream (2009) myi nelinkertaista platinaa jopa USA:ssa. Ainoastaan Pohjoismaissa osattiin suhtautua asiaan tyynemmin. Boyle on keskittynyt covereihin sekä joululauluihin ja uusi joululevy ilmestynee taas marraskuussa.
Joe McElderry (X Factor)
McElderryn tulkinta Miley Cyrusin (!) The Climbista kävi kuuluisan kamppailun Rage Against the Machinen Killing in the Namea vastaan jouluna 2009. The Climb hävisi sen, mutta nousi listakärkeen seuraavalla viikolla. Esikoisalbumi Wide Awake (2010) ylsi vain kolmanneksi. Mies sai kenkää Sycolta, mutta löysi uuden kodin Deccalta, levytti crossover-klassikoita ja on tällä viikolla albumilistan kakkosena. Joskus Simon Cowellinkin bisnesvainu pettää.
Olly Murs (X Factor)
Vuoden 2009 kakkonen on toistaiseksi rakentanut McElderryä vankemman uran: tuore Heart Skips a Beat on tämän viikon sinkkuykkönen ja viime syksynä ilmestynyt esikoisalbumi on myynyt tuplaplatinaa.
Jedward (X Factor)
Fantastisen muovinen kaksosista muodostunut popduo, jonka kumpikaan jäsen ei osaa laulaa. Listakakkoseksi yltänyt debyyttisinkku Under Pressure (Ice Ice Baby) (2010) on roskapopin klassikko eikä euroviisubiisi Lipstick jää ainakaan paljon jälkeen.
Matt Cardle (X Factor)
Henkilökohtaisesti en muistanut koko miestä ennen tätä juttua, joten ennusmerkit uralle eivät ole kovin hyvät. Häneltäkin löytyy se pakollinen jouluykkönen, Biffy Clyro -cover When We Collide (2010).
Cher Lloyd (X Factor)
Persoonallaan huomiota herättänyt kauhukakara on jättänyt Cardlen varjoonsa ainakin median silmissä. Myös sinkku Swagger Jagger (#1, 2011) herättää osaltaan kauhua.
Mary Byrne (X Factor)
Susan Boylen jälkeen X Factoristakin oli löydyttävä klassisemmin laulava varttuneempi nainen. Suksee jäi toistaiseksi Mine and Yoursin (#6, 2011) nopean albumilistavisiitin varaan.
One Direction (X Factor)
Viimeisimmän kauden kolmonen on jälleen poikabändi, jonka ensimmäinen single What Makes You Beautiful ilmestyy 11.9.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti