Tällä viikolla brittilistoja hallitsevat kykykisoista ponnistaneet tähdet Will Youngin sekä Olly Mursin johdolla. Siitä, ja ”esiintymiskammoisen” Idols-Lassin debyyttisinkusta, sain kipinän koota yhteen kykykisoista ponnistaneet edes joten kuten brittilistoilla näkyneet artistit. Noteerasin kiinnostavimmat ja mennään aikajärjestyksessä. Vastaava katsaus USA:n kykykisoihin tulee tässä lähiaikoina.
Hear'say (Popstars)
Ensimmäisessä Popstarsissa muodostettu bändi julkaisi singlen Pure and Simple (2001), jota myytiin ensimmäisellä viikolla kuin Valion maitoa. Ryhmä sai vielä toisenkin ykkössinglen ja -albumin, mutta eväät pitkään menestykseen olivat alusta lähtien hyvin heppoiset.
Liberty X (Popstars)
Ilman äksää pinnalle noussut ryhmä sai hittejä jo vuonna 2001, mutta rakensi upean Just a Littlen (#1, 2002) avulla pidemmän uran kuin Hear'say. Taustalla vaikutti muun muassa uuden Will Young -albumin tuottanut Richard X, joka mestaroi muun muassa Being Nobodyn (#3, 2003); mash-upin Chaka Khanin Ain't Nobodysta ja The Human Leaguen Being Boiledista.
Will Young (Pop Idol)
Ensimmäisen Idol-kauden voittaja vuonna 2002. Kolme ykkösalbumia, neljä singleykköstä, joista yksi duettona Gareth Gatesin kanssa. Leave Right Now (2003) ylsi myös Hot 100 -listalle viime vuonna. Kestotähti, jonka ensimmäinen single Anything Is Possible/Evergreen on kuluvan vuosituhannen myydyin Britanniassa.
Gareth Gates (Pop Idol)
Neljä singleykköstä, joista versio Spirit in the Skysta oli vuoden 2003 myydyin brittisingle. Anyone of Us (Stupid Mistake) kelpasi myös suomalaisille radioasemille, toisin kuin yksikään Youngin hitti. Jo toinen albumi kuitenkin floppasi.
Darius (Pop Idol)
Yhä samaa porukkaa, mutta ura jäi Gatesiäkin lyhyemmäksi. Yksi singleykkönen (Colourblind, 2002). Yritti tähdeksi jo Popstarsissa.
Sarah Whatmore (Pop Idol)
Ei voinut ensimmäisessä Idolissa mitään suositummille pojille, mutta levytti heti kisan jälkeen parempaa musiikkia: When I Lost You (#6, 2002) ja Automatic (#11, 2003) kelpasivat jopa Radiomafian/YleX:n soittolistalle.
Girls Aloud (Popstars: The Rivals)
Jo käsitteeksi muodostunut tyttöryhmä, jonka diskografia hakee vertaistaan 2000-luvun popissa etenkin laadullisesti. Kiitos kuuluu tietenkin Xenomanialle. Girls Aloudilla on neljä ykkössingleä ja kaksi -albumia. Cheryl Colen sooloura lähti menestyksekkäästi käyntiin, mutta jo toinen albumi kuulosti perin väsyneeltä. Girls Aloudia ei koskaan ole hyväksytty Suomen radioasemille satunnaista YleX-huomiota lukuun ottamatta, mutta Cheryl Colella on jo parikin pikkuhittiä.
One True Voice (Popstars: The Rivals)
Surullisenkuuluisa poikabändi hävisi Girls Aloudille ja heidän kaksi singleään Sacred Trust/After You're Gone (#2, 2002) sekä Shakespeare's Way with Words (#10, 2003) lukeutuvat pophistorian huonoimpiin. Sikäläinen Indx, joka ei ikinä saanut edes albumia kauppoihin.
Phixx (Popstars: The Rivals)
Phixxin muodostivat pojat, jotka eivät päässeet One True Voiceen, mutta ainakin Hold on Me (#10, 2003) sekä Love Revolution (#13, 2004) ovat hienoja singlejä. Ensin mainittu ylsi Etelä-Afrikan ykköseksi.
The Cheeky Girls (Popstars: The Rivals)
Romanialaissyntyinen kaksikko herätti myötähäpeää silloin ja hilpeyttä nyt: The Cheeky Song (Touch My Bum), (Hooray Hooray) It's a Cheeky Holiday, Have a Cheeky Christmas ja Cheeky Flamenco olivat kaikki top 40 -kamaa, kolme ensimmäistä top ten -sinkkuja.
Michelle McManus (Pop Idol)
Britti-Idolin toisen kauden ykkönen. Nousi tietenkin ensin sinkkulistan huipulle (All This Time, 2004), mutta putosi kuin tiiliskivi.
Sam and Mark (Pop Idol)
Idol-finalisteista koottu duo sai ykköshitin The Beatles -coverista With a Little Help from My Friends (2004), mutta popura jäi siihen.
Steve Brookstein (X Factor)
Historian ensimmäisen X Factorin voittaja vuonna 2004, mutta mahtaako mies itsekään muistaa musiikkiaan? Phil Collins -cover Against All Odds meni tietenkin kärkeen, samoin albumi Heart and Soul, mutta toinen pitkäsoitto 40 000 Things (2008) on Wikipedian mukaan myynyt 7000 kpl.
G4 (X Factor)
Klassista ja poppia sotkeva poikaryhmä oli Brooksteinin voittaman kisan kakkonen. He saivat sentään kaksi top ten -albumia.
Shayne Ward (X Factor)
Kuolattavan komea Ward voitti X Factorin toisen kauden ja single That's My Goal oli karmeudestaan huolimatta vuoden 2005 myydyin. Hän on saavuttanut kolme muutakin top ten -sinkkua ja kaksi platina-albumia. Gary Barlow harkitsi hetken Wardin rekrytoimista Take Thatiin vuonna 2006, kun Jason Orange uhkasi lähteä bändistä.
Chico (X Factor)
It's Chico Time! (#1, 2006). Onneksi ei ole enää.
Leona Lewis (X Factor)
Vuoden 2006 menestystarina, joka hakee vertaistaan kykykisahistoriassa. Bleeding Lovesta (2007) tuli maailmanlaajuinen megahitti ja jopa USA:n Hot 100 -listan ykkönen. Esikoisalbumi Spirit (2007) on myynyt kolme miljoonaa pelkästään Britanniassa. Kaikkiaan Lewisilla on kaksi ykkösalbumia ja kolme -singleä. Uusi single Collide ilmestyy ensi viikolla.
Paul Potts (Britain's Got Talent)
Onhan se jotenkin sympaattista, kun normaalin oloinen mies osaa laulaa. Meni läpi jopa meillä.
Leon Jackson (X Factor)
Kuka? Kysymys on aiheellinen, mutta hänkin sai sen pakollisen ykkössinkun vuonna 2007 coveroimalla kaikista mahdollisista maailmassa tehdyistä kappaleista Whitney Houstonin ja Mariah Careyn When You Believe -kilpakailotuksen. Outoa touhua.
Rhydian (X Factor)
Puolalaissyntyinen barítoni kiinnosti aikuisempaa koulukuntaa hetken.
Same Difference (X Factor)
Vuoden 2007 X Factor oli niin huono, että jopa tuomarina toimineen Dannii Minoguen ura vaikuttaa rinnalla jättimenestykseltä. Same Difference pitää kuitenkin mainita euroviisumaisen Alcazar-yhteistyön Karma Karma (2010) vuoksi.
Faryl Smith (Britain's Got Talent)
Teini-ikäinen mezzosopraano käväisi albumilistalla keväällä 2009 yltäen neljänneksi. Sen jälkeen on ollut hiljaista.
Alexandra Burke (X Factor)
Vara-Leona, jonka Hallelujah-tulkinta nosti Jeff Buckleyn version perässä kakkoseksi joulukuussa 2008. Burkella on ihan kivasti jo viisi top ten -singleä, joista kaksi ykköstä.
JLS (X Factor)
Supersuosituksi noussut poikaryhmä on julkaissut kaksi multiplatina-albumia ja peräti jo viisi kärkeen yltänyttä sinkkua, joista viimeisimpänä reilu kuukausi sitten ilmestynyt She Makes Me Wanna. USA:n valloitukselle kävi köpelömmin.
Diana Vickers (X Factor)
Kuin ihmeen kaupalla sekä single- että albumiykkösen saanut rivifinalisti, jota kukaan ei varmastikaan muista enää viiden vuoden päästä.
Susan Boyle (Britain's Got Talent)
Onhan se jotenkin sympaattista, kun normaalin oloinen nainen osaa laulaa. Boyle-ilmiö kasvoi järkyttäviin mittasuhteisiin globaalistikin: I Dreamed a Dream (2009) myi nelinkertaista platinaa jopa USA:ssa. Ainoastaan Pohjoismaissa osattiin suhtautua asiaan tyynemmin. Boyle on keskittynyt covereihin sekä joululauluihin ja uusi joululevy ilmestynee taas marraskuussa.
Joe McElderry (X Factor)
McElderryn tulkinta Miley Cyrusin (!) The Climbista kävi kuuluisan kamppailun Rage Against the Machinen Killing in the Namea vastaan jouluna 2009. The Climb hävisi sen, mutta nousi listakärkeen seuraavalla viikolla. Esikoisalbumi Wide Awake (2010) ylsi vain kolmanneksi. Mies sai kenkää Sycolta, mutta löysi uuden kodin Deccalta, levytti crossover-klassikoita ja on tällä viikolla albumilistan kakkosena. Joskus Simon Cowellinkin bisnesvainu pettää.
Olly Murs (X Factor)
Vuoden 2009 kakkonen on toistaiseksi rakentanut McElderryä vankemman uran: tuore Heart Skips a Beat on tämän viikon sinkkuykkönen ja viime syksynä ilmestynyt esikoisalbumi on myynyt tuplaplatinaa.
Jedward (X Factor)
Fantastisen muovinen kaksosista muodostunut popduo, jonka kumpikaan jäsen ei osaa laulaa. Listakakkoseksi yltänyt debyyttisinkku Under Pressure (Ice Ice Baby) (2010) on roskapopin klassikko eikä euroviisubiisi Lipstick jää ainakaan paljon jälkeen.
Matt Cardle (X Factor)
Henkilökohtaisesti en muistanut koko miestä ennen tätä juttua, joten ennusmerkit uralle eivät ole kovin hyvät. Häneltäkin löytyy se pakollinen jouluykkönen, Biffy Clyro -cover When We Collide (2010).
Cher Lloyd (X Factor)
Persoonallaan huomiota herättänyt kauhukakara on jättänyt Cardlen varjoonsa ainakin median silmissä. Myös sinkku Swagger Jagger (#1, 2011) herättää osaltaan kauhua.
Mary Byrne (X Factor)
Susan Boylen jälkeen X Factoristakin oli löydyttävä klassisemmin laulava varttuneempi nainen. Suksee jäi toistaiseksi Mine and Yoursin (#6, 2011) nopean albumilistavisiitin varaan.
One Direction (X Factor)
Viimeisimmän kauden kolmonen on jälleen poikabändi, jonka ensimmäinen single What Makes You Beautiful ilmestyy 11.9.
tiistai 30. elokuuta 2011
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Listakatsaus, vko 35
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
2. (2.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
3. (-) Lil Wayne featuring Drake – She Will
4. (3.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
5. (4.) Nicki Minaj – Super Bass
6. (5.) Bad Meets Evil featuring Bruno Mars – Lighters
7. (8.) Foster the People – Pumped Up Kicks
8. (6.) Lil Wayne – How to Love
9. (10.) OneRepublic – Good Life
10. (9.) Britney Spears – I Wanna Go
Katy Perryn Last Friday Night (T.G.I.F.) jatkoi vielä Hot 100 -listan huipulla. Pronssipallille ilmaantui Lil Wayne, joka sai jo viidennen top ten -debyyttinsä kappaleesta She Will. Muistan ajan 2000-luvun alusta, jolloin top ten -debyytti oli superharvinainen tapaus, niin maailma muuttuu. She Will oli viikon myydyin musiikkiesitys.
Waynellä on yhä vain yksi ikioma ykkönen, Lollipop (2008) ja yksi vierailu (Jay Seanin Down, 2009), mutta jo 16 top 10 -merkintää. Draken ainoa ykkönen on vierailu Rihannan What’s My Namellä (2010).
Rihannasta puheen ollen: Avril Lavignea sämpläävä Cheers (Drink to That) (25-17) on palauttamassa neidon hittilistakarriäärin takaisin raiteille melko keskinkertaisesti menestyneiden Man Downin (59) ja California King Bedin (37) jälkeen. Loud-albumilta on lohkaistu jo kolme ykköstä.
Cobra Starship sai toisen top 20 -hittinsä You Make Me Feelin noustua neljä pykälää 19:nneksi.
Lady Antebellumin tulevan albumin toinen single We Owned the Night jäi kauas Just a Kissin seiskasijasta, mutta debytoi kuitenkin 47:ntenä. Isoksi hitiksi äitynyt Just a Kiss on yhä top 20:n tuntumassa.
USA:n albumit, Top 10
1. (1.) Jay-Z & Kanye West – Watch the Throne
2. (4.) Adele – 21
3. (3.) Various Artists – NOW 39
4. (2.) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines
5. (6.) Jason Aldean – My Kinda Party
6. (-) Eli Young Band – Life at Best
7. (5.) Eric Church – Chief
8. (-) Blue October – Any Man in America
9. (7.) Beyoncé – 4
10. (10.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 20
Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Throne jatkoi USA:n albumilistan kärjessä, vaikka sen myynti putosikin normaalin yli 60 prosentin verran. Sen sijaan Adelen 21 alkaa elpyä uudelleen Someone Like Youn noustessa hitiksi. Sitä ostettiin yli kymmenen prosenttia enemmän kuin edellisviikolla.
Sijat 4-7 ovat kantrimiesten hallussa. Mike Elin liidaama Eli Young Band debytoi kuudentena neljännellä albumillaan Life at Best. Heidän edellinen pitkäsoittonsa Jet Black and Jealous (2008) ylsi 30:nneksi.
Rockyhtye Blue October oli suosionsa huipulla viitisen vuotta sitten, jolloin Hate Me -hitti ylsi Hot 100 -listan 31:nneksi. Any Man in Americasta tuli vasta nyt heidän ensimmäinen top ten -albuminsa. Platinalevyksi sertifioitu Foiled (2006) pinnisti vain 29:nneksi, mutta myi hittien avulla tasaisen hyvin.
Foster the Peoplen Torches jatkaa uutta nousuaan (11), sen paras sijoitus on siis kahdeksas. Uusi You and I -single ja video auttoivat Lady Gagan Born This Wayn takaisin kohti kärkikymmenikköä (12). Katy Perryn Teenage Dream (17) täytti vuoden ja sitä on myyty 1,7 kappaletta.
Top tenissäkin käyneen Breaking Benjaminin kokoelma debytoi 22:ntenä ja Jeff Bridgesin nimetön lätty 25:ntenä. Näyttelijänä kunnostautuneen Bridgesin albumin tuotti T-Bone Burnett.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Olly Murs featuring Rizzle Kicks – Heart Skips a Beat
2. (-) Calvin Harris – Feel So Close
3. (3.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
4. (1.) Wretch 32 featuring Josh Kumra – Don’t Go
5. (-) Will Young – Jealousy
6. (4.) Christina Perri – Jar of Hearts
7. (2.) Emeli Sandé – Heaven
8. (8.) Rizzle Kicks – Down with the Trumpets
9. (6.) Ed Sheeran – The A Team
10. (7.) David Guetta featuring Taio Cruz & Ludacris – Little Bad Girl
Olly Murs sai toisen paalunsa ja kolmannen top 5 -sukseensa Rizzle Kicksin avustamalla Heart Skips a Beatillä, jota ostettiin yli sata tuhatta kappaletta. Please Don’t Let Me Go piipahti kärjessä suurin piirtein vuosi sitten. Rizzle Kicksillä puolestaan on tällä viikolla kaksi top ten -singleä, jotka ovat myös heidän toistaiseksi ainoat listamerkintänsä. Hyvä alku siis.
Calvin Harrisin Feel So Close joutui supertarttuvan Bouncen tavoin tyytymään kakkostilaan, vaikka teki erinomaisesti kauppansa. Harrisin kaksi ykköstä ovat I’m Not Alone (2009) sekä vierailu Dizzee Rascalin Dance wiv Mellä (2008). Top ten -sinkkuja on kertynyt jo seitsemän.
Komeasti palannut Will Young on singlelistan top viidessä ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Ykkösiä on neljä, muun muassa kriitikoiden ylistämä Leave Right Now (2003) sekä Britannian 2000-luvun myydyin single Anything Is Possible/Evergreen. Youngin top ten -saldo näyttää Jealousyn myötä nyt numeroa 11.
Liam Gallagher ehti avata Oasiksen jälkeisen uransa jo keväällä Beady Eyen riveissä ja nyt Noel Gallagherin projekti debytoi 15:ntenä. The Death of You and Me muistuttaa kovasti The Importance of Being Idlea (#1, 2005).
Sean Kingston loukkaantui kesällä vesillä vakavasti, mutta bileet jatkuvat: Party All Night (Sleep All Day) ylsi 18:nneksi. Kingstonin uran huippuhetki on tietenkin Beautiful Girls -megahitti, ykkönen tasan neljä vuotta sitten.
Florence & the Machinen odotettua kakkosalbumia ennakoiva What the Water Gave Me debytoi 24:ntenä. Neiti Welchin yhtyeellä on kaksi top ten -merkintää, käytännössä samalla biisillä. Ensimmäinen cover You’ve Got the Lovesta ylsi viidenneksi vuonna 2009 ja Dizzee Rascalin kanssa BRIT Awardseissa esitetty You Got the Dirtee Love kakkoseksi seuraavana talvena. Jälkimmäisessä yhdistyvät You’ve Got the Love sekä Rascalin Dirtee Cash (#10, 2009).
Viikon pakollinen David Guetta -debyytti on 35. sijan Night of Your Life. Sillä laulaa Jennifer Hudson.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Will Young – Echoes
2. (-) Joe McElderry – Classic
3. (2.) Adele – 21
4. (-) Wretch 32 – Black and White
5. (5.) Adele – 19
6. (3.) Amy Winehouse – Back to Black
7. (-) Barbra Streisand – What Matters Most
8. (1.) Nero – Welcome Reality
9. (-) Hard-Fi – Killer Sounds
10. (11.) Rihanna – Loud
Will Youngin muutaman vuoden tauko kannatti, sillä Echoes on hänen ensimmäinen ykkösalbuminsa sitten Friday’s Childin (2003) ja kolmas kaikkiaan. Top ten -putki on rikkoutumaton ja käsittää kuusi pitkäsoittoa.
Joe McElderryn oletettiin jäävän yhden singlen ja albumin ihmeeksi, mutta staattisen kesän jälkeen Deccan julkaisema coveralbumi Classic pystyi peräti kakkospaikkaan. McElderryn esikoinen Wide Awake ylsi kolmanneksi, mutta putosi nopeasti ulos listalta ja mies sai kenkää Simon Cowellilta.
X Factor -voittaja McElderry muistetaan hävitystä listakamppailusta Rage Against the Machinea vastaan jouluna 2009. Kukaan sen sijaan ei muista, että The Climb ohitti Killing in the Namen seuraavan viikon listalla ja myi lopulta enemmän.
Adelen 21 joutui taipumaan ulos kärkikaksikosta 31 viikon jälkeen, vaikka kasvatti myyntiään edellisviikosta. Lohdutukseksi 19 on yhä top viidessä, missä se on pysynyt alkukeväästä lähtien.
Sitten viikon pettymyksiin. Kolme top 5 -singleä keränneen Wretch 32:n esikoinen Black and White joutui tyytymään neljänteen sijaan, mutta vielä masentavammin kävi Hard-Fille, jonka kolmas albumi Killer Sounds teki ”kaiser chiefsit” ja jäi edeltäjiensä ykkössijojen jälkeen yhdeksänneksi. Osviittaa toki antoi jo Good for Nothingin melko vaatimaton 51. tila singlelistalla.
Barbra Streisandin Alan ja Marilyn Bergmanin lauluja sisältävän What Matters Mostin seitsemäs sija voidaan laskea puolittaiseksi onnistumiseksi, vaikka edellinen Love Is the Answer (2009) piipahti paalulla asti. Streisandilla on 12 top ten -albumia, ja ykköspaikkoja on irronnut hyvällä prosentilla: peräti puolet.
Ihmeen paljon kysyntää riittää The Gamella, jonka The R.E.D. Album debytoi 14:ntenä. Mies on yltänyt neljästi albumilistan top 20:iin, mutta viimeisimmästä isosta hittisinkusta Dreams (8) on jo kuusi vuotta.
Uutuuksien takana voi hyvinkin nousta, vaikka albumi olisi kuinka vanha ja singleirroituksistakin aikaa. Siitä esimerkkinä Plan B:n ihmeellisen kestävä The Defamation of Strickland Banks, joka petrasi 72. listaviikollaan takaisin top 20:iin.
The Whon Then and Now -kokoelma palasi pitkästä aikaa top 40:iin (25). Se ylsi viidenneksi vuonna 2004 ja on myynyt platinaa.
Jos Hard-Fi joutui pettymään, Lenny Kravitzilla meni vielä kehnommin: kolmen vuoden tauon jälkeen ilmestynyt Black and White America debytoi 75:ntenä. Toisaalta, miehen edelliset kolme albumilistasijoitusta ovat 55, 74 ja 42, joten mistään jättipaukusta ei voi puhua.
1. (1.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
2. (2.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
3. (-) Lil Wayne featuring Drake – She Will
4. (3.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
5. (4.) Nicki Minaj – Super Bass
6. (5.) Bad Meets Evil featuring Bruno Mars – Lighters
7. (8.) Foster the People – Pumped Up Kicks
8. (6.) Lil Wayne – How to Love
9. (10.) OneRepublic – Good Life
10. (9.) Britney Spears – I Wanna Go
Katy Perryn Last Friday Night (T.G.I.F.) jatkoi vielä Hot 100 -listan huipulla. Pronssipallille ilmaantui Lil Wayne, joka sai jo viidennen top ten -debyyttinsä kappaleesta She Will. Muistan ajan 2000-luvun alusta, jolloin top ten -debyytti oli superharvinainen tapaus, niin maailma muuttuu. She Will oli viikon myydyin musiikkiesitys.
Waynellä on yhä vain yksi ikioma ykkönen, Lollipop (2008) ja yksi vierailu (Jay Seanin Down, 2009), mutta jo 16 top 10 -merkintää. Draken ainoa ykkönen on vierailu Rihannan What’s My Namellä (2010).
Rihannasta puheen ollen: Avril Lavignea sämpläävä Cheers (Drink to That) (25-17) on palauttamassa neidon hittilistakarriäärin takaisin raiteille melko keskinkertaisesti menestyneiden Man Downin (59) ja California King Bedin (37) jälkeen. Loud-albumilta on lohkaistu jo kolme ykköstä.
Cobra Starship sai toisen top 20 -hittinsä You Make Me Feelin noustua neljä pykälää 19:nneksi.
Lady Antebellumin tulevan albumin toinen single We Owned the Night jäi kauas Just a Kissin seiskasijasta, mutta debytoi kuitenkin 47:ntenä. Isoksi hitiksi äitynyt Just a Kiss on yhä top 20:n tuntumassa.
USA:n albumit, Top 10
1. (1.) Jay-Z & Kanye West – Watch the Throne
2. (4.) Adele – 21
3. (3.) Various Artists – NOW 39
4. (2.) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines
5. (6.) Jason Aldean – My Kinda Party
6. (-) Eli Young Band – Life at Best
7. (5.) Eric Church – Chief
8. (-) Blue October – Any Man in America
9. (7.) Beyoncé – 4
10. (10.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 20
Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Throne jatkoi USA:n albumilistan kärjessä, vaikka sen myynti putosikin normaalin yli 60 prosentin verran. Sen sijaan Adelen 21 alkaa elpyä uudelleen Someone Like Youn noustessa hitiksi. Sitä ostettiin yli kymmenen prosenttia enemmän kuin edellisviikolla.
Sijat 4-7 ovat kantrimiesten hallussa. Mike Elin liidaama Eli Young Band debytoi kuudentena neljännellä albumillaan Life at Best. Heidän edellinen pitkäsoittonsa Jet Black and Jealous (2008) ylsi 30:nneksi.
Rockyhtye Blue October oli suosionsa huipulla viitisen vuotta sitten, jolloin Hate Me -hitti ylsi Hot 100 -listan 31:nneksi. Any Man in Americasta tuli vasta nyt heidän ensimmäinen top ten -albuminsa. Platinalevyksi sertifioitu Foiled (2006) pinnisti vain 29:nneksi, mutta myi hittien avulla tasaisen hyvin.
Foster the Peoplen Torches jatkaa uutta nousuaan (11), sen paras sijoitus on siis kahdeksas. Uusi You and I -single ja video auttoivat Lady Gagan Born This Wayn takaisin kohti kärkikymmenikköä (12). Katy Perryn Teenage Dream (17) täytti vuoden ja sitä on myyty 1,7 kappaletta.
Top tenissäkin käyneen Breaking Benjaminin kokoelma debytoi 22:ntenä ja Jeff Bridgesin nimetön lätty 25:ntenä. Näyttelijänä kunnostautuneen Bridgesin albumin tuotti T-Bone Burnett.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Olly Murs featuring Rizzle Kicks – Heart Skips a Beat
2. (-) Calvin Harris – Feel So Close
3. (3.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
4. (1.) Wretch 32 featuring Josh Kumra – Don’t Go
5. (-) Will Young – Jealousy
6. (4.) Christina Perri – Jar of Hearts
7. (2.) Emeli Sandé – Heaven
8. (8.) Rizzle Kicks – Down with the Trumpets
9. (6.) Ed Sheeran – The A Team
10. (7.) David Guetta featuring Taio Cruz & Ludacris – Little Bad Girl
Olly Murs sai toisen paalunsa ja kolmannen top 5 -sukseensa Rizzle Kicksin avustamalla Heart Skips a Beatillä, jota ostettiin yli sata tuhatta kappaletta. Please Don’t Let Me Go piipahti kärjessä suurin piirtein vuosi sitten. Rizzle Kicksillä puolestaan on tällä viikolla kaksi top ten -singleä, jotka ovat myös heidän toistaiseksi ainoat listamerkintänsä. Hyvä alku siis.
Calvin Harrisin Feel So Close joutui supertarttuvan Bouncen tavoin tyytymään kakkostilaan, vaikka teki erinomaisesti kauppansa. Harrisin kaksi ykköstä ovat I’m Not Alone (2009) sekä vierailu Dizzee Rascalin Dance wiv Mellä (2008). Top ten -sinkkuja on kertynyt jo seitsemän.
Komeasti palannut Will Young on singlelistan top viidessä ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Ykkösiä on neljä, muun muassa kriitikoiden ylistämä Leave Right Now (2003) sekä Britannian 2000-luvun myydyin single Anything Is Possible/Evergreen. Youngin top ten -saldo näyttää Jealousyn myötä nyt numeroa 11.
Liam Gallagher ehti avata Oasiksen jälkeisen uransa jo keväällä Beady Eyen riveissä ja nyt Noel Gallagherin projekti debytoi 15:ntenä. The Death of You and Me muistuttaa kovasti The Importance of Being Idlea (#1, 2005).
Sean Kingston loukkaantui kesällä vesillä vakavasti, mutta bileet jatkuvat: Party All Night (Sleep All Day) ylsi 18:nneksi. Kingstonin uran huippuhetki on tietenkin Beautiful Girls -megahitti, ykkönen tasan neljä vuotta sitten.
Florence & the Machinen odotettua kakkosalbumia ennakoiva What the Water Gave Me debytoi 24:ntenä. Neiti Welchin yhtyeellä on kaksi top ten -merkintää, käytännössä samalla biisillä. Ensimmäinen cover You’ve Got the Lovesta ylsi viidenneksi vuonna 2009 ja Dizzee Rascalin kanssa BRIT Awardseissa esitetty You Got the Dirtee Love kakkoseksi seuraavana talvena. Jälkimmäisessä yhdistyvät You’ve Got the Love sekä Rascalin Dirtee Cash (#10, 2009).
Viikon pakollinen David Guetta -debyytti on 35. sijan Night of Your Life. Sillä laulaa Jennifer Hudson.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Will Young – Echoes
2. (-) Joe McElderry – Classic
3. (2.) Adele – 21
4. (-) Wretch 32 – Black and White
5. (5.) Adele – 19
6. (3.) Amy Winehouse – Back to Black
7. (-) Barbra Streisand – What Matters Most
8. (1.) Nero – Welcome Reality
9. (-) Hard-Fi – Killer Sounds
10. (11.) Rihanna – Loud
Will Youngin muutaman vuoden tauko kannatti, sillä Echoes on hänen ensimmäinen ykkösalbuminsa sitten Friday’s Childin (2003) ja kolmas kaikkiaan. Top ten -putki on rikkoutumaton ja käsittää kuusi pitkäsoittoa.
Joe McElderryn oletettiin jäävän yhden singlen ja albumin ihmeeksi, mutta staattisen kesän jälkeen Deccan julkaisema coveralbumi Classic pystyi peräti kakkospaikkaan. McElderryn esikoinen Wide Awake ylsi kolmanneksi, mutta putosi nopeasti ulos listalta ja mies sai kenkää Simon Cowellilta.
X Factor -voittaja McElderry muistetaan hävitystä listakamppailusta Rage Against the Machinea vastaan jouluna 2009. Kukaan sen sijaan ei muista, että The Climb ohitti Killing in the Namen seuraavan viikon listalla ja myi lopulta enemmän.
Adelen 21 joutui taipumaan ulos kärkikaksikosta 31 viikon jälkeen, vaikka kasvatti myyntiään edellisviikosta. Lohdutukseksi 19 on yhä top viidessä, missä se on pysynyt alkukeväästä lähtien.
Sitten viikon pettymyksiin. Kolme top 5 -singleä keränneen Wretch 32:n esikoinen Black and White joutui tyytymään neljänteen sijaan, mutta vielä masentavammin kävi Hard-Fille, jonka kolmas albumi Killer Sounds teki ”kaiser chiefsit” ja jäi edeltäjiensä ykkössijojen jälkeen yhdeksänneksi. Osviittaa toki antoi jo Good for Nothingin melko vaatimaton 51. tila singlelistalla.
Barbra Streisandin Alan ja Marilyn Bergmanin lauluja sisältävän What Matters Mostin seitsemäs sija voidaan laskea puolittaiseksi onnistumiseksi, vaikka edellinen Love Is the Answer (2009) piipahti paalulla asti. Streisandilla on 12 top ten -albumia, ja ykköspaikkoja on irronnut hyvällä prosentilla: peräti puolet.
Ihmeen paljon kysyntää riittää The Gamella, jonka The R.E.D. Album debytoi 14:ntenä. Mies on yltänyt neljästi albumilistan top 20:iin, mutta viimeisimmästä isosta hittisinkusta Dreams (8) on jo kuusi vuotta.
Uutuuksien takana voi hyvinkin nousta, vaikka albumi olisi kuinka vanha ja singleirroituksistakin aikaa. Siitä esimerkkinä Plan B:n ihmeellisen kestävä The Defamation of Strickland Banks, joka petrasi 72. listaviikollaan takaisin top 20:iin.
The Whon Then and Now -kokoelma palasi pitkästä aikaa top 40:iin (25). Se ylsi viidenneksi vuonna 2004 ja on myynyt platinaa.
Jos Hard-Fi joutui pettymään, Lenny Kravitzilla meni vielä kehnommin: kolmen vuoden tauon jälkeen ilmestynyt Black and White America debytoi 75:ntenä. Toisaalta, miehen edelliset kolme albumilistasijoitusta ovat 55, 74 ja 42, joten mistään jättipaukusta ei voi puhua.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
USA:n albumimenestyjät riviin järjesty!
Maratontaulukoiden ylläpitäjillä pitää kiirettä, sillä Jay-Z:n lisäksi Barbra Streisandilta on juuri ilmestynyt uusi albumi. Sen odotetaan yltävän joko kärkeen tai erittäin lähelle ensi torstaina julkaistavalla USA:n albumilistalla.
Näiden kahden kestomenestyjän kunniaksi kokosin tähän listan eniten top ten -albumeita USA:ssa saavuttaneista artisteista, heidän ykkösensä sekä aktiiviset toimintavuodet.
The Rolling Stones (1962–)
Top ten -albumeita 36, joista ykkösiä yhdeksän:
Out of Our Heads (1965)
Sticky Fingers (1971)
Exile on Main St. (1972), uusintajulkaisu ylsi kakkoseksi viime vuonna
Goats Head Soup (1973)
It's Only Rock 'n' Roll (1974)
Black and Blue (1976)
Some Girls (1978)
Emotional Rescue (1980)
Tattoo You (1981)
Frank Sinatra (1942–1998)
32 top ten -albumia, joista ykkösiä viisi
In the Wee Small Hours (1955)
Come Fly with Me (1958)
Only the Lonely (1958)
Nice 'n' Easy (1960)
Strangers in the Night (1966)
Huom: virallista viikottaista albumilistaa alettiin laatia vuonna 1956
The Beatles (1957–1970)
Kolmekymmentä top ten -albumia, peräti 19 ykköstä:
Meet the Beatles (1964)
The Beatles' Second Album (1964)
A Hard Day's Night (1964)
Beatles '65 (1965)
Help! (1965)
Beatles VI (1965)
Rubber Soul (1966)
Revolver (1966)
Yesterday...and Today (1966)
Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band (1967)
Magical Mystery Tour (1968)
The Beatles (1968)
Abbey Road (1969)
Let It Be (1970)
1967–1970 (1973)
Anthology 1 (1995)
Anthology 2 (1996)
Anthology 3 (1996)
1 (2000)
Barbra Streisand (1957–)
Kolmekymmentä top ten -albumia, joista yhdeksän ykköstä – toistaiseksi, sillä uusi What Matters Most ilmestyi maanantaina.
People (1964)
The Way We Were (1974)
A Star Is Born (1977)
Greatest Hits Vol. 2 (1979)
Guilty (1980)
The Broadway Album (1985)
Back to Broadway (1993)
Higher Ground (1997)
Love Is the Answer (2009)
Elvis Presley (1954–1977)
27 top ten -albumia, joista kymmenen ykköstä:
Elvis Presley (1955)
Elvis (1956)
Loving You (1957)
Elvis' Christmas Album (1957)
G.I. Blues (1960)
Blue Hawaii (1961)
Roustabout (1965)
Elvis Sings ”The Wonderful World of Christmas” (1972)
Aloha from Hawaii (1973)
Elv1s: 30 #1 Hits (2002)
Madonna (1982–)
19 top ten -albumia, joista seitsemän ykköstä:
Like a Virgin (1984)
True Blue (1986)
Like a Prayer (1989)
Music (2000)
American Life (2003)
Confessions on a Dance Floor (2005)
Hard Candy (2008)
Bob Dylan (1959–)
19 top ten -albumia, joista viisi ykköstä:
Planet Waves (1974)
Blood on the Tracks (1975)
Desire (1976)
Modern Times (2006)
Together Through Life (2009)
Elton John (1962–)
17 top ten -pitkäsoittoa, joista seitsemän ykköstä, kaikki neljän vuoden sisään.
Honky Chateau (1972)
Don't Shoot Me I'm Only the Piano Player (1973)
Goodbye Yellow Brick Road (1973)
Caribou (1974)
Greatest Hits (1974)
Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy (1975)
Rock of the Westies (1975)
Paul McCartney (1970–)
17 top ten -albumia, seitsemän ykköstä, joista osa Wingsin kanssa.
McCartney (1970)
Red Rose Speedway (1973)
Band on the Run (1974)
Venus and Mars (1975)
Wings at the Speed of Sound (1976)
Wings over America (1977)
Tug of War (1982)
16 top ten -albumia ovat saavuttaneet Johnny Mathis, Bruce Springsteen, Neil Diamond, George Strait sekä Mariah Carey. Jay-Z:llä on 13, joista siis peräti 12 ykköstä, mikä on toiseksi eniten kaikista artisteista.
Näiden kahden kestomenestyjän kunniaksi kokosin tähän listan eniten top ten -albumeita USA:ssa saavuttaneista artisteista, heidän ykkösensä sekä aktiiviset toimintavuodet.
The Rolling Stones (1962–)
Top ten -albumeita 36, joista ykkösiä yhdeksän:
Out of Our Heads (1965)
Sticky Fingers (1971)
Exile on Main St. (1972), uusintajulkaisu ylsi kakkoseksi viime vuonna
Goats Head Soup (1973)
It's Only Rock 'n' Roll (1974)
Black and Blue (1976)
Some Girls (1978)
Emotional Rescue (1980)
Tattoo You (1981)
Frank Sinatra (1942–1998)
32 top ten -albumia, joista ykkösiä viisi
In the Wee Small Hours (1955)
Come Fly with Me (1958)
Only the Lonely (1958)
Nice 'n' Easy (1960)
Strangers in the Night (1966)
Huom: virallista viikottaista albumilistaa alettiin laatia vuonna 1956
The Beatles (1957–1970)
Kolmekymmentä top ten -albumia, peräti 19 ykköstä:
Meet the Beatles (1964)
The Beatles' Second Album (1964)
A Hard Day's Night (1964)
Beatles '65 (1965)
Help! (1965)
Beatles VI (1965)
Rubber Soul (1966)
Revolver (1966)
Yesterday...and Today (1966)
Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band (1967)
Magical Mystery Tour (1968)
The Beatles (1968)
Abbey Road (1969)
Let It Be (1970)
1967–1970 (1973)
Anthology 1 (1995)
Anthology 2 (1996)
Anthology 3 (1996)
1 (2000)
Barbra Streisand (1957–)
Kolmekymmentä top ten -albumia, joista yhdeksän ykköstä – toistaiseksi, sillä uusi What Matters Most ilmestyi maanantaina.
People (1964)
The Way We Were (1974)
A Star Is Born (1977)
Greatest Hits Vol. 2 (1979)
Guilty (1980)
The Broadway Album (1985)
Back to Broadway (1993)
Higher Ground (1997)
Love Is the Answer (2009)
Elvis Presley (1954–1977)
27 top ten -albumia, joista kymmenen ykköstä:
Elvis Presley (1955)
Elvis (1956)
Loving You (1957)
Elvis' Christmas Album (1957)
G.I. Blues (1960)
Blue Hawaii (1961)
Roustabout (1965)
Elvis Sings ”The Wonderful World of Christmas” (1972)
Aloha from Hawaii (1973)
Elv1s: 30 #1 Hits (2002)
Madonna (1982–)
19 top ten -albumia, joista seitsemän ykköstä:
Like a Virgin (1984)
True Blue (1986)
Like a Prayer (1989)
Music (2000)
American Life (2003)
Confessions on a Dance Floor (2005)
Hard Candy (2008)
Bob Dylan (1959–)
19 top ten -albumia, joista viisi ykköstä:
Planet Waves (1974)
Blood on the Tracks (1975)
Desire (1976)
Modern Times (2006)
Together Through Life (2009)
Elton John (1962–)
17 top ten -pitkäsoittoa, joista seitsemän ykköstä, kaikki neljän vuoden sisään.
Honky Chateau (1972)
Don't Shoot Me I'm Only the Piano Player (1973)
Goodbye Yellow Brick Road (1973)
Caribou (1974)
Greatest Hits (1974)
Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy (1975)
Rock of the Westies (1975)
Paul McCartney (1970–)
17 top ten -albumia, seitsemän ykköstä, joista osa Wingsin kanssa.
McCartney (1970)
Red Rose Speedway (1973)
Band on the Run (1974)
Venus and Mars (1975)
Wings at the Speed of Sound (1976)
Wings over America (1977)
Tug of War (1982)
16 top ten -albumia ovat saavuttaneet Johnny Mathis, Bruce Springsteen, Neil Diamond, George Strait sekä Mariah Carey. Jay-Z:llä on 13, joista siis peräti 12 ykköstä, mikä on toiseksi eniten kaikista artisteista.
maanantai 22. elokuuta 2011
Listanimi: Katy Perry
Katheryn Elizabeth Hudson, tuttavallisemmin Katy Perry, ansaitsee viimein omankin postauksensa. En korosta tässä hänen sinänsä mahtavaa viiden ykkösen saavutustaan, josta tiedottamisen EMI ehti sössiä heti lähtötelineissä, vaan saavutusta, joka on jäänyt EMIltä tiedottamatta. Perry on nimittäin nähty Hot 100 -listan top tenissä yhtäjaksoisesti toukokuusta 2010 lähtien. Silloin nyt jo kaukaiselta tuntuva California Gurls debytoi kakkosena Usherin OMG:n takana.
Saavutus on aivan rinnastettavissa Adelen 21-albumin urotekoihin. Koskaan aiemmin ei kukaan toinen artisti ole viettänyt Hot 100 -listan top tenissä edes vuotta putkeen, sillä Ace of Basen aiempi ennätys on 48 viikkoa kappaleilla All That She Wants, The Sign ja Don't Turn Around, jotka ovatkin yhtyeen ainoat top ten -hitit. Perryllä on takanaan jo vuosi ja neljättä kuukautta, eikä loppua näy, sillä Last Friday Night (T.G.I.F.) keikkuu juuri nyt kärjessä.
Smurffiinan rooliinkin eläytyneellä Perryllä on siis kuusi jenkkiykköstä, viiden Teenage Dream -albumin lohkaisun lisäksi esikoishitti I Kissed a Girl (2008) vietti kärjessä peräti seitsemän viikkoa. Kappaleen kirjoitti supertiimi Max Martin, Dr. Luke ja Cathy Dennis ja se on viimeksi mainitun ainoa jenkkiykkönen, kun Kylie Minoguenkin revival-menestys Can't Get You out of My Head (2001) ylsi vain seitsemänneksi ja Britney Spearsin Toxic (2004) yhdeksänneksi.
Perry julkaisi jo vuonna 2001 gospel-albumin nimellä Katy Hudson, mutta poptähteys odotti tuonnempana, joskin sitä kirkkaampana, ja sanotaanko riettaampana. Hänen kaksi studioalbumiaan One of the Boys (2008) ja Teenage Dream ovat saavuttaneet jenkkilistalla sijat 9 ja 1, brittilistalla 11 ja 1. Top ten -hittejä USA:ssa on kahdeksan, joista siis kuusi ykköstä, ja brittilistalla yhdeksän, joista kaksi ykköstä ja peräti neljä kolmatta tilaa. Kaksi niistä ovat vierailuja Timbalandin ja 3OH!3:n hiteillä, jotka kiinnostavasti jäivät USA:ssa melko kauas kärkikahinoista. Jenkkiykköset osaa varmaan luetella jokainen blogiani lukenut, brittikärkeen ylsivät I Kissed a Girl sekä California Gurls.
Saavutus on aivan rinnastettavissa Adelen 21-albumin urotekoihin. Koskaan aiemmin ei kukaan toinen artisti ole viettänyt Hot 100 -listan top tenissä edes vuotta putkeen, sillä Ace of Basen aiempi ennätys on 48 viikkoa kappaleilla All That She Wants, The Sign ja Don't Turn Around, jotka ovatkin yhtyeen ainoat top ten -hitit. Perryllä on takanaan jo vuosi ja neljättä kuukautta, eikä loppua näy, sillä Last Friday Night (T.G.I.F.) keikkuu juuri nyt kärjessä.
Smurffiinan rooliinkin eläytyneellä Perryllä on siis kuusi jenkkiykköstä, viiden Teenage Dream -albumin lohkaisun lisäksi esikoishitti I Kissed a Girl (2008) vietti kärjessä peräti seitsemän viikkoa. Kappaleen kirjoitti supertiimi Max Martin, Dr. Luke ja Cathy Dennis ja se on viimeksi mainitun ainoa jenkkiykkönen, kun Kylie Minoguenkin revival-menestys Can't Get You out of My Head (2001) ylsi vain seitsemänneksi ja Britney Spearsin Toxic (2004) yhdeksänneksi.
Perry julkaisi jo vuonna 2001 gospel-albumin nimellä Katy Hudson, mutta poptähteys odotti tuonnempana, joskin sitä kirkkaampana, ja sanotaanko riettaampana. Hänen kaksi studioalbumiaan One of the Boys (2008) ja Teenage Dream ovat saavuttaneet jenkkilistalla sijat 9 ja 1, brittilistalla 11 ja 1. Top ten -hittejä USA:ssa on kahdeksan, joista siis kuusi ykköstä, ja brittilistalla yhdeksän, joista kaksi ykköstä ja peräti neljä kolmatta tilaa. Kaksi niistä ovat vierailuja Timbalandin ja 3OH!3:n hiteillä, jotka kiinnostavasti jäivät USA:ssa melko kauas kärkikahinoista. Jenkkiykköset osaa varmaan luetella jokainen blogiani lukenut, brittikärkeen ylsivät I Kissed a Girl sekä California Gurls.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Listakatsaus, vko 34
Billboard Hot 100, Top 10
1. (2.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
2. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
3. (8.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
4. (3.) Nicki Minaj – Super Bass
5. (5.) Bad Meets Evil featuring Bruno Mars – Lighters
6. (6.) Lil Wayne – How to Love
7. (4.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
8. (13.) Foster the People – Pumped Up Kicks
9. (7.) Britney Spears – I Wanna Go
10. (11.) OneRepublic – Good Life
Jo vuoden ja neljättä kuukautta top tenissä asuneen Katy Perryn Last Friday Night (T.G.I.F.) on viides ykkönen Teenage Dreamiltä ja kuudes neidon koko uralla. Last Friday Nightin remix-versiolla esiintyvä Missy Elliott ei kuitenkaan saanut uransa ensimmäistä ykköstään, sillä remixin myynti jäi prosentuaalisesti alkuperäisen jalkoihin. Toisaalta Last Friday Night ei olisi ykkösenä ilman remiksausta ainakaan tällä viikolla.
Elliottin uran listahuippu on yhä kuukausitolkulla kakkosena päivystänyt Work It (2002), vaikka hän on ollut mukana kahdella ykköselläkin, Last Friday Nightin ohella Lady Marmaladen supertähtiversiolla (2001).
Perry sivusi siis Michael Jacksonin Bad-albumin tiimoilta asettamaa ennätystä. Moni on ollut lähellä tässä välilläkin, mainittavimmin Michaelin sisko Janet, jonka Rhythm Nation 1814 -albumilta (1989) irrotettiin peräti seitsemän top 5 -hittiä sijoin 1, 2, 1, 4, 2, 1 ja 1. Kahdeksas lohkaisu State of the World oli vielä radiolistan viitonen, mutta myyntisingle ei koskaan ilmestynyt.
Moni muukin, jopa Paula Abdul, saavutti neljä ykköstä per albumi nimenomaan 80- ja 90-lukujen vaihteessa.
Viisi pykälää hypännyt Foster the Peoplen Pumped Up Kicks on Mark Fosterin johtaman yhtyeen ensimmäinen menestyskappale ja eräs viime vuosien musiikillisesti kiinnostavimmista top 10 -hiteistä.
Young Money -mafia vahvistaa asemiaan entisestään: Lil Waynen single How to Love on tukevasti top tenissä ja hänen tuleva albuminsa mennee parin viikon kuluttua kuin kuumille kiville. Lisäksi Nicki Minajin Super Bass on top 3 -menestys ja Drake käväisi pari viikkoa sitten 21:ntenä biisillä Marvins Room. Nyt kanadalaisartistin Headlines debytoi 13:ntena.
Hassummin ei mene Maroon 5:n Adam Levinellakaan, sillä hän esiintyy Gym Class Heroesin Stereo Heartsilla, joka nousi top 20:iin (32-19). Gym Class Heroesin hittiputki on venynyt jo yllättävän pitkäksi: Stereo Hearts on nykkiläisprojektin neljäs Hot 100 -menestys ja toinen top 20 -merkintä. Brittilistalla heillä on peräti kolme top ten -sinkkua.
Evanescencen kolmatta albumia ennakoiva paluusingle What You Want debytoi 68:ntena. Amy Leen johtamalla bändillä on kolme top ten -hittiä: Bring Me to Life, My Immortal sekä Call Me When You’re Sober.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Jay-Z & Kanye West – Watch the Throne
2. (-) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines
3. (-) Various Artists – NOW 39
4. (1.) Adele – 21
5. (2.) Eric Church – Chief
6. (6.) Jason Aldean – My Kinda Party
7. (8.) Beyoncé – 4
8. (-) Ace Hood – Blood, Sweat and Tears
9. (22.) Jackie Evancho – Dream with Me
10. (7.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 20
Jay-Z:stä saattaa hyvinkin tulevaisuudessa tulla kaikkien aikojen eniten ykkösalbumeita netonnut artisti. Noin 436 000 kpl myynyt Watch the Throne on hänen 12. ykkösensä, niistä kolme on yhteistyön hedelmiä, kavereina R. Kelly, Linkin Park ja nyt Kanye West. Westillä on viisi ykköstä, joista neljä viimeisintä putkeen. Jay-Z:n edellä maratontaulukossa on ainoastaan The Beatles 19 ykkösellä. Ei haaste eikä mikään tällä vauhdilla, tosin Fab Fourkin kartuttanee vielä tiliään kokoelman tai parin avulla.
Nelisen vuotta listoilla viihtynyt kantristara Luke Bryan sai ensimmäisen top 3 -levynsä Tailgates and Tanlinesin debytoitua kakkosena. Edellinen Doin’ My Thing (2009) ylsi kuudenneksi ja on myynyt kultaa.
Kolmannen tilan nappasi uusin NOW-kooste, jonka kaksi edeltäjää kävivät kärjessä ja kakkosena. Täten Adelen 21 syöstiin ulos top kolmosesta ensimmäistä kertaa.
Räppäri Ace Hoodia olisi voinut veikata korkeammallekin, mutta Blood Sweat and Tears joutui tyytymään kahdeksanteen tilaan. Se on kuitenkin miehen ensimmäinen top ten -albumi. Trivium puolestaan löysi ensimmäistä kertaa tiensä top 20:iin (13) ja Bad Meets Evilin toinen osapuoli Royce da 5’9” sai ensimmäisen oman top 40 -albuminsa Success Is Certainin debytoitua 25:ntenä.
Viime viikolla yhdeksänneksi ilmaantunut Slow Grind -kokoelma teki kyseenalaista listahistoriaa: se putosi kokonaan ulos listalta. Albumin myynti romahti käsittämättömästi 92 prosenttia.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Wretch 32 featuring Josh Kumra – Don’t Go
2. (-) Emeli Sandé – Heaven
3. (-) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
4. (5.) Christina Perri – Jar of Hearts
5. (1.) Nero – Promises
6. (7.) Ed Sheeran – The A Team
7. (4.) David Guetta featuring Taio Cruz & Ludacris – Little Bad Girl
8. (8.) Rizzle Kicks – Down with the Trumpets
9. (2.) JLS featuring Dev – She Makes Me Wanna
10. (6.) The Wanted – Glad You Came
Räppäri Jermaine Scott eli Wretch 32 on kolkutellut paalupaikkaa jo parin top 5 -menestyksen myötä, mutta kolmas kerta sanoi toden: Don’t Go on tämän viikon brittiykkönen. Sillä vierailee listauntuvikko nimeltä Josh Kumra. Wretch 32:n edellinen single, Stone Rosesia kierrättänyt Unorthodox, kävi keväällä kakkosena.
Aiemmin kahdesti vierailijana top tenissä piipahtanut r&b-laulajatar Emeli Sandé porhalsi kerralla hopealle ensimmäisellä ihan omalla soolohitillään Heaven. Biisillä ei ole mitään tekemistä Bryan Adamsin Heavenin (#38, 1985) kanssa. DJ Sammy versioi sen ykköseksi vuonna 2002.
Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger debytoi kolmantena, joka on bändin toiseksi korkein sijoitus. Makes Me Wonder ylsi kakkoseksi vuonna 2007. Neljän ykkösen Aguilera oli viimeksi näin korkealla Ain’t No Other Manin (2006) käytyä niin ikään kakkosena.
Cher Lloydin Swagger Jagger putosi ulos top kympistä (3-11), joten siellä ei ole kahta Jaggeriä. Tosin Lloydin kappaleen ”jagger” taitaa olla muunnos sanasta ”jacker”.
Modestep sai toisen top 40 -sinkkunsa Sunlightin ilmaannuttua 16:nneksi.
Viime viikolla peräkkäin debytoineet Jessie J:n Who’s Laughing Now ja Nicole Scherzingerin Wet nousivat käsi kädessä sijoille 21 ja 22. Jenkkilistoillakin etenevä Devin In the Dark debytoi 37:ntenä. Neito käväisi pari kuukautta sitten top tenissä omalla Bass Down Low -biisillään unohtamatta vierailuja JLS:n sekä Far East Movementin hiteillä.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Nero – Welcome Reality
2. (2.) Adele – 21
3. (1.) Amy Winehouse – Back to Black
4. (3.) Jay-Z & Kanye West – Watch the Throne
5. (5.) Adele – 19
6. (-) Charlie Simpson – Young Pilgrim
7. (-) John Denver – The Ultimate Collection
8. (6.) Beyoncé – 4
9. (12.) Chase & Status – No More Idols
10. (8.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
Neron ensimmäinen varsinainen studioalbumi Welcome Reality vuorostaan blokkasi Adelen pois ykköspaikalta, mutta muiden julkaisujen kärjessä piipahtaminen vaikuttaa olevan vain viivytystaistelua 21:n matkalla kohti kahdettakymmenettä ykkösviikkoa, sillä se myy yhä hämmästyttävän tasaisesti ja palannee kärkeen kunhan sattuu sopiva väli.
Jos Pendulumia ei lasketa, popiin kallistuvan dubstepin ja drum and bassin ristisiitosta kuultiin ensimmäisen kerran aivan kärjessä, kun Chase and Statusin yhä top tenin nurkalla pyörivä No More Idols debytoi kakkosena.
Watch the Throne on nyt saatavilla kaikissa muodoissaan ja useammasta paikasta, mutta juna kärkipaikalle meni jo viime viikolla.
Charlie Simpsonin nimi ei välttämättä sano suomalaisille mitään, mutta hänen bändinsä Busted ehkä vähän enemmän, vaikka vajaan kymmenen vuoden takainen brittinuorison poprocksuosikki ei meillä koskaan breikannutkaan. Simpsonin ensimmäinen sooloalbumi Young Pilgrim debytoi kuudentena.
John Denver palasi kärkikymmenikköön peräti 34 vuoden tauolta. The Ultimate Collection on vuonna 1997 menehtyneen folkmuusikon kuudes top ten -albumi. Parhaana sijoituksena säilyy toistaiseksi Live in Londonin (1976) kakkospaikka.
Kids in Glass Housesin kolmas albumi In Gold Blood debytoi 27:ntena. Yhtyeen sarja on orastavan tasainen: aiemmat kaksi pitkäsoittoa kävivät sijoilla 29 ja 27.
Euroviisuissa ihastuttaneen ja järkyttäneen Jedwardin toinen albumi Victory ei ihan lunastanut nimeään, mutta ylsi sentään 34:nneksi. Kaksosten esikoisen Planet Jedwardin (2010) sijaluku oli puolet tuosta.
1. (2.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
2. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
3. (8.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
4. (3.) Nicki Minaj – Super Bass
5. (5.) Bad Meets Evil featuring Bruno Mars – Lighters
6. (6.) Lil Wayne – How to Love
7. (4.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
8. (13.) Foster the People – Pumped Up Kicks
9. (7.) Britney Spears – I Wanna Go
10. (11.) OneRepublic – Good Life
Jo vuoden ja neljättä kuukautta top tenissä asuneen Katy Perryn Last Friday Night (T.G.I.F.) on viides ykkönen Teenage Dreamiltä ja kuudes neidon koko uralla. Last Friday Nightin remix-versiolla esiintyvä Missy Elliott ei kuitenkaan saanut uransa ensimmäistä ykköstään, sillä remixin myynti jäi prosentuaalisesti alkuperäisen jalkoihin. Toisaalta Last Friday Night ei olisi ykkösenä ilman remiksausta ainakaan tällä viikolla.
Elliottin uran listahuippu on yhä kuukausitolkulla kakkosena päivystänyt Work It (2002), vaikka hän on ollut mukana kahdella ykköselläkin, Last Friday Nightin ohella Lady Marmaladen supertähtiversiolla (2001).
Perry sivusi siis Michael Jacksonin Bad-albumin tiimoilta asettamaa ennätystä. Moni on ollut lähellä tässä välilläkin, mainittavimmin Michaelin sisko Janet, jonka Rhythm Nation 1814 -albumilta (1989) irrotettiin peräti seitsemän top 5 -hittiä sijoin 1, 2, 1, 4, 2, 1 ja 1. Kahdeksas lohkaisu State of the World oli vielä radiolistan viitonen, mutta myyntisingle ei koskaan ilmestynyt.
Moni muukin, jopa Paula Abdul, saavutti neljä ykköstä per albumi nimenomaan 80- ja 90-lukujen vaihteessa.
Viisi pykälää hypännyt Foster the Peoplen Pumped Up Kicks on Mark Fosterin johtaman yhtyeen ensimmäinen menestyskappale ja eräs viime vuosien musiikillisesti kiinnostavimmista top 10 -hiteistä.
Young Money -mafia vahvistaa asemiaan entisestään: Lil Waynen single How to Love on tukevasti top tenissä ja hänen tuleva albuminsa mennee parin viikon kuluttua kuin kuumille kiville. Lisäksi Nicki Minajin Super Bass on top 3 -menestys ja Drake käväisi pari viikkoa sitten 21:ntenä biisillä Marvins Room. Nyt kanadalaisartistin Headlines debytoi 13:ntena.
Hassummin ei mene Maroon 5:n Adam Levinellakaan, sillä hän esiintyy Gym Class Heroesin Stereo Heartsilla, joka nousi top 20:iin (32-19). Gym Class Heroesin hittiputki on venynyt jo yllättävän pitkäksi: Stereo Hearts on nykkiläisprojektin neljäs Hot 100 -menestys ja toinen top 20 -merkintä. Brittilistalla heillä on peräti kolme top ten -sinkkua.
Evanescencen kolmatta albumia ennakoiva paluusingle What You Want debytoi 68:ntena. Amy Leen johtamalla bändillä on kolme top ten -hittiä: Bring Me to Life, My Immortal sekä Call Me When You’re Sober.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Jay-Z & Kanye West – Watch the Throne
2. (-) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines
3. (-) Various Artists – NOW 39
4. (1.) Adele – 21
5. (2.) Eric Church – Chief
6. (6.) Jason Aldean – My Kinda Party
7. (8.) Beyoncé – 4
8. (-) Ace Hood – Blood, Sweat and Tears
9. (22.) Jackie Evancho – Dream with Me
10. (7.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 20
Jay-Z:stä saattaa hyvinkin tulevaisuudessa tulla kaikkien aikojen eniten ykkösalbumeita netonnut artisti. Noin 436 000 kpl myynyt Watch the Throne on hänen 12. ykkösensä, niistä kolme on yhteistyön hedelmiä, kavereina R. Kelly, Linkin Park ja nyt Kanye West. Westillä on viisi ykköstä, joista neljä viimeisintä putkeen. Jay-Z:n edellä maratontaulukossa on ainoastaan The Beatles 19 ykkösellä. Ei haaste eikä mikään tällä vauhdilla, tosin Fab Fourkin kartuttanee vielä tiliään kokoelman tai parin avulla.
Nelisen vuotta listoilla viihtynyt kantristara Luke Bryan sai ensimmäisen top 3 -levynsä Tailgates and Tanlinesin debytoitua kakkosena. Edellinen Doin’ My Thing (2009) ylsi kuudenneksi ja on myynyt kultaa.
Kolmannen tilan nappasi uusin NOW-kooste, jonka kaksi edeltäjää kävivät kärjessä ja kakkosena. Täten Adelen 21 syöstiin ulos top kolmosesta ensimmäistä kertaa.
Räppäri Ace Hoodia olisi voinut veikata korkeammallekin, mutta Blood Sweat and Tears joutui tyytymään kahdeksanteen tilaan. Se on kuitenkin miehen ensimmäinen top ten -albumi. Trivium puolestaan löysi ensimmäistä kertaa tiensä top 20:iin (13) ja Bad Meets Evilin toinen osapuoli Royce da 5’9” sai ensimmäisen oman top 40 -albuminsa Success Is Certainin debytoitua 25:ntenä.
Viime viikolla yhdeksänneksi ilmaantunut Slow Grind -kokoelma teki kyseenalaista listahistoriaa: se putosi kokonaan ulos listalta. Albumin myynti romahti käsittämättömästi 92 prosenttia.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Wretch 32 featuring Josh Kumra – Don’t Go
2. (-) Emeli Sandé – Heaven
3. (-) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
4. (5.) Christina Perri – Jar of Hearts
5. (1.) Nero – Promises
6. (7.) Ed Sheeran – The A Team
7. (4.) David Guetta featuring Taio Cruz & Ludacris – Little Bad Girl
8. (8.) Rizzle Kicks – Down with the Trumpets
9. (2.) JLS featuring Dev – She Makes Me Wanna
10. (6.) The Wanted – Glad You Came
Räppäri Jermaine Scott eli Wretch 32 on kolkutellut paalupaikkaa jo parin top 5 -menestyksen myötä, mutta kolmas kerta sanoi toden: Don’t Go on tämän viikon brittiykkönen. Sillä vierailee listauntuvikko nimeltä Josh Kumra. Wretch 32:n edellinen single, Stone Rosesia kierrättänyt Unorthodox, kävi keväällä kakkosena.
Aiemmin kahdesti vierailijana top tenissä piipahtanut r&b-laulajatar Emeli Sandé porhalsi kerralla hopealle ensimmäisellä ihan omalla soolohitillään Heaven. Biisillä ei ole mitään tekemistä Bryan Adamsin Heavenin (#38, 1985) kanssa. DJ Sammy versioi sen ykköseksi vuonna 2002.
Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger debytoi kolmantena, joka on bändin toiseksi korkein sijoitus. Makes Me Wonder ylsi kakkoseksi vuonna 2007. Neljän ykkösen Aguilera oli viimeksi näin korkealla Ain’t No Other Manin (2006) käytyä niin ikään kakkosena.
Cher Lloydin Swagger Jagger putosi ulos top kympistä (3-11), joten siellä ei ole kahta Jaggeriä. Tosin Lloydin kappaleen ”jagger” taitaa olla muunnos sanasta ”jacker”.
Modestep sai toisen top 40 -sinkkunsa Sunlightin ilmaannuttua 16:nneksi.
Viime viikolla peräkkäin debytoineet Jessie J:n Who’s Laughing Now ja Nicole Scherzingerin Wet nousivat käsi kädessä sijoille 21 ja 22. Jenkkilistoillakin etenevä Devin In the Dark debytoi 37:ntenä. Neito käväisi pari kuukautta sitten top tenissä omalla Bass Down Low -biisillään unohtamatta vierailuja JLS:n sekä Far East Movementin hiteillä.
Britannian albumit Top 10
1. (-) Nero – Welcome Reality
2. (2.) Adele – 21
3. (1.) Amy Winehouse – Back to Black
4. (3.) Jay-Z & Kanye West – Watch the Throne
5. (5.) Adele – 19
6. (-) Charlie Simpson – Young Pilgrim
7. (-) John Denver – The Ultimate Collection
8. (6.) Beyoncé – 4
9. (12.) Chase & Status – No More Idols
10. (8.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
Neron ensimmäinen varsinainen studioalbumi Welcome Reality vuorostaan blokkasi Adelen pois ykköspaikalta, mutta muiden julkaisujen kärjessä piipahtaminen vaikuttaa olevan vain viivytystaistelua 21:n matkalla kohti kahdettakymmenettä ykkösviikkoa, sillä se myy yhä hämmästyttävän tasaisesti ja palannee kärkeen kunhan sattuu sopiva väli.
Jos Pendulumia ei lasketa, popiin kallistuvan dubstepin ja drum and bassin ristisiitosta kuultiin ensimmäisen kerran aivan kärjessä, kun Chase and Statusin yhä top tenin nurkalla pyörivä No More Idols debytoi kakkosena.
Watch the Throne on nyt saatavilla kaikissa muodoissaan ja useammasta paikasta, mutta juna kärkipaikalle meni jo viime viikolla.
Charlie Simpsonin nimi ei välttämättä sano suomalaisille mitään, mutta hänen bändinsä Busted ehkä vähän enemmän, vaikka vajaan kymmenen vuoden takainen brittinuorison poprocksuosikki ei meillä koskaan breikannutkaan. Simpsonin ensimmäinen sooloalbumi Young Pilgrim debytoi kuudentena.
John Denver palasi kärkikymmenikköön peräti 34 vuoden tauolta. The Ultimate Collection on vuonna 1997 menehtyneen folkmuusikon kuudes top ten -albumi. Parhaana sijoituksena säilyy toistaiseksi Live in Londonin (1976) kakkospaikka.
Kids in Glass Housesin kolmas albumi In Gold Blood debytoi 27:ntena. Yhtyeen sarja on orastavan tasainen: aiemmat kaksi pitkäsoittoa kävivät sijoilla 29 ja 27.
Euroviisuissa ihastuttaneen ja järkyttäneen Jedwardin toinen albumi Victory ei ihan lunastanut nimeään, mutta ylsi sentään 34:nneksi. Kaksosten esikoisen Planet Jedwardin (2010) sijaluku oli puolet tuosta.
torstai 18. elokuuta 2011
Kristallipallo: Mindless Behavior feat. Diggy – Mrs. Right
Aina eivät ns. tuotteetkaan nouse tähtiin hetkessä. Teini-ikäinen poikaporukka Mindless Behavior perustettiin jo kolme vuotta sitten, mutta heidän ensimmäinen julkaisunsa My Girl näki päivänvalon vasta viime syksynä.
Nyt ryhmä yrittää kunnon panoksilla: takana on Lady Gagan kotipesänä tunnettu Streamline-lafka, vieraana rap-guru Russell Simmonsin poika Diggy, videolla LL Cool J ja taskussa lämppärislotti Justin Bieberin kiertueella.
Mrs. Right debytoikin juuri Hot 100 -listan hännillä. Aika näyttää, miten isoksi hitiksi se lopulta muodostuu. R&b-poikaporukat eivät ole olleet kovin korkeassa kurssissa viime aikoina.
Nyt ryhmä yrittää kunnon panoksilla: takana on Lady Gagan kotipesänä tunnettu Streamline-lafka, vieraana rap-guru Russell Simmonsin poika Diggy, videolla LL Cool J ja taskussa lämppärislotti Justin Bieberin kiertueella.
Mrs. Right debytoikin juuri Hot 100 -listan hännillä. Aika näyttää, miten isoksi hitiksi se lopulta muodostuu. R&b-poikaporukat eivät ole olleet kovin korkeassa kurssissa viime aikoina.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Sijoita kultaan!
Melko usein puheenaiheena esiintyvä Abban Gold-kokoelma (1992) palasi sunnuntaina Britannian top 75 -albumilistalle ja saavutti 441. listaviikkonsa. Täten siitä tuli historian eniten top 75 -viikkoja netonnut albumi. Viimeisenä sai antautua Meat Loafin Bat out of Hell (1978).
Viisi kestävintä listanestoria ovat
1. Abba – Gold: Greatest Hits (1992) – 441 viikkoa
2. Meat Loaf – Bat out of Hell (1978) – 440
3. Queen – Greatest Hits (1981) – 414
4. Fleetwood Mac – Rumours (1977) – 370
5. Bob Marley and the Wailers – Legend (1984) – 365
Neljä näistä on ollut mukana vielä ihan hiljattain, ainoastaan Bat out of Hellille top 75 -kynnys alkaa olla liian korkea. Se on nähty viimeksi listalla talvella 2003. Albumilta ei lohkaistu yhtään top ten -singleä eikä se yltänyt koskaan yhdeksättä sijaa korkeammalle. Muut neljä ovat yltäneet viikkolistojen kärkeen.
Top 75 -listaa on julkaistu vuodesta 1978. Nykyisin The Official UK Charts Company julkaisee sivuillaan sata ostetuinta, Music Week käyttää yhä top 75:ää. Käytäntö on perin sekava, sillä sen vuoksi eri lähteet ilmoittavat albumeille eri viikkomääriä. Queenin Greatest Hits on viettänyt eniten aikaa top sadassa, kaikkiaan 633 viikkoa.
Brittilistoista on USA:n tapaan saatavilla myös top 200, mutta sitä ei julkaista yleiseen käyttöön.
Viisi kestävintä listanestoria ovat
1. Abba – Gold: Greatest Hits (1992) – 441 viikkoa
2. Meat Loaf – Bat out of Hell (1978) – 440
3. Queen – Greatest Hits (1981) – 414
4. Fleetwood Mac – Rumours (1977) – 370
5. Bob Marley and the Wailers – Legend (1984) – 365
Neljä näistä on ollut mukana vielä ihan hiljattain, ainoastaan Bat out of Hellille top 75 -kynnys alkaa olla liian korkea. Se on nähty viimeksi listalla talvella 2003. Albumilta ei lohkaistu yhtään top ten -singleä eikä se yltänyt koskaan yhdeksättä sijaa korkeammalle. Muut neljä ovat yltäneet viikkolistojen kärkeen.
Top 75 -listaa on julkaistu vuodesta 1978. Nykyisin The Official UK Charts Company julkaisee sivuillaan sata ostetuinta, Music Week käyttää yhä top 75:ää. Käytäntö on perin sekava, sillä sen vuoksi eri lähteet ilmoittavat albumeille eri viikkomääriä. Queenin Greatest Hits on viettänyt eniten aikaa top sadassa, kaikkiaan 633 viikkoa.
Brittilistoista on USA:n tapaan saatavilla myös top 200, mutta sitä ei julkaista yleiseen käyttöön.
maanantai 15. elokuuta 2011
Listakatsaus, vko 33
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
2. (2.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
3. (3.) Nicki Minaj – Super Bass
4. (4.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (7.) Bad Meets Evil featuring Bruno Mars – Lighters
6. (5.) Lil Wayne – How to Love
7. (9.) Britney Spears – I Wanna Go
8. (25.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
9. (6.) Adele – Rolling in the Deep
10. (8.) Hot Chelle Rae – Tonight Tonight
Party Rock Anthem juhlii viidettä viikkoaan kärjessä. Last Friday Night ohitti sen radiosoitossa, ja maanantaina kauppoihin tullut Missy Elliottin tähdittämä remix saattaa tuoda Perrylle paalun ensi viikolla, mutta sen myynti on odotettua vaisumpaa. Menekkiä haitannee ensisijaisesti se, että biisi on ollut kaupan jo yli vuoden.
Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger juhlistaa videollakin (ks. edellinen teksti) Mick Jaggerin erinomaista lavakarismaa. Biisi oli viikon myydyimpiä ja pomppasi samalle sijalle eli kahdeksanneksi kuin debytoidessaan puolitoista kuukautta sitten.
Brad Paisley sai pitkähkön uransa ensimmäisen Hot 100 -listan top 20 -hitin Carrie Underwood -duetosta Remind Me (26-18). Underwood on käynyt paalupaikalla asti, sillä hänen Idol-voittosinkkunsa Inside Your Heaven (2005) vietti kärjessä viikon katkaisten hetkeksi Mariah Careyn We Belong Together -gigahitin lopulta 14 viikon mittaiseksi venyneen putken. Before He Cheats (#8, 2006) on 64 listaviikollaan eräs historian kestävimpiä Hot 100 -hittejä.
Melko varmaksi yhden hitin ihmeeksi luulemani Cobra Starship pomppasi jo 26:nneksi uudella biisillään You Make Me Feel... Vierailija Sabi on Wikipediassa saanut hieman kyseenalaisen ammatin ”raper”. Se yksi aiempi Cobra-hittihän on tietysti Good Girls Gone Bad (#7, 2009), jota tähditti Leighton Meester.
Viikon korkein uutuus merkittiin Suomessakin suositun Five Finger Death Punchin nimiin (Under and Over It, #77). Se on bändin ensimmäinen noteeraus, mutta ei lainkaan yllättävä, sillä edellinen albumi War Is the Answer on myynyt kultaa ja liittänyt yhtyeen osaksi rockasemien vakiokalustoa.
Brittitähti Ellie Goulding saavutti niin ikään ensimmäisen Hot 100 -hittinsä Lightsin debytoitua sijalla 85.
USA:n albumit, Top 10
1. (2.) Adele – 21
2. (1.) Eric Church – Chief
3. (-) Trace Adkins – Proud to Be Here
4. (-) Mat Kearney – Young Love
5. (-) Soundtrack – Victorious
6. (4.) Jason Aldean – My Kinda Party
7. (6.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 20
8. (5.) Beyoncé – 4
9. (-) Various Artists – Slow Grind
10. (8.) Blake Shelton – Red River Blue
Pitäisikö alkaa keksiä uusia otsikoita? Adelen 21 lähestyy kolmen miljoonan myydyn albumin rajaa ja nappasi nyt 12. ykkösviikkonsa jenkkilistalla, mutta ei siis putkeen. Edellinen vastaavalla kouralla kärkisijoja kahminut albumi on Santanan comeback Supernatural (1999).
Kalastamisesta tuoreella Just Fishin’ -singlellään laulava kantrimies Trace Adkins debytoi kolmantena kymmenennellä studioalbumillaan Proud to Be Here. Se on herran paras noteeraus ja neljäs top 10 -lätty. Adkinsin uran huippuhetkiin lukeutuu muun muassa totuuden kertova kantrilistan ykkönen Ladies Love Country Boys (2007).
Mat Kearneylle top ten -sijoitus on ensimmäinen, mutta jo edeltäjä City of Black and White (2009) ylsi 13:nneksi.
Nickelodeonin TV-sarja Victorious on tuupannut jo pari hittiä Hot 100 -listalle ja nyt sarjan soundtrack-albumi debytoi viidentenä. Ysinä näyttäytyy r&b-kokoelma Slow Grind. Aikuisille suunnattua kristillistä rockia soittava O.A.R. paransi omaa parastaan pykälällä Kingin debytoitua 12:ntena. Edellisen albumin Shattered (Turn the Car Around) on paitsi ihan nätti puolihidas rockpoppis, niin myös heidän suurin (ja ainoa) Hot 100 -hittinsä (36).
Foster the Peoplen Torches palasi top 20:iin sijalta 28. Se debytoi 11 viikkoa sitten kahdeksantena, mutta Pumped Up Kicks -hitti ja ennustettu VMA-huomio saattavat siivittää albumin jossain vaiheessa jopa takaisin top kymppiin.
Uskokaa tai älkää, mutta konkariosastoon lukeutuva powerpop-ryhmä Fountains of Wayne on ensimmäistä kertaa top 40:ssä siitäkin huolimatta, että Stacy's Mom (2003) oli iso Hot 100 -hitti (21). Uusi albumi Sky Full of Holes debytoi 37:ntenä.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Nero – Promises
2. (2.) JLS featuring Dev – She Makes Me Wanna
3. (1.) Cher Lloyd – Swagger Jagger
4. (6.) David Guetta featuring Taio Cruz & Ludacris – Little Bad Girl
5. (17.) Christina Perri – Jar of Hearts
6. (3.) The Wanted – Glad You Came
7. (4.) Ed Sheeran – The A Team
8. (9.) Rizzle Kicks – Down with the Trumpets
9. (5.) DJ Fresh featuring Sian Evans – Louder
10. (7.) Beyoncé – Best Thing I Never Had
Dubstepia ja drum & bassia melko popisti yhdistelevä Nero on parantanut tasaisesti listasijoituksiaan kolmella viimeisimmällä singlellään: Me and You ylsi 15:nneksi, Guilt jo kahdeksanneksi ja Promises debytoi ykkösenä. Se on ensimmäinen dubstepiin viittaava ykkössingle. Kaikki kolme laulaa Alana Watson, vaikka hänelle ei olekaan merkitty esittäjäkrediittiä. Neron Welcome Reality -albumi ilmestyi saarivaltakunnassa tänään.
Christina Perrin Jar of Hearts nousi vauhtiin päästyään nopeasti parissa viikossa top 40:n ulkopuolelta kärkipäähän. Nätistä balladista saattaa tulla jonkinmoinen kykykisasuosikki ainakin Briteissä.
David Guettan tulevalta Nothing But the Beat -albumilta ilmestyy digimyyntiin biisejä viikottain. Nyt Sian laulama Titanium debytoi 16:ntena. Australialaisneito on aiemmin käynyt jopa kymmenentenä (Taken for Granted, 2000).
Bruno Marsin neljäs single tuplaplatina-albumita Doo-Wops & Hooligans on Marry You, joka hyppäsi top 40:iin 68-28. Myös Pitbullin ja Mark Anthonyn Rain Over Me nousi top 40:n paremmalle puolelle (32). Mark Anthonyn edellisestä ja ainoasta brittilistamerkinnästä I Need to Know (28) on 12 vuotta.
Vuoden menestyjiin luettavat Jessie J ja Nicole Scherzinger kartuttivat top 40 -saldoaan kappaleilla Who’s Laughing Now (37) sekä Wet (38).
Britannian albumit Top 10
1. (1.) Amy Winehouse – Back to Black
2. (2.) Adele – 21
3. (-) Jay-Z & Kanye West – Watch the Throne
4. (3.) Amy Winehouse – Frank
5. (4.) Adele – 19
6. (5.) Beyoncé – 4
7. (-) Randy Crawford – Best of
8. (8.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
9. (6.) Lady Gaga – Born This Way
10. (12.) Jessie J – Who You Are
Amy Winehousen Back to Black jaksoi yhä kiinnostaa ostajia kärkipaikan (albumin seitsemäs) arvoisesti. Adelen 21 sai samalla 29. viikkonsa kärkikaksikossa.
Suvilahden valloittaneen Kanye Westin ja Jay-Z:n tuleva jenkkiykkönen Watch the Throne menetti ainakin kakkospaikan julkaisustrategiansa vuoksi. Jay-Z ei siis vieläkään saane ykkösalbumia Britanniassa, Westillä on yksi (Graduation, 2007), mutta Watch the Throne on herralle vasta kolmas top ten -lätty.
Kasaritähti Randy Crawfordin uusin kokoelma debytoi seitsemäntenä. Hän on menestynyt Britannian albumilistalla vuosien saatossa melko hyvin. Kuudesta top ten -sijoituksesta korkein on Secret Combinationin (1981) kakkostila.
Metalliyhtye Triviumin kolmas lista-albumi In Waves aloitti 16. paikalta. The Crusade (2006) ylsi jopa seitsemänneksi.
Selena Gomez & the Scenen When the Sun Goes Down palasi kuudennella listaviikollaan top 40:iin sijalle 33. Gleen The 3D Concert Movie -live näyttäytyy 35:ntenä.
1. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
2. (2.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
3. (3.) Nicki Minaj – Super Bass
4. (4.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (7.) Bad Meets Evil featuring Bruno Mars – Lighters
6. (5.) Lil Wayne – How to Love
7. (9.) Britney Spears – I Wanna Go
8. (25.) Maroon 5 featuring Christina Aguilera – Moves Like Jagger
9. (6.) Adele – Rolling in the Deep
10. (8.) Hot Chelle Rae – Tonight Tonight
Party Rock Anthem juhlii viidettä viikkoaan kärjessä. Last Friday Night ohitti sen radiosoitossa, ja maanantaina kauppoihin tullut Missy Elliottin tähdittämä remix saattaa tuoda Perrylle paalun ensi viikolla, mutta sen myynti on odotettua vaisumpaa. Menekkiä haitannee ensisijaisesti se, että biisi on ollut kaupan jo yli vuoden.
Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger juhlistaa videollakin (ks. edellinen teksti) Mick Jaggerin erinomaista lavakarismaa. Biisi oli viikon myydyimpiä ja pomppasi samalle sijalle eli kahdeksanneksi kuin debytoidessaan puolitoista kuukautta sitten.
Brad Paisley sai pitkähkön uransa ensimmäisen Hot 100 -listan top 20 -hitin Carrie Underwood -duetosta Remind Me (26-18). Underwood on käynyt paalupaikalla asti, sillä hänen Idol-voittosinkkunsa Inside Your Heaven (2005) vietti kärjessä viikon katkaisten hetkeksi Mariah Careyn We Belong Together -gigahitin lopulta 14 viikon mittaiseksi venyneen putken. Before He Cheats (#8, 2006) on 64 listaviikollaan eräs historian kestävimpiä Hot 100 -hittejä.
Melko varmaksi yhden hitin ihmeeksi luulemani Cobra Starship pomppasi jo 26:nneksi uudella biisillään You Make Me Feel... Vierailija Sabi on Wikipediassa saanut hieman kyseenalaisen ammatin ”raper”. Se yksi aiempi Cobra-hittihän on tietysti Good Girls Gone Bad (#7, 2009), jota tähditti Leighton Meester.
Viikon korkein uutuus merkittiin Suomessakin suositun Five Finger Death Punchin nimiin (Under and Over It, #77). Se on bändin ensimmäinen noteeraus, mutta ei lainkaan yllättävä, sillä edellinen albumi War Is the Answer on myynyt kultaa ja liittänyt yhtyeen osaksi rockasemien vakiokalustoa.
Brittitähti Ellie Goulding saavutti niin ikään ensimmäisen Hot 100 -hittinsä Lightsin debytoitua sijalla 85.
USA:n albumit, Top 10
1. (2.) Adele – 21
2. (1.) Eric Church – Chief
3. (-) Trace Adkins – Proud to Be Here
4. (-) Mat Kearney – Young Love
5. (-) Soundtrack – Victorious
6. (4.) Jason Aldean – My Kinda Party
7. (6.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 20
8. (5.) Beyoncé – 4
9. (-) Various Artists – Slow Grind
10. (8.) Blake Shelton – Red River Blue
Pitäisikö alkaa keksiä uusia otsikoita? Adelen 21 lähestyy kolmen miljoonan myydyn albumin rajaa ja nappasi nyt 12. ykkösviikkonsa jenkkilistalla, mutta ei siis putkeen. Edellinen vastaavalla kouralla kärkisijoja kahminut albumi on Santanan comeback Supernatural (1999).
Kalastamisesta tuoreella Just Fishin’ -singlellään laulava kantrimies Trace Adkins debytoi kolmantena kymmenennellä studioalbumillaan Proud to Be Here. Se on herran paras noteeraus ja neljäs top 10 -lätty. Adkinsin uran huippuhetkiin lukeutuu muun muassa totuuden kertova kantrilistan ykkönen Ladies Love Country Boys (2007).
Mat Kearneylle top ten -sijoitus on ensimmäinen, mutta jo edeltäjä City of Black and White (2009) ylsi 13:nneksi.
Nickelodeonin TV-sarja Victorious on tuupannut jo pari hittiä Hot 100 -listalle ja nyt sarjan soundtrack-albumi debytoi viidentenä. Ysinä näyttäytyy r&b-kokoelma Slow Grind. Aikuisille suunnattua kristillistä rockia soittava O.A.R. paransi omaa parastaan pykälällä Kingin debytoitua 12:ntena. Edellisen albumin Shattered (Turn the Car Around) on paitsi ihan nätti puolihidas rockpoppis, niin myös heidän suurin (ja ainoa) Hot 100 -hittinsä (36).
Foster the Peoplen Torches palasi top 20:iin sijalta 28. Se debytoi 11 viikkoa sitten kahdeksantena, mutta Pumped Up Kicks -hitti ja ennustettu VMA-huomio saattavat siivittää albumin jossain vaiheessa jopa takaisin top kymppiin.
Uskokaa tai älkää, mutta konkariosastoon lukeutuva powerpop-ryhmä Fountains of Wayne on ensimmäistä kertaa top 40:ssä siitäkin huolimatta, että Stacy's Mom (2003) oli iso Hot 100 -hitti (21). Uusi albumi Sky Full of Holes debytoi 37:ntenä.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Nero – Promises
2. (2.) JLS featuring Dev – She Makes Me Wanna
3. (1.) Cher Lloyd – Swagger Jagger
4. (6.) David Guetta featuring Taio Cruz & Ludacris – Little Bad Girl
5. (17.) Christina Perri – Jar of Hearts
6. (3.) The Wanted – Glad You Came
7. (4.) Ed Sheeran – The A Team
8. (9.) Rizzle Kicks – Down with the Trumpets
9. (5.) DJ Fresh featuring Sian Evans – Louder
10. (7.) Beyoncé – Best Thing I Never Had
Dubstepia ja drum & bassia melko popisti yhdistelevä Nero on parantanut tasaisesti listasijoituksiaan kolmella viimeisimmällä singlellään: Me and You ylsi 15:nneksi, Guilt jo kahdeksanneksi ja Promises debytoi ykkösenä. Se on ensimmäinen dubstepiin viittaava ykkössingle. Kaikki kolme laulaa Alana Watson, vaikka hänelle ei olekaan merkitty esittäjäkrediittiä. Neron Welcome Reality -albumi ilmestyi saarivaltakunnassa tänään.
Christina Perrin Jar of Hearts nousi vauhtiin päästyään nopeasti parissa viikossa top 40:n ulkopuolelta kärkipäähän. Nätistä balladista saattaa tulla jonkinmoinen kykykisasuosikki ainakin Briteissä.
David Guettan tulevalta Nothing But the Beat -albumilta ilmestyy digimyyntiin biisejä viikottain. Nyt Sian laulama Titanium debytoi 16:ntena. Australialaisneito on aiemmin käynyt jopa kymmenentenä (Taken for Granted, 2000).
Bruno Marsin neljäs single tuplaplatina-albumita Doo-Wops & Hooligans on Marry You, joka hyppäsi top 40:iin 68-28. Myös Pitbullin ja Mark Anthonyn Rain Over Me nousi top 40:n paremmalle puolelle (32). Mark Anthonyn edellisestä ja ainoasta brittilistamerkinnästä I Need to Know (28) on 12 vuotta.
Vuoden menestyjiin luettavat Jessie J ja Nicole Scherzinger kartuttivat top 40 -saldoaan kappaleilla Who’s Laughing Now (37) sekä Wet (38).
Britannian albumit Top 10
1. (1.) Amy Winehouse – Back to Black
2. (2.) Adele – 21
3. (-) Jay-Z & Kanye West – Watch the Throne
4. (3.) Amy Winehouse – Frank
5. (4.) Adele – 19
6. (5.) Beyoncé – 4
7. (-) Randy Crawford – Best of
8. (8.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
9. (6.) Lady Gaga – Born This Way
10. (12.) Jessie J – Who You Are
Amy Winehousen Back to Black jaksoi yhä kiinnostaa ostajia kärkipaikan (albumin seitsemäs) arvoisesti. Adelen 21 sai samalla 29. viikkonsa kärkikaksikossa.
Suvilahden valloittaneen Kanye Westin ja Jay-Z:n tuleva jenkkiykkönen Watch the Throne menetti ainakin kakkospaikan julkaisustrategiansa vuoksi. Jay-Z ei siis vieläkään saane ykkösalbumia Britanniassa, Westillä on yksi (Graduation, 2007), mutta Watch the Throne on herralle vasta kolmas top ten -lätty.
Kasaritähti Randy Crawfordin uusin kokoelma debytoi seitsemäntenä. Hän on menestynyt Britannian albumilistalla vuosien saatossa melko hyvin. Kuudesta top ten -sijoituksesta korkein on Secret Combinationin (1981) kakkostila.
Metalliyhtye Triviumin kolmas lista-albumi In Waves aloitti 16. paikalta. The Crusade (2006) ylsi jopa seitsemänneksi.
Selena Gomez & the Scenen When the Sun Goes Down palasi kuudennella listaviikollaan top 40:iin sijalle 33. Gleen The 3D Concert Movie -live näyttäytyy 35:ntenä.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Listanimi: Maroon 5
Yleensä tässä sarjassa kerrotaan artisteista listauutuuksien takana, mutta tällä kertaa nappasin Adam Levinen johtaman Maroon 5:n. Heidän Suomeenkin rantautuvasta The Voice -ohjelmasta singahtanut singlensä Moves Like Jagger on osoittautumassa yllättävän isoksi ja kansainväliseksi hitiksi ja samalla auttamassa Christina Aguileran takaisin listojen kärkeen.
Vuonna 1999 perustettu Maroon 5 tuli tunnetuksi vuonna 2004 hitistään Harder to Breathe, joka nosti heidät heti brittilistan top tenin tuntumaan (13). Emoalbumi Songs about Jane julkaistiin jo toista vuotta aiemmin, mutta vauhtiin päästyään sitä ei pysäyttänyt juuri mikään. Levy eteni Britannian ykköseksi ja USA:n kuudenneksi. Suomestakin irtosi erinomainen sijoitus, kakkonen.
Harder to Breathestä tuli top 20 -hitti myös Hot 100 -listalla, mutta todellinen superkaksikko sukeutui This Lovesta ja She Will Be Lovedista: molemmat ylsivät top viiteen sekä britti- että jenkkilistalla.
Ei siis ihme, että kakkosalbumia It Won't Be Soon Before Long (2007) odotettiin hartaasti. Single Makes Me Wonder ylsi Hot 100 -listan ykköseksi ja brittikakkoseksi ja albumi valloitti molempien maiden paalupaikan. Albumilta ei kuitenkaan irronnut muita megahittejä: Wake Up Callin Hot 100 -rankingin 19. tila oli kuitenkin sinänsä ihan hyvä. Kovimmat odotukset ladattiin varmasti Rihanna-duetolle If I Never See Your Face Again, mutta se jämähti Hot 100 -listan sijalle 51 ja brittilistan 28:nneksi.
Kolmas kunnollinen studioalbumi Hands All Over (2010) ei enää napannut ykkössijoja, mutta on myynyt kultaa sekä Britanniassa että USA:ssa. Se julkaistaan digitaalisesti uudelleen sisältäen alussa mainitun Moves Like Jaggerin, joka on jo top ten -hitti USA:ssa.
Tähän päivään mennessä Maroon 5:lla on esittää kolme top ten -albumia sekä Britanniassa (kaksi ykköstä) että USA:ssa (yksi ykkönen). Hot 100 -listan top ten -hittejä löytyy neljä, joista yksi ykkönen ja tuorein siis Moves Like Jagger. Britanniassa top ten -sinkkuja on kertynyt kolme, parhaana sijoituksena Makes Me Wonderin kakkospaikka. Siellä Moves Like Jaggeria ei ole vielä päästetty myyntiin, mutta se on noussut radiolistalla jo 13:nneksi, mikä ennakoi hyvää.
Vuonna 1999 perustettu Maroon 5 tuli tunnetuksi vuonna 2004 hitistään Harder to Breathe, joka nosti heidät heti brittilistan top tenin tuntumaan (13). Emoalbumi Songs about Jane julkaistiin jo toista vuotta aiemmin, mutta vauhtiin päästyään sitä ei pysäyttänyt juuri mikään. Levy eteni Britannian ykköseksi ja USA:n kuudenneksi. Suomestakin irtosi erinomainen sijoitus, kakkonen.
Harder to Breathestä tuli top 20 -hitti myös Hot 100 -listalla, mutta todellinen superkaksikko sukeutui This Lovesta ja She Will Be Lovedista: molemmat ylsivät top viiteen sekä britti- että jenkkilistalla.
Ei siis ihme, että kakkosalbumia It Won't Be Soon Before Long (2007) odotettiin hartaasti. Single Makes Me Wonder ylsi Hot 100 -listan ykköseksi ja brittikakkoseksi ja albumi valloitti molempien maiden paalupaikan. Albumilta ei kuitenkaan irronnut muita megahittejä: Wake Up Callin Hot 100 -rankingin 19. tila oli kuitenkin sinänsä ihan hyvä. Kovimmat odotukset ladattiin varmasti Rihanna-duetolle If I Never See Your Face Again, mutta se jämähti Hot 100 -listan sijalle 51 ja brittilistan 28:nneksi.
Kolmas kunnollinen studioalbumi Hands All Over (2010) ei enää napannut ykkössijoja, mutta on myynyt kultaa sekä Britanniassa että USA:ssa. Se julkaistaan digitaalisesti uudelleen sisältäen alussa mainitun Moves Like Jaggerin, joka on jo top ten -hitti USA:ssa.
Tähän päivään mennessä Maroon 5:lla on esittää kolme top ten -albumia sekä Britanniassa (kaksi ykköstä) että USA:ssa (yksi ykkönen). Hot 100 -listan top ten -hittejä löytyy neljä, joista yksi ykkönen ja tuorein siis Moves Like Jagger. Britanniassa top ten -sinkkuja on kertynyt kolme, parhaana sijoituksena Makes Me Wonderin kakkospaikka. Siellä Moves Like Jaggeria ei ole vielä päästetty myyntiin, mutta se on noussut radiolistalla jo 13:nneksi, mikä ennakoi hyvää.
tiistai 9. elokuuta 2011
Vanhaa ja hidasta
Brittilistan neljä myydyintä albumia ovat joko Amy Winehousen tai Adelen nimissä, mutta kiinnostavinta on niiden listaikä: Back to Black ja 19 lähestyvät sataa listaviikkoa, Frankille niitä on kertynyt jo 114, ja kuopus 21:kin on päivystänyt mukana jo 28 viikon ajan. Keskiarvoksi tulee melko kunnioitettava vuosi ja seitsemän kuukautta.
Olen seurannut brittilistoja 17 vuoden ajan enkä muista mitään vastaavaa. Silloinkin, kun Michael Jacksonin kuolema nosti listoille hänen vanhempia levyjään, seassa oli sen hetken uutuuksia kuten La Roux'n esikoinen ja Florence & The Machinen Lungs.
Ikä on valttia myös alempana: top 40:ssä viipyy yhteensä yhdeksän yli vuoden huomiosta nauttinutta albumia. Top 40:n keski-ikä asettuu vajaaseen 37 viikkoon.
Adelen 21:n 28 viikkoa kärkikaksikossa alkaa olla eräs kaikkien aikojen saavutuksista. Miettikääpä: maailma on musiikkia tulvillaan ja siitä huolimatta yksi ja sama albumi on viipynyt albumilistan kahden myydyimmän joukossa yli puoli vuotta putkeen. 1970-luvulla tämän olisi vielä ymmärtänyt, mutta ei vuonna 2011. Kevään ja alkukesän julkaisulistassakin oli ties mitä Lady Gagasta Jessie J:n kautta Arctic Monkeysiin, Foo Fightersiin ja Beyoncéen, eikä 21 ole antanut periksi edes yhden ainokaisen viikon ajaksi.
Ylipäätään Britannian albumilista on ollut viime viikot melko staattinen ja kokonaismyyntikin on heikompaa kuin vuosikausiin – itse asiassa viime viikolla tehtiin huonoin viikkomyyntitulos sitten vuoden 1997. Top tenin kynnys on hurjan matala, noin 7500 kpl.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Listakatsaus, vko 32
Billboard Hot 100, Top 10
1. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
2. (2.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
3. (4.) Nicki Minaj – Super Bass
4. (3.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (6.) Lil Wayne – How to Love
6. (5.) Adele – Rolling in the Deep
7. (10.) Bad Meets Evil featuring Bruno Mars – Lighters
8. (7.) Hot Chelle Rae – Tonight Tonight
9. (11.) Britney Spears – I Wanna Go
10. (8.) Lady Gaga – The Edge of Glory
Asioiden edelle on hauska kipaista: Last Friday Nightista tulee maanantaina myyntiin Missy Elliottin tähdittämä remix, joten sille voidaan jo nyt varata ykköspaikka kahden viikon päähän. Se olisi Elliottin ensimmäinen paalu. Party Rock Anthem saanee sitä ennen vielä kuudennen viikkonsa huipulla.
Pinnan alla listan kovimmiksi etenijöiksi ovat osoittautumassa How to Love ja Lighters, joista kummastakaan ei ole vielä videota, jo top 20:iin (29-18) hypähtänyt Foster the Peoplen esikoishitti Pumped Up Kicks sekä iTunesin tämän hetken myydyin Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger (41-25).
I Wanna Go on Britney Spearsin 12. top ten -hitti ja kolmas Femme Fatale -albumilta, ensimmäinen kerta kun neito on pystynyt moiseen yhden albumin tiimoilta. Britit sen sijaan ovat täysin unohtaneet Spearsin, sillä I Wanna Go ei ole yltänyt siellä edes top 75:een.
Jay-Z:n, Kanye Westin ja Otis Reddingin Otis nousi toisella listaviikollaan 12:nneksi ja täten Reddingin top 40 -hittien välinen tauko katkesi ennätyksellisesti vasta 42 vuoden kohdalla.
Draken Marvin’s Room ponkaisi sijalta 68 21:nneksi. Miehellä on kuusi top ten -merkintää. Pitbull taasen lopetti Mark Anthonyn pitkän top 40 -hiljaiselon, kun Rain Over Me nousi 59-40. Anthonyn edellinen top 40 -merkintä on vuodelta 2000, jolloin You Sang to Me ylsi peräti kakkoseksi.
Eräs kesän hypetetyimmistä tulokkaista Kreayshawn debytoi 82:ntena biisillään Gucci Gucci.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Eric Church – Chief
2. (1.) Adele – 21
3. (-) Kelly Rowland – Here I Am
4. (8.) Jason Aldean – My Kinda Party
5. (4.) Beyoncé – 4
6. (2.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 20
7. (9.) Amy Winehouse – Back to Black
8. (6.) Blake Shelton – Red River Blue
9. (-) Joss Stone – LP1
10. (11.) Bad Meets Evil – Hell: The Sequel (EP)
Ikisuosikkini Keijo Hiki (Keith Sweat) on saanut vakavasti otettavan kilpailijan kantrilaulaja Eric Churchista, jonka kolmas studioalbumi Chief debytoi reilusti USA:n albumilistan kärjessä. Se on 34-vuotiaan tähden ensimmäinen top ten -albumi, mutta jo edeltäjä Carolina (2009) myi kultaa, vaikka pääsi viikkolistoilla vain 17:nneksi.
Destiny’s Childista tuttu Kelly Rowland on netonnut isoja sinkkuhittejä Euroopassa tasaisin väliajoin, mutta USA:ssa on ollut eri meno. Nyt radiolistan top teniin ja Hot 100:n top 20:iin yltänyt Motivation siivitti Here I Amin albumilaskennan kolmanneksi, joka on neidon paras sijoitus. Sijaluvut ovat puolittuneet, sillä aiemmat merkinnät ovat 12 ja 6. Britanniassa mennään rajusti toiseen suuntaan, sillä Simply Deepin (2003) ykkössijan jälkeen Ms. Kelly (2007) jäi 23:nneksi ja uutuus digijulkaisuna kokonaan pois viime viikon listalta.
Kuten viime viikolla mainitsin, Joss Stonella menee nykyisin paljon paremmin USA:ssa kuin kotimaassaan. LP1:n nimi viittaa uuteen alkuun ja omaan Stone’d -levymerkkiin. Top ten -sijoitus on neidolle kolmas ja käteen on jäänyt kolmesti arvometalliakin.
Escape the Faten entisen laulajan Ronnie Radken bändi Falling in Reverse teki listadebyyttinsä sijalle 19.
Wu-Tangin suuruuden päivät ovat niin muinaishistoriaa, että Legendary Weapons joutui tyytymään 41. sijaan. Viikon toinen vanhoja meriittejä haikailemaan jäävä tähti on Vanessa Carlton, jonka Rabbits on the Run aloitti paikalta numero 62.
Nimistä puheen ollen: Iwrestledabearoncen Ruining It for Everybody 80:ntena.
Viime vuonna vastaavalla viikolla albumimyynti oli peräti 11 prosenttia huonompaa, joten bisnes luistaa rapakon takana ihan kivasti.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Cher Lloyd – Swagger Jagger
2. (1.) JLS featuring Dev – She Makes Me Wanna
3. (2.) The Wanted – Glad You Came
4. (4.) Ed Sheeran – The A Team
5. (3.) DJ Fresh featuring Sian Evans – Louder
6. (13.) David Guetta featuring Taio Cruz & Ludacris – Little Bad Girl
7. (5.) Beyoncé – Best Thing I Never Had
8. (10.) Nicki Minaj – Super Bass
9. (20.) Rizzle Kicks – Down with the Trumpets
10. (6.) Loick Essien featuring Tanya Lacey – How We Roll
X Factorissa paheksuntaa ja hyväksyntää herättänyt Cher Lloyd nappasi brittilistan paalupaikan heti ensimmäisellä virallisella singlellään. Swagger Jaggeristä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin se tarttuu kuin purkka tukkaan. Sitä pidettiin varmana hittinä tässäkin blogissa.
David Guettan asema brittilistojen ykköstanssittajana oli hieman vaakalaudalla, mutta ähäkutti, Little Bad Girlin keskinkertainen aloitus oli vain hämäystä. Tällä hetkellä se on maan myydyimpiä biisejä. Jokaisella esittäjällä on kokemusta myös ykköspaikasta, Ludacrisilla tosin vain Usherin vieraana kappaleella Yeah (2004).
Rizzle Kicks takoo kun rauta hehkuu: Down with the Trumpets nousi jo top teniin ja kaksikko on mukana X Factor -mies Olly Mursin tulevalla singlellä.
Jenkkihittien matka Atlantin yli saattaa joskus venyä ajallisesti melko pitkäksi. Christina Perrin Jar of Hearts oli top 20 -menestys Hot 100 -listalla jo puoli vuotta sitten, mutta Britanniassa se ylitti top 40 -kynnyksen vasta nyt ja onkin komeasti matkalla kohti kärkikymmenikköä. Se on Perrin ensimmäinen listasingle.
Italialainen Benny Benassi palasi taannoin listoille pitkähköltä tauolta Chris Brownin avulla, mutta osoitti, että ilman supertähtiäkin kulkee: Cinema nousi sijalta 52 24:nneksi ja sen vokaalit hoitaa kaksi vuotta sitten yksittäisen Wonderful -hitin (25) saanut Gary Go. Benassin suurin hitti on listakakkonen Satisfaction (2003).
Eminemin Recovery-albumin uusin siivu Space Bound nousi 55-36. Kanye Westin ja Jay-Z:n Otis Redding -tribuutti Otis petrasi 67-38, mikä toi mukaan kreditoidulle Reddingille ensimmäisen top 40 -merkinnän sitten syyskesän 1968. Täten hän rikkoi taannoin esiin nostamani Pérez Pradon 37 vuoden ennätyksen. Pradon hitit tosin olivat ihan ikiomia ja vieläpä top ten -sinkkuja.
Masterchefin väkeä esittelevä video nosti Swede Masonin Masterchef Synesthesian suoraan 37:nneksi. Herra Mason on nimestään huolimatta ihan britti.
Britannian albumit Top 10
1. (1.) Amy Winehouse – Back to Black
2. (2.) Adele – 21
3. (5.) Amy Winehouse – Frank
4. (4.) Adele – 19
5. (3.) Beyoncé – 4
6. (7.) Lady Gaga – Born This Way
7. (9.) Chase & Status – No More Idols
8. (8.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
9. (6.) Caro Emerald – Deleted Scenes from the Cutting Room Floor
10. (12.) Rihanna – Loud
Albumilistalla vallitsee perinteinen kesähorros, joka olisi melko täydellinen ilman Amy Winehousen äkillistä poismenoa. Back to Black on ykkösenä nyt kuudetta viikkoa ja Frank petrasi omaa parastaan kolmanneksi. Se oli ennen viime viikkoa kuluvan vuosituhannen myydyin top kympin alapuolelle jäänyt albumi ja nyt titteli siirtyi ensi sunnuntaina Helsingissä esiintyvälle Kanye Westille, jonka The College Dropout -esikoinen (2004) on myynyt reilusti yli 600 000 kpl käymättä 12. tilaa korkeammalla.
Pitbullin Planet Pit yllätti nousemalla kokonaan listan ulkopuolelta neljä sijaa korkeammalle (14) kuin debyyttiviikollaan kuukausi sitten. Loikan takana lienee uusi hitti Rain Over Me.
Myös Nicki Minaj otti kaiken irti hiljaisesta uutuusviikosta: kultaa myynyt Pink Friday (16)keikkuu viimein myyntilukujensa arvoisissa korkeuksissa.
Top 40:n peräpäästä löytyy pari uutuuttakin: Viva Brotherin esikoisalbumi Famous First Words (34) sekä klassisen koulutuksen saaneen baritoni Rhydianin kolmas lätty Waves (39). Listasijat luisuvat väärään suuntaan: 3, 25 ja 39.
1. (1.) LMFAO feat. Lauren Bennett & GoonRock – Party Rock Anthem
2. (2.) Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
3. (4.) Nicki Minaj – Super Bass
4. (3.) Pitbull feat. Ne-Yo, Afrojack & Nayer – Give Me Everything
5. (6.) Lil Wayne – How to Love
6. (5.) Adele – Rolling in the Deep
7. (10.) Bad Meets Evil featuring Bruno Mars – Lighters
8. (7.) Hot Chelle Rae – Tonight Tonight
9. (11.) Britney Spears – I Wanna Go
10. (8.) Lady Gaga – The Edge of Glory
Asioiden edelle on hauska kipaista: Last Friday Nightista tulee maanantaina myyntiin Missy Elliottin tähdittämä remix, joten sille voidaan jo nyt varata ykköspaikka kahden viikon päähän. Se olisi Elliottin ensimmäinen paalu. Party Rock Anthem saanee sitä ennen vielä kuudennen viikkonsa huipulla.
Pinnan alla listan kovimmiksi etenijöiksi ovat osoittautumassa How to Love ja Lighters, joista kummastakaan ei ole vielä videota, jo top 20:iin (29-18) hypähtänyt Foster the Peoplen esikoishitti Pumped Up Kicks sekä iTunesin tämän hetken myydyin Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger (41-25).
I Wanna Go on Britney Spearsin 12. top ten -hitti ja kolmas Femme Fatale -albumilta, ensimmäinen kerta kun neito on pystynyt moiseen yhden albumin tiimoilta. Britit sen sijaan ovat täysin unohtaneet Spearsin, sillä I Wanna Go ei ole yltänyt siellä edes top 75:een.
Jay-Z:n, Kanye Westin ja Otis Reddingin Otis nousi toisella listaviikollaan 12:nneksi ja täten Reddingin top 40 -hittien välinen tauko katkesi ennätyksellisesti vasta 42 vuoden kohdalla.
Draken Marvin’s Room ponkaisi sijalta 68 21:nneksi. Miehellä on kuusi top ten -merkintää. Pitbull taasen lopetti Mark Anthonyn pitkän top 40 -hiljaiselon, kun Rain Over Me nousi 59-40. Anthonyn edellinen top 40 -merkintä on vuodelta 2000, jolloin You Sang to Me ylsi peräti kakkoseksi.
Eräs kesän hypetetyimmistä tulokkaista Kreayshawn debytoi 82:ntena biisillään Gucci Gucci.
USA:n albumit, Top 10
1. (-) Eric Church – Chief
2. (1.) Adele – 21
3. (-) Kelly Rowland – Here I Am
4. (8.) Jason Aldean – My Kinda Party
5. (4.) Beyoncé – 4
6. (2.) Kidz Bop Kids – Kidz Bop 20
7. (9.) Amy Winehouse – Back to Black
8. (6.) Blake Shelton – Red River Blue
9. (-) Joss Stone – LP1
10. (11.) Bad Meets Evil – Hell: The Sequel (EP)
Ikisuosikkini Keijo Hiki (Keith Sweat) on saanut vakavasti otettavan kilpailijan kantrilaulaja Eric Churchista, jonka kolmas studioalbumi Chief debytoi reilusti USA:n albumilistan kärjessä. Se on 34-vuotiaan tähden ensimmäinen top ten -albumi, mutta jo edeltäjä Carolina (2009) myi kultaa, vaikka pääsi viikkolistoilla vain 17:nneksi.
Destiny’s Childista tuttu Kelly Rowland on netonnut isoja sinkkuhittejä Euroopassa tasaisin väliajoin, mutta USA:ssa on ollut eri meno. Nyt radiolistan top teniin ja Hot 100:n top 20:iin yltänyt Motivation siivitti Here I Amin albumilaskennan kolmanneksi, joka on neidon paras sijoitus. Sijaluvut ovat puolittuneet, sillä aiemmat merkinnät ovat 12 ja 6. Britanniassa mennään rajusti toiseen suuntaan, sillä Simply Deepin (2003) ykkössijan jälkeen Ms. Kelly (2007) jäi 23:nneksi ja uutuus digijulkaisuna kokonaan pois viime viikon listalta.
Kuten viime viikolla mainitsin, Joss Stonella menee nykyisin paljon paremmin USA:ssa kuin kotimaassaan. LP1:n nimi viittaa uuteen alkuun ja omaan Stone’d -levymerkkiin. Top ten -sijoitus on neidolle kolmas ja käteen on jäänyt kolmesti arvometalliakin.
Escape the Faten entisen laulajan Ronnie Radken bändi Falling in Reverse teki listadebyyttinsä sijalle 19.
Wu-Tangin suuruuden päivät ovat niin muinaishistoriaa, että Legendary Weapons joutui tyytymään 41. sijaan. Viikon toinen vanhoja meriittejä haikailemaan jäävä tähti on Vanessa Carlton, jonka Rabbits on the Run aloitti paikalta numero 62.
Nimistä puheen ollen: Iwrestledabearoncen Ruining It for Everybody 80:ntena.
Viime vuonna vastaavalla viikolla albumimyynti oli peräti 11 prosenttia huonompaa, joten bisnes luistaa rapakon takana ihan kivasti.
Britannian singlet, Top 10
1. (-) Cher Lloyd – Swagger Jagger
2. (1.) JLS featuring Dev – She Makes Me Wanna
3. (2.) The Wanted – Glad You Came
4. (4.) Ed Sheeran – The A Team
5. (3.) DJ Fresh featuring Sian Evans – Louder
6. (13.) David Guetta featuring Taio Cruz & Ludacris – Little Bad Girl
7. (5.) Beyoncé – Best Thing I Never Had
8. (10.) Nicki Minaj – Super Bass
9. (20.) Rizzle Kicks – Down with the Trumpets
10. (6.) Loick Essien featuring Tanya Lacey – How We Roll
X Factorissa paheksuntaa ja hyväksyntää herättänyt Cher Lloyd nappasi brittilistan paalupaikan heti ensimmäisellä virallisella singlellään. Swagger Jaggeristä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin se tarttuu kuin purkka tukkaan. Sitä pidettiin varmana hittinä tässäkin blogissa.
David Guettan asema brittilistojen ykköstanssittajana oli hieman vaakalaudalla, mutta ähäkutti, Little Bad Girlin keskinkertainen aloitus oli vain hämäystä. Tällä hetkellä se on maan myydyimpiä biisejä. Jokaisella esittäjällä on kokemusta myös ykköspaikasta, Ludacrisilla tosin vain Usherin vieraana kappaleella Yeah (2004).
Rizzle Kicks takoo kun rauta hehkuu: Down with the Trumpets nousi jo top teniin ja kaksikko on mukana X Factor -mies Olly Mursin tulevalla singlellä.
Jenkkihittien matka Atlantin yli saattaa joskus venyä ajallisesti melko pitkäksi. Christina Perrin Jar of Hearts oli top 20 -menestys Hot 100 -listalla jo puoli vuotta sitten, mutta Britanniassa se ylitti top 40 -kynnyksen vasta nyt ja onkin komeasti matkalla kohti kärkikymmenikköä. Se on Perrin ensimmäinen listasingle.
Italialainen Benny Benassi palasi taannoin listoille pitkähköltä tauolta Chris Brownin avulla, mutta osoitti, että ilman supertähtiäkin kulkee: Cinema nousi sijalta 52 24:nneksi ja sen vokaalit hoitaa kaksi vuotta sitten yksittäisen Wonderful -hitin (25) saanut Gary Go. Benassin suurin hitti on listakakkonen Satisfaction (2003).
Eminemin Recovery-albumin uusin siivu Space Bound nousi 55-36. Kanye Westin ja Jay-Z:n Otis Redding -tribuutti Otis petrasi 67-38, mikä toi mukaan kreditoidulle Reddingille ensimmäisen top 40 -merkinnän sitten syyskesän 1968. Täten hän rikkoi taannoin esiin nostamani Pérez Pradon 37 vuoden ennätyksen. Pradon hitit tosin olivat ihan ikiomia ja vieläpä top ten -sinkkuja.
Masterchefin väkeä esittelevä video nosti Swede Masonin Masterchef Synesthesian suoraan 37:nneksi. Herra Mason on nimestään huolimatta ihan britti.
Britannian albumit Top 10
1. (1.) Amy Winehouse – Back to Black
2. (2.) Adele – 21
3. (5.) Amy Winehouse – Frank
4. (4.) Adele – 19
5. (3.) Beyoncé – 4
6. (7.) Lady Gaga – Born This Way
7. (9.) Chase & Status – No More Idols
8. (8.) Bruno Mars – Doo-Wops & Hooligans
9. (6.) Caro Emerald – Deleted Scenes from the Cutting Room Floor
10. (12.) Rihanna – Loud
Albumilistalla vallitsee perinteinen kesähorros, joka olisi melko täydellinen ilman Amy Winehousen äkillistä poismenoa. Back to Black on ykkösenä nyt kuudetta viikkoa ja Frank petrasi omaa parastaan kolmanneksi. Se oli ennen viime viikkoa kuluvan vuosituhannen myydyin top kympin alapuolelle jäänyt albumi ja nyt titteli siirtyi ensi sunnuntaina Helsingissä esiintyvälle Kanye Westille, jonka The College Dropout -esikoinen (2004) on myynyt reilusti yli 600 000 kpl käymättä 12. tilaa korkeammalla.
Pitbullin Planet Pit yllätti nousemalla kokonaan listan ulkopuolelta neljä sijaa korkeammalle (14) kuin debyyttiviikollaan kuukausi sitten. Loikan takana lienee uusi hitti Rain Over Me.
Myös Nicki Minaj otti kaiken irti hiljaisesta uutuusviikosta: kultaa myynyt Pink Friday (16)keikkuu viimein myyntilukujensa arvoisissa korkeuksissa.
Top 40:n peräpäästä löytyy pari uutuuttakin: Viva Brotherin esikoisalbumi Famous First Words (34) sekä klassisen koulutuksen saaneen baritoni Rhydianin kolmas lätty Waves (39). Listasijat luisuvat väärään suuntaan: 3, 25 ja 39.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Kristallipallo: 2NE1 – Hate You
Tällä kertaa kristallipallo näyttää vaihteeksi aasialaista musiikkia. Odotan melko kuumeisesti sitä päivää, jolloin korealainen, japanilainen tai kiinalainen artisti tai bändi breikkaa länsimaissa. Intialaisethan ovat sen jo tehneet, viimeisimpänä A.R. Rahman leffahitillään Jai Ho (2009).
Korealaisella 2NE1 -tyttöbändillä (lausutaan ”to anyone”) on taustavoimanaan will.i.am ja taskussaan Wikipedian mukaan jo 11 Korean singlelistan ykköstä. Pari viikkoa sitten julkaistu Hate You on heidän ensimmäinen korkean profiilin singlensä Aasian ulkopuolella. Tosin se ei ole läheskään yhtä hyvä kuin heidän aiempi sikäläinen englanninkielinen hittinsä, upea Can't Nobody.
En todellakaan sano, että juuri 2NE1 räjäyttäisi potin, mutta ennen pitkää joku saattaa sen tehdä. Valmistautukaamme siihen.
Korealaisella 2NE1 -tyttöbändillä (lausutaan ”to anyone”) on taustavoimanaan will.i.am ja taskussaan Wikipedian mukaan jo 11 Korean singlelistan ykköstä. Pari viikkoa sitten julkaistu Hate You on heidän ensimmäinen korkean profiilin singlensä Aasian ulkopuolella. Tosin se ei ole läheskään yhtä hyvä kuin heidän aiempi sikäläinen englanninkielinen hittinsä, upea Can't Nobody.
En todellakaan sano, että juuri 2NE1 räjäyttäisi potin, mutta ennen pitkää joku saattaa sen tehdä. Valmistautukaamme siihen.
tiistai 2. elokuuta 2011
Miehiä ja naisia, brittejä ja muukalaisia
Blogini vakkarilukijat tietänevät, että olen kaikkia genre- ja sukupuolisidonnaisia rajoitteita vastaan ja siksi harvoin puutun esimerkiksi USA:n genrekohtaisiin listoihin tai naisten, miesten ja yhtyeiden erillisiin ennätyksiin.
Siitä huolimatta on pakko mainita, että Britannian albumilistan kärki ei ole koskaan ollut niin naisvoittoinen kuin tällä viikolla, jolloin seitsemän ostetuinta artistialbumia ovat naisten käsialaa, tosin vain viiden naisen, mutta kuitenkin.
Sattumasta ei kannata kuitenkaan vetää mitään johtopäätöksiä, sillä itse asiassa miesartistien asema poplistoilla kansainvälisesti on nyt parempi kuin muutamaan vuoteen. Globaalisti suosituimpien biisien top 40:stä noin puolet on miesten esittämiä, brittilistan top 20:sta 14, mukaan lukien koko kärkinelikko, on kreditoitu ensisijaisesti miehille ja Hot 100 -listan kärkikympistäkin yli puolet eli kuusi.
Ehdin nimittäin jo oikeasti huolestua siitä, hyväksytäänkö miespoppareita enää ollenkaan. Etenkin Britanniassa on mennyt todella huonosti. Sieltä ei ollut tullut kansainvälisessä mittakaavassa vakavasti otettavaa sooloilijaa sitten James Bluntin, mutta viime vuonna saimme heiltä sentään listoille Taio Cruzin ja Tinie Tempahin (kuvassa).
Tosin viime vuonna varmin tapa menestyä brittilistoillakin oli olla muunmaalainen kuin britti: heidän singlelistansa vuosilaskennan top kympistä vain yksi oli brittiartistin single ja sekin kykykisasta. Top 40:n vastaava saldo on yhdeksän, joukossa kaksi Tinie Tempahin biisiä. Tänä vuonna tilanne näyttää valoisammalta, kiitos esimerkiksi Adelen ja Jessie J:n.
Hetken aikaa näyttikin siltä, että Britannia olisi kansainvälisesti tarkasteltuna Romaniaan verrattava tekijä.
Siitä huolimatta on pakko mainita, että Britannian albumilistan kärki ei ole koskaan ollut niin naisvoittoinen kuin tällä viikolla, jolloin seitsemän ostetuinta artistialbumia ovat naisten käsialaa, tosin vain viiden naisen, mutta kuitenkin.
Sattumasta ei kannata kuitenkaan vetää mitään johtopäätöksiä, sillä itse asiassa miesartistien asema poplistoilla kansainvälisesti on nyt parempi kuin muutamaan vuoteen. Globaalisti suosituimpien biisien top 40:stä noin puolet on miesten esittämiä, brittilistan top 20:sta 14, mukaan lukien koko kärkinelikko, on kreditoitu ensisijaisesti miehille ja Hot 100 -listan kärkikympistäkin yli puolet eli kuusi.
Ehdin nimittäin jo oikeasti huolestua siitä, hyväksytäänkö miespoppareita enää ollenkaan. Etenkin Britanniassa on mennyt todella huonosti. Sieltä ei ollut tullut kansainvälisessä mittakaavassa vakavasti otettavaa sooloilijaa sitten James Bluntin, mutta viime vuonna saimme heiltä sentään listoille Taio Cruzin ja Tinie Tempahin (kuvassa). Tosin viime vuonna varmin tapa menestyä brittilistoillakin oli olla muunmaalainen kuin britti: heidän singlelistansa vuosilaskennan top kympistä vain yksi oli brittiartistin single ja sekin kykykisasta. Top 40:n vastaava saldo on yhdeksän, joukossa kaksi Tinie Tempahin biisiä. Tänä vuonna tilanne näyttää valoisammalta, kiitos esimerkiksi Adelen ja Jessie J:n.
Hetken aikaa näyttikin siltä, että Britannia olisi kansainvälisesti tarkasteltuna Romaniaan verrattava tekijä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)