Take That on ollut kotimaassaan hurjan suosittu ennen lopettamistaan ja paluunsa jälkeen, mutta Robbie Williamsin tultua takaisin remmiin he ovat vielä suositumpia: Progress-albumi mittautti ensimmäiselle väliaikapisteelle 235 000 kappaleen myynnin, enemmän kuin kuluvan vuoden korkein viikkosaldo.
The Flood (alla) joutui kuitenkin tyytymään singlelistan kakkossijaan Rihannan Only Girlin takana, ja tällä viikolla sen ohitse on rynnimässä ainakin JLS:n hyväntekeväisyyssingle Love You More. The Floodista tuli kuitenkin bändin 19. Top 10 -sinkku.
Manageri Nigel Martin-Smith päätti 1990-luvun vaihteessa alussa luoda menestysbändin, jossa olisi kauniita ja komeita laulavia ja tanssivia poikia. Esikuvana oli luonnollisesti New Kids on the Block. Koe-esiintymisten ja puskaradion kautta bändiin valikoituivat Gary Barlow, Howard Donald, Jason Orange, Mark Owen sekä Robbie Williams.
Suksee kiersi mutkan kautta: ensimmäinen single Do What U Like (1991) ei yltänyt Britannian singlelistan Top 75:een eivätkä Promises (1991) sekä Once You’ve Tasted Love (1992) menestyneet kummoisesti. Oli pakko luottaa covereihin ja se arpa toimii usein: Tavares-versiointi It Only Takes a Minute (#7, 1992) toi ensimmäisen Top 10 -hitin ja esikoisalbumilta Take That & Party (1992) lohkaistiin myös Barry Manilow -cover Could It Be Magic, josta tuli kolmossijoineen yhtyeen siihen mennessä suurin menestys.
Eurooppa heräsi viisikon touhuihin toden teolla keväällä 1993. Uutta albumia ennakoinut Pray (1993) nousi listoille ympäri mantereen, ja ansiosta. Täysin Barlow’n kirjoittamasta biisistä tuli ryhmän ensimmäinen brittiykkönen.
Toista albumia Everything Changes (1993) pohjustettiin pitkään ja hartaasti kolmella singlellä, joista albumijulkaisun yhteyteen valittiin Dan Hartmanin tanssihitti Relight My Fire, jolla vieraili Lulu. Joulusingleksi poimittiin balladi Babe ja maaliskuussa 1994 julkaistiin Everything Changes, yhtyeen toistaiseksi ainoa Robbie Williamsin liidaama ykkössingle. Kaikkiaan Everything Changesilta irtosi neljä ykköstä ja kuusi Top 3 -sinkkua ja albumi sai Mercury Prize -ehdokkuuden.
Eurooppa oli polvillaan ja bändin ympärille kasattiin krääsää lähes samalla vauhdilla kuin Spice Girlsille pari vuotta myöhemmin. Vaikka kyseessä oli yhtye, sen kantava voima oli Barlow, joka kirjoitti nyt käytännössä kaikki biisit.
Take Thatin menestys ulottui hetkeksi myös Yhdysvaltojen puolelle. Back for Good (1995) nousi Hot 100 -listan seitsemänneksi ja nosti Nobody Else -albuminkin listoille.
Robbie Williamsille ei Back for Goodin jälkeen meno enää maistunut ja hän jätti yhtyeen riitaisasti. Seuraavana keväänä koko yhtyeen taru oli lopussa. Silloiseksi joutsenlauluksi jäivät tulkinta Bee Geesin How Deep Is Your Lovesta sekä Greatest Hits -kokoelma.
Soolourat menivät miten menivät: Barlow sai pari ykkössingleä, Mark Owen jäi hieman vähemmälle huomiolle. Robbie Williamsin kannalta irtiotto Take Thatista oli onnistunut veto, sillä kovasta työstään huolimatta yhtye ei koskaan saanut varauksetonta hyväksyntää – poikabändin kirouksia. Williamsin oma urakin lähti cooleista kavereista huolimatta toden teolla kiitoon vasta Angels-balladin (1997) nostettua esikoisalbumi Life Thru a Lensin menekkiä. Musiikillisesti Angels ei poikennut mitenkään Take Thatin linjasta.
Bändi palasi vuonna 2005 aikuisempana, mutta vähintään yhtä hyvillä kappaleilla. Never Forget -kokoelmaa ja loppuunmyytyä kiertuetta seurasivat ykkössinglet Patience ja Shine, sekä menestysalbumi Beautiful World (2006). Bändin suksee on rajoittunut kuitenkin Brittein saarille ja Keski-Eurooppaan. Esimerkiksi Suomessa yhtye on päässyt myyntilistoille viimeksi vuonna 1996. The Floodissa saattaa olla aineksia singlehitiksi.
Lopuksi manchesteriläisyhtyeen brittilistaura numeroina: 11 ykkössingleä, 19 Top 10 - menestystä ja 23 Top 40 -sinkkua. Kuusi ykkösalbumia ja kahdeksan Top 10 -kokopitkää. Pojista kasvoi miehiä, mutta meno sen kuin paranee. Esimerkillistä.
1 kommentti:
Lähetä kommentti