Pomo eli Bruce Springsteen lukeutuu niihin ikääntyviin artisteihin, jotka ovat saaneet kauan aikaa sitten heittää hyvästit singlelistamenestykselle, mutta joiden albumi- ja keikkasuosio pysyy vakaana vuodesta toiseen.
Kuusikymppinen Springsteen nousi kuuluisuuteen vuonna 1975 albumilla Born to Run, jolta irroitettiin Yhdysvaltojen listoille samanniminen hittisingle. Born to Run -albumi nousi heti myös Britannian listan Top 20:iin ja myi siellä platinaa. Yhdysvalloissa levy nousi kolmanneksi ja on myynyt hyvin ilmestymisestään lähtien.
Vuonna 1978 julkaistu Darkness on the Edge of Town menestyi suurin piirtein samalla tavalla, mutta The River (1980) toi jo ensimmäisen albumilistan ykkösen Yhdysvalloissa ja ylsi Britanniankin kakkoseksi. Nimibiisistä tuli Springsteenin ensimmäinen Top 40 -brittihitti. Akustinen Nebraska (1982) osoittautui listamielessä lyhytikäisemmäksi, mutta kävi sekä Britannian että Yhdysvaltojen kolmantena.
Todellinen jättipotti osui kohdalle Born in the U.S.A. -albumilla (1984). Se meni sekä Yhdysvaltojen että Britannian ykköseksi usean viikon ajaksi ja oli vuoden 1985 myydyin albumi kotimaassaan. Siltä irroitettiin Hot 100 -listalle lähes ennennäkemättömästi seitsemän Top 10 -hittiä. Dancing in the Darkista tuli Springsteenin ensimmäinen Top 10 -single myös Britanniassa.
Seuraajaa Tunnel of Love (1987) odotettiin luonnollisesti kuin kuuluisaa nousevaa kuuta. Välissä ehdittiin julkaista Live 1975-85 (1986), joka ylsi livelevylle harvinaisesti Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen ja jopa livesingle War nousi Hot 100 -listan kahdeksanneksi. Täten Tunnel of Love oli ilmestyessään varma listamenestys, vaikkei kasvanutkaan Born in the U.S.A.:n kaltaiseksi megasukseeksi.
Vuonna 1992 Springsteen seurasi Guns 'N Rosesin jalanjälkiä ja julkaisi samaan aikaan kaksi erillistä albumia: Human Touchin ja Lucky Townin. Toisin kuin Britanniassa, ne eivät päässeet Yhdysvaltojen listan kärkeen, vaan joutuivat tyytymään sijoihin kaksi ja kolme. Jo tässä vaiheessa Springsteen alkoi olla selvästi enemmän albumimenestyjä, vaikka Philadelphia-leffaan tehty Streets of Philadelphia (1994, alla) nousi kakkoseksi ja muodostui hänen uransa suurimmaksi brittihitiksi.
Aiemmin harvoin levyttäneen Springsteenin tahti kiihtyi 2000-luvulla. Isoksi sukseeksi osoittautunutta The Risingia (2002) edelsi reilun kuuden vuoden tauko, mutta sittemmin olemme saaneet viisi studioalbumia, jotka kaikki ovat ainakin käyneet britti- ja jenkkilistojen kärkipäässä – yleensä ykkösenä. Juuri julkaistu The Promise -tupla, joka sisältää lauluja Darkness of the Edge of Town -ajalta, viestii tietynlaisesta Pomo-ähkystä, sillä se pääsi Britanniassa seitsemänneksi ja Yhdysvalloissa vain sijalle 16. Britanniassa Darknessin deluxe-version myynti tosin yhdistettiin The Promisen kanssa, rapakon takana ne listautuivat erikseen.
Springsteenillä ei ole ainuttakaan Hot 100 -listan tai Britannian singlelistan ykköstä. Yhdysvalloissa suurin menestyssingle on Dancing in the Dark, joka vietti neljä viikkoa kakkossijalla. Viimeksi hänet on nähty Hot 100 -listalla Working on a Dream -albumin (2009) nimibiisillä, joka käväisi sijalla 95.
Lopuksi tiivistelmä numeroina: Yhdeksän ykköstä ja 16 Top 10 -albumia Yhdysvalloissa, kahdeksan ykköstä ja 15 Top 10 -lättyä Britanniassa. 12 Hot 100 -listan Top 10- ja 18 Top 40 -hittiä Yhdysvalloissa. Neljä Top 10- ja 19 Top 40 -brittihittiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti