Brittirokkari Rod Stewart seilasi tähtiin monien eri kokoonpanovierailujen jälkeen The Jeff Beck Groupin riveissä 1960-luvulla. Yhtye hajosi vuosikymmenen lopulla ja Stewart liittyi The Small Facesiin, joka jo ennen esikoistaan lyhensi nimensä The Facesiksi.
Samoihin aikoihin alkoi myös Stewartin sooloura. Jo ensimmäinen sooloalbumi An Old Raincoat Won't Ever Let You Down (USA:ssa The Rod Stewart Album) pääsi jenkkilistalle. Albumi julkaistiin ennen The Facesin First Step -debyyttiä (1970) ja jo samana syksynä Stewartin toinen soolo näki päivänvalon.
Kolmas kerta sanoi toden. Yhä The Facesin kanssa levyttänyt Stewart sai menestystä Every Picture Tells a Story -soolollaan (1972), joka sisälsi sekä britti- että jenkkilistan ykkössinglen Maggie May (alla).
Ei ollut ihme, että Stewartin soolosuosio nosti sekä The Facesin profiilia että jännitteitä yhtyeen sisällä. Ooh La La -albumi (1973) meni brittiykköseksi, mutta jäi yhtyeen viimeiseksi studioalbumiksi, vaikka lopullinen lopettamispäätös venyi vuoteen 1975.
Samana vuonna julkaistu soolo Atlantic Crossing sisälsi hitin Sailing, joka nousi brittilistan kärkeen. Se palasi myöhemmin kolmanneksi soituaan Sailor-dokkarissa pidentäen emoalbuminsa ikää. Yhdysvalloissa Sailing jäi kuitenkin Hot 100 -listan sijalle 58. Vuonna 1976 ilmestyivät A Night on the Town -älppäri sekä hitti Tonight's the Night, joka puolestaan hallitsi Hot 100 -listaa kahdeksan viikkoa.
Sen jälkeen Stewart kokeili diskoa ja kysyi Do Ya Think I'm Sexy? Vastaus oli kyllä – sinkku nousi ykköseksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa ja Blondes Have More Fun -albumi multiplatinakerhoon.
80-luvulla Stewartin menestyskäyrä laski hivenen, mutta Top 10 -sinkkujakin tuli tasaiseen tahtiin. Hot 100 -listan ykköseksi mies palasi kuitenkin vasta Stingin ja Bryan Adamsin kanssa Kolme muskettisoturia -leffaa varten levytetyllä megaballadilla All for Love (1993), joka ylsi myös brittikakkoseksi.
Kuten listakatsauksessa mainitsin, Stewart ei ole julkaissut uutta materiaalia sisältävää studioalbumia yhdeksään vuoteen. Human (2001) oli Top 10 -menestys Britanniassa, mutta floppasi Yhdysvalloissa. Miehen ura alkoi olla menneen talven lumia, kunnes apuun kiiruhti Clive Davis. Hänen J-yhtiönsä suojissa Stewart aloitti hurjan menestyksekkään The Great American Songbook -sarjansa. Ensimmäinen osa It Had to Be You (2002) singahti USA:n listaneloseksi ja palkittiin triplaplatinalla. Kakkososa meni kakkoseksi, kolmas ykköseksi ja neljäs kakkoseksi. Sitten vaihdettiin tyyliä, mutta lähestymistapa oli sama, samoin vastaanotto: Still the Same: Great Rock Classics of Our Time (2006) ylsi taas kärkeen ja onkin miehen viimeisin listaykkönen. Juuri julkaistu Fly Me to the Moon kävi jälleen neljäntenä. Koko vuosikymmenellä Stewart ei siis ole julkaissut USA:ssa ainuttakaan neljättä sijaa huonommin sijoittunutta studioalbumia. Koko uran ajalta Top 10 -albumeita on kaikkiaan 15.
Brittilistallakin meno on ollut 2000-luvulla tasaisen vahvaa. Siellä hänen edellisestä ykkösalbumistaan on kuitenkin hurjat 31 vuotta. Top kymppiin matkataan joka tapauksessa jälleen tällä viikolla. Lisäksi Some Guys Have All the Luck -kokoelma (2008) on myynyt Britanniassa hyvin jo pitkään.
Hot 100 -listan ykkösiä Stewartilla on neljä ja Britannian sinkkuykkösiä viisi (viimeisin Baby Jane, 1983). Viimeisin Top 10 -hitti yksin on kummassakin maassa Have I Told You Lately (1993), molempien listojen vitonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti