Listakatsaus, vko 38

Billboard Hot 100, Top 20

1. (-) Drake featuring Future and Young Thug – Way 2 Sexy  
2. (-) Drake featuring Lil Baby – Girls Want Girls
3. (-) Drake featuring Travis Scott – Fair Trade
4. (-) Drake – Champagne Poetry
5. (-) Drake featuring 21 Savage and Project Pat – Knife Talk  
6. (2.) The Kid LAROI and Justin Bieber – Stay
7. (-) Drake featuring Lil Durk and Giveon – In the Bible
8. (-) Drake – Papi’s Home
9. (-) Drake – TSU
10. (-) Drake featuring Jay-Z – Love All
11. (-) Drake – No Friends in the Industry
12. (-) Drake featuring Future – N 2 Deep
13. (3.) Ed Sheeran – Bad Habits  
14. (-) Drake – Pipe Down
15. (4.) Olivia Rodrigo – Good 4 U
16. (-) Drake – 7am on Bridle Path
17. (1.) BTS – Butter
18. (-) Drake – Race My Mind
19. (5.) Doja Cat featuring SZA – Kiss Me More
20. (7.) Lil Nas X and Jack Harlow – Industry Baby

Tämän viikon Yhdysvaltojen Hot 100 -lista on tietenkin Draken ja hänen vierailijoidensa värittämä. Hän sai ennätyksellisesti yhteensä yhdeksän biisiä top teniin ja kaikki Certified Lover Boyn 21 kappaletta debytoivat top 40:ssä. Sijalla 11 debytoivan No Friends in the Industry -kappaleen nimi ei aivan pidä paikkaansa, sillä kolmella parhaiten sijoittuneella Drake-biisillä on yhteensä neljä vierailijaa. Hänellä oli jo ennestään enemmän top ten -hittejä kuin kenelläkään muulla ja nyt niitä on 54.
Kärjessä debytoi Way 2 Sexy, joka on Draken yhdeksäs, Futuren ensimmäinen ja Young Thugin kolmas ykkönen. Vierailijoista Project Pat saavutti ensimmäisen top ten -merkintänsä.
Drake oli ennen tätä saanut Scorpion-albumilta seitsemän kappaletta top teniin. Sitä striimattiin kokonaisuutena suunnilleen saman verran kuin uutuutta, mutta kärkikymmenikkö oli numeroiden valossa silloin hieman vahvempi.


USA:n albumit, Top 20

1. (-) Drake – Certified Lover Boy
2. (1.) Kanye West – Donda
3. (-) Iron Maiden – Senjutsu
4. (3.) Olivia Rodrigo – SOUR
5. (4.) Doja Cat – Planet Her   
6. (6.) Morgan Wallen – Dangerous: The Double Album
7. (7.) Billie Eilish – Happier Than Ever
8. (5.) The Kid LAROI – Fuck Love
9. (-) Imagine Dragons – Mercury: Act 1
10. (8.) Rod Wave – SoulFly
11. (2.) Halsey – If I Can’t Have Love, I Want Power
12. (14.) Luke Combs – What You See Is What You Get   
13. (-) BIG30 – King of Killbranch
14. (9.) Trippie Redd – Trip at Night  
15. (13.) Dua Lipa – Future Nostalgia
16. (15.) Pop Smoke – Shoot for the Stars Aim for the Moon
17. (12.) Lil Baby and Lil Durk – The Voice of the Heroes  
18. (18.) The Weeknd – After Hours
19. (17.) Lil Baby – My Turn
20. (16.) J. Cole – The Off-Season

Certified Lover Boyn avaus Yhdysvaltojen albumilistalla oli totta kai vuoden paras. Sitä kulutettiin myynniksi muutettuna 613 000 kpl. Suurin osa oli striimauksia. Drakella on kymmenen ykköstä, yhtä monta kuin syrjäyttämällään Kanye Westillä.
Iron Maidenin Senjutsu avasi mainiosti kolmossijalta. Se on jopa heidän uransa korkein noteeraus. Tätä ennen yhtye oli päässyt kahdesti neljänneksi. Top ten -merkintöjä löytyy vasta neljä.
Imagine Dragonsin käyrä puolestaan on listoilla alavireinen. Mercury: Act 1 seuraa neljää kärkikaksikkoon päässyttä albumia yhdeksännellä sijalla.
Räppäri Big30:n King of Killbranch pääsi tällä erää 13:nneksi. Abban kokoelma Gold: Greatest Hits (#25, 1992) loikkasi paluu-uutisten myötä 114–34.


Britannian singlet, Top 20

1. (-) Ed Sheeran – Shivers
2. (2.) Drake featuring Lil Baby – Girls Want Girls
3. (1.) Ed Sheeran – Bad Habits
4. (11.) Elton John and Dua Lipa – Cold Heart  
5. (-) Central Cee – Obsessed with You
6. (3.) Drake featuring Travis Scott – Fair Trade
7. (7.) Joel Corry and Jax Jones featuring Charli XCX and Saweetie – Out Out
8. (18.) Glass Animals – Heat Waves
9. (8.) Lil Nas X and Jack Harlow – Industry Baby
10. (4.) The Kid LAROI and Justin Bieber – Stay
11. (-) Drake featuring Future and Young Thug – Way 2 Sexy  
12. (13.) Billie Eilish – Happier Than Ever
13. (15.) Dave featuring Stormzy – Clash
14. (20.) Doja Cat – Woman
15. (16.) Rain Radio and DJ Craig Gorman – Talk About  
16. (17.) Digga D and ArrDee – Wasted
17. (19.) Doja Cat – Need to Know
18. (18.) Anne-Marie and Little Mix – Kiss My (Uh Oh)  
19. (22.) Ed Sheeran – Visiting Hours
20. (12.) Kanye West – Hurricane  

Itsensä kampeaminen Britannian sinkkulistan huipulta on aika harvinaista, mutta sikäläisen musabisneksen kultapoika Ed Sheeran kykeni nyt siihenkin, ensimmäisenä sitten Ariana Granden keväällä 2019. Shiversistä tuli hänen 11. ykkösensä.
Rap-artisti Central Cee sai nopeasti idean käyttää Pink Pantheressin Just for Metä, joka pääsi listalle itsekin vasta muutama viikko sitten. Surullista sinänsä, että kierrätys toi viidennen tilan ja alkuperäinen on toistaiseksi joutunut tyytymään 27. sijaan. Central Cee on top tenissä toista kertaa.
Kuten aiemmin uumoilin, Elton Johnin ja Dua Lipan Cold Heart nousi kärkikymmenikköön ja peräti neljänneksi. Elton Johnilla on jo 32 top ten -käyntiä ja Dua Lipallakin kosolti, 12.
Top tenin toinen nousija on Glass Animalsin Heat Waves, joka eteni kahdeksanneksi.
Draken kappaleista Champagne Poetry (#5, 2021) korvautui Way 2 Sexyllä, joka debytoi sijalla 11. Sijalla 23 debytoi nigerialaisen Ckayn Love Nwantiti (Ah Ah Ah), jota Manchester United käytti Cristiano Ronaldon paluun yhteydessä ahkerasti. Siitä on olemassa lukuisia remiksauksia ja versioita eri kielillä. Suosituimmalla on Spotifyssa 29 miljoonaa kuuntelua.
Hieman tavanomaisempia, joskin lukujen valossa kiinnostavia, uutuuksia ovat Mimi Webbin 24/5 (25) ja Digga D:n 2k17 (26).
Doja Catin Woman eteni 14:nneksi, Anxietyn, Willow’n ja Tyler Colen jo viime vuonna ilmestynyt Meet Me at Our Spot nousi 52–35 ja Dermot Kennedyn Better Days juuri sen merkitsevän pykälän 41–40.


Britannian albumit, Top 20

1. (-) Manic Street Preachers – The Ultra Vivid Lament  
2. (-) Steps – What the Future Holds: Part 2
3. (1.) Drake – Certified Lover Boy
4. (-) The Stranglers – Dark Matters
5. (-) The Vaccines – Back in Love City
6. (2.) Iron Maiden – Senjutsu
7. (6.) Olivia Rodrigo – SOUR
8. (re) Metallica – Metallica
9. (10.) Dave – We’re All Alone in This Together
10. (-) Kacey Musgraves – Star-Crossed
11. (8.) Doja Cat – Planet Her
12. (5.) ABBA – Gold: Greatest Hits
13. (3.) Kanye West – Donda
14. (-) Saint Etienne – I’ve Been Trying to Tell You
15. (14.) Ed Sheeran – ÷ (Divide)
16. (12.) Fleetwood Mac – 50 Years: Don't Stop
17. (15.) Elton John – Diamonds
18. (13.) Queen – Greatest Hits
19. (11.) Billie Eilish – Happier Than Ever  
20. (17.) The Weeknd – The Highlights

Manic Street Preachers ja Steps kävivät sattumalta lähes tasan 23 vuotta sitten ei-niin-tiukan taistelun Britannian albumilistan ykkössijasta albumeilla This Is My Truth Tell Me Yours ja Step One. Voittaja oli sama kuin nyt eli Walesin lahja brittirockille. Uusi The Ultra Vivid Lament ja mainittu hittilevy ovat heidän ainoat ykkösensä.
Stepsillä on onneksi kolme ykköstilaakin, mutta he ovat suorastaan erikoistuneet kakkossijoihin, joita on kaikkiaan jo neljä.
Veteraaniyhtye The Stranglersin uusi levy Dark Matters pääsi hienosti neljänneksi ja The Vaccinesin Back in Love City viidenneksi. Kärkikympissä he ovat yhdeksättä ja viidettä kertaa.
Metallican cover-projekti ei päässyt tälle listalle, mutta varsinainen musta albumi (#1, 1991) palasi kahdeksanneksi. Sijalla kymmenen debytoi Kacey Musgravesin Star-Crossed. Se on hänen kolmas top ten -levynsä.
Popveteraanit Saint Etienne avasi kivasti sijalta 14 uudella levyllään I’ve Been Trying to Tell You. Alempanakin on runsaasti uutuuksia: Amyl and the Sniffersin Comfort to Me (21), Low’n Hey What (23), Death of Guitar Popin Pukka Sounds (24), Steve Hackettin Surrender of Silence (31) sekä K-Trapin Trapo (33).
Marillionin Fugazi (#5, 1984) palasi erikoispainoksen ansiosta 25:nneksi ja Mercury-voittaja Arlo Parksin Collapsed in Sunbeams (#3, 2021) 36:nneksi.

Kun setä sai brittihitin myymättä juuri levyjä…

Singlemyynti oli Britanniassa alhaisimmillaan viime vuosikymmenen puolivälissä ja sieltä ovat peräisin myös lähihistorian heikoiten myyneet top ten -singlet.

Mainitsin jo taannoin Manic Street Preachersin Empty Soulsin (2005) olevan, jos ei kaikkien aikojen, niin ainakin viime vuosikymmenten vähiten myyty listakakkonen ja 22 900 kappaleen myynnillä 2000-luvun 35:nneksi heikoiten myynyt top ten -single.

Tässä viime vuosikymmenen kymmenen kehnoimmin myynyttä top ten -singleä.

1 – Backstreet Boys – Just Want You to Know (#8, 2005) – 14 300 kpl
2 – Manic Street Preachers – Autumnsong (#10, 2007) – 14 800
3 – The Darkness – Is It Just Me?  (#8, 2006) – 14 900
4 – Sham 69 – Hurry Up England (#10, 2006) – 15 100
5 – Atomic Kitten – Cradle (#10, 2005) – 15 400
6 – Wet Wet Wet – Weightless (#10, 2008) – 16 800
7 – The Ordinary Boys – Lonely at the Top (#10, 2006) – 16 900
8 – Morrissey – Let Me Kiss You (#8, 2004) – 17 100
9 – Cliff Richard – Something’s Going On (#9, 2004) – 17 200
10 – Fightstar – Paint Your Target (#9, 2005) – 17 300

Wet Wet Wetin Weightless on tunnettu siitä, että se saalisti vain yhden viikon top 75 -listalla, mutta yleisesti ottaen myynti oli vuonna 2008 jo niin paljon parempaa kuin vuonna 2005, että se riitti ainoastaan kuudenteen sijaan tällä listalla.

HIMin Wings of a Butterfly (#10, 2005) on laskennan sijalla 13. Sitä ostettiin aikoinaan 18 400 kpl. Ilmoitetut myyntiluvut ovat vuoden 2009 loppuun mennessä saavutettuja, mutta näistä yksikään biisi ei ole mennyt sen jälkeen kovin kummoisesti kaupaksi. Tämä ei ole siis lopullinen totuus biisien myyntiluvuista – ainoastaan demonstroi kuollutta singlekauppaa.

Ykkönen, mutta ei menestys?

Kuten kaikki listoja seuraavat tietävät, korkeimmalla viikkolistasijoituksella saattaa olla lopulta hyvin vähän tekemistä sen kanssa, miten isoksi menestykseksi kappale tai albumi osoittautuu. Toki ykköspaikka on aina hieno saavutus, mutta ykkösissäkin voi olla ns. kahden kerroksen väkeä, myös artistin oman tuotannon sisällä.

Eräs hyvä esimerkki useita albumilistan ykkösiä hyvin erilaisin myyntiluvuin saavuttaneista artisteista ja yhtyeistä on Keane, jonka kaikki neljä studioalbumia sekä yksi EP ovat päässeet ykkösiksi, mutta alati laskevin myyntilukemin: lähes kolmesta miljoonasta myydystä levystä (Hopes and Fears) on pudottu Night Train -ep:n alle sadan tuhannen. Pelkkää albumilistan sijoitusriviä tuijottaen voisi kuvitella Keanen olevan yhä Britannian suosituimpia yhtyeitä.

Sijoitusta tutkimalla voisi kuvitella Empty Soulsin (2005) olevan Manic Street Preachersin suurimpia hittejä, mutta tosiasiassa lienee brittilistahistorian huonoiten myynyt listakakkonen. Sitä ostettiin ensimmäisellä viikolla noin 12 000 kpl, joka ei nykyisin riittäisi edes viikkolistan top 20 -tasolle. Muun muassa HIM:n Neil Diamond -coveria Solitary Man (#9, 2004) ostettiin lopulta enemmän. Empty Souls vietti top 75 -listalla vain neljä viikkoa. Seuraavasta singlestä Your Love Alone Is Not Enough (#2, 2007) tuli sitten oikea hitti – bändin toistaiseksi viimeinen.

Listakeskusteluissa vilisevät termit ”non-number one” ja ”non-number two”, jotka ilmentävät listasijoituksen suhteuttamista siihen, miten hyvin julkaisu lopulta jää mieleen. Usein keskustelu lipeää omien suosikkien tai inhokkien puolusteluksi tai mustamaalaamiseksi, mutta objektiivisestikin tarkasteltuna jotkut ykköset ovat tuomittuja jäämään unholaan. Vai mitä ajattelette seuraavista brittilistan albumilistan valtiaista parilta viime vuodelta: Paul Wellerin Sonik Kicks, Newton Faulknerin Write It on Your Skin, Elton Johnin ja Pnaun Good Morning to the Night sekä Jahmene Douglasin Love Never Fails?

Listaklassikko: Manic Street Preachers – If You Tolerate This Your Children Will Be Next (1998)

Walesiläisyhtye Manic Street Preachers oli brittipopin huippukaudella päässyt jo listakakkoseksi Everything Must Go -albuminsa (1996) kolossaalisella A Design for Life -sinkulla ja albumilta lohkaistiin peräti neljä top ten -singleä, mutta ykkössija bändille siunaantui viimein ilmiselvästi klassikoksi tuomitulla If You Tolerate This Your Children Will Be Nextillä.

Espanjan sisällissodasta kertova kappale debytoi kärjessä tasan 15 vuotta sitten ja vaikka se jäikin yhteen ykkös- ja kahteen top ten -viikkoon, biisi siivitti This Is My Truth Tell Me Yours -pitkäsoiton (#1, 1998) heidän ostetuimmaksi albumikseen ja toistaiseksi ainoaksi albumilistan ykkösekseen. 

Manicsit saivat kuitenkin vielä yhden ykkössinglen (The Masses Against the Classes, 2000) sekä peräti seitsemän top ten -merkintää lisää, kunnes fyysisten cd-singlejen menekin hiipuminen ja listamusiikin suhdanteiden vaihtelu kuihduttivat heidän singlelistamenestyksensä.

Ripaus kansainvälisyyttä etc.

Tämän viikon brittilista on jälleen täynnä kiinnostavia tapahtumia. Ensimmäinen niistä piti kirjata jo katsaukseen, mutta unohdin, kunnes Music Weekin Alan Jones muistutti.

Manic Street Preachersillä ja Phil Collinsilla on nimittäin merkittävä yhteinen historia: This Is My Truth, Tell Me Yours (1998) vietti ykkösenä kolme viikkoa ja sen jälkeen kärkeen ponkaisi Collinsin ...Hits (1998). Tällä viikolla he kamppailivat siis jälleen paalupaikasta ja välillä kumpikaan ei ollut päässyt ykköseksi asti. Manicsit saavat yhä odottaa.

Singlepuolella Tina Turnerin oma versio kappaleesta Proud Mary on uutuus listan sijalla 62. Biisihän on alun perin Creedence Clearwater Revivalin tekele, jonka Ike ja Tina Turner versioivat 1971. Turnerin sooloesitys julkaistiin promosinglenä vuonna 1983. CCR:n alkuperäinen ylsi kahdeksanneksi vuonna 1969. Yhdysvalloissa Iken ja Tinan tulkinta pääsi neljänneksi, muttei siis ollut brittihitti.

Bruno Mars on kolmas havaijilaissyntyinen sooloartisti brittilistan kärjessä. Ensimmäiseksi ehti Glenn Medeiros sillä kammottavalla kappaleellaan vuonna 1988, seuraavana oli Nicole Kidmanin vuoro (Robbie Williams -duetto Somethin' Stupid, 2001) ja nyt siis Mars. Myös toinen Nicole, Scherzinger, on käynyt kärjessä, mutta vain Pussycat Dollsin riveissä. Tästäkin kertoi Jones, mutta unohti Kidmanin.

Maantieteestä puheen ollen, tämän viikon brittilistan Top 20 on perin monikansallinen, jos tarkastellaan nimenomaan syntymämaita. Yhdysvaltalaissyntyisiä on enemmistö eli 11, brittejä kuusi ja yksi Irlannista (The Script), Barbadokselta (Rihanna), Italiasta (Alex Gaudino), Espanjasta (Enrique Iglesias), Ranskasta (David Guetta), Filippiineiltä (Charice) sekä Australiasta (Yolanda Be Cool & Dcup). Charicen Pyramid-sinkulla ilman krediittiä sanaileva Iyaz on kotoisin Brittiläisiltä Neitsytsaarilta. Top 40:iin mahtuvat lisäksi Swedish House Mafia Ruotsista ja Stromae Belgiasta.