Näytetään tekstit, joissa on tunniste coverit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste coverit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. syyskuuta 2009

Elton John - Candle in the Wind (1997)


Cover-sarja on hyvä päättää artistiin, joka on tehnyt omien hittiensä versioinnista erityisen tuottoisaa. 70-luvun suurin tähti ja elävä poplegenda Sir Elton John sai joka vuosi vähintään yhden Top 40 -hitin Hot 100 -listalle vuodesta 1970 (Your Song) vuoteen 1999 (Written in the Stars). Saavutus on ja pysyy ennätyksenä vielä pitkään. Ironista kyllä, heti putken katkettua alkoi miehen uusi musiikillinen kukoistuskausi erinomaisen Songs from the West Coastin (2001) myötä.

Mutta asiaan, ne versioinnit. Eilen tuli kuluneeksi 12 vuotta prinsessa Dianan kuolemasta. Hautajaisissa esitetty versio Candle in the Windista sai aikaan ennennäkemättömän ostoryntäyksen ja Something about the Way You Look Tonight/Candle in the Wind 1997 on kaikkien aikojen myydyimpiä singlejä 37 miljoonalla myydyllä kappaleella – ainoastaan White Christmas lienee löytänyt tiensä useampaan soittimeen. John on esittänyt Dianalle omistetun version ainoastaan kerran. Alkuperäinen Candle in the Windhän (1973) kertoo Marilyn Monroesta.

Johnin uudet versiot omista kappaleistaan ovat tällä vuosikymmenellä löytäneet tiensä etenkin brittilistalle. Candle in the Windin lisäksi Your Song nousi kymppikärkeen Alessandro Safinan ja Moulin Rouge -leffan ansiosta, ja Blue sai brittiykkösen Sorry Seems to Be the Hardest Wordista, jolle John luonnollisesti tuppautui mukaan. Lisäksi 2Pacin haudantakainen Ghetto Gospel sisälsi kertosäkeen Indian Sunsetista, ykkönen sekin. Arkistojen kaivelu tuotti ykkösen myös kesällä 2003, kun Fatboy Slimin levy-yhtiö Southern Fried keksi julkaista remiksauksen kappaleesta Are You Ready for Love, joka ei ilmestyessään ensi kertaa vuonna 1979 noussut hitiksi. Kappale nousi myös Yhdysvaltain tanssilistoille.

Elton Johnin uusi nousu tällä vuosituhannella huipentui yhteistyöhön Scissor Sistersin kanssa heidän albumillaan Ta-Dah. Johnin panos jättihitissä I Don't Feel Like Dancin' oli erittäin merkittävä.

lauantai 29. elokuuta 2009

Sinéad O'Connor - Nothing Compares 2 U (1989)


Irlantilainen Sinéad O'Connor jäi – osin omaa syytään – yhden hitin ja albumin (I Do Not Want What I Haven't Got) ihmeeksi. Hän aloitti levyttämisen jo vuonna 1985, mutta kaupallinen menestys osui seuraavaan vuosikymmenen vaihteeseen. Nothing Compares 2 U nousi sekä Yhdysvaltain, Britannian että Suomen listaykköseksi.

Nothing Compares 2 U on tunnetusti Princen käsialaa, mutta kaikki eivät ehkä tiedä, että se julkaistiin jo vuonna 1985 The Familyn ensimmäisellä ja ainoalla albumilla The Family. Kappale ei ollut single eikä herättänyt suurempaa huomiota.

Sinéad O'Connorin versio on kuitenkin osa pophistoriaa. Kaunis ja etenkin palkitun videonsa osalta jopa mullistava biisi teki esittäjästään suuren tähden, joka menestyksen myötä keskittyi lähinnä käyttäytymään omituisesti ja kiistanalaisesti. Parhaiten muistetaan ehkä Paavin kuvan repiminen Saturday Night Livessä.

1990-luvun mittaan O'Connor keskittyi kuitenkin entistä enemmän musiikkiin ja perhe-elämään. Vuoden 1994 Universal Mother ja vuosituhannen vaihteen Faith and Courage olivat hyviä levyjä, mutta supertähti-status oli lopullisesti menneen talven lumia. Viimeisin studioalbumi Theology julkaistiin pari vuotta sitten. Se on tupla, jonka toisen levy on akustinen, ja toisella samat kappaleet esitetään yhtyeen säestyksellä. O'Connor ei siis suostu vieläkään asettumaan perinteiseen muottiin.

torstai 27. elokuuta 2009

Ritchie Valens - La Bamba (1958)


Ihmettelen suuresti, miksei traditionaalisia kansanlauluja tai kaikille tuttuja vanhoja sävellyksiä käytetä enemmän nykypopissa. Kumpi on lähtökohtaisesti kiinnostavampaa: aina vain uusi sample Personal Jesuksesta vai vanhojen kansanlaulujen käyttö hitin kiilto silmissä?

Jälkimmäistä harrastivat aikanaan ensin Ritchie Valens (1958) ja myöhemmin Los Lobos (1987). La Bamba on kaikille tuttu rallatus, jonka alkuperä vie Meksikoon Veracruzin alueelle. Sitä soitettiin aikanaan ennen kaikkea hääjuhlissa.

On vaikea sanoa, kumpi versio on tunnetumpi, Valensin vai Los Lobosin. Los Lobosin La Bamba nousi listakärkeen melkein kaikkialla, mutta näin tuskin olisi käynyt ilman Valensia, jonka versio nostettiin Rolling Stone -lehden 500 Greatest Songs of All Time -listalle vuonna 2004. Los Lobosin versio La Bambasta levytettiinkin Valensista tehtyä leffaa varten.

Los Lobosin pyörät pyörivät edelleen, viimeisin albumi julkaistiin vuonna 2006. Ritchie Valens sen sijaan menehtyi 17-vuotiaana lento-onnettomuudessa vuonna 1959.

perjantai 21. elokuuta 2009

Whitney Houston - I Will Always Love You (1992)


Clive Davisin suojatti Whitney Houston on, paitsi loistava laulaja, niin myös Michael Jacksonin jälkeen ensimmäisiä tummaihoisia MTV-tähtiä. Houstonin merkitys populaarimusiikille on kiistaton – kykykisat kuten X Factor ja Idol ovat täynnä Houston-klooneiksi pyrkiviä. Houstonin versio Dolly Partonin kappaleesta I Will Always Love You on edelleen myydyimpiä sinkkuja kautta aikojen.

Kantrikuningatar Parton kirjoitti I Will Always Love Youn albumilleen Jolene. Kappale oli iso hitti Yhdysvaltojen kantrilistoilla jo ilmestyessään singlenä vuonna 1974, ja uudelleen The Best Little Whorehouse in Texas -elokuvan myötä 1982, jolloin se nousi uudelleen kantriykköseksi ja Hot 100 -listan sijalle 53.

Myös Houstonin versio liittyy elokuvaan, nimittäin The Bodyguardiin, jossa Houston näytteli yhdessä Kevin Costnerin kanssa. Biisin menestys oli häkellyttävää, tässä hieman lukuja: 14 viikkoa Hot 100:n ykkösenä, siihen asti suurin viikkomyynti (632 000 kpl) Britanniassa. Suomessa kappale vei soundtrackin platinamyyntiin ja listaykköseksi. The Bodyguardin soundtrackista tuli yksi kaikkien aikojen myydyimpiä levyjä noin 40 miljoonan saldollaan.

Houston on tekemässä paluuta, tosin melko heppoisin eväin, sillä kuulemani kaksi kappaletta (I Look to You, Million Dollar Bill) ovat aika hirveätä kuraa, huolimatta siitä, että levytyssessioissa on käynyt väkeä R. Kellystä Alicia Keysiin. Mielestäni Houstonin uran huippuhetki on liki virheetön albumi My Love Is Your Love (1998), jossa fantastinen ääni lyö hienosti kättä ensiluokkaisen kappalemateriaalin kanssa.

lauantai 15. elokuuta 2009

Take That feat. Lulu - Relight My Fire (1993)


Niin sanotut poikabändit ovat vuosien saatossa levyttäneet runsaasti covereita. Parhaiten alalla on kunnostautunut Westlife, jonka viimeisimmistä brittihiteistä melkein jokainen on cover (ja melko kaamea sellainen).

Yksi poikabändicover kannattaa kuitenkin nostaa esille. Vuonna 1993 Gary, Robbie, Mark, Jason ja Howard eli Take That oli suosionsa huipulla. Heidän levynsä Everything Changes on mielestäni paras poikabändi-genren alle sujahtavista pitkäsoitoista. Albumilta irtosi lukuisia hittejä, muun muassa brittilaulajatar Lulun kanssa levytetty Relight My Fire.

Dan Hartmanin kirjoittama ja yhdessä Loleatta Hollowayn kanssa esittämä alkuperäisversio oli tanssihitti Yhdysvalloissa 1970- ja 80-lukujen taitteessa. Se ei noussut kovin suureksi kaupalliseksi menestykseksi, mutta on yhä homoklubien vakiohittejä.

Sittemmin se on saanut rinnalleen Take Thatin version, joka vei Relight My Firen brittiykköseksi ja listoille ympäri Eurooppaa. Mikään suunnaton megahitti se ei kuitenkaan ollut – tosin siitä tuli bändin ensimmäinen hitti Suomen listoilla. Kappale onkin mukana tässä sarjassa lähinnä edustamassa poikabändien värejä.

Take Thatilla on erinomaisia omiakin kappaleita Praysta Back for Goodin kautta comeback-hitti Patienceen. Pari vuotta sitten toteutunut re-union on ollut jättimenestys Britanniassa, mutta muualla meno on sittemmin ollut nihkeämpää.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Nilsson - Without You (1971)


Without You on mielenkiintoinen tapaus. Sen alkuperäinen versio ei ollut edes single, mutta myöhemmin kaksi eri artistia sai siitä ison listahitin.

Brittiyhtye Badfinger kirjoitti Without Youn vuonna 1970 julkaistulle albumilleen No Dice. Badfingerillä oli yhteyksiä The Beatlesiin, mikä osaltaan auttoi heitä luomaan uraa etenkin Yhdysvalloissa. Yhtyeen suurimmaksi jenkkihitiksi muodostui vuonna 1972 julkaistu listanelonen Day After Day.

Hitistä Everybody's Talkin' tuttu laulaja Harry Nilsson kuuli Without Youn luullen sitä The Beatlesin kappaleeksi. Vuonna 1971 hän levytti sen albumilleen Nilsson Schmilsson. Biisistä tuli single ja listaykkönen Atlantin molemmin puolin. Mainitut kaksi kappaletta ovat tänä päivänä ne, joista Nilsson muistetaan. Hän menehtyi vuonna 1994.

Reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin Without Youhun tarttui Mariah Carey. Tommy Mottolan laulajalöytö nousi pinnalle vuonna 1990, ja on sittemmin pysynyt siellä. Hot 100 -listan ykkösiä on toistaiseksi 18, sooloartisteista edellä on vain Elvis. Kiinnostavaa kyllä, Without You ei kuulu tuohon joukkoon, se ylsi kolmanneksi. Sen sijaan siitä – ja albumista Music Box – tuli Careyn läpimurtohitti Euroopassa, muun muassa Suomessa.

On makuasia, tai kenties sukupolvikysymys, kumpi versio on tunnetumpi ja "se oikea". Tai ehkä se onkin Ressun Älä mee.

perjantai 7. elokuuta 2009

Janis Joplin - Me and Bobby McGee (1971)



Allmusic luonnehtii Janis Joplinia 1960-luvun merkittävimmäksi naispuoliseksi rocklaulajaksi. Hän oli uraauurtava laulaja ja esiintyjä, jonka vuoristorataa kulkenut elämä päättyi aivan liian varhain huumeiden yliannostukseen – mikä toisaalta osaltaan nosti hänen statustaan rocklegendana. Ennen kaikkea Joplin kuitenkin määritteli uudestaan naislaulajien roolin rockmusiikin miehisessä maailmassa.

Joplinin suurimpia hittejä oli kantrimuusikko Kris Kristoffersonin yhdessä Fred Fosterin kanssa tekemä Me and Bobby McGee. Biisin levytti ensimmäisenä Roger Miller vuonna 1969. Joplin äänitti sen levylleen Pearl seuraavana syksynä, vain muutama päivä ennen kuolemaansa. Kappaleesta tuli Joplinin ainoa listaykkönen ja albumista suuri kaupallinen ja taiteellinen menestys.

Me and Bobby McGee on hieno biisi ja siitä julkaistaan jatkuvasti uusia versioita. Levyttäneiden lista on pitkä: Olivia Newton-Johnista Melissa Etheridgeen ja The Grateful Deadista Dolly Partoniin. Janis Joplinin versio on kuitenkin se ainoa oikea, vaikka ei olekaan alkuperäinen.

Kristofferson on kertonut, että vaikka hän ei suoranaisesti kirjoittanut kappaletta Joplinille, se oli jo alun perin voimakkaasti yhteydessä Jopliniin. Tämä oli näet Kristoffersonin ystävä ja rakastettu. Tässä mielessä Janis Joplinin Me and Bobby McGee ei sovi perinteisen cover-muotin alle - jos sellaisena pidetään vain olemassa olevan kappaleen uudelleen levyttämistä. Me and Bobby McGee taisi kuitenkin olla Joplinin kappale alusta pitäen, hän vain ei julkaissut sitä ensimmäisenä.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Jeff Buckley - Hallelujah (1994)

Jeff Buckley - Hallelujah
Uploaded by kak71.

Leonard Cohenin kirjoittaman kauniin Hallelujahin elinkaari on ollut erittäin mielenkiintoinen. Tarvittiin aika monta mutkaa, ennen kuin kappaleesta tuli oikea listahitti vuonna 2008.

Kanadalainen Cohen levytti Hallelujahin vuonna 1984 albumilleen Various Positions. Levy oli varsin menestyksekäs, muun muassa Suomen listakakkonen. Tuolloin Hallelujahista ei vielä ollut hitiksi.

Sittemmin kappaleesta on tullut eräs maailman versioiduimmista. Ensimmäisenä biisin coveroi J.J. Cale vuonna 1991. Tunnetuimmaksi on noussut amerikkalaisen laulaja-lauluntekijän Jeff Buckleyn versio. Yhtä ainoata syytä sen version suosioon on vaikea määritellä. Ehkä Buckleyn omalla kohtalolla on osansa: muusikko Tim Buckleyn poika näet hukkui iltauinnilla Tennesseessä vuonna 1997. Buckleyn ainoalle studiolevylle Grace päätynyt kappale on lähes kanonisoitu merkkiteos ja nousee esiin parhaiden kappaleiden listoilla säännöllisesti. Voitte tehdä itse omat päätelmänne.

Sitten kuvaan tuli tosi-tv. Suomen Idol-kisan myötä Jeff Buckleyn versio nousi singlelistan sijalle 14 syksyllä 2008. Aiemmin samana vuonna se oli ollut viikon ajan Yhdysvaltojen myydyin kappale, kiitos paikallisen Idol-vetäisyn. Suurimman innostuksen aallon Hallelujah kohtasi, kun se valittiin brittiläisen X Factor -kykykisan voittajan ensisingleksi viime joulukuussa. Voittaja oli Alexandra Burke, sinkku myi platinaa, ja nosti myös Jeff Buckleyn version listakakkoseksi. Eli Hallelujah oli samalla viikolla sekä ykkönen (Burke) että kakkonen (Buckley). Ennätys.

Hallelujahista on olemassa aika monta eri versiota. Ainakin nämä ovat jo mainittujen lisäksi sen levyttäneet: Rufus Wainwright, k.d. lang, Katherine Jenkins, Kate Voegele ja Bono.

Jeff Buckleyn diskografiaan jäi siis yksi ainoa studioalbumi, mutta jo se, ja versio Cohenin Hallelujahista tekivät hänestä legendan.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Blondie - The Tide Is High (1980)


Video sent by hushhush112

Ihanan Debbie Harryn luotsaama Blondie oli 70–80 -luvun vaihteen punk- ja new wave -kauden suurin menestyjä. Kultakautensa mittaan bändi muutti tyyliään punkista aina hiphopiin levyttäen silti kiinnostavaa ja tänäkin päivänä relevanttia musiikkia.

Vaikka omakin materiaali juhli listoilla, eräs Blondien suurimmista hiteistä on cover-versio kappaleesta The Tide Is High. Kappaleen levytti ensimmäisenä vuonna 1967 jamaikalainen rocksteady-ryhmä The Paragons, jonka laulajana toimi biisin kirjoittaja John Holt. The Paragonsista tuli melko suosittu ja merkittävä yhtye omassa genressään, mutta laajempaan suosioon se ei koskaan yltänyt.

Toisin kävi Blondien versiolle. Bändin viidenneltä albumilta Autoamerican lohkaistu The Tide Is High ylsi sekä brittilistan että Hot 100:n ykköseksi. Kovimmat reggae- ja rocksteady-diggarit saattavat muistaa alkuperäisesityksen paremmin, mutta tavallinen kaduntallaaja yhdistää biisin Blondieen. Vuonna 2002 kappaleen levytti Atomic Kitten, mutta siitä versiosta on parempi olla sanomatta mitään.

Blondie hajosi perustajajäsen Chris Steinin vakavaan sairauteen vuonna 1982, mutta palasi alkuperäiskokoonpanossaan vuonna 1998. Sinkusta Maria tuli brittiykkönen seuraavana keväänä. Viimeisin studioalbumi The Curse of Blondie julkaistiin vuonna 2003 ja yhtye on yhä aktiivinen. Debbie Harry on välillä kokeillut soolonakin, viimeksi pari vuotta sitten albumilla Necessary Evil.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Natalie Imbruglia - Torn (1997)


Video sent by MovieFanQS

Coverhitin avulla voisi rakentaa itselleen pitkänkin uran. Australialaissyntyisellä näyttelijä-laulaja Natalie Imbruglialla oli kaikki maailmanvalloituksen eväät käsissään vuonna 1998. Olen ihmetellyt, miksei Imbruglia panostanut uraansa täysillä vuosituhannen vaihteessa. Hittialbumista Left of the Middle olisi ollut hyvä ponnistaa, mutta menestys on sen jälkeen rajoittunut Britanniaan ja Australiaan.

No, joka tapauksessa hän oli huipulla hetken – Tornista tuli vuodenvaihteen 1997–1998 suurimpia hittejä. Se nousi brittilistan kakkoseksi ja USA:n radiolistan kärkeen, 14 viikoksi! Tuohon aikaan Hot 100 -listalle ei kelpuutettu kappaleita, joista ei julkaistu singleä myyntiin.

Imbruglia ei ollut biisin ensimmäinen esittäjä, eikä edes toinen tai kolmas. Ihan ensimmäisenä Tornin luikautti Los Angelesista ponnistanut Ednaswap vuonna 1995. Seuraavana vuonna biisin levytti norjalainen Trine Rein.

Left of the Middle ei ehkä jäänyt levyn miksanneen Nigel Godrichin uran huippuhetkeksi, mutta Imbruglian kylläkin. Tosin vuoden 2005 albumi Counting Down the Days sisälsi hienon hittisinglen Shiver, ja huhujen mukaan hän on julkaisemassa uutta levyä indiepohjalta.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Aretha Franklin - Respect (1967)


Video sent by jedall

Soul-legenda Aretha Franklinin versio kappaleesta Respect voidaan hyvällä omallatunnolla julistaa klassikoksi. Muun muassa Rolling Stone -lehti rankkasi sen kaikkien aikojen 500 parhaan kappaleen listalla sijalle viisi.

Ensimmäisenä Respectin levytti sen tekijä Otis Redding vuonna 1965. Kappale nousi hitiksi jo ensimmäisellä kierroksellaan, mutta klassikkostatuksen se sai vahvan naislaulajan esittämänä. Taustoja tässä naisia juhlistavassa versiossa lauloivat Arethan siskot Carolyn ja Erma Franklin.

Franklinien Respect oli valtava menestys jo tuoreeltaan (USA:n ykkönen, Britannian 10.) ja se on jatkanut elämäänsä sen jälkeen soiden tasaisin väliajoin eri yhteyksissä.

Vetreä Franklin nauttii edelleen tukevaa suosiota, vaikka ei onnistunut jatkamaan listamielessä melkoiseksi menestykseksi kohonneen A Rose Is Still a Rose (1998) -levyn tasolla. Lauryn Hillin kirjoittama nimikappale ylsi Hot 100 -listan sijalle 26 ja myi kultaa, kuten albumikin.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Celine Dion - It's All Coming Back to Me Now (1996)


Video sent by Ellyu

Kanadalainen supertähti Celine Dion (ranskankielisissä krediiteissä Céline) on ollut rock-kriitikoiden sylkykuppina iät ja ajat, mitä en ymmärrä. Esimerkiksi menestyslevy Falling into You on aivan erinomainen albumi millä tahansa kritereillä arvioituna. Paitsi "rock-uskottavahan" se ei ole, ei pätkän vertaa.

Joka tapauksessa, Falling into You poiki useita kansainvälisiä jättihittejä, joista vaikuttavin on It's All Coming Back to Me Now. Jim Steinmanin kappale näki päivänvalon vuonna 1989, jolloin Steinmanin yhtye Pandora's Box julkaisi sen. Wikipedian mukaan Meat Loaf ihastui biisiin niin, että olisi halunnut julkaista sen tekeillä olleella Bat Out of Hell 3 -albumillaan. Steinman halusi esittäjäksi jonkun toisen, ja asiasta käytiin kuulemma oikeuttakin. Dion levytti kappaleen, siitä tuli Falling into Youn mahtipontinen avausraita ja valtava hitti (USA:n 2., Britannian 3.).

Meat Loaf sai kuin saikin julkaista biisin, kunhan Dionin versiosta oli kulunut tarpeeksi aikaa, ja niin vuonna 2006 duetto norjalaisen Marion Ravenin kanssa nousi listoille. Ja biisi sopii kieltämättä duetoksi melko hyvin. Emoalbuminkin nimi oli Bat Out of Hell 3: The Monster Is Loose. Mutta yleisön silmissä It's All Coming Back to Me Now on Dionin hitti, on Meat Loaf mitä mieltä tahansa.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Pet Shop Boys - Go West (1993)


Video sent by Hakunamatata67

Tämäniltaisen Helsingin keikan kunniaksi kesäsarjassa ovat vuorossa Neil Tennant ja Chris Lowe eli Pet Shop Boys. Duo nousi maailmanmaineeseen kappaleella West End Girls 1980-luvun puolivälissä, ja heillä on tilillään useita coverhittejä, joista omimmakseen he ovat saaneet Go Westin.

Go West on alun perin Village Peoplen vuonna 1979 julkaistu biisi, mutta nykyisin siitä soitetaan lähinnä Pet Shop Boysin Very-albumilleen tekemää versiota. Go Westistä tuli valtava hitti Euroopassa, Yhdysvalloissa se ei yltänyt Hot 100 -listalle. Suomessakin se on duon toiseksi isoin hitti It's a Sinin jälkeen ja suurin 90-luvun menestys.

Village Peoplen alkuperäisesitystä ei ikinä rekisteröity singletilastoihin Suomessa, mutta Britanniasta irtosi sentään 15. sija.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Elvis Presley - Always on My Mind (1972)

Video sent by NoAngel

Noin tsiljoona levyä julkaisseen Elvis Aaron Presleyn uralle mahtuu jos jonkinmoista coveria. Esimerkiksi vuonna 1956 hitiksi noussut Hound Dog oli alun perin Willie Mae "Big Mama" Thorntonin kappale.

Valitsin tähän sarjaan Always on My Mindin. Kappale on erityisen mielenkiintoinen sen vuoksi, että se tunnetaan parhaiten Elviksen esittämänä, vaikka hänen versionsa ei ikinä noussut listakärkeen USA:ssa eikä Britanniassa: rapakon takana se ylsi vain kantrilistan 16:nneksi, saarivaltakunnassa sinkkulistan yhdeksänneksi.

Mutta kuka on ikinä edes kuullut alkuperäisversion? Brenda Leen alkuperäinen Always on My Mind nousi kantrilistoille aiemmin samana vuonna. Allmusic listaa biisille yli kolmesataa versiointia, parhaiten Elviksen tulkinnan lisäksi tunnetaan Willie Nelsonin Grammynkin voittanut kantriversio (USA:n viides) sekä Pet Shop Boysin discohitti (Britannian ykkönen). Pet Shop Boysiin palataan sarjan kestäessä uudelleen.

Jos tarkkoja ollaan, Elviksen version ei pitäisi olla mukana tässä sarjassa, sillä sen listasijoitukset eivät olleet mitenkään erikoisia. Pidän Always on My Mindia kuitenkin erinomaisena esimerkkinä siitä, kuinka kappale jää elämään omaa elämäänsä ja siitä on hitiksi useaan otteeseen. Silti yksi esitys muistetaan ylitse muiden, ja tässä tapauksessa sekään ei ole ihan se ensimmäinen levytys.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

UB40 - Red Red Wine (1983)



Video sent by samyyy62410

Birminghamilaisella reggaella on päästy kolmesti Britannian ja kahdesti Yhdysvaltojen sinkkulistan kärkeen. UB40 (eli Unemployment Benefit, Form 40) julkaisi 80- ja 90-luvulla kolme isoa coverhittiä, joista Red Red Wine on kuitenkin mielestäni ainoa tähän sarjaan kelpaava, eli se tunnetaan nimenomaan UB40:n esittämänä paremmin kuin alkuperäisversiona.

Red Red Wine on alun perin Neil Diamondin kappale vuodelta 1968. Alkuperäinen sovitus on varsin erityyppinen kuin UB40:n keinuva, oikeastaan melko huoleton reggaeversio. Kaikkein kiinnostavinta UB40:n versiossa on kuitenkin kappaleen listaura. Vuonna 1983 julkaistu sinkku ei nimittäin innostanut amerikkalaisia heti tuoreeltaan. Biisi sai uuden mahdollisuuden muutama vuosi myöhemmin, kun DJ Bobby Stark otti sen tehosoittoonsa atlantalaisella klubilla. Lokakuussa 1988 biisistä tuli Hot 100 -listan ykkönen.

Suomessa UB40:n suurin menestys on Sliver-elokuvan tunnaricover (I Can't Help) Falling in Love with You albumilta Promises and Lies, sekin listaykkönen Atlantin molemmin puolin.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Wet Wet Wet - Love Is All Around (1994)


Video sent by laetitoumi

Wet Wet Wet osoitti vuonna 1994, että coverin ujuttaminen menestysleffaan on aika hyvä keino saada hitti. Suomalaisille melko tuntematon brittibändi nosti The Troggs-hitin avulla kokoelmansa muutamaksi viikoksi Suomenkin listakärkeen. Ennen Love Is All Aroundia Marti Pellow'n luotsaamaa yhtyettä ei oltu nähty Suomen listalla, eikä hittejä tulvaksi asti irronnut sen jälkeenkään. Viimeisin joten kuten suosiota rekisteröinyt kappale on vuoden 1996 Morning.

Love Is All Around soi tietenkin elokuvassa Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Brittilistalla kappale vietti ykkösenä kunnioitettavat 15 viikkoa putkeen jääden yhden viikon päähän Bryan Adamsin megaballadista (Everything I Do) I Do It for You. Ennätyksen torpedoi Whigfieldin ysäriklassikko Saturday Night. Jenkkilistalta Love Is All Aroundille irtosi sija 41.

The Troggsin alkuperäisesitys vuodelta 1967 ylsi myös kymppikärkeen Britanniassa ja menestyi Yhdysvalloissa ihan yhtä hyvin. Silti Wet Wet Wet ansaitsee paikkansa tässä sarjassa jo mainituista syistä: 15 viikkoa brittilistan kärjessä on hieno saavutus, ja kokoelmalla kultamyyntiin yltäminen Suomessa ilman minkäänlaista aiempaa hittiputkea melko harvinainen temppu.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Soft Cell - Tainted Love (1981)

Soft Cell - Tainted Love
Video sent by hushhush112

Lyön heti kättelyssä tiskiin oman ikisuosikkini ja kenties kaikkien aikojen parhaan coverversion. Marc Almondin ja Dave Ballin muodostaman brittikaksikko Soft Cellin Tainted Lovesta tuli aivan giganttinen hitti rapakon molemmin puolin (Brittien ykkönen, USA:n kasi). Suomessakin siihen malliin, että emolevy Non-Stop Erotic Cabaret nousi listoille.

Mutta kuka levytti alkuperäisen? Gloria Jones tietysti. Vuosi oli 1964. Jos Soft Cellin versio oli syntsapoppia, niin alkuperäinen nätti ja sielukas soul-esitys. Biisi oli pieni hitti jo Glorialle, joka Wikipedian mukaan levytti sen uudelleen vuonna 1975.

En ota tähän sarjaan mukaan sampleja tai kappaleiden melko räikeitäkin uusiokäyttöjä. Rihannahan sai melodialla ison hitin S.O.S. vuonna 2006, Marilyn Manson ihan perinteisesti coveroimalla muutama vuosi aiemmin.

Noin kaksikymmentä esimerkkiä siitä, että coverointi kannattaa

Jokaisella itseään kunnioittavalla blogilla pitää olla oma kesäsarjansa. Itseään kunnioittavasta en tiedä, mutta kesäsarjaa pukkaa tännekin. Päädyin esittelemään coverhittejä. Olen valinnut vajaa parikymmentä kappaletta, joista tuli erityisen suosittuja vasta jonkun muun kuin alkuperäisesittäjän käsittelyssä. Tai sitten alkuperäinenkin oli hitti, mutta coverversio vielä suurempi jymymenestys.

Hittiyden käsite on tietenkin suhteellinen, mutta kaikki kesän mittaan esiteltävät kappaleet ovat olleet listojen kärkipaikoilla joko Yhdysvalloissa, Britanniassa tai molemmissa, monet Suomessakin. Jotkut kappaleet ovat avanneet kokonaan uusia uria musiikkimaailmassa, toiset jääneet menestyksestään huolimatta sivujuonteiksi. Pyrin löytämään teemaan erilaisia näkökulmia: toiset versioinnit edustavat kokonaan eri genreä, toiset vain sattuivat menestymään alkuperäistä paremmin. Ehkä mukana on ns. pakollisten valintojen lisäksi myös yllätyksiä...

En esittele kappaleita missään paremmuusjärjestyksessä ja niistä esittämäni mielipiteet ovat täysin omiani. Lähteinä olen käyttänyt Timo Pennasen kirjaa Sisältää hitin (2006) sekä esimerkiksi Allmusicin, The Official UK Charts Companyn ja EveryHitin nettisivuja ynnä Wikipediaa.