Virallinen jenkkilistanero Paul Grein paneutui viime viikolla klassikkobiiseihin, joita ei koskaan julkaistu singlenä. Listaan tähän omia huomioitani Greinin mainitsemista kappaleista, hänen epistolansa voitte lukea itse blogista (linkki oikealla). Kaikista kappaleista puhutaan siis Greinin blogitekstissä ja huomioni liittyvät lähinnä brittilistoihin.
Hiljan menehtyneen Andy Williamsin Moon River -ikivihreää (1962) ei julkaistu singlenä myöskään Britanniassa, mutta Frank Sinatran I've Got You Under My Skin näki viimein päivänvalon U2:n kanssa levytetyn Stay (Faraway, So Close) -singlen toisena a-puolena vuonna 1993. Se ylsi neljänneksi ja duettokaverina oli Bono.
The Byrdsin versio Bob Dylanin Mr. Tambourine Manista meni myös brittiykköseksi kesällä 1965. Led Zeppelinin superklassikko Stairway to Heaven listautui viimein digilatausten ansiosta Britanniassa vuonna 2007, mutta jo sitä ennen kaksi cover-versiota oli yltänyt top teniin: Far Corporationin (1985) sekä Rolf Harrisin (1993) näkemykset.
Sir Elton Johnin alkuperäinen Candle in the Wind (1974) julkaistiin Britanniassa myös singlenä. Se pääsi 11:nneksi ja live-versio vuodelta 1988 peräti viidenneksi. Jälleen todiste siitä, että kukaan ei kierrätä itseään paremmin kuin Elton John.
Dixie Chicks sai itselleen harvinaisen brittihitin versioituaan Fleetwood Macin Landsliden (1975), joka ei siis listautunut kummallakaan puolella Atlanttia. Dixie Chicks on päässyt brittilistalle kaikkiaan vain neljästi.
Goo Goo Dolls – Iris (#50, 1998)
Goo Goo Dolls – Iris (#26, 1999)
Goo Goo Dolls – Stay With Me/Iris (#39, 2006)
Goo Goo Dolls – Iris (#3, 2011)
Ylläolevat ovat siis kaikki eri julkaisuja, mutta olen muistaakseni yhdistänyt ne listaviikkojen ja myynnin osalta omassa kirjanpidossani. Lisäksi Ronan Keating luikautti biisin 15:nneksi vuonna 2006. Iris soi aikoinaan Enkelten kaupunki -elokuvassa (City of Angels), ja osaltaan siivitti soundtrackin erääksi 1990-luvun myydyimmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti