Listakatsaus, vko 41

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Maroon 5 – One More Night
2. (2.) Psy – Gangnam Style
3. (3.) Fun – Some Nights
4. (4.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together
5. (5.) Pink – Blow Me (One Last Kiss)
6. (7.) Justin Bieber feat. Big Sean – As Long as You Love Me
7. (-) Taylor Swift – Begin Again
8. (6.) Flo Rida – Whistle
9. (9.) Alex Clare – Too Close
10. (8.) Owl City and Carly Rae Jepsen – Good Time

Maroon 5:n One More Night tuskin jää ihmisten mieliin yhtä tiukasti kuin Psyn Gangnam Style, mutta Hot 100 -listalla lasketaan vain numeroita ja tällä viikolla kaksikon valtasuhteet eivät vielä vaihtuneet. Kamppailu oli äärimmäisen tiukka: viime viikon 3000 pisteen voitto vaihtui 500 pisteeseen. En lähde tässä selvittämään Hot 100 -matematiikkaa, mutta tuollainen ero on hyvin marginaalinen.
Kumpikaan ei ollut viikon ostetuin kappale, sillä Taylor Swiftin uutuus Begin Again nappasi odotetusti sen pystin. Biisi debytoi Hot 100 -listan seitsemäntenä ja on Swiftille jo 11. top ten -merkintä.
Keshan paluuhitti Die Young debytoi kohtuullisen hyvin sijalla 13. Sijoitus itsessäänhän on loistava, mutta muistamme, että esimerkiksi We R Who We R (2010) aloitti suoraan kärjestä. Silloin streaming-palvelut eivät tosin kuuluneet listan laskentaan. Keshalla on kaikkiaan kolme ykköstä: Right Round (2009), jonka krediiteistä hän katosi parin viikon jälkeen; Tik Tok (2010) ja mainittu We R Who We R.
Vielä Keshaakin menestyneempi Hot 100 -megatähti on Rihanna, jonka Diamonds aloitti kolme sijaa alempaa. Rihannan singlet eivät yleensä avaa kovinkaan huikein myyntiluvuin, mutta pärjäävät pitkään. Katsotaan, miten Diamondsin käy. Neidolla on aivan mahtava määrä ykkösiä: 11 seitsemässä vuodessa.
Enrique Iglesiaksen ja Sammy Adamsin Finally Found You tuli myyntiin ja loikkasi 83–24. Adams on 25-vuotias bostonilaisräppäri ja Finally Found You hänen ensimmäinen listahittinsä.
Mumford and Sonsin Babel myi digitaalisesti niin paljon ja pärjäsi streaming-jutuissakin sen verran hyvin, että bändillä on listalla peräti kuusi kappaletta, korkeimmalla tietenkin I Will Wait -single (57), joka on päässyt parhaimmillaan 23:nneksi.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Mumford and Sons – Babel
2. (-) Green Day – ¡Uno!
3. (-) No Doubt – Push and Shove
4. (1.) Pink – The Truth About Love
5. (-) Lupe Fiasco – Food and Liquor II
6. (-) Deadmau5 – Album Title Goes Here
7. (2.) Various Artists – G.O.O.D. Music: Cruel Summer
8. (4.) Dave Matthews Band – Away from the World
9. (5.) Little Big Town – Tornado
10. (3.) The Killers – Battle Born

Babel jyräsi muut maanrakoon vuoden toiseksi parhaalla viikkomyynnillä. Sitä ostettiin noin 600 000 kpl, josta peräti 420 000 kpl digitaalisessa muodossa. Loistava startti ei sinänsä tullut yllätyksenä, hätyytteleehän Sigh No More (#2, 2010) jo 2,5 miljoonaa. Babel on tietenkin brittibändin ensimmäinen ykkönen.
Green Dayn Uno jäi Britannian tavoin melko kauas taakse myynnissä, vaikka sitäkin ostettiin ihan kivasti 139 000 kpl. Bändi ylsi ensimmäisen kerran top teniin Dookiella (#2, 1994) ja sillä on kaksi ykköstä: American Idiot (2005) ja 21st Century Breakdown (2009). Unon kakkostila on heidän kahdeksas top ten -merkintänsä.
No Doubtin odotettu Push and Shove täydensi myynnillisesti tasokkaan uutuuskolmikon. Bändi pääsi ykköseksi asti Tragic Kingdom -jättisukseellaan (1995), mutta Rock Steady (2001) jäi syksyn ruuhkassa yhdeksänneksi. Push and Shove on bändin viides top ten -lätty.
Aiemmin yli sadan tuhannen päässyt Lupe Fiasco jäi nyt alle Food and Liquor 2 -albumillaan, joka debytoi viidentenä. Lasers-edeltäjä (2010) aloitti aikoinaan kärjestä ja myi kultaa.
Deadmau5-nimisen dj:n kuudes albumi Album Title Goes Here rynnisti kuudenneksi. Se on kanadalaisen ensimmäinen top 40 -merkintä. 4X4=12 (#47, 2010) on myynyt hienosti ja tasaisesti, joten kuudes tila ei ole mikään massiivinen yllätys. Tanssimusiikki vaikuttaa muutenkin listojen näkökulmasta hyvin elinvoimaiselta.
Metallibändi As I Lay Dyingin Awakened debytoi 11:ntenä. Heillä on kaksi top ten -albumiakin, niistä ensimmäinen An Ocean Between Us (2007) kävi kahdeksantena. Jake Owenin uusi EP Endless Summer pääsi jopa 19:nneksi. Owenin viimeisin kokopitkä Barefoot Blue Jean Night aloitti kuudennelta sijalta.
Alejandro Sanz on tuttu nimi latinomusiikin ystäville, mutta yllättäen juuri julkaistun La Musica No Se Tocan 26. tila on hänen uransa paras. Mutta eipä tuo mitään: jo 1970-luvulla levyttänyt John Hiatt pääsi vasta nyt ensimmäistä kertaa top 40:ään, kun Mystic Pinball nappasi 39. sijan.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Rihanna – Diamonds
2. (1.) Psy – Gangnam Style
3. (-) One Direction – Live While We’re Young
4. (-) Adele – Skyfall
5. (-) Ellie Goulding – Anything Could Happen
6. (2.) The Script featuring will.i.am – Hall of Fame
7. (3.) Flo Rida – I Cry
8. (8.) David Guetta featuring Sia – She Wolf (Falling to Pieces)
9. (9.) Conor Maynard featuring Ne-Yo – Turn Around
10. (4.) Taylor Swift – We Are Never Ever Getting Back Together

Vuoteen mahtuu aina muutamia hurjia listaviikkoja ja tämä on ollut yksi niistä. Kuluneella viikolla ilmestyivät uudet biisit Rihannalta ja One Directionilta sekä Adelen Bond-tunnari. Lisäksi Psyn Gangnam Style ei suostunut helpolla menettämään viime viikolla hankkimaansa ykkössijaa.
Kamppailun voittajaksi selviytyi se kaikkein rutinoitunein eli Rihanna. Diamonds on neidolle jo peräti seitsemäs ykkönen ja top ten -sinkkujen määrän laskemiseksi tarvitaan kohta pitkää matikkaa. Jos en aivan väärin ynnää, niin Diamonds on 23:s.
Gangnam Style ja One Directionin Live While We’re Young jätettiin taistelemaan hopeatilasta, voiton vei ensin mainittu. One Direction ei ole Britanniassa niin suosittu kuin voisi kuvitella, mutta silti heillä on nyt yksi oma ykkönen ja kolme top ten -singleä sekä yksi vierailuykkönen, visiitti X Factor -finalistien viimevuotisella Wishing on a Star -kiekaisulla.
Adelen Bond-tunnari Skyfall tuli myyntiin perjantain vastaisena yönä kello 0.07, mutta se ehti silti neljänneksi ja on kovin suosikki ensi viikon ykköseksi. Jos näin tapahtuisi, se olisi ensimmäinen kärkeen päässyt Bond-elokuvan tunnussävelmä. Duran Duranin A View to a Kill vietti kolme viikkoa kakkosena alkukesästä 1985. Adelella on nyt viisi top ten -singleä ja ne kaikki ovat päässeet vähintään neljänneksi.
Ellie Goulding on yltänyt urallaan kerran kakkoseksi (Your Song, 2010), mutta nyt Anything Could Happen toi neidolle kolmannen top 5 -sijoituksen. Nuo kaksi ja Starry Eyed (#4, 2010) ovat hänen toistaiseksi ainoat top ten -saavutuksensa.
Neljä uutuutta top viidessä muistuttaa 1990-luvun vauhdikasta menoa, mutta se on vain pintaa siinä mielessä, että seuraavaa tulokasta saadaan hakea sijalta 26 (Taylor Swiftin Red).
Jason Mrazin I Won’t Give Up kuultiin X Factorissa ja se kiipesi listauransa toistaiseksi parhaalle sijalle 11:nneksi. Otto Knowsin Million Voices nousi taas muutaman sijan 15:nneksi ja Nicki Minajin tuorein hitti Va Va Voom loikkasi 43–20.
Bristolilaiskollektiivi The Other Triben ensimmäinen listamenestys Skirts debytoi 36:ntenä. Adelen versio Bonnie Raittin I Can’t Make You Love Mestä nousi 53–37. Se on mukana Adelen viimevuotisella Live at The Royal Albert Hall -albumilla.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Muse – The 2nd Law
2. (1.) Mumford and Sons – Babel
3. (3.) Pink – The Truth About Love
4. (4.) The Killers – Battle Born
5. (7.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (-) The Overtones – Higher
7. (5.) Jonathan and Charlotte – Together
8. (6.) The Script – #3
9. (2.) Green Day – ¡Uno!
10. (re) Electric Light Orchestra – All Over the World: The Very Best of

Albumilistallakin on paljon uutuuksia, mutta aivan kärkipaikoilla vain yksi: Musen The 2nd Law. Siitä tuli bändin seitsemäs top ten -julkaisu ja neljäs ykkönen. Kolme aiempaa ovat myös sinnitelleet listalla pitkään, saa nähdä miten The 2nd Law’n käy.
Unelmavävyryhmä The Overtonesin toinen albumi Higher debytoi kuudentena. Heidän esikoisensa Good Ol’ Fashioned Love (2010) kipusi neljänneksi toissa keväänä ja myi platinaa.
Electric Light Orchestran uudelleenjulkaistu All Over the World -kokoelma (#6, 2005) palasi kymmenenneksi. ELO:lla on yhdeksän top ten -albumia.
DJ Freshin Nextlevelism debytoi 14:ntenä. Se on drum n’ bass -tähden ensimmäinen lista-albumi. Hieman kauemmin listoja on kolunnut Van Morrison, jonka Born to Sing: No Plan B pääsi sijan alemmas. Erityisen hauska otsikko, kun Lana Del Reyn Born to Die löytyy kolme sijaa ylempää ja Plan B sijalta 24. Van Morrisonilla on 12 top ten -albumia, viimeisin Keep It Simple (#10, 2008).
John Wilson Orchestran elokuvamusiikkia sisältävä Rodgers and Hammerstein at the Movies debytoi 18:ntena. Lower Than Atlantis teki listadebyyttinsä sijalle 25 albumilla Changing Tune.
Beth Ortonin uusi Sugaring Season -albumi tuli minulle puskista, mutta selviytyi kivasti 26:nneksi. Ortonin uran kaupallinen huippuhetki osui vuosituhannen vaihteeseen, jolloin hän sai ensin Brit-palkinnon ja myöhemmin Daybreaker (2002) ylsi peräti kahdeksanneksi.
Ja huh huh, lisää uutuuksia: Flying Lotuksen Until the Quiet Comesin 34. ja Papa Roachin The Connectionin 37. tila ovat suurin piirtein odotettuja, mutta Tori Amosin Gold Dustia olisi voinut veikata ylemmäskin kuin 36:nneksi. Amosin viimeisimmästä top ten -albumista on toki ikuisuus (From the Choirgirl Hotel, 1998) eikä yksikään tällä vuosituhannella ilmestynyt Amos-albumi ole kerännyt kahta listaviikkoa enempää.