Klassikoita, muttei jenkkisinglejä

Virallinen jenkkilistanero Paul Grein paneutui viime viikolla klassikkobiiseihin, joita ei koskaan julkaistu singlenä. Listaan tähän omia huomioitani Greinin mainitsemista kappaleista, hänen epistolansa voitte lukea itse blogista (linkki oikealla). Kaikista kappaleista puhutaan siis Greinin blogitekstissä ja huomioni liittyvät lähinnä brittilistoihin.

Hiljan menehtyneen Andy Williamsin Moon River -ikivihreää (1962) ei julkaistu singlenä myöskään Britanniassa, mutta Frank Sinatran I've Got You Under My Skin näki viimein päivänvalon U2:n kanssa levytetyn Stay (Faraway, So Close) -singlen toisena a-puolena vuonna 1993. Se ylsi neljänneksi ja duettokaverina oli Bono.

The Byrdsin versio Bob Dylanin Mr. Tambourine Manista meni myös brittiykköseksi kesällä 1965. Led Zeppelinin superklassikko Stairway to Heaven listautui viimein digilatausten ansiosta Britanniassa vuonna 2007, mutta jo sitä ennen kaksi cover-versiota oli yltänyt top teniin: Far Corporationin (1985) sekä Rolf Harrisin (1993) näkemykset.

Sir Elton Johnin alkuperäinen Candle in the Wind (1974) julkaistiin Britanniassa myös singlenä. Se pääsi 11:nneksi ja live-versio vuodelta 1988 peräti viidenneksi. Jälleen todiste siitä, että kukaan ei kierrätä itseään paremmin kuin Elton John.

Dixie Chicks sai itselleen harvinaisen brittihitin versioituaan Fleetwood Macin Landsliden (1975), joka ei siis listautunut kummallakaan puolella Atlanttia. Dixie Chicks on päässyt brittilistalle kaikkiaan vain neljästi.

Kaikki Greinin mainitsemat 1990-luvun hitit Don't Speakistä Torniin olivat lopulta giganttisia brittihittejä – paitsi Sugar Rayn Fly (1998), joka ylsi vain sijalle 58. Edellisen virkkeen ”lopulta” viittaa Goo Goo Dollsin Irisiin, joka ehti käydä listalla kolmeen eri otteeseen ennen kuin kykykisahuomio vei sen kolmanneksi viime syksynä. Luetellaanpa nuo kerrat ihan kunnolla:

Goo Goo Dolls – Iris (#50, 1998)
Goo Goo Dolls – Iris (#26, 1999)
Goo Goo Dolls – Stay With Me/Iris (#39, 2006)
Goo Goo Dolls – Iris (#3, 2011)

Ylläolevat ovat siis kaikki eri julkaisuja, mutta olen muistaakseni yhdistänyt ne listaviikkojen ja myynnin osalta omassa kirjanpidossani. Lisäksi Ronan Keating luikautti biisin 15:nneksi vuonna 2006. Iris soi aikoinaan Enkelten kaupunki -elokuvassa (City of Angels), ja osaltaan siivitti soundtrackin erääksi 1990-luvun myydyimmistä.

Ykkösiä, mutta eivät kuitenkaan

Viime aikoina on ollut puhetta Hot 100 -listan ykkösistä, joten jatketaan niiden parissa vielä hetki – tai tarkemmin sanottuna ”moraalisten ykkösten” parissa. Kuten on tullut mainittua, Billboardin Hot 100 -listalle ei päästetty ennen joulukuuta 1998 kappaleita, joita ei julkaistu myyntiin. Täten 1990-luvulla oli muutamia radiolistaa hallinneita kappaleita, jotka eivät ikinä yltäneet Hot 100 -listalle. Suurin osa niistä olisi todennäköisesti edennyt kärkeen asti.

Seuraavassa radiolistan ykköset, jotka joko jäivät kokonaan vaille Hot 100 -glooriaa tai saivat sitä vasta joulukuussa 1998. Esittäjän, kappaleen ja vuosiluvun perässä on radiolistan ykkösviikkojen lukumäärä.

No Doubt – Don't Speak (1996) – 16
Will Smith – Men in Black (1997) – 4
Sugar Ray – Fly (1997) – 6
Natalie Imbruglia – Torn (1998) – 11
Goo Goo Dolls – Iris (1998) – 18

Torn sai Hot 100 -listalla sijan 42. Sen lisäksi Imbruglialla on vain yksi Hot 100 -hitti: Wrong Impression (#64, 2002). Iris sai jopa Top 10 -sijoituksen, se oli joulukuussa 1998 sijalla yhdeksän. Biisin 18 viikon radiolistadominanssi on yhä ennätyksellinen.

1990-luvulla levy-yhtiöt halusivat kaupata lähinnä albumeita, ja radiosoitto omaksuttiin siis etenkin rock- ja pophittien osalta kokopitkän ensisijaiseksi myynninedistämiskeinoksi. Niinpä usein ainoa keino hankkia hittibiisi oli ostaa koko albumi. Tässä edellä mainittujen kappaleiden emoalbumien listamenestys ja sertifioinnit RIAA:n tietokannan mukaan:

Tragic Kingdom (1995) – ykkönen yhdeksän viikkoa, kymmenkertaista platinaa
Men in Black -soundtrack (1997) – ykkönen kaksi viikkoa, triplaplatinaa
Floored (1997) – #12, tuplaplatinaa
Left of the Middle (1998) – #10, tuplaplatinaa
City of Angels -soundtrack (1998), ykkönen kolme viikkoa, viisinkertaista platinaa

Iris löytyy myös Goo Goo Dollsin omalta Dizzy Up the Girl -albumilta (1998), joka nousi sijalle 15 ja myi triplaplatinaa.

Frendit-sarjan ärsyttävä tunnari The Rembrandtsin I'll Be There for You (1995) on siinä mielessä kiinnostava, että se vietti radiolistan huipulla kahdeksan viikkoa, mutta julkaistiin myyntiin ainoastaan This House Is Not a Home -singlen b-puolena vasta kun radiosoitto oli jo hiipumassa. This House Is Not a Home/I'll Be There for You ylsi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 17.