Rajat ylittävää genrelistapolitiikkaa

Billboardin genrelistat esiintyvät blogissani suhteellisen harvoin, mutta toki näin järisyttävä uutinen ansaitsee oman postauksensa: Billboard on nimittäin päättänyt yhdistää aiemmin radiosoittoon perustuneisiin listoihin myös myynnin ja streaming-palvelujen kuuntelut ja muutenkin uudistaa niitä.

Tähän kohtaan sopii iltapäivälehtien otsikoinnista tuttu ilmaisu ”Kansa raivostui!”. Ei siksi, etteikö myyntiä ja striimauksia olisi voinut lisätä formulaan, vaan siksi, että siihen lisättiin myös kaikkien muiden kanavien soitot. Eli jos esimerkiksi kantrihitti soi popasemilla, se on kantrilistalla erityisasemassa.

Kysymys kuuluukin, onko mitään järkeä siinä, että kantrilistan ykkösenä on Taylor Swiftin We Are Never Ever Getting Back Together eli biisi, jonka soittomäärät kantriradioissa ovat minimaalisia ja jonka kantriversio ei ole edes ilmestynyt myyntiin? Lisäksi esimerkiksi R&B Songs -listan uudella ykkösellä Rihannan Diamondsilla ei juuri ole r&b-asemien tukea – sen kaikki r&b-listan pisteet tulevat popasemilta ja myynnistä. Psyn Gangnam Style loikkasi Rap Songs -listan kärkeen perässään Flo Ridan Whistle, ja molempien meriitit rap-hitteinä ovat hieman kyseenalaisia.

Omasta mielestäni tehty muutos hieman vesittää koko genrelistojen tarpeellisuuden. Radiosoittoperusteiset listat ovat toki yhä olemassa, mutta niiden merkitys pienenee entisestään – kärjistäen voisi sanoa, että ne kiinnostavat enää vain alaa itseään.

Perusteellisen tarinan aiheesta voi lukea täältä.