Kaksi vainajaa

Tällä viikolla popmaailma on surenut kahta eri aikakausien musiikintekijää (ja Suomessa myös kolmatta eli Heinäsirkkaa, mutta tämä blogi ei Suomea käsittele): Juice WRLD:iä sekä Roxetten keulahahmoa Marie Fredrikssonia. Striimauspalveluissa ensin mainittu on näkynyt oletetusti vahvemmin nuoremman ikänsä myötä – Lucid Dreams (2018) saavutti esimerkiksi Spotifyssa oman päiväkuunteluennätyksensä. Se oli jo valmiiksi top ten -hitti sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Ensi tietojen mukaan hänen molemmat varsinaiset levynsä Goodbye and Good Riddance (2018) sekä Death Race for Love (2019) ovat nousemassa takaisin Yhdysvaltojen albumilistan top teniin.

Fredrikssoniakin on kuunneltu striimauspalveluista, mutta huomattavasti maltillisemmin. Roxetten listauraa sietää silti muistella hivenen. He saavuttivat neljä Hot 100 -listan ykköstä Yhdysvalloissa, mikä on enemmän kuin kukaan muu ruotsalaisartisti tai -yhtye koskaan, ja kaikkiaan seitsemän top ten -hittiä. Albumilistan top kymppiin he eivät kuitenkaan päässeet. Britanniassa heidän korkein sijoituksensa on It Must Have Been Loven (1990) kolmas tila ja top ten -merkintöjä on kaikkiaan viisi – tai kuusi, jos It Must Have Been Loven uudelleenjulkaisun kymmenes sija vuodelta 1993 lasketaan erikseen. Britanniasta irtosi myös kaksi kakkostilaa albumilistalta, Joyridelle (1991) ja Tourismille (1992).

Kevyet mullat molemmille!