torstai 7. toukokuuta 2009

Listaykkösiä läpi elämän


Normaalisti paneudun viikkolistojen tapahtumiin viikonlopun listakatsauksessa, mutta tällä viikolla Bob Dylan antoi aiheen erilliseenkin tekstiin.

Tiesin jo ennestään, että kohta 68 vuotta täyttävä Dylan on vanhin elinaikanaan (eli ei Johnny Cashin tai Ray Charlesin tyyliin postuumisti) jenkkien albumikärkeen yltävä artisti. Tittelin menetti suurin piirtein vuosi sitten ykkösenä piipahtanut Neil Diamond, joka aikanaan vei sen Dylanilta. Näiden kahden lisäksi yli kuusikymppisinä paalupaikan ovat valloittaneet Louis Armstrong, Barry Manilow ja Rod Stewart, kaksi viimeksi mainittua ihan hiljattain vuonna 2006. Armstrong on puolestaan Hot 100 -listan iäkkäin hallitsija. Hello Dolly! oli listaykkönen vuonna 1964 Armstrongin ollessa 62-vuotias.

Lisäksi lähteeni Yahoon Chart Watch nostaa esiin, että listaykkösen ja -kakkosen, tässä tapauksessa Dylanin ja Miley Cyruksen/Hannah Montanan, välinen ikäero on hätkähdyttävän suuri, 51 vuotta. Kaikkien aikojen enkaksi sitä ei julisteta, mutta ainakin se on lähellä sitä. Listateknisesti Hannah Montana: The Movie on tosin kreditoitu vain soundtrackiksi, mutta sen kantava voima on Miley Cyrus.

(kuva: flickr.com)

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Mainoksesta potkua myyntiin


90-luvulla Levi'sin farkkumainokset poikivat monta listaykköstä etenkin brittilistalle, Shaggyn Boombasticista Babylon Zoon kautta Mr. Oizoon. Digilatausten myötä sinkkumyynti on taas kasvussa ja niitä ostavat myös muut kuin fanit. Tämä on taas edesauttanut mainoshittien menekkiä. Tuorein mainoksen kautta breikannut bändi on brittiläinen Noisettes (kuvassa), jonka Don't Stop the Rhythm (Go Baby Go) soi Mazdan mainoksessa. Viime vuonna Yael Naïmin New Soul nousi hitiksi Applen mainoskampanjan ansiosta.

Millainen sitten on hyvä mainoshitti? Nopeasti mainoshittien listaa miettien sellainen biisi, joka edustaa sillä hetkellä suosittua musiikkigenreä ja on tarpeeksi tarttuva olematta liian kertakäyttöinen jatkuvaan pyöritykseen. Eli periaatteessa täydellinen listaohjus. Mutta miksi mainoshitit tulevat usein ikään kuin puskista? Ovatko ne yllätyshittejä sen takia, että esittäjät ovat suhteellisen tuntemattomia, joten ne eivät ole ensimmäisinä tyrkyllä radioiden soittolistoille? Vaikka siis ovat musiikillisesti passeleita hittejä. Onko mainostoimistojen miehillä ja naisilla kenties parempi hittivainu kuin radioiden musiikkipäälliköillä?

Mainittu Yael Naïm on Wikipedian mukaan jatkanut sittemmin mainosten parissa tehden musiikkia ainakin Barillan spottiin. Hänet on silti helppo lykätä yhden hitin ihmeiden karsinaan yhdessä Babylon Zoon, Stiltskinin ja Mr. Oizon kanssa. Siinäpä onkin tuo mainoshittiuran kääntöpuoli. Se tuppaa olemaan melkoisen lyhyt.

(kuva: ica.org.uk)

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Listakatsaus, vko 19

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) The Black Eyed Peas - Boom Boom Pow
2. (2.) Lady Gaga - Poker Face
3. (6.) Kid Cudi - Day 'N' Nite
4. (7.) Jamie Foxx featuring T-Pain - Blame It
5. (3.) Flo Rida - Right Round
6. (7.) Soulja Boy Tell'em featuring Sammie - Kiss Me Thru the Phone
7. (15.) Flo Rida featuring Wynter - Sugar
8. (8.) T.I. featuring Justin Timberlake - Dead and Gone
9. (4.) Miley Cyrus - The Climb
10. (12.) Beyoncé - Halo

Boom Boom Pow jatkaa listakärjessä. Flo Rida on vakiinnuttanut asemansa kenties kovimpana sinkkujen kauppaajana: reilun vuoden takainen jättihitti Low pitää hallussaan kaikkien aikojen latausennätystä (4,9 miljoonaa), Right Roundin saldo on toistaiseksi kunnioitettavat 3 miljoonaa. Samana aikana miehen kaksi kokopitkää ovat myyneet yhteensä vajaa miljoona kappaletta. Viikon kovin uutuus on Dave Matthews Bandin paluusingle Funny the Way It Is sijalla 37, mutta pidempää listauraa on helppo ennustaa sijalla 75 debytovalle Kristinia Debargen kappaleelle Goodbye, joka pohjautuu Steamin takavuosien hittiin Na Na Hey Hey Kiss Him Goodbye.


USA:n top 10, albumit

1. (-) Rick Ross - Deeper Than Rap
2. (1.) Soundtrack - Hannah Montana: The Movie
3. (-) Depeche Mode - Sounds of the Universe
4. (3.) Rascal Flatts - Unstoppable
5. (-) Asher Roth - Asleep in the Bread Aisle
6. (4.) Soundtrack - Twilight
7. (8.) Lady Gaga - The Fame
8. (5.) Various Artists - NOW 30
9. (2.) DAY26 - Forever in a Day
10. (6.) Jadakiss - The Last Kiss

Kaikki Rick Rossin kolme varsinaista albumia ovat debytoineet paalupaikalla. Deeper Than Rapin viikkomyyntilukemat ovat niistä matalimmat, 157 000, mutta tuokin määrä on ihan komea. Myös Hannah Montanan soundtrack pääsi yli sadan tuhannen. Sounds of the Universe debytoi näyttävästi kolmantena. Valkoinen pennsylvanialaisrappari Asher Roth sai hitin päihdeteemaisesta kappaleesta I Love College ja debytoi nyt albumilistan sijalla viisi.


Britannian Top 10, singlet

1. (1.) Tinchy Stryder featuring N-Dubz – Number 1
2. (2.) La Roux - In for the Kill
3. (-) Ironik featuring Chipmunk & Elton John – Tiny Dancer (Hold Me Closer)
4. (3.) Calvin Harris – I’m Not Alone
5. (4.) Lady Gaga - Poker Face
6. (7.) Ciara featuring Justin Timberlake - Love Sex Magic
7. (6.) A.R. Rahman & Pussycat Dolls featuring Nicole Scherzinger – Jai Ho! (You Are My Destiny)
8. (5.) Eminem - We Made You
9. (9.) Lily Allen - Not Fair
10. (8.) Beyoncé - Halo

Brittien hip hopista ponnistavilla uusilla kyvyillä menee nyt kotimaassaan mainiosti, sillä Tinchy Stryderin seuraksi kärkikolmikkoon nousee Ironik. Mukana on alkuperäisen Tiny Dancerin esittäjä Elton John, mikä on ainakin tuon elävän legendan kannalta ihan järkevä temppu. Alkuperäinen versio vuodelta 1971 ei näet koskaan noussut brittilistalle. Beyoncén Halo blokkaa saarivaltakunnan suosituimman tyttöbändin Girls Aloudin Untouchablen ulos Top 10:stä, mikä tarkoittaa, että järjestysluvultaan 21. single on näillä näkymin bändin ensimmäinen kymppisijaa alemmas jäävä julkaisu.


Britannian Top 10, albumit

1. (-) Bob Dylan - Together Through Life
2. (-) The Enemy - Music for the People
3. (1.) Lady Gaga - The Fame
4. (3.) Beyoncé - I Am...Sasha Fierce
5. (5.) Lily Allen - It's Not Me, It's You
6. (10.) Pink - Funhouse
7. (6.) The Prodigy - Invaders Must Die
8. (4.) Kings Of Leon - Only by the Night
9. (-) The Pussycat Dolls - Doll Domination (The Mini Collection)
10. (8.) Akon - Freedom

Tiny Dancerilta kesti vajaa 38 vuotta nousta brittilistalle ja vielä pidempi on Bob Dylanin ykkösalbumien väli. New Morning onnistui tempussa vuonna 1970, ja nyt siis Together Through Life. Lähelle Dylan toki on päässyt monta kertaa: kaksi viimeisintä studioalbumia nousivat kumpikin sijalle kolme. The Enemyn ykkösalbumien putki katkeaa heti toiseen yritykseen. The Pussycat Dollsilta on julkaistu kummallinen minialbumi, joka on siis EP:tä pidempi, mutta ei varsinainen albumi. Vastaavaa julkaisua minulle ei tule mieleen, ainakaan PCD:n kaltaiselta popbändiltä.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

"Our album's on fire!"

Nashvilleläisyhtye Kings Of Leon on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. Valtavasta (paitsi Yhdysvalloissa) hitistä Sex on Fire on muodostumassa ehta klassikko vangitsevine riffeineen ja Use Somebody ei suostu jäämään paljon pienemmäksi hitiksi. Suurimmalle osalle yhtye on tullut tunnetuksi Only By the Night -levyn myötä, joka on kuitenkin jo bändin neljäs kokopitkä.

Britannian albumilistalla Only By the Nightin kestävyys on kerrassaan silmiinpistävää: 31 viikkoa listalla, joista suurin osa Top 5:ssä. Levymyynti yli 1,5 miljoonaa kappaletta ja saldo kasvaa edelleen aikamoista kyytiä. Only By the Nightia voi hehkuttaa menestyneimmäksi kitararockalbumiksi sitten The Verven Urban Hymnsin (1997). Siis jos esimerkiksi Coldplayta ja Travisia pidetään enemmän popbändeinä, nämä ovat makuasioita ja melkeinpä turhaa genrerajojen asettelua. Viime vuosien myydyimmät levyt Britanniassa ovat olleet lähes poikkeuksetta poplevyjä tai Duffyn ja Amy Winehousen tyylistä soulretroilua.

Britit ottivat Kings Of Leonin omakseen paljon ennen muuta maailmaa. Jo debyytti Youth & Young Manhood nousi pronssikorokkeelle vuonna 2003 ja saman tempun teki kakkosalbumi Aha Shake Heartbreak. Because of the Times oli jo tietynlainen potinräjäyttäjä, vaikka senkin saldo on karttunut merkittävästi vielä Only By the Nightin menestyksen myötä. Kaikki neljä levyä ovat tälläkin viikolla Britannian albumilistan Top 75:ssä.

Followillin klaani on siis onnistunut siinä, missä kovin moni yhtye epäonnistuu. He ovat kasvattaneet kuulijakuntaansa jokaisella levyllään ja tehneet työtä kärsivällisesti. Neljännelle albumille hiottu soundi oli viimeinen sysäys. Ja vaikka lievät U2-vaikutteet tunkevat paikoin pintaan, soundi on pysynyt sopivan maanläheisenä. Suomalaisyhtyeistä samanlaisen urakehityksen on onnistunut luomaan itselleen Happoradio, joka nauttii nyt työnsä hedelmistä listakärjessä ja radioiden voimasoitossa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Listakatsaus, vko 18

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) The Black Eyed Peas - Boom Boom Pow
2. (2.) Lady Gaga - Poker Face
3. (3.) Flo Rida - Right Round
4. (8.) Miley Cyrus - The Climb
5. (4.) Soulja Boy Tell'em featuring Sammie - Kiss Me Thru the Phone
6. (7.) Kid Cudi - Day 'N' Nite
7. (5.) Jamie Foxx featuring T-Pain - Blame It
8. (6.) T.I. featuring Justin Timberlake - Dead and Gone
9. (-) Eminem - We Made You
10. (9.) The Fray - You Found Me

Boom Boom Pow on löytänyt kolmessa viikossa yli miljoona ostajaa, mikä ei ole tietenkään ennätysvauhtia, mutta vaikuttava tahti joka tapauksessa. Ykkössijan takaa biisin mainio menestys myös radioissa: se on tämän viikon eniten radiosoittoa lisännyt kappale. Lady Gaga on myynyt kahta sinkkuaan Just Dance ja Poker Face yhteensä yli viisi miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa. We Made You aloittaa kenties odotettua alempaa, mutta on varmasti Top 5:ssä ihan lähiaikoina ja tueksi on tulossa myös albumi. Crack a Bottle kävi alkuvuodesta listakärjessä.


USA:n top 10, albumit

1. (2.) Soundtrack - Hannah Montana: The Movie
2. (-) DAY26 - Forever in a Day
3. (1.) Rascal Flatts - Unstoppable
4. (8.) Soundtrack - Twilight
5. (5.) Various Artists - NOW 30
6. (3.) Jadakiss - The Last Kiss
7. (-) Silversun Pickups - Swoon
8. (10.) Lady Gaga - The Fame
9. (4.) Jason Aldean - Wide Open
10. (6.) Taylor Swift - Fearless

Hannah Montana -elokuva on amerikkalaisteattereissa, mikä auttoi soundtrackia kilistämään kassakonetta Soundscanin mukaan noin 133 000 kertaa. P. Diddyn Making the Band -ohjelmassa koottu r&b-yhtye DAY26 ei täten onnistu aloittamaan uraansa kahdella listaykkösalbumilla, toisin kuin samassa ohjelmassa aiemmin luotu Danity Kane. Mahtaako kummankaan yhtyeen kolmas päätyä ikinä kauppoihin asti? Taylor Swiftin Fearless on roikkunut kärjessä tai sen tuntumassa viisi kuukautta ja myynyt yli kolme miljoonaa kappaletta.


Britannian Top 10, singlet

1. (-) Tinchy Stryder featuring N-Dubz - Number 1
2. (2.) La Roux - In for the Kill
3. (1.) Calvin Harris - I'm Not Alone
4. (3.) Lady Gaga - Poker Face
5. (8.) Eminem - We Made You
6. (4.) A.R. Rahman & The Pussycat Dolls featuring Nicole Scherzinger - Jai Ho! (You Are My Destiny)
7. (5.) Ciara featuring Justin Timberlake - Love Sex Magic
8. (6.) Beyoncé - Halo
9. (10.) Lily Allen - Not Fair
10. (7.) Noisettes - Don't Stop the Rhythm (Go Baby Go)

Tinchy Stryderin toinen hittisingle käyttäytyy nimensä mukaisesti heti debyyttiviikollaan. Saarivaltakunnan ulkopuolella Tinchy Stryder on toistaiseksi liki täysin tuntematon suuruus. Slumdog Millionaire -elokuvan hitin Jai Ho! hupaisa esittäjärimpsu viitannee Nicole Scherzingerin huhuttuun lähtöön The Pussycat Dollseista. Menestystä soolouralle! Ensimmäisellä yrityksellä ei päästykään albumin julkaisuun asti.


Britannian Top 10, albumit

1. (1.) Lady Gaga - The Fame
2. (-) Depeche Mode - Sounds of the Universe
3. (7.) Beyoncé - I Am...Sasha Fierce
4. (2.) Kings Of Leon - Only By The Night
5. (5.) Lily Allen - It's Not Me, It's You
6. (10.) The Prodigy - Invaders Must Die
7. (-) Noisettes - Wild Young Hearts
8. (6.) Akon - Freedom
9. (8.) Annie Lennox - The Annie Lennox Collection
10. (21.) Pink - Funhouse

Huonoja uutisia Deppareille. Ultra on edelleen heidän viimeisin brittiykkösensä eikä Sounds of the Universen keskinkertaisuudelle sellaista kannustinta oikein suonutkaan. Wrong-sinkku tipahti sijalta 24 viime viikolla suoraan ulos Top 75:stä. Beyoncén identiteettikriisialbumi kohoaa hiljaisella myyntiviikolla parhaalle listasijoitukselleen Halo-singlen vetoavun myötä. Myös Pink ottaa rempseän loikan kohti kärkeä. The Prodigyn uusi albumi menestyy huomattavasti edeltäjäänsä Always Outnumbered, Never Outgunnedia paremmin. Single Warrior's Dance kipuaa tahollaan 56->18.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Perhe on paras

Popmaailmassa on paljon menestyviä perheitä, etunenässä tietenkin Jacksonit. Disneyn avulla pinnalle (tai takaisin parrasvaloihin, riippuu perheenjäsenestä) päässyt Cyrusin perhe on viimeisin ja nätisti sanoen harmittomin (eli rumasti sanoen tyhjänpäiväisin).

Nuoren suomalaisen aikuisen näkökulmasta Mileyssä, Tracessa sekä pappa-Billy Rayssa ei ole mitään kiinnostavaa. Mutta myyntilistoilla ja tuloslaskelmissa jylläävät teinit ja heidän rahansa. Miley Cyrusilla on alter ego Hannah Montana, minkä avulla 16-vuotiaalla tytöllä on laskentatavasta riippuen kahdesta neljään listaykkösalbumia. Isoveli Tracella on Suomessakin pian vieraileva bändi Metro Station, jonka hitti Shake It lienee tuttu monelle. Isä Billy Raylla on tietenkin ollut omakin uransa, mutta nykyisin ilman lapsiaan häntä ei muistaisi kukaan.

On mahdotonta väittää, ettei perheessä olisi lahjoja. Ei tarvitse olla kovin suuri ennustaja, jotta voi sanoa Miley Cyruksen tienaavan taaloja rutkasti vielä kymmenen vuoden kuluttua, jolloin hän on lasten idoliksi jo vanhus. Ainesta hänessä on, mutta onko Micky Mouse Club -jäsenten eli Justinin, Christinan ja Britneyn veroisesti, se jää nähtäväksi. Tämänhetkinen musiikkityyli, eli pehmeä kantriin vivahtava poprock ei ole maailmanlaajuisesti varsinainen listat räjäyttävä tyyli. Eikä hämmentävä kahdella nimellä esiintyminen ainakaan paranna hänen mahdollisuuksiaan vakavasti otettavana popparina.

Isoveli ei ole Disneyn palkkalistoilla, vaan Sonylla, ja hän on myös valinnut huomattavasti kivisemmän tien tähteyteen: elektronista poprockia soittavan yhtyeen, jonka biisit ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia. Billy Ray puolestaan keskittyy duetoimaan Mileyn kanssa pitääkseen itsensä relevanttina. Uusi oma albumi Back to Tennessee ei kivunnut edes USA:n listan Top 40:iin.

Seuraan mielenkiinnolla, kuinka pitkään Cyrusin perheen tähti loistaa. Disneyn kaltaisen tähtitehtaan bisnesälyä ei voi koskaan aliarvioida. Ehkä Mileysta tulee Disneyn Lyric Street -kantrimerkin supertähti ja nykyistäkin kovempi kilpailija Taylor Swiftille.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

So what the buzz

Kappaleesta, joka julkaistaan ennen albumia, mutta se ei ole virallinen single tai välttämättä edes mukana albumilla, käytetään nimitystä buzz track. Vapaasti suomennettuna siis hypeä ja huomiota kohottava biisimaistiainen. Tätä ovat harrastaneet muun muassa aiemmassa tekstissä mainittu Ciara sekä Eminem.
Molemmissa tapauksissa vastaanotto on ollut melko ristiriitainen. Ciaran Go Girl -biisistä tuli listamielessä täysi pannukakku, joten se ikään kuin alentui singlestä buzz trackin asemaan. Eminemin Crack a Bottlen profiili oli korkeampi, mutta siitäkään ei kukaan oikein kunnolla innostunut, vaikka kappale menikin USA:n listaykköseksi. Tietojen mukaan Crack a Bottle ei ole mukana pian ilmestyvällä Relapse-levyllä.
Netissä julkaistavat buzz trackit ovat yleisiä myös vaihtoehtoisemmilla artisteilla, joiden julkaisupolitiikassa sinkun merkitys on alkanut huveta, jos ei ihan olemattomiin, niin vähiin. Franz Ferdinand julkaisi kappaleen Lucid Dreams netissä jo kuukausia ennen uuden levyn ensimmäistä varsinaista singleä Ulysses. Vastaavia esimerkkejä on runsaasti.
Buzz track -politiikan ottaessa vallan moni yhtye on unohtanut julkaisupolitiikan pääpointin. Musiikin tulee olla hyvää. Omaan kaalini ei ainakaan mahdu ajatus, että keskinkertainen buzz track korvaisi hyvän singlebiisin.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Taktiikkalaji

Monille uusille kappaleille on yhteistä se, että ne ilmestyvät myyntiin melkein samanaikaisesti kuin ne jaetaan radioihin soitettavaksi. Green Dayn uusi single Know Your Enemy ilmestyi vain muutama päivä radioensi-illan jälkeen ja Eminemin We Made Youlta ei kestänyt kuin viikko tai pari, riippuen maasta.
Yksi hyvä keino taata sinkulle korkea sijoitus sekä myynnin, streamingin (en keksinyt tälle vastinetta suomeksi) että radiosoiton kokoavalla USA:n Hot 100 -listalla ovat ns. repressed downloads. Mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että odotetaan radiosoiton nousevan huippuunsa ja julkaistaan sitten single myyntiin. Viime aikoina tavasta on tullut melko harvinainen, ehkä siitä syystä, että kappaleet vuotavat internetiin eritasoisina versioina jo ennen virallista julkaisua ja moni ehtii ne jo itselleen ladata. Odottelutaktiikka toi kuitenkin esimerkiksi Mariah Careylle viime vuonna hänen uransa 18. listaykkösen, biisi oli Touch My Body. Mariah on täten eniten listaykkösiä netonnut sooloartisti ja yhtyestäkin edellä on vain jokin menneiden aikojen suuruus nimeltä The Beatles.

Kymmenen (tai yksitoista) Hot 100 -listan kovinta kautta aikojen ovat:

1. The Beatles (20)
2. Mariah Carey (18)
3. Elvis Presley (17)
4. Michael Jackson (13)
5. Madonna (12)
5. The Supremes (12)
7. Whitney Houston (11)
8. Janet Jackson (10)
8. Stevie Wonder (10)
10. Bee Gees (9)
10. Elton John (9)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Päivän luku: neljä

Neljä kappaletta. Neljä noin kymmenen punnan hintaista levyä vaille jäi brittiyhtye Doves albumilistan ykköspaikasta. Toisin kuin Suomessa, Britanniassa myyntiluvut ovat julkista tietoa, joten kun tieto listasijoitusten marginaaleista annettiin, moni listafani ehti tuoreeltaan ihmetellä ja kenties surkutella yhtyeen kohtaloa. Dovesin Kingdom of Rust -levyä myytiin 44 974 kappaletta, Lady Gaga mittautti siis neljä enemmän.
No ei tämä sentään maailmanloppu Dovesille ole. Yhtyeellä on jo kaksi aiempaa listaykkösalbumia. Kaiken lisäksi vastaava tapahtui tasan yksitoista vuotta sitten, jolloin Robbie Williamsin Life Thru a Lens löi Celine Dionin Let's Talk about Love -albumin niin ikään neljän myydyn kappaleen erolla. Vuonna 1990 Steve Miller Bandille ja Deee-Litelle mitattiin keskenään täsmälleen samat lukemat. Tällöin ykkössijan nappaa eniten myyntiään lisännyt levy. En tiedä, olenko väärässä, mutta jos molemmat ovat uutuuksia, niin silloin sijoitus jaetaan.
Suomessa samat myyntilukemat lienevät yleisempiä, ovathan täällä myyntiluvutkin hieman pienempiä levy-yhtiöiden "kultaa päivässä" -hehkutuksista huolimatta. Nuo hehkutukset pohjautuvat näet tukkumyyntitietoihin.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Tapaus

Internetin musiikkifoorumeita lukiessa tulee aina säännöllisin väliajoin mietittyä, mikä tekee jostain uudesta kappaleesta odotetun. Ja nimenomaan kappaleesta, kokopitkät albumithan ovat nykyisin niin passé, ne eivät kiinnosta enää ketään. Varsinkaan listapopin saralla. Myyntiluvut kiinnostavat, ei albumien laatu. Ei kukaan jaksa keskittyä kolmea sinkkua pidempään, kun Britney Spearsilta ja Beyoncéltakin on tullut uusi single.
Moni kappale on Tapaus isolla t:llä jo ennen ilmestymistään. Internet vuotaa pienimmänkin tiedonmurusen tuottajista ja levyn nimestä. Jopa kansikuva kiinnostaa, aikana, jolloin on perin epätodennäköistä, että sinkku ikinä joutuisi käsiin. Kun kappale sitten julkaistaan, se on joko paras biisi ikinä tai todella huono. Yleensä molempia, riippuen siitä, onko mielipide fanin vai vihaajan. Muut eivät tässä vaiheessa edes ehdi tai viitsi reagoida kappaleeseen.
Myönnän, olen itsekin jännännyt onko jonkun artistin tai bändin uusi single odotuksen arvoinen. Kappaleen menestys riippuu paljolti ensireaktioista. Joskus uusi single ei yksinkertaisesti kiinnosta muita paitsi faneja. Yhtenä esimerkkinä Ciaran Go Girl, joka floppasi niin pahoin, ettei se välttämättä ole mukana edes neidin tulevalla levyllä. Apuun hankittiin Justin Timberlake ja hänen oman FutureSex/LoveSounds -albuminsa levytyssessioissa syntynyt kappale Love Sex Magic, josta onkin sitten tulossa iso hitti. Go Girl ehti flopata jo ennen varsinaista julkaisua, joten näin saatiin Ciaralle ainakin yhden album verran jatkoaikaa. Internet siis oikeastaan antoi neidolle tekohengitystä. Kun fanien ja musadiggareiden reaktioita tulkitaan oikein, voidaan vielä tehdä korjausliikkeitä.
Tällainen kulttuuri on tietenkin omiaan pönkittämään sinkun merkitystä. Listapopissa albumin laatu ei ensisijainen huomion kohde ole koskaan ollutkaan. Jopa faneille on tärkeintä, että levy myy hyvin.