Internetin musiikkifoorumeita lukiessa tulee aina säännöllisin väliajoin mietittyä, mikä tekee jostain uudesta kappaleesta odotetun. Ja nimenomaan kappaleesta, kokopitkät albumithan ovat nykyisin niin passé, ne eivät kiinnosta enää ketään. Varsinkaan listapopin saralla. Myyntiluvut kiinnostavat, ei albumien laatu. Ei kukaan jaksa keskittyä kolmea sinkkua pidempään, kun Britney Spearsilta ja Beyoncéltakin on tullut uusi single.
Moni kappale on Tapaus isolla t:llä jo ennen ilmestymistään. Internet vuotaa pienimmänkin tiedonmurusen tuottajista ja levyn nimestä. Jopa kansikuva kiinnostaa, aikana, jolloin on perin epätodennäköistä, että sinkku ikinä joutuisi käsiin. Kun kappale sitten julkaistaan, se on joko paras biisi ikinä tai todella huono. Yleensä molempia, riippuen siitä, onko mielipide fanin vai vihaajan. Muut eivät tässä vaiheessa edes ehdi tai viitsi reagoida kappaleeseen.
Myönnän, olen itsekin jännännyt onko jonkun artistin tai bändin uusi single odotuksen arvoinen. Kappaleen menestys riippuu paljolti ensireaktioista. Joskus uusi single ei yksinkertaisesti kiinnosta muita paitsi faneja. Yhtenä esimerkkinä Ciaran Go Girl, joka floppasi niin pahoin, ettei se välttämättä ole mukana edes neidin tulevalla levyllä. Apuun hankittiin Justin Timberlake ja hänen oman FutureSex/LoveSounds -albuminsa levytyssessioissa syntynyt kappale Love Sex Magic, josta onkin sitten tulossa iso hitti. Go Girl ehti flopata jo ennen varsinaista julkaisua, joten näin saatiin Ciaralle ainakin yhden album verran jatkoaikaa. Internet siis oikeastaan antoi neidolle tekohengitystä. Kun fanien ja musadiggareiden reaktioita tulkitaan oikein, voidaan vielä tehdä korjausliikkeitä.
Tällainen kulttuuri on tietenkin omiaan pönkittämään sinkun merkitystä. Listapopissa albumin laatu ei ensisijainen huomion kohde ole koskaan ollutkaan. Jopa faneille on tärkeintä, että levy myy hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti