Luin eilen The Ringerin erittäin kiinnostavan Joni Mitchell
-esseen, jonka ansiosta ajattelin kirjoittaa muutaman sanan hänen listaurastaan
Atlantin molemmin puolin, varsinkin, koska Listaklassikko-sarjaan hän ei pääse ilman ykkösiä.
Kanadalainen laulaja-lauluntekijä Mitchell on ollut ennen kaikkea vahvasti musiikintekijöihin vaikuttava albumiartisti:
hänellä on vain kaksi top ten -singlehittiä Yhdysvalloissa ja Britanniassa yhteensä: Help Men seiskasija Hot 100 -listalta vuodelta 1974, sekä otsikkoonkin napattu vierailu Janet Jacksonin Got 'til It's Gonella (1997), joka perustuu vahvasti Big Yellow Taxi -sampleen. Got 'til It's Gone pääsi Britanniassa kuudenneksi, mutta siitä ei julkaistu myyntisinglenä Yhdysvalloissa.
Albumilistoilla Mitchell menestyi kuitenkin hyvin
vuosikymmenet: hänellä on kahdeksan top 20 -albumia Yhdysvalloista ja kuusi
Britanniasta. Yhdysvalloissa hänen myydyin albuminsa on Court and Spark (#2,
1974), Britanniassa yhdeksi parhaista levyistä kautta aikojen valittu Blue (#3,
1971).
73-vuotias Mitchell sairastui maaliskuussa 2015 aivovaltimon
pullistumaan ja joutui olemaan toista kuukautta sairaalahoidossa. Hän ei ole
levyttänyt vuoden 2007 jälkeen, jolloin ilmestyi hänen varmastikin viimeiseksi
jäävä studioalbuminsa Shine. Se ylsi Yhdysvalloissa 14:nneksi ja Britanniassa
36:nneksi.
Mitchellin kokoelmista helpoiten omaksuttavissa on
varmastikin vuonna 2004 julkaistu Dreamland, joka sisältää 17 hänen itse
valitsemaansa kappaletta. Se oli pieni menestys etenkin Britanniassa, jossa irtosi albumilistan 43. tila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti