Joo joo floppihan se Metallicalle on, mutta Lou Reedille Lulu on tuonut parhaat listasijoitukset vuosikausiin. Eikä mies ole koskaan ollutkaan kiinnostunut yleisestä mielipiteestä.
Velvet Undergroundin riveissä 1960-luvulla aloittanut Reed pääsi bändinsä kanssa USA:n albumilistan top sataan vain kerran ja sekin tapahtui vasta 1980-luvulla kokoelmalla VU (#85, 1985). Velvet Underground onkin yllättävän korkealle arvostettu yhtye ottaen huomioon, että vain kourallinen ihmisiä osaa nimetä heidän kappaleitaan. Samainen VU ylsi brittilistan 47:nneksi.
1970-luvulla alkaneelta soolouralta irtosi sitten niitä hittejäkin. Walk on the Wild Side (1973) oli peräti top ten -brittihitti ja Transformer (1972) sekä Berlin (1973) listautuivat albumilistan top tenin molemmin puolin sijoille 13 ja seitsemän. Niitä seurannut Sally Can't Dance (1974) ylsi jenkkilistan kympiksi ja on yhä Reedin ainoa top ten -albumi USA:ssa. Britanniassa hän piipahti kuudentena vuonna 1992 ilmestyneellä Magic and Lossilla.
Vuonna 2004 Satellite of Love nousi remiksauksena brittilistan kymmenenneksi ja samoihin aikoihin NYC Man -kokoelma hätyytteli albumilistan top 40:ää. Reedillä on kaikkiaan kymmenen top 40 -albumia Britanniassa, USA:ssa vain neljä. Lulu saavutti molemmissa maissa 36. sijan.
Hot 100-lista on ollut Reedille hankala, mutta Walk on the Wild Side nousi 16:nneksi. Sen b-puolelta löytyy muuan Perfect Day, joka oli tähtisikermän esittämänä Britannian joululistan ykkönen vuonna 1997.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti