Pyhitetäänpä siis tämä teksti näille sankareille. Britannian singlelistalla Florence & The Machinen Dog Days Are Over ei ole koskaan noussut 23. sijaa korkeammalle, mutta on myynyt yli 230 000 kpl, mikä ylittää sikäläisen hopealevyrajan. Mumford & Sonsin nouseva jenkkihitti The Cave jäi kotimaassaan sijalle 31, mutta on myynyt yli 180 000 kpl. Eminemin Lose Yourself (2002) on nyt Top 75:ssä, mutta myi jo viime vuonna yli 70 000 kpl käymättä edes top sadassa.
Albumipuolella kiinnostavimmat tapaukset löytyvät kokoelmien joukosta. Rod Stewartin Some Guys Have All the Luck (2008) tipahti viime viikolla ulos sadan myydyimmän joukosta ensimmäistä kertaa sitten syksyn 2009. Albumia ostettiin viime vuonna 180 000 kpl, vaikkei se yltänyt viikkolistoilla kuin sijalle 36. Meat Loafin Piece of the Action -kokoelma (2009) myi pelkästään viime vuonna kultalevyyn oikeuttavan määrän käymättä sijaa 56 korkeammalla. The Smithsin The Sound of (2008) pääsi hädin tuskin top sataan, mutta myi 65 000 kpl.Tuollaisiin noin sadan tuhannen lukemiin eivät yllä edes kaikki albumilistan ykköset saati muut Top 10:ssä viikon tai parin ajan vierailevat julkaisut. Siksi onkin hyvä aina välillä muistuttaa, että ensimmäisen viikon listasijoitus kertoo lähinnä siitä, miten kiihkeästi julkaisua on odotettu, lopullinen myyntipotentiaali selviää vasta pidemmällä aikavälillä. On myös levyjä, joiden nopea unohtuminen on suhteellisen varmaa jo ykkösdebyytin jälkeen, esimerkkinä Keanen Night Train -ep viime keväältä. Samaan sarjaan voitaneen lukea myös USA:n viime viikkojen tähdenlennot Caken Showroom of Compassion ja Amos Leen Mission Bell.
Toki kaikista ei voikaan tulla Abban Goldin kaltaista klassikkoa – tuo ikuinen kauppatavara sijoittui jälleen viime vuonna Britannian vuosilistan top sataan, jo 13:tta kertaa. Se nousi parhaimmillaan viikkolistan sijalle 31 ja myi tuosta vain yli 150 000 kpl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti