Miljoonatolkulla naisenergiaa

Olen monta kertaa sanonut olevani kaikenlaista ”mies vs. nainen ja sooloartisti vs. yhtye” -asettelua vastaan, mutta ajattelin silti kirjoittaa postauksen myydyimmistä naisartistien tai -yhtyeiden sinkkuhiteistä Britanniassa, sillä The Official Charts Company sellaisen naistenpäivän kunniaksi laati.

Laskennan myydyin single ei yllätä varmastikaan ketään, se on Cherin Believe (1998), jota on ostettu 1,78 miljoonaa kappaletta. Biisi johti singlelistaa peräti seitsemän viikkoa. Cherin ensimmäisestä brittiykkösestä (I Got You Babe) tulee ensi vuonna kuluneeksi 50 vuotta.

Toiseksi ostetuin on hyvin latauksenakin, etenkin tähden kuoleman jälkeen, myynyt Whitney Houstonin tulkinta Dolly Partonin I Will Always Love Yousta (1992). Se käy tiukkaa kamppailua Britney Spearsin Baby One More Timen (1999) ja Celine Dionin My Heart Will Go Onin (1998) kanssa. Korkeimmalle sijoittunut brittiartisti on Adele megahitillään Someone Like You (2011). Kaikkien neljän saldo on yli 1,5 miljoonaa.

Dion on ainoa kaksi sinkkua tämän listan top teniin saanut artisti. Se toinen on Think Twice (1994). Rihannan myydyin single on We Found Love (2011) tämän listan yhdeksäntenä, mutta hänen sinkkujaan on vuodesta 2005 alkaen myyty yhteensä järisyttävät 18,1 miljoonaa kappaletta, joka taitaa olla naisartistien kaikkien aikojen ennätys – eli jopa parempi lukema kuin Madonnalla, jonka ostetuin single Into the Groove (1985) ei yllä lähellekään top 20 -paikkaa ao. laskennassa. Toki aikakaudet ovat erilaiset: Madonnalla ei ole ollut latausten aikana kuin muutama iso hitti.

Sijan 20 I Feel Lovelle on ilmoitettu joskus myös 1,16 miljoonan lukema, jolla se sijoittuisi muutaman pykälän ylemmäs. Korkeimmalle yltänyt epäykkönen on Natalie Imbruglian Torn, joka vietti kolme viikkoa kakkosena loppuvuodesta 1997.

Naisartistien tai -yhtyeiden myydyimmät singlet Britanniassa, top 20

1 – Cher – Believe (1998) – 1,78 miljoonaa
2 – Whitney Houston – I Will Always Love You (1992) – 1,58
3 – Britney Spears – Baby One More Time (1999) – 1,53
4 – Celine Dion – My Heart Will Go On (1998) – 1,53
5 – Adele – Someone Like You (2011) – 1,52
6 – Jennifer Rush – The Power of Love (1985) – 1,42
7 – Spice Girls – Wannabe (1996) – 1,34
8 – Celine Dion – Think Twice (1994) – 1,33
9 – Rihanna feat. Calvin Harris – We Found Love (2011) – 1,33
10 – All Saints – Never Ever (1997) – 1,32
11 – Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe (2012) – 1,27
12 – Alexandra Burke – Hallelujah (2008) – 1,27
13 – Jessie J feat. B.o.B – Price Tag (2011) – 1,18
14 – Kylie Minogue – Can't Get You Out of My Head (2001) – 1,17
15 – Whigfield – Saturday Night (1994) – 1,16
16 – Natalie Imbruglia – Torn (1997) – 1,14
17 – Lady Gaga – Poker Face (2009) – 1,14
18 – Spice Girls – 2 Become 1 (1996) – 1,12
19 – Rihanna – Only Girl (In the World) [2010] – 1,12
20 – Donna Summer – I Feel Love (1977) – 1,09

Ykkösiä, mutta eivät kuitenkaan

Viime aikoina on ollut puhetta Hot 100 -listan ykkösistä, joten jatketaan niiden parissa vielä hetki – tai tarkemmin sanottuna ”moraalisten ykkösten” parissa. Kuten on tullut mainittua, Billboardin Hot 100 -listalle ei päästetty ennen joulukuuta 1998 kappaleita, joita ei julkaistu myyntiin. Täten 1990-luvulla oli muutamia radiolistaa hallinneita kappaleita, jotka eivät ikinä yltäneet Hot 100 -listalle. Suurin osa niistä olisi todennäköisesti edennyt kärkeen asti.

Seuraavassa radiolistan ykköset, jotka joko jäivät kokonaan vaille Hot 100 -glooriaa tai saivat sitä vasta joulukuussa 1998. Esittäjän, kappaleen ja vuosiluvun perässä on radiolistan ykkösviikkojen lukumäärä.

No Doubt – Don't Speak (1996) – 16
Will Smith – Men in Black (1997) – 4
Sugar Ray – Fly (1997) – 6
Natalie Imbruglia – Torn (1998) – 11
Goo Goo Dolls – Iris (1998) – 18

Torn sai Hot 100 -listalla sijan 42. Sen lisäksi Imbruglialla on vain yksi Hot 100 -hitti: Wrong Impression (#64, 2002). Iris sai jopa Top 10 -sijoituksen, se oli joulukuussa 1998 sijalla yhdeksän. Biisin 18 viikon radiolistadominanssi on yhä ennätyksellinen.

1990-luvulla levy-yhtiöt halusivat kaupata lähinnä albumeita, ja radiosoitto omaksuttiin siis etenkin rock- ja pophittien osalta kokopitkän ensisijaiseksi myynninedistämiskeinoksi. Niinpä usein ainoa keino hankkia hittibiisi oli ostaa koko albumi. Tässä edellä mainittujen kappaleiden emoalbumien listamenestys ja sertifioinnit RIAA:n tietokannan mukaan:

Tragic Kingdom (1995) – ykkönen yhdeksän viikkoa, kymmenkertaista platinaa
Men in Black -soundtrack (1997) – ykkönen kaksi viikkoa, triplaplatinaa
Floored (1997) – #12, tuplaplatinaa
Left of the Middle (1998) – #10, tuplaplatinaa
City of Angels -soundtrack (1998), ykkönen kolme viikkoa, viisinkertaista platinaa

Iris löytyy myös Goo Goo Dollsin omalta Dizzy Up the Girl -albumilta (1998), joka nousi sijalle 15 ja myi triplaplatinaa.

Frendit-sarjan ärsyttävä tunnari The Rembrandtsin I'll Be There for You (1995) on siinä mielessä kiinnostava, että se vietti radiolistan huipulla kahdeksan viikkoa, mutta julkaistiin myyntiin ainoastaan This House Is Not a Home -singlen b-puolena vasta kun radiosoitto oli jo hiipumassa. This House Is Not a Home/I'll Be There for You ylsi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 17.

Natalie Imbruglia - Torn (1997)

Video sent by MovieFanQS

Coverhitin avulla voisi rakentaa itselleen pitkänkin uran. Australialaissyntyisellä näyttelijä-laulaja Natalie Imbruglialla oli kaikki maailmanvalloituksen eväät käsissään vuonna 1998. Olen ihmetellyt, miksei Imbruglia panostanut uraansa täysillä vuosituhannen vaihteessa. Hittialbumista Left of the Middle olisi ollut hyvä ponnistaa, mutta menestys on sen jälkeen rajoittunut Britanniaan ja Australiaan.

No, joka tapauksessa hän oli huipulla hetken – Tornista tuli vuodenvaihteen 1997–1998 suurimpia hittejä. Se nousi brittilistan kakkoseksi ja USA:n radiolistan kärkeen, 14 viikoksi! Tuohon aikaan Hot 100 -listalle ei kelpuutettu kappaleita, joista ei julkaistu singleä myyntiin.

Imbruglia ei ollut biisin ensimmäinen esittäjä, eikä edes toinen tai kolmas. Ihan ensimmäisenä Tornin luikautti Los Angelesista ponnistanut Ednaswap vuonna 1995. Seuraavana vuonna biisin levytti norjalainen Trine Rein.

Left of the Middle ei ehkä jäänyt levyn miksanneen Nigel Godrichin uran huippuhetkeksi, mutta Imbruglian kylläkin. Tosin vuoden 2005 albumi Counting Down the Days sisälsi hienon hittisinglen Shiver, ja huhujen mukaan hän on julkaisemassa uutta levyä indiepohjalta.