Listaklassikko: Will Smith – Gettin’ Jiggy Wit It (1998)

Näyttelijä-räppäri Will Smith nousi listoille The Fresh Princenä 1990-luvun alussa ja omalla nimellään sooloartistina muutamaa vuotta myöhemmin, ensin leffahitillä Men in Black (1997) ja sitten Gettin’ Jiggy Wit Itillä, joka nousi Yhdysvaltojen Hot 100 -listan ykköseksi maaliskuussa 1998.

Jiggy oli Big Willie Style -albumin kolmas single ja Men in Blackin tapaan se nojaa vahvasti sampleen, Sister Sledgen He’s the Greatest Danceriin (#9, 1979). Se vietti Hot 100 -listan kärjessä kolme viikkoa ollen Smithin ensimmäinen oikea ykkönen: Men in Blackia ei näet koskaan julkaistu myyntisinglenä, joten se ei päässyt Hot 100 -listalle, vaikka ylsi radiolistan kärkeen. Se oli siis ”henkinen ykkönen”.

Kaikkiaan Smith on päässyt Hot 100 -listan ykköseksi toistaiseksi omalla nimellään kahdesti ja top teniin kolme kertaa – viimeksi vuonna 2005, jolloin Switch ylsi seitsemänneksi. Britannian singlelistalla Gettin’ Jiggy Wit It saavutti kolmannen sijan.

Ykkösiä, mutta eivät kuitenkaan

Viime aikoina on ollut puhetta Hot 100 -listan ykkösistä, joten jatketaan niiden parissa vielä hetki – tai tarkemmin sanottuna ”moraalisten ykkösten” parissa. Kuten on tullut mainittua, Billboardin Hot 100 -listalle ei päästetty ennen joulukuuta 1998 kappaleita, joita ei julkaistu myyntiin. Täten 1990-luvulla oli muutamia radiolistaa hallinneita kappaleita, jotka eivät ikinä yltäneet Hot 100 -listalle. Suurin osa niistä olisi todennäköisesti edennyt kärkeen asti.

Seuraavassa radiolistan ykköset, jotka joko jäivät kokonaan vaille Hot 100 -glooriaa tai saivat sitä vasta joulukuussa 1998. Esittäjän, kappaleen ja vuosiluvun perässä on radiolistan ykkösviikkojen lukumäärä.

No Doubt – Don't Speak (1996) – 16
Will Smith – Men in Black (1997) – 4
Sugar Ray – Fly (1997) – 6
Natalie Imbruglia – Torn (1998) – 11
Goo Goo Dolls – Iris (1998) – 18

Torn sai Hot 100 -listalla sijan 42. Sen lisäksi Imbruglialla on vain yksi Hot 100 -hitti: Wrong Impression (#64, 2002). Iris sai jopa Top 10 -sijoituksen, se oli joulukuussa 1998 sijalla yhdeksän. Biisin 18 viikon radiolistadominanssi on yhä ennätyksellinen.

1990-luvulla levy-yhtiöt halusivat kaupata lähinnä albumeita, ja radiosoitto omaksuttiin siis etenkin rock- ja pophittien osalta kokopitkän ensisijaiseksi myynninedistämiskeinoksi. Niinpä usein ainoa keino hankkia hittibiisi oli ostaa koko albumi. Tässä edellä mainittujen kappaleiden emoalbumien listamenestys ja sertifioinnit RIAA:n tietokannan mukaan:

Tragic Kingdom (1995) – ykkönen yhdeksän viikkoa, kymmenkertaista platinaa
Men in Black -soundtrack (1997) – ykkönen kaksi viikkoa, triplaplatinaa
Floored (1997) – #12, tuplaplatinaa
Left of the Middle (1998) – #10, tuplaplatinaa
City of Angels -soundtrack (1998), ykkönen kolme viikkoa, viisinkertaista platinaa

Iris löytyy myös Goo Goo Dollsin omalta Dizzy Up the Girl -albumilta (1998), joka nousi sijalle 15 ja myi triplaplatinaa.

Frendit-sarjan ärsyttävä tunnari The Rembrandtsin I'll Be There for You (1995) on siinä mielessä kiinnostava, että se vietti radiolistan huipulla kahdeksan viikkoa, mutta julkaistiin myyntiin ainoastaan This House Is Not a Home -singlen b-puolena vasta kun radiosoitto oli jo hiipumassa. This House Is Not a Home/I'll Be There for You ylsi Billboard Hot 100 -listalla sijalle 17.