Vuonna 1963 Cliff Richard oli suosionsa huipulla taustabändinsä The Shadowsin kanssa. Hän saavutti lukuisia hittejä Britannian singlelistalla. Aivan jokainen julkaisu ei mennyt ykköseksi, mutta hyvin korkeille sijoille, minkä ansiosta hänellä oli vuoden 1963 alussa jo 17 top ten -hittiä.
Vuonna 1963 ilmestyi Richardin tähdittämä musikaalielokuva Summer Holiday, joka tuli teattereihin nimensä vastaisesti jo tammikuussa. Richard teki siihen tietenkin musiikkia ja julkaistuista sinkuista irtosi kaksi ykkössinkkua brittilistalle: The Next Time/Bachelor Boy tammikuussa kolmeksi viikoksi ja nimikappale keväällä niin ikään kolmeksi viikoksi.
Teknisesti tuohon aikaan ei tunnettu kahden A-puolen sinkkuja, mutta takautuvasti singlejulkaisua pidetään sellaisena, koska molempia kappaleita promottiin ja soitettiin ahkerasti.
The Next Time/Bachelor Boy oli Richardin kuudes ykkössingle Britanniassa ja niitä oli tuleva vielä rutkasti lisää. Tällä hetkellä saldo näyttää kahtatoista.
Summer Holiday on merkittävästi tunnetumpi kuin nämä kappaleet. The Next Timella on 600 000 ja Bachelor Boyllä 833 000 kuuntelua Spotifyssa.
82-vuotiaan Cliff Richardin uusi joululevy Christmas with Cliff debytoi perjantaina Britannian albumilistan kakkosena, minkä ansiosta hän teki listahistoriaa ja on yltänyt kärkiviisikkoon kahdeksalla eri vuosikymmenellä – mikä on myös maksimimäärä.
Vuosikymmenten määrää kysyttiin sunnuntaina Bar Loosen Wizard of Loose -musiikkivisassa, ja joukkueemme vastasi väärin ehdottaen seitsemää. Otan virheestä täyden vastuun, sillä logiikkani oli, että Britannian virallista albumilistaa olisi alettu julkaista vasta 1960-luvulla. Sehän on tietenkin aivan puppua, sillä albumilista aloitti Record Mirror -lehdessä kesällä 1956. VIRALLISEKSI se tuli nimeään myöten vasta vuonna 1969, mutta virallisuuteen ei kysymyksessä viitattu.
The Official Charts Companyn tietokantakin ulottuu 1950-luvulle. Cliff Richardin ensimmäinen listamerkintä tuli Cliff Richard and the Drifters -kokoonpanossa keväällä 1959. Hänellä on toistaiseksi seitsemän ykköstä, mutta Christmas with Cliff saattaa vielä yltää kärkeen. Tämän vuoden osalta aikaa on kolme viikkoa.
Euroviisut vuonna 2019 Alankomaiden nimiin voittaneen Duncan Laurencen Arcaden suosio Yhdysvalloissa eteni viimein siihen pisteeseen, että se debytoi tänään julkaistulla Hot 100 -listalla sijalla 100. Saavutus on erittäin merkittävä, sillä ennen tätä ainoastaan kaksi euroviisuvoittajaa oli yltänyt Hot 100 -listalle, Abban Waterloo (#6, 1974) sekä Brotherhood of Manin Save Your Kisses for Me (#27, 1976).
Lisäksi kisoista on tullut kourallinen muita hittejä, kuten monesti aiemmin tässä blogissa mainittu Domenico Modugnon Nel Blu Dipinto Di Blu (Volare), ja Arcade on ylipäätään ensimmäinen viisukappale, joka pääsee listalle sitten Gina G:n Ooh Aah...Just a Little Bitin.
Koko lista viisuista, jotka ovat yltäneet Hot 100 -listalle (suluissa kisan sijoitus ja Hot 100 -sijoitus) löytyy alta. Mainittakoon, että Mary Hopkinin Knock Knock (Who's There) sijoittui kakkoseksi vuonna 1970 ja Mocedadesin Eres tú vuonna 1973, mutta olivat hittejä Yhdysvalloissa vasta myöhemmin, kuten siis Arcadekin.
Domenico Modugno – Nel Blu Dipinto Di Blu (Volare) (3: #1, 1958) Domenico Modugno – Piove (Ciao, Ciao Bambina) (6; #97, 1959) Ronnie Carroll – Say Wonderful Things (4; #91, 1963) Cliff Richard – Congratulations (2; #99, 1968) The New Seekers – Beg, Steal or Borrow (2; #81, 1972) Mary Hopkin – Knock, Knock (Who's There) (2; #92, 1972) ABBA – Waterloo (1; #6, 1974) Mocedades – Eres tú (Touch the Wind) (2; #9, 1974) Brotherhood of Man – Save Your Kisses for Me (1; #27, 1976) Gina G – Ooh Aah… Just a Little Bit (8; #12, 1997) Duncan Laurence – Arcade (1: #100, 2021)
Cliff Richard on mitä suurimmassa määrin brittilistaikoni – hänellä on Official Charts Companyn mukaan 68 top ten -sinkkua ja 46 top ten -albumia.
Moinen määrä on tietenkin mahdollista vain, koska Cliff Richard on melko iäkäs – hän täytti juuri kahdeksankymmentä vuotta lokakuussa. Hänen listauransa ulottuu vuodesta 1958 tähän viikkoon eli kattaa 62 vuotta.
Jo Richardin The Driftersin kanssa esitetty ensimmäinen hittisingle Move It ylsi kakkoseksi syksyllä 1958. Hänen ensimmäinen albumilistamerkintänsä on seuraavalta keväältä ja heti nelossija.
Perjantaina hänen Music... The Air That I Breathe -albuminsa debytoi Britannian kolmosena eli täten 2020-luvusta tuli jo ennätyksellinen kahdeksas vuosikymmenluku, jolla Richard on ollut albumilistalla. Sinkkulistalla ollaan toistaiseksi vielä seitsemässä ja sekin tuli aika rimaa hipoen, sillä viime vuosikymmenen ainoa uusi Cliff Richard -sinkkuhitti oli I Still Believe in You (#57, 2014).
Vanha kettu Sir Cliff Richard on sattumalta ajankohtainen tänäkin jouluna, sillä häneltä on tullut juuri noin sadastuhannes albumi Rise Up, josta tekee erityisen se, että se on hänen ensimmäinen täysin uutta materiaalia sisältävä levynsä 14 vuoteen.
Richard oli takuuvarma joulunajan hittinikkari pitkälle 1990-luvulle, ja oikeastaan vielä viime vuosikymmenellekin. Ehkä kummallisin ja kuumottavin hänen lukuisista ykkösistään on vuosituhannen vaihdetta ennakoinut hyväntekeväisyyssingle The Millennium Prayer, jossa Isä meidän -rukous yhdistettiin Auld Lang Syne -värssyyn. Täydellistä klassikkomateriaalia siis!
The Millennium Prayer ylsi Britannian singlelistan kärkeen marras-joulukuun vaihteessa 1999 ja pysyi huipulla kolme viikkoa. Siitä tuli hänen uransa myydyin single: platinaa Britanniassa ja tuplaplatinaa Australiassa.
Kaikkiaan Richardilla on 14 ykköstä, joista tämä toistaiseksi viimeinen. Hän ylsi vielä kakkoseksi vuonna 2006 joulusinglellä 21st Century Christmas/Move It, joista jälkimmäinen oli uusi versio klassikosta vuodelta 1958. Pitkä ura miehellä takana!
Olen jo hieman kirjottanutkin Ed
Sheeranin brittilistan valloituksesta, mutta palaan vielä aiheeseen.
Sheeran siis on ensimmäinen artisti, joka debytoi samalla viikolla
sijoilla 1 ja 2, mutta ei toki ensimmäinen artisti, joka kykenee
nappaamaan kaksoisvoiton ylipäätään. Tässä lista niistä:
The Beatles (1963 ja vuodenvaihteessa
1967–68)
John Travolta (1978)
John Lennon (1981)
Frankie Goes to Hollywood (1984)
Madonna (1985)
Justin Bieber (2015–16)
Ed Sheeran (2017)
The Shadows kuuluisi myös listaan, jos
bändi olisi kreditoitu Cliff Richardin hiteille 1960 ja 1963. Donny
Osmond puolestaan oli ykkösenä The Osmondsin jäsenenä vuonna 1974
(Love Me for a Reason) ja kakkosena siskonsa Marien kanssa duetolla
I'm Leaving It (All) Up to You. (Kappale, jonka nimessä
sulkumerkkien käyttö on ehkä parasta ikinä.)
Justin Bieber on oma lukunsa sikäli,
että hän onnistui valloittamaan jopa kolme kärkisijaa noin vuosi
sitten kappaleilla Love Yourself, Sorry ja What Do You Mean. Kaikki
ylsivät vuorollaan myös ykkösiksi. Siinä haaste myös
Sheeranille: saada nyt kakkosena oleva Castle on the Hill ykköseksi.
Vuodenajoista laulamalla ei saa brittiykköstä, ellei laula kesästä ja silloinkin mahdollisuudet ovat pienet. Calvin Harrisin Summer on vasta kuudes brittilistan ykkönen, jonka nimessä mainitaan kesä.
Muut kesäiset ykköset ovat:
Jerry Keller – Here Comes the Summer (1959)
Cliff Richard and The Shadows – Summer Holiday (1963)
Mungo Jerry – In the Summertime (1970)
John Travolta and Olivia Newton-John – Summer Nights (1978)
Kid Rock – All Summer Long (2008)
Muita vuodenaikoja ei ole nähty kärjessä koskaan, kevättä ei edes top tenissä. David Essexin A Winter's Tale (1982) pääsi kakkoseksi. Seasons in the Sun tosin on käynyt kärjessä kahdesti, Terry Jacksin esittämänä vuonna 1974 ja Westlifen singlen toisena a-puolena (I Have a Dream/Seasons in the Sun) joulukuussa 1999.
OCC paljasti eilen kymmenen brittilistahistorian eniten sinkkuja myynyttä miesartistia. Jako miehiin, naisiin ja yhtyeisiin ei koskaan ole kannatettava, mutta koska tällä listalla on oikeasti informaatioarvoa, laitetaan se blogiinkin.
Ykkösenä on tietenkin Elvis Presley, jonka sinkkuja on myyty koko listan 60-vuotisen taipaleen ajan tasaisesti ja latauksiakin on mennyt 1,3 miljoonaa. Elviksellä on myös eniten ykkösiä kaikista artisteista, peräti 21. Hänen myydyin hittinsä It’s Now or Never hallitsi listaa kahdeksan viikkoa loppuvuodesta 1960.
Kakkossijan Cliff Richardilla puolestaan on ykkösiä peräti viideltä eri vuosikymmeneltä. Saldossa ovat mukana The Shadowsin kanssa levytetyt hitit, samoin kuin Paul McCartneyllä Wings-kausi. Pronssille ylsi Michael Jackson, jonka myydyin single ei ole Billie Jean tai Black or White vaan Earth Song, jouluykkönen vuodelta 1995. Jacksonin nosti kolmanneksi ohi Elton Johnin hänen menehtymisensä aiheuttama latailuinnostus.
David Bowie ei ole saanut singlejä kaupaksi 2000-luvulla kovinkaan paljon, mutta vanhat meriitit riittivät silti viidenteen sijaan. Top kympin tuorein kasvo on Eminem, jolla on muutamia jättihittejä kuten Stan (#1, 2000), Lose Yourself (#1, 2002) ja Love the Way You Lie (#2, 2011).
Tässä lista miesartisteista ja heidän myydyimmät hittinsä.
1 – Elvis Presley – 21,7 miljoonaa – It’s Now or Never (#1, 1960)
2 – Cliff Richard – 21,5 – The Young Ones (#1, 1962)
3 – Michael Jackson – 15,5 – Earth Song (#1, 1995)
4 – Elton John – 15,0 – Candle in the Wind ’97 (#1, 1997)
5 – David Bowie – 10,7 – Let’s Dance (#1, 1983)
6 – Paul McCartney – 10,3 – Mull of Kintyre / Girl’s School (#1, 1977)
7 – Rod Stewart – 9,9 – Sailing (#1, 1975)
8 – Stevie Wonder – 9,1 – I Just Called to Say I Love You (#1, 1984)
9 – Eminem – 8,9 – Love the Way You Lie (#2, 2011)
10 – George Michael – 7,9 – Careless Whisper (#1, 1984)
Sir Cliff Richard, 70, oikealta nimeltään Harry Rodger Webb, ei ole muualla maailmassa aivan yhtä legendaarinen supertähti kuin nykyisessä kotimaassaan Britanniassa. Hänen uransa hakee vertaistaan, etenkin listamenestyksen osalta: miehellä on Top 10 -albumeita seitsemällä vuosikymmenellä. Tällä viikolla coveralbumi Bold as Brass debytoi kolmantena.
Richard syntyi Intiassa, mutta muutti kahdeksanvuotiaana perheensä kanssa Englantiin. Hänen uransa alkoi The Drifters -yhtyeen kanssa (ei se jenkkibändi) ja heti listakakkosella Move It (1958). Richardia markkinointiin brittiläisenä Elvis Presleynä – sinänsä hauskaa, sillä juuri Elvikseen verrattavia ovat myös hänen listasaavutuksensa.
Jo seuraavana vuonna irtosi ensimmäinen ykkönen, Living Doll. Sen jälkeen The Driftersin nimi vaihtui The Shadowsiksi ja meno yltyi: vuoteen 1968 mennessä Richardilla ja The Shadowsilla oli kasassa viisi ykköstä ja 16 Top 5 -singleä. Tämän jälkeen Richardin ura hiipui hieman. Hän näytteli ja edusti Kuningaskuntia Euroviisuissa vuonna 1973 kappaleella Power to All Our Friends.
Vuosikymmenen lopulla Richardin imago muuttui rockvoittoisemmaksi ja hän sai uransa suurimman jenkkihitin Hot 100 -listan kuudenneksi yltäneellä Devil Womanilla (1976). Hittejä tippui koko 80-luvun – aluksi myös Yhdysvalloissa. Siellä Top 40 -hanat menivät kiinni, kenties lopullisesti, keväällä 1982.
80-luvun lopulla hän alkoi keskittyä joulunajan hitteihin: Mistletoe and Wine (#1, 1988) ja Saviour's Day (#1, 1990). Viimeisin miehen uran ykkösistä on loppuvuoden 1999 The Millennium Prayer. Resepti oli varma voittaja: Richard tulkitsi The Lord's Prayerin eli Isä meidän -rukouksen Auld Lang Synen sävelin. Hirveää, mutta myyvää. The Millennium Prayer vietti listakärjessä kolme viikkoa ennen kuin Westlife sysäsi sen joululistan paalupaikalta kahden a-puolen singlellään I Have a Dream/Seasons in the Sun.
Tutkitaanpa sitten albumeita. Toisin kuin edellisessä tekstissä lukee, Cliff Sings (1959) ei ollut ensimmäinen Top 10 -albumi, vaan The Driftersin kanssa levytetty Cliff (1959), joka ilmestyi puoli vuotta aiemmin. Ykkösiä on The Shadowsin kanssa neljä, mutta yksin vain kolme. ”Vain” siksi, että se on melko vähän verrattuna singlemenestykseen. Top 10 -albumeita on kuitenkin käsittämättömästi 39. Määrään on laskettu myös yhtyemenestykset.
Yhdysvaltojen albumilista on ollut Richardille melko hankala. Siellä paras sijoitus on masentavahko 76 (I'm Nearly Famous, 1976).
Seitsemän vuosikymmentä. 14 ykkössingleä ja seitsemän -albumia Britanniassa. Neljäkymmentä Top 5 -singleä. 124 Top 40 -hittiä. 21 miljoonaa myytyä singleä. 39 Top 10 -albumia. Yms.
Ylistetäänpä hetki herraa.
Aamen.
Oma lukunsa on sitten The Shadows ilman Richardia tai hänen kanssaan. Bändi on Britannian listahistorian menestynein, jos tarkastellaan Top 10 -albumien määrää (28).
Kun mukaan tungetaan näin paljon lukuja ja numeroita, niin virheiden mahdollisuus on suuri. Ne saa korjata.
