Metallista Suomi-kuvaa

Nightwishin uuden Yesterwynde-albumin innoittamana ajattelin tutkailla suomalaisten metallibändien sijoituksia Britannian albumilistalla. Olen useaan kertaan raportoinut, että ainoa suomalainen top ten -levy brittilistalla on The Rasmuksen Dead Letters (#10, 2004), mutta sitä ei voi hyvällä tahdollakaan luonnehtia metalliksi.

Siispä fokukseen kannattaa asettaa kolme muuta 2000-luvun menestysyhtyettä Nightwish, HIM ja Children of Bodom.

Nightwish pääsi aikoinaan erittäin lähelle The Rasmuksen sijoitusta Endless Forms Most Beautifulin (2015) napattua peräti 12. sijan. Heillä on mukavasti kolme top 40 -levyä.

HIM:n ura on albumipuolella hyvin Nightwishin kaltainen. Korkein noteeraus on Dark Lightin (2005) 18. sija. Sen lisäksi bändi on yltänyt kuitenkin singlelistan top 40:ään jopa kuudesti, mikä tekee siitä omalla tavallaan sitkeimmän suomalaisen lista-artistin saarivaltakunnassa.

Children of Bodomilta top 40 -raja jäi ylittämättä, mutta Blooddrunk (2008) sentään piipahti 44:ntenä.

Yesterwynde näyttäytyi maanantain väliaikatiedoissa muuten 23:ntena, eli siitä ei tule Nightwishin merkittävintä lista-albumia, mutta top 75- tai top 100 -paikka lienee hyvin mahdollinen. Niitä suomalaisilla ei vieläkään ole kasassa liikaa.

Engelsmanneja ja unohdettuja ykkösiä

Adelen 21 on USA:n albumiykkösenä toista viikkoa. Sen takana kakkosena debytoi Marsha Ambrosiuksen pitkään ja hartaasti valmisteltu sooloesikoinen Late Nights and Early Mornings. Mumford & Sonsin maailmanlaajuisesti miljoonia myynyt Sigh No More piti asemansa kolmannella sijalla. Siitä tuli tällä viikolla ensimmäinen yli miljoona kopiota USA:ssa myynyt brittialbumi sitten Coldplayn viimeisimmän studiolevyn (2008).

Täten brittiartisteilla on Top 3 hallussaan ensimmäistä kertaa sitten syksyn 1985. Silloin kärkipaikoilla mellastivat Dire Straitsin Brothers in Arms, Stingin The Dream of the Blue Turtles sekä Tears for Fearsin Songs from the Big Chair. Tuo vuosi oli briteille muutenkin erinomainen.

Kaksoisjohdostakin on aikaa jo liki 14 vuotta: Spice Girlsin Spice ja Paul McCartneyn Flaming Pie muodostivat kärkikaksikon kesäkuussa 1997.

Marsha Ambrosius tuli tutuksi Floetry-duon toisena puoliskona. Kirjoitin heistä viime kesän kesäsarjassa.

Bostonilainen radiotoimittaja Barry Scott on koonnut Billboardin sivuille jutun 15 unohdetusta Hot 100 -listan ykkösestä. On hauska vertailla eri näkemyksiä asiasta. ”Unohdettu” on hyvinkin subjektiivinen käsite ja lisäksi vaihtelee maasta toiseen. Scott on tarkastellut asiaa radiosoiton näkökulmasta: esimerkiksi Madonnan Justify My Love on hänen mukaansa lähes täysin kuollut.

Kaikista aikansa hiteistä ei tietenkään voi tullakaan kestomenestyksiä, mutta populaarikulttuurin näkökulmasta on aivan mahdotonta tuomita Ice Ice Baby unohdetuksi. Kiinnostava artikkeli joka tapauksessa.

Asiantuntemuksestaan huolimatta Billboard hukkaa joskus punaisen langan: Heillähän on lista, jossa rankataan artistit, jotka eivät ole päässeet listoille. Tai jotain. Katsotaan, huomaako Sanoma tai joku muu täkäläinen taho että Turisas on sen listan sijalla 41.

Blogini pitää nyt noin viikon hiihtoloman, joten valotetaan vielä brittilistojen ennakkoasetelmia. Adele pitänee tuplajohtoa vielä viidennenkin viikon. Singlelistan kärkikymmenikköön ovat tyrkyllä Wiz Khalifan Black and Yellow sekä Dr. Dren paluuhitti I Need a Doctor. Albumilistalla Elbow'n Build a Rocket Boys lienee kakkonen ja R.E.M.:in Collapse into Now viidennen sijan kieppeillä. Muita Top 10 -tulokkaita ovat Noah and The Whalen Last Night on Earth (bändin toinen Top 10 -albumi) ja Avril Lavignen Goodbye Lullaby. Daniel O'Donnell saattaa netota 13:nnen Top 10- tai neljännen sijalle 11 päässeen albuminsa. Viittaan aiemmin tällä viikolla kirjoittamaani tekstiin.

Children of Bodomin ”hurja vauhti” tuskin kantaa Top 40:iin, mutta kenties 75:n parhaan joukkoon. Edellinen Blooddrunk (2008) ylsi sijalle 44.