torstai 5. heinäkuuta 2012

Listaklassikko: Three Dog Night – Mama Told Me Not to Come (1970)

Rockyhtye Three Dog Nightin ura kukoisti vain noin seitsemän vuoden ajan, mutta bändi ehti saavuttaa peräti parikymmentä perättäistä top 40 -jenkkihittiä. Ensimmäiseksi Hot 100 -listan ykköseksi muodostui tulkinta Randy Newmanin kappaleesta Mama Told Me (Not to Come), joka nousi kärkeen heinäkuussa 1970.

Three Dog Night levytti paljon muitakin covereita, muun muassa Elton Johnin Your Songin ja Hoyt Axtonin Joy to the Worldin. Jälkimmäinen kipusi myös ykköseksi ja vietti paalulla peräti kuusi viikkoa keväällä 1971. Se lieneekin Three Dog Nightin tunnetuin hittisingle.

Three Dog Night keikkailee yhä aktiivisesti, mutta uutta musiikkia he eivät ole julkaisseet kymmeneen vuoteen.

Tom Jones luikautti Mama Told Me Not to Comen Stereophonicsin kanssa Reload-albumilleen (1999). Se versio pääsi brittilistan neloseksi.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Sata tusinaa

Tämän viikon brittilistalla juhlitaan pyöreitä, sillä Will.i.amin ja Eva Simonsin This Is Love on virallisen brittilistahistorian 1200. ykkössingle. Marraskuussa 60 vuotta täyttävän singlelistan ensimmäinen ykkönen oli Al Martinon Here in My Heart, kuudessadas puolestaan T’Paun China in Your Hand (1987). Edellisen sataluvun täyttymisestä on aikaa lähes päivälleen kolme vuotta. Sen kunnian sai Cascadan Evacuate the Dancefloor.

Sata ykköstä kolmessa vuodessa on vauhdikasta menoa, mutta vielä tiuhempaa tahtia pidettiin 800. ja 900. välillä. Tuohon kului aikaa vain kaksi vuotta yhdeksän kuukautta syyskuusta 1998 kesäkuuhun 2001.

Sinkkulistalla alkaa pikkuhiljaa herättää huomiota Lady Antebellumin Need You Now’n (2010) uusi roikkuminen top 30:ssa. Se palasi listalle tv-näkyvyyden ansiosta reilu kuukausi sitten ja on siitä lähtien myynyt hyvin – tällä viikolla se jopa noussee 28. sijalta ylemmäs. Biisi ei ole koskaan käynyt 21. sijaa korkeammalla, mutta sitä on ostettu jo yli 250 000 kpl.

Valmistelen loppuviikoksi puolivuotiskatsausta, mutta sen esteenä jököttää huonosti saatavilla oleva USA:n singlemyyntidata. Harkitsen siirtymistä katsauksissa Hot 100 -listan sijalukuperusteiseen vuosilistaan, jonka käyttämistä puoltaa se, että Hot 100 on tässä blogissa muutenkin puheenaiheena paljon enemmän kuin raaka myyntidata. Katsellaan vielä hetki, josko top 20 -myynnit ilmaantuvat jostain. Paul Grein julkaissee blogissaan (linkki oikealla) top tenin lähiaikoina.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Listakatsaus, vko 27

Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (2.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
4. (4.) Katy Perry – Wide Awake
5. (8.) Rihanna – Where Have You Been
6. (12.) Ellie Goulding – Lights
7. (5.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
8. (7.) Nicki Minaj – Starships
9. (6.) One Direction – What Makes You Beautiful
10. (11.) Usher – Scream

Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe jatkaa Hot 100 -listan huipulla, mutta alempana todellista jymy-yllätystä kehittelee Ellie Goulding, jonka ensimmäinen jenkkihitti Lights loikkasi jo kuudenneksi. Lights jäi neidon kotimaassa Britanniassa täysin telineisiin – siellä hänen suurin hittinsä on versio Elton Johnin Your Songista (#2, 2010).
Scream punnersi Usherin 18. top ten -hitiksi. Liekö biisin Max Martin -soundi karistanut osan miehen r&b-yleisöstä, sillä kuten todettua, albumilistalla menee odotuksiin nähden melko vaisusti.
Sian laulamat jättihitit ovat peräkkäin sijoilla 11 ja 12. Titaniumista tullee pian David Guettan viides top ten -merkintä.
Kantria esittävä Eli Young Band saavutti uransa korkeimman sijoituksen Even If It Breaks Your Heartin noustua 33–29. Crazy Girl (2011) pääsi 30:nneksi. Calvin Harrisin toinen oma top 40 -menestys Let’s Go kipusi 44–35.
Kelly Clarksonin Stronger (What Doesn’t Kill You) -ykköshittiä seuraavan Dark Siden tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, mutta se debytoi kuitenkin 93:ntenä.


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Justin Bieber – Believe
2. (-) Kenny Chesney – Welcome to the Fishbowl
3. (-) Fiona Apple – The Idler Wheel…
4. (-) The Smashing Pumpkins – Oceania
5. (9.) Soundtrack – Rock of Ages
6. (1.) Usher – Looking 4 Myself
7. (3.) Adele – 21
8. (6.) One Direction – Up All Night
9. (13.) Luke Bryan – Tailgates and Tanlines
10. (2.) Rush – Clockwork Angels

Justin Bieber on jo konkari albumilistan kärjessä, sillä Believe on hänen neljäs ykkösensä. Sitä ostettiin 374 000 kpl, joka on Bieberin uran paras yhden viikon tulos. Aiemmat ykköset: My World 2.0 (2010), Never Say Never: The Remixes (2011) sekä joululevy Under the Mistletoe (2011).
18-vuotias Bieber on nuorin artisti, joka on samaan aikaan johtanut sekä USA:n että Britannian albumilistaa. Tittelin aiempi haltija oli Avril Lavigne.
Supertähtitasolla astelee myös Kenny Chesney, jonka 14. studioalbumi Welcome to the Fishbowl myi niin ikään erinomaisesti. Chesneyn ykköslista on sekin vakuuttava: kuusi studioalbumia, joista neljä putkeen.
Edellisen tekstin aihe Fiona Apple saavutti uransa toisen top ten -merkinnän pitkänimisellä The Idler Wheel… -albumilla, joka debytoi kolmantena, tosin numeroiden valossa kaukana kärkikaksikosta. Applen ensimmäinen top ten -albumi oli Extraordinary Machine (#7, 2005), mutta hänen myydyimpänään säilyy Tidal (#15, 1997).
Smashing Pumpkinsin Oceania debytoi ihan siedettävästi neljäntenä, mutta bändillähän on yksi ykkönen, miljoonia ja taas miljoonia myynyt Mellon Collie and the Infinite Sadness (1995), sekä yhteensä neljä top kolme -albumia, sillä Zeitgeistkin (2007) piipahti kakkosena ja eteni kultalevyksi. Oceania kykeni silti lyömään viime viikolla kärjessä käyneen Usherin Looking 4 Myselfin, jonka aloitus on ollut perin kehno ykkössijasta huolimatta.
Rock of Ages nousi kolmannella listaviikollaan jo viidenneksi. Luke Bryanin Tailgates and Tanlines kasvatti taas myyntiään yhdeksännen sijan tasolle. Disneyn tv-elokuvan Let It Shinen ääniraita loikkasi 29–12.
Some Nights -hitti on nostanut Funin samannimisen albumin jälleen parrasvaloihin. Aikoinaan kolmantena käynyt lätty eteni kuusi sijaa 16:nneksi. Reggaeta ja rockia sekoittavan Dirty Headsin toinen Cabin by the Sea debytoi 18:ntenä ja on heidän ensimmäinen top 40 -saavutuksensa. Joku saattaa muistaa ryhmän Lay Me Down -hitin (2010), joka ylsi Hot 100 -listallekin.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Will.i.am featuring Eva Simons – This Is Love
2. (1.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
3. (-) Chris Brown – Don’t Wake Me Up
4. (3.) Flo Rida – Whistle
5. (2.) Cheryl – Call My Name
6. (6.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
7. (5.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
8. (4.) Stooshe – Black Heart
9. (7.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
10. (12.) Katy Perry – Wide Awake

Will.i.am nappasi toisen ykkössinglensä This Is Loven porhallettua paalulle. Se aiempi on vierailu Usherin OMG:llä (2010). Pääosassa Black Eyed Peas -tähti ehti aiemmin tänä vuonna jo kolmanneksi kappaleella T.H.E. (The Hardest Ever) ja Heartbreaker (2008) kävi neljäntenä.
This Is Lovella vieraileva hollantilainen Eva Simons lauloi jo Afrojackin Take Over Control -hitillä (#12, 2010).
Chris Brownin loistava brittilistamenestys jatkuu Don’t Wake Me Upin kolmossijan merkeissä. Meriittilistassa on nyt jo kymmenen top ten -sinkkua, mutta vain yksi ykkönen: alkuvuodesta johtanut Turn Up the Music.
Samaa genreä edustavan Taio Cruzin edellinen single Hangover oli hänen mittakaavassaan melkoinen listalimbo (27), mutta Pitbullin tähdittämä There She Goes otettiin vastaan paremmin: 12:s. Cruzillakin on jo yhdeksän top ten -hittiä.
Musen olympiakisalaulu Survival ehti parissa päivässä 25:nneksi, mutta on jo taantumaan päin. Muse on eräs menestyksekkäimmistä yhtyeistä, joilla ei ole yhtään top kolme -singleä ja kärkikymmenikössäkin se on käynyt vain neljästi. Depeche Mode on toinen parhaimmillaan neljänneksi päässyt megayhtye ja AC/DC:ltä puuttuu tyystin top ten -singlekin.
Olympiahiteistä menestyksekkäin on ehdottomasti Soulin kisojen tunnari Whitney Houstonin One Moment in Time, ykkönen syksyllä 1988.
Wide Awakestä tuli Katy Perryn uran 11. top ten -single ja Labrinthin Express Yourself merkkautti oman parhaansa (13). Nicki Minajin Pound the Alarm hyppäsi 61–34 sekä Jay-Z:n ja Kanye Westin No Church in the Wild ensimmäistä kertaa top 40:iin 41–37.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Linkin Park – Living Things
2. (-) Maroon 5 – Overexposed
3. (7.) Ed Sheeran – +
4. (1.) Justin Bieber – Believe
5. (4.) Emeli Sandé – Our Version of Events
6. (2.) Cheryl – A Million Lights
7. (20.) Jay-Z and Kanye West – Watch the Throne
8. (-) Flo Rida – Wild Ones
9. (13.) Rihanna – Talk That Talk
10. (3.) Paloma Faith – Fall to Grace

Linkin Park saavutti kolmannen albumilistan ykkösensä Britanniassa Living Thingsin lyötyä Maroon 5:n Overexposedin kamppailussa ykkössijasta. Aiemmat kaksi ovat Meteora (2003) sekä Minutes to Midnight (2007) ja niiden lisäksi bändillä on kolme muuta top viisi -menestystä. Läpimurtoalbumi Hybrid Theory (2000) pääsi neljänneksi.
Maroon 5:lla on silläkin jo kaksi ykköstä: Songs About Jane (2004) ja It Won’t Be Soon Before Long (2007). Overexposedin kakkostila on hyvä parannus Hands All Overin (2010) kuudenteen sijaan.
Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Throne sai mainiota vetoapua Radio 1:n Hackney-viikonlopusta. Parhaimmillaan kolmantena käynyt levy kipusi 20–7.
Flo Ridan Wild Ones -albumi debytoi kahdeksantena. Popräppärin hittivirrasta on kateellinen kuka tahansa, mutta albumilistalla hänen parhaansa on toistaiseksi R.O.O.T.S.:in (2009) viides tila. Totaalisesti epäonnistunut Only One Flo Part 1 (2011) ei yltänyt edes listalle.
Ginger Wildheartin fanirahoitteinen 100% debytoi 27:ntenä, joka on Wildheartsin keulakuvan uran paras sijoitus. Wildheartsin huippuhetki osui listamielessä P.H.U.Q:n (1995) kuudenteen tilaan.
Netskyn 2 debytoi 29:ntenä ja The Levellersin paluualbumi Static on the Airwaves 36:ntenä. Vuonna 1996 ilmestynyt Zeitgeist kävi peräti ykkösenä.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Listanimi: Fiona Apple

Yhdysvaltalainen Fiona Apple tunnetaan kahdesta asiasta: tavastaan antaa albumeillensa joskus reilun runon mittaisia nimiä sekä harvasta julkaisutahdistaan. When the Pawn Hits the Conflicts He Thinks Like a King What He Knows Throws the Blows When He Goes to the Fight and He'll Win the Whole Thing 'Fore He Enters the Ring There's No Body to Batter When Your Mind Is Your Might So When You Go Solo, You Hold Your Own Hand and Remember That Depth Is the Greatest of Heights and If You Know Where You Stand, Then You Know Where to Land and If You Fall It Won't Matter, Cuz You'll Know That You're Right (1999) pääsi Guinnessin ennätyskirjaan ja oli pisin albumin nimi, kunnes Soulwax keksi sata merkkiä pidemmän.

Apple nousi kuuluisuuteen vuonna 1996 Tidal-albumillaan, joka nousi albumilistan 15:nneksi ja myi tuplaplatinaa USA:ssa. Siltä lohkaistiin single Criminal, joka nappasi Hot 100 -listalta 21. sijan. Se on yhä tänä päivänä hänen ainoa Hot 100 -hittinsä ja Tidal myydyin albuminsa.

Mainittu When the Pawn... pääsi loppuvuodesta ilmestyneenä vain kaksi sijaa korkeammalle, mutta myi miljoonan sekä debytoi brittilistan 46:ntenä – yhä hänen korkein sijoituksensa siellä. Sitä seurasi usean vuoden tauko, kunnes Extraordinary Machine ilmestyi syksyllä 2005 ja nousi seiskasijallaan Applen uran ensimmäiseksi top ten -albumiksi.

Nyt tuore The Idler Wheel Is Wiser Than the Driver of the Screw and Whipping Cords Will Serve You More Than Ropes Will Ever Do on menossa USA:n kärkikolmikkoon ja pääsi myös brittilistalle sijalle 68. Applen huono menestys Britanniassa on aikamoinen mysteeri – hänellä ei siis ole yhtään top 40 -albumia. Fast as You Can (2000) ylsi sentään sinkkulistan 33:nneksi.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ekalla hitillä ykköseksi


Ensimmäisellä listahitillä saavutettu ykkössija on aina hyvä ja kiinnostava saavutus, ja itse asiassa melko yleinenkin. USA:n Hot 100 -listalla niitä on historian saatossa nähty kymmeniä ja taas kymmeniä. Osa on myös jäänyt yhden hitin ihmeiksi, kuten Zager and Evans kappaleellaan In the Year 2525 (1969).

Syy miksi tartuin aiheeseen on se, että nyt Hot 100 -listalla on nähty kärjessä kolme perättäistä esikoishittiä: Funin ja Janelle Monáen We Are Young, Gotyen ja Kimbran Somebody That I Used to Know sekä Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe. Näistä artisteista kukaan ei ollut aiemmin yltänyt mukaan listalle, mikä tekee nimenomaan tästä triosta (tai viisikosta) erityisen.

Vastaavia tapauksia löytyy historiasta muutama ja vain kahdesti kärjessä on käynyt enemmän perättäisiä esikoishittiä. Syksyllä 1967 hallitsivat putkeen Bobbie Gentryn Ode to Billie Joe, The Boxtopsin The Letter, Lulun To Sir with Love sekä The Strawberry Alarm Clockin Incense and Peppermints.

Syksyllä 1958 puolestaan nähtiin peräti kvintetti: Domenico Modugnon Volare, The Elegantsin Little Star, Conway Tittyn It's Only Make Believe, The Kingston Trion Tom Dooley sekä The Teddy Bearsin To Know Him Is to Love Him.

Ennen We Are Youngia edellinen uuden tulokkaan ykkönen oli We Found Love, sille kreditoidulla Calvin Harrisilla ei ollut aiempia merkintöjä. Jos vierailijat jätetään huomiotta, niin talvelta 2011 löytyy Wiz Khalifan Black and Yellow.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Listakatsaus, vko 26


Billboard Hot 100, Top 10

1. (1.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (2.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (9.) Katy Perry – Wide Awake
5. (4.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
6. (5.) One Direction – What Makes You Beautiful
7. (6.) Nicki Minaj – Starships
8. (8.) Rihanna – Where Have You Been
9. (7.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
10. (10.) Justin Bieber – Boyfriend

Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe ei aio luovuttaa Hot 100 -listan paalupaikkaansa ihan heti, mutta jähmeän kevään jälkeen muille top ten -jyrille alkaa ilmaantua haastajia. Katy Perryn Wide Awaken nousu neljänneksi yllättää ja ei yllätä, mutta joka tapauksessa se on jo kahdeksas top 5 -lohkaisu Teenage Dream: The Complete Confection -albumilta. Aivan valtava saavutus, vaikkakin siis ”vain” kuusi niistä on alkuperäiseltä Teenage Dreamiltä. Konstikasta.
Justin Bieberin ja Big Seanin As Long as You Love Me debytoi 21:ntenä. Big Sean on mukana myös Kanye Westin Mercyllä, joka nousi ensimmäistä kertaa top 20:iin sijalle 19.
Neon Treesin Everybody Talks kipusi 30–24 ja Demi Lovaton Give Your Heart a Break 34–26. Dierks Bentley on saamassa jälleen yhden ison kantrihitin 5-1-5-0:n noustua 48–40, One Directionin toinen hitti One Thing eteni 54–47 ja folkrock-bändi The Lumineersin listadebyytti Ho Hey loikkasi 90–73.
Cher Lloydin Want U Back ei pärjännyt brittilistoilla aivan yhtä hyvin kuin esikoishitti Swagger Jagger (ykkönen), mutta debytoi nyt USA:ssa 75:ntenä. Matchbox Twentyn paluusingle She’s So Mean ilmaantui 90:nneksi. Rob Thomasin johtamalla pehmorockryhmällä on jo kuusi top ten -hittiäkin, joista yksi ykkönen, Bent (2000).


USA:n albumit, Top 10

1. (-) Usher – Looking 4 Myself
2. (-) Rush – Clockwork Angels
3. (1.) Adele – 21
4. (-) Josh Turner – Punching Bag
5. (-) Ed Sheeran – +
6. (6.) One Direction – Up All Night
7. (4.) Neil Young and Crazy Horse – Americana
8. (2.) Alan Jackson – Thirty Miles West
9. (15.) Soundtrack – Rock of Ages
10. (-) Waka Flocka Flame – Triple F Life: Fans, Friends and Family

Usher saavutti neljännen albumilistan ykkösensä Looking 4 Myselfin tupsahdettua kärkeen. Sitä ostettiin Usherin mittapuulla yllättävän nihkeästi, vain 128 000 kpl.
Myös Rushin Clockwork Angels ylitti sadan tuhannen rajan. Sen kakkostila sivuaa bändin parasta, joka tuli Counterpartsilla (1993). Top ten -albumeita kanadalaisilla on jo tusina.
Kantrilaulaja Josh Turner näyttäytyy top tenissä nyt neljättä kertaa.Punching Bagin nelostila on miehen uran toiseksi paras, Your Man (2006) ylsi kakkoseksi.
Brittitähti Ed Sheeran on ehta tulokas albumilistan kärkipäässä. + on myynyt kotimaassaan jo pitkälti toista miljoonaa ja aloitti nyt USA:ssa sijalta viisi.
Tom Cruise laulaa kahdeksalla Rock of Ages -leffan soundtrackin kappaleella. Albumi kiipesi yhdeksänneksi ohi Waka Flocka Flamen toisen virallisen studiotekeleen. Triple F Life seuraa kuudentena piipahtanutta Flockaveliä (2011).
Metricin Synthetica debytoi 12:ntena, joka on heidän parhaansa. Now-tuotteen kantrisarjan viides osa nappasi 15. sijan, joka on jatkumolle jo neljäs top 20 -noteeraus. Grace Potter and the Nocturnals kohensi toisellaan pari sijaa esikoisensa 19. tilaa (2010). Räppäri Kid Ink täydensi top 20:n.
Talk show -juontaja Jimmy Fallon ylsi ensimmäistä kertaa top 40:iin Blow Your Pants Offin napattua 25. tilan.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
2. (1.) Cheryl – Call My Name
3. (2.) Flo Rida – Whistle
4. (-) Stooshe – Black Heart
5. (4.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
6. (5.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
7. (6.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
8. (10.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
9. (8.) Usher – Scream
10. (14.) Paloma Faith – Picking Up the Pieces

Maroon 5:n ja Wiz Khalifan jättihitti Payphone kykeni siihen, mihin pitkälti toista miljoonaa myynyt Moves Like Jagger ei ja jyräsi odotetusti singlelistan ykköseksi. Adam Levinen johtamalla popyhtyeellä oli tätä ennen kaksi kakkossijaa, Moves Like Jaggerin lisäksi Makes Me Wonder (2007), mutta nyt siis tuli viimein se paalukin.
Wiz Khalifalle ykköspaikka on niin ikään ensimmäinen. USA:n keulilla käynyt Black and Yellow ylsi viidenneksi viime vuonna.
Tyttöryhmä Stooshe petrasi pykälällä ensimmäisen hittinsä Love Men viidettä sijaa. Black Heart ennakoi loppukesästä ilmestyvää esikoisalbumia.
Muita uutuuksia top 40:iin ei päässytkään, joten lopetetaan nousijoihin. Katy Perryn Wide Awake on tutusti matkalla melko korkealle ja viettää tämän viikon sijalla 12. Aviciin Silhouettes paransi enkkaansa 26–22.
Justin Bieberin Boyfriend kipusi albumijulkaisun ansiosta 42–31 ja Florence and the Machinen Shake It Out muista syistä 49–40. Mainittujen parhaat sijoitukset ovat toinen ja 12:s.


Britannian albumit Top 10

1. (-) Justin Bieber – Believe
2. (-) Cheryl – A Million Lights
3. (5.) Paloma Faith – Fall to Grace
4. (6.) Emeli Sandé – Our Version of Events
5. (2.) Amy Macdonald – Life in a Beautiful Light
6. (1.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
7. (7.) Ed Sheeran – +
8. (3.) Usher – Looking 4 Myself
9. (4.) Coldplay – Mylo Xyloto
10. (8.) Bee Gees – Number Ones

Bieberin Believe löi niukasti Cherylin A Million Lightsin kamppailussa Britannian albumilistan kruunusta. Bieberille ykkössija on ensimmäinen, Cheryl (Cole) on saanut aiemmin jo kaksi soolona ja pärjännyt hyvin Girls Aloudin kanssa.
Bieber oli tätä ennen yltänyt kolmanneksi My Worlds -albumillaan (2010) ja joulu- sekä remix-levyllään top 20:iin.
Muita uutuuksia ei top teniin päässytkään. Carrie Underwood saavutti kirkkaasti uransa parhaan brittilistasijoituksen, kun Blown Away debytoi 11:ntenä. Se on kantritähden ensimmäinen top 40 -suoritus ja top 75 -albumi ylipäätään.
Slashin Apocalyptic Love ilmestyi fyysisesti vasta nyt ja palasi 12:nneksi. Se ehti käydä digijulkaisuna jo 27:ntenä. Rocktähdellä ei ole vielä yhtään top ten -albumia. Indiebändi Reverend and the Makersiltä niitä löytyy yksi, nyt heidän kolmas albuminsa debytoi 16:ntena.
Smashing Pumpkinsin paluu Oceania noteerattiin 19. tilan arvoisesti, mikä on melko kesy sijoitus verrattuna Zeitgeistin (2007) nelossijaan. Billy Corgan ei ole vielä käynyt ykkösenä, mutta top tenissä kurpitsat on nähty viisi kertaa, ja nelosena peräti kolmesti.
Korkean profiilin keikat nostivat Jay-Z:n ja Kanye Westin Watch the Thronen taas top 20:iin (29–20). Muitakin nousijoita on rutkasti, mainittakoon niistä Trainin California 37, joka elpyi 60–32.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Listaklassikko: Vengaboys – Boom Boom Boom Boom (1999)

Ah, Vengaboys, tuo vuosituhannen vaihteen hollantilainen popihme. Ryhmä nousi brittilistoille Up and Down -hitillään (#4, 1998) ja ykkösiä alkoi tupsahdella seuraavana vuonna. Boom Boom Boom Boom debytoi brittilistan kärjessä kesäkuussa ja syyskuussa We’re Going to Ibiza piipahti keulilla. Top ten -sinkkuja kertyi putkeen peräti seitsemän.

Boom Boom Boom Boom oli eräs kevään 1999 sitkeimmistä korvamadoista ja varsin näppärästi toteutettua hömppää – joskin tuskallisesti aikansa tuote. Se nousi myös USA:n Hot 100 -listan 84:nneksi, mutta siellä We Like to Party oli ehtinyt käydä jo 26:ntenä.

Vengaboysin nelinkertainen Boom oli 1990-luvun toinen posauspommi: The Outhere Brothers kiikutti Boom Boom Boom -nimisen kappaleen ykköseksi vuonna 1995.

Vengaboys on yhä olemassa, mutta heidän viimeisimmästä brittilistavisiitistään on kulunut jo yli 11 vuotta. Bändissä on vuosien varrella nähty ainakin yhdeksän eri jäsentä.


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Flopin ääni


Music Week uutisoi aamulla, että Britannian The Voice -kiertue on peruttu huonon lipunmyynnin takia. Se on yhtäältä yllätys, toisaalta ei: katsojaluvut ovat jääneet odotetusta ja kilpailijoiden sinkut jämähtäneet telineisiin listoilla.

Silti The Voicessakin on ollut voimaa. John Legendin Ordinary People nousi kilpailijan tulkinnan myötä singlelistan neloseksi, tuomari Danny O’Donaghuen The Script -bändi kiikutti ikivanhan albuminsa top 20:iin ja kukin vuorollaan mukana vieraillut tähtiesiintyjä on saanut jonkinlaista vauhtia myyntiin.

Sen vuoksi onkin jännittävää, että kilpailijoiden itsensä tuotokset ja persoonat eivät ole kiinnostaneet. Suomessa ja USA:ssa on ollut havaittavissa sama ilmiö. Maroon 5 ja Christina Aguilera ovat saaneet uutta virtaa uraansa jenkki-Voicen avulla ja meillä Elastisen julkkisstatus on kasvanut vähintään toiseen potenssiin.

Ovatko ihmiset viimein kyllästymässä väkisin TV:ssä etsittyihin uusiin taviskykyihin ja pikemminkin kiinnostuvat jo aiemmin lahjansa todistaneista tai perinteiseen tapaan levy-yhtiön lanseeraamista tulokkaista?

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Listakatsaus, vko 25


Billboard Hot 100, Top 10

1. (2.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe
2. (1.) Gotye featuring Kimbra – Somebody That I Used to Know
3. (3.) Maroon 5 featuring Wiz Khalifa – Payphone
4. (4.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
5. (6.) One Direction – What Makes You Beautiful
6. (5.) Nicki Minaj – Starships
7. (7.) Flo Rida featuring Sia – Wild Ones
8. (9.) Rihanna – Where Have You Been
9. (19.) Katy Perry – Wide Awake
10. (8.) Justin Bieber – Boyfriend

Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe ehti edetä tasaisesti 16 viikkoa ennen kuin lopulta saavutti ykköspaikan. Se on luonnollisesti vasta breikanneen laulajattaren ensimmäinen.
Kiinnostava knoppi: Sekä Call Me Maybe, Somebody That I Used to Know että We Are Young ovat käyneet USA:n, Kanadan, Australian ja Britannian listojen kärjessä, mutta kaikkialla eri järjestyksessä. Britanniassa järjestyksessä Gotye, Jepsen ja Fun, USA:ssa Fun, Gotye ja Jepsen.
Ja siellä hän taas on, top tenissä. Katy Perryn Wide Awake kasvatti rutkasti sekä myyntiään että radiosoittoaan ja loikkasi yhdeksänneksi. Perryllä on nyt jo 11 top ten -hittiä ja seitsemän ykköstä, joista viisi putkeen vuosina 2010–2011.
Viikon uusi Justin Bieber -biisi All Around the World debytoi 22:ntenä. Lil Waynen My Homies Still nappasi 38:nnen ja kantribändi Little Big Townin Pontoon 51. sijan.
Kenny Chesneyn Welcome to the Fishbowl -albumia ennakoiva Come Over loikkasi 55–32. Hänellä ei ole vielä yhtään top ten -hittiä. Gym Class Heroesilta niitä löytyy, Ryan Tedderin laulama The Fighter eteni nyt 45–36.


USA:n albumit, Top 10

1. (2.) Adele – 21
2. (-) Alan Jackson – Thirty Miles West
3. (-) The Beach Boys – That’s Why God Made the Radio
4. (-) Neil Young and Crazy Horse – Americana
5. (-) Big K.R.I.T. – Live from the Underground
6. (4.) One Direction – Up All Night
7. (1.) John Mayer – Born and Raised
8. (-) Curren$y – The Stoned Immaculate
9. (6.) Carrie Underwood – Blown Away
10. (-) Brandi Carlile – Bear Creek

Adelen 21 palasi ykköseksi ja saavutti 24. viikkonsa paalulla. Se sivuaa Purple Rain -soundtrackin saavutusta vuodelta 1985. Seitsemän albumia on kuitenkin viettänyt vielä kauemmin kärjessä ja pidempi visiitti tällä erää näyttää epätodennäköiseltä, sillä julkaisulistassa komeilevat muun muassa Usherin, Linkin Parkin ja Justin Bieberin uudet albumit. Huikeaa joka tapauksessa.
Alan Jacksonin 12. top ten -albumi Thirty Miles West debytoi kakkosena. Hänellä on neljä ykköstäkin.
The Beach Boysin That’s Why God Made the Radio nappasi odotetusti kolmannen sijan. Veteraaniryhmä on keikkunut näin korkealla viimeksi vuonna 1974, jolloin Endless Summer -kokoelma kävi kärjessä. Top ten -albumeita on kaikkiaan 14.
Samoihin saavutuksiin ylsi myös Neil Young, jolle Americanan nelossija on peräti uran toiseksi paras. Vain Harvest (1972) on käynyt korkeammalla, se vietti kaksi viikkoa kärjessä. Youngilla on ainakin kahdeksan top ten -albumia.
Räppäri Big K.R.I.T. sinkautti Live from the Underground -esikoisensa heti viidenneksi. Toinen, perin ahkera sanataiteilija Currensy (s kirjoitetaan dollarin merkillä) saavutti uransa korkeimman sijoituksen eli kahdeksannen.
Top tenin uutuussekstetin täydensi Brandi Carlilen ensimmäinen top ten -albumi Bear Creek. Se tosin myi avausviikollaan vain hivenen enemmän kuin 26:ntenä käynyt Give Up the Ghost (2009).
Eagles-mies Joe Walshin Analog Man debytoi 12:ntena. Se on Walshin kuudes top 20 -oven avannut soolo. Tom Cruisen tähdittämän Rock of Ages -leffan musiikki debytoi 15:ntenä. Victorious 2.0 (18) on puolestaan TV-soundtrack.
Ja vielä pari uutuutta: One Tree Hill -sarjasta kuuluisaksi tulleen kantrilaulaja Jana Kramerin esikoinen nappasi 19. tilan ja Britannian albumilistaa pariinkin otteeseen hallinnut Emeli Sandén Our Version of Events aloitti sijalta 28.
Folkrockia soittavan The Lumineersin nimetön albumi on keikkunut listalla jo hetken, mutta kipusi nyt ensimmäistä kertaa top 40:iin 57–31. Se debytoi huhtikuussa 45:ntenä.


Britannian singlet, Top 10

1. (-) Cheryl – Call My Name
2. (2.) Flo Rida – Whistle
3. (1.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
4. (8.) Coldplay featuring Rihanna – Princess of China
5. (4.) Rudimental feat. John Newman – Feel the Love
6. (3.) Fun featuring Janelle Monáe – We Are Young
7. (6.) DJ Fresh featuring Dizzee Rascal – The Power
8. (5.) Usher – Scream
9. (-) Precision Tunes – Payphone
10. (7.) Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

Nimipolitiikkaansa muuttanut popjulkkis Cheryl Cole tupsahti odotetusti brittilistan ykköseksi. Calvin Harrisin tuottama Call My Name on nyt etunimellään esiintyvän neidon kolmas sooloykkönen ja viides top ten -sinkku. Aiemmat ykköset ovat Fight for this Love (2009) ja Promise This (2010).
Flo Ridan Whistle pysyi kakkosena ja Coldplayn Princess of China nappasi oman parhaansa. Top tenin kummajainen on Precision Tunes -nimisen ”artistin” feikkiversio Maroon 5:n pitkään haudotusta Payphone-hitistä. Britit pitävät biisistä niin paljon, että tuokin viritys debytoi yhdeksäntenä. Taitaa olla eräänlainen ennätys sarallaan? Oikea Payphone ilmestyi kauppoihin tänä aamuna, joten Precision Tunesin listaviikot jäävät vähiin.
Muuten sinkkulistalla on hiljaista. Justin Bieberin As Long As You Love Me debytoi 30:ntenä. Se on vierailija Big Seanin ensimmäinen top 40 -merkintä. Ensikertalainen on myös r&b-artisti Trey Songz, jonka Heart Attack debytoi 28:ntenä.
The Voicessa kilpailleen Tyler Jamesin Higher Love nappasi 39. tilan. Hän saavutti top 40 -sijoituksen jo vuonna 2004 kappaleella What Do I Do (25) ja Foolish (2005) kävi peräti 16:ntena.
Emeli Sandén My Kind of Love nousi tähän asti parhaalle sijalleen 17:nneksi. Katy Perryn Wide Awake eteni 64–31 ja Kelly Clarksonin Dark Side 43–40. Aviciin Silhouettes palasi top 40:iin 44–26, joka sivuaa sen korkeinta sijoitusta.


Britannian albumit Top 10

1. (1.) Gary Barlow and The Commonwealth Band – Sing
2. (-) Amy Macdonald – Life in a Beautiful Light
3. (-) Usher – Looking 4 Myself
4. (5.) Coldplay – Mylo Xyloto
5. (3.) Paloma Faith – Fall to Grace
6. (6.) Emeli Sandé – Our Version of Events
7. (2.) Ed Sheeran – +
8. (4.) Bee Gees – Number Ones
9. (-) Fleetwood Mac – 25 Years: The Chain
10. (10.) Paul Simon – Graceland

Gary Barlow’n ja Commonwealth Bandin Sing viettää myös kolmannen listaviikkonsa albumilaskennan ykkösenä. Sille ei mahtanut mitään Amy Macdonald, joka taitaa nykyisin olla suositumpi manner-Euroopassa kuin kotimaassaan. Life in a Beautiful Light jaksoi silti kakkoseksi ja hänen kolmanneksi top 5 -suorituksekseen. This Is the Life (2007) ylsi peräti ykköseksi. Sinkkulistan top ten -merkintöjä Macdonaldilla ei ole yhtään.
Usherin Looking 4 Myself nappasi pronssisijan. R&b-tähdellä on nyt viisi perättäistä top ten -albumia ja sijoituksetkin ihan kivoja: 1, 1, 1, 2 ja 3.
Fleetwood Macin 25 Years: The Chain -kokoelma vuodelta 1992 saavutti listasijoituksen Britanniassa vasta nyt tiivistetyn version myötä. Bändin 70-luvun kokoonpanoon kuulunut Bob Welch menehtyi menneellä viikolla.
Maximo Park muistetaan 2000-luvun puolenvälin indien hullujen vuosien semimenestyjänä, mutta heidänkin hittivirtansa on tyrehtynyt aikoja sitten. Siihen nähden The National Healthin 13. sija on ihan hyvä. Heidän parhaansa on Our Earthly Pleasuresin (2007) kakkostila, eikä seuraaja Quicken the Heart (#6, 2009) jaksanut mukana kuin kolme viikkoa.
Hieman samat sanat voi sanoa Hot Chipistä. Kulttimaine vei heidät aikoinaan jopa sinkkulistan kuudenneksi (Ready for the Floor) ja albumilistan neloseksi (Made in the Dark), mutta sittemmin on ollut hiljaisempaa. In Our Heads (14) jatkaa One Life Standin (#11, 2010) jäljillä.
Sitten hieman lisää kokoelmia: Bob Marleyn jättimenestys Legend jatkoi yllättävää nousuaan 28–20. The Stone Rosesin The Very Best of (#19, 2002) palasi 21:nneksi ja Johnny Cashin The Classics debytoi 22:ntenä.
Isänpäivä auttoi Paul Simonin Gracelandia pitämään kymppisijansa sekä toi Bruce Springsteenin Wrecking Ballin peräti 16:nneksi ja Noel Gallagherin linnutkin lensivät 63–24. Totally Enormous Extinct Dinosaur menetti listaneitsyytensä Troublen debytoitua 35:ntenä.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Palloilustatistiikkaa

Futiskisoihin on yhdistetty aikojen saatossa jos jonkinlaista rempseää poplaulelmaa. Koska tämä blogi käsittelee brittilistoja, niin keskityn Britanniassa suosiota niittäneisiin EM-kisoista puhtia saaneisiin kappaleisiin.
Toisin kuin MM-kisat, EM-lopputurnaukset eivät itse asiassa merkittävästi vaikuttaneet brittilistoihin ennen kuin Englanti isännöi tapahtumaa vuonna 1996, mitä varten syntyi David Baddielin, Frank Skinnerin ja The Lightning Seedsin esittämä futisbiisien klassikko Three Lions. Biisi julkaistiin uudelleen seuraavia arvokisoja eli vuoden 1998 MM-kisoja varten, kummallakin kerralla tuloksena ykkössija.

Three Lions oli Englannin kannatuslaulu, mutta itse kisojen tunnarin levytti Simply Red. We’re in This Together on kuitenkin melko lailla paremmin unohdettu.

Hollannissa ja Belgiassa pidetyn seuraavan lopputurnauksen virallisen tunnarin kiekaisi E-Type. Campione jäi 58:nneksi, jopa viisi sijaa alemmas kuin ruotsalaislaulajan aiempi brittilistasingle This Is the Way (1995).

Edellisessä tekstissä esitelty Nelly Furtado lauloi Portugalin turnauksen kisabiisin vuonna 2004, mutta sekään ei jaksanut 40. sijaa ylemmäs. Seuraavista kisoista sekä Englanti että Skotlanti jäivät tyystin rannalle ja nyt käynnissä oleva turnaus ei vielä ole kirvoittanut kummoistakaan listasäpinää.

Tässä kappaleita, jotka ovat vuosien saatossa liittyneet EM-futikseen ja yltäneet brittilistalle:

Baddiel, Skinner & The Lightning Seeds – Three Lions (#1, 1996)
4-4-2 – Come on England (#2, 2004)
Farm feat. SFX Boys Choir – All Together Now 2004 (#5, 2004)
Black Grape featuring Joe Strummer & Keith Allen – England’s Irie (#6, 1996)
Twisted X – Born in England (#9, 2004)
Fat Les 2000 – Jerusalem (#10, 2000)
Simply Red – We’re in This Together (#11, 1996)
Rod Stewart & Scottish Euro ’96 Squad – Purple Heather (#16, 1996)
Primal Scream & co. – The Big Man and the Scream Team Meet the Barmy Army Uptown (#17, 1996)
England Supporter’s Band – The Great Escape 2000 (#26, 2000)
Collapsed Lung – London Tonight / Eat My Goal (#31, 1996)
Nelly Furtado – Força (#40, 2004)
E-Type – Campione (#58, 2000)
England Football Team – All the Way (#64, 1988)