Tuplalaskennasta eroon, kiitos

Britannian albumilistalla herättää ihmetystä pari striimauksiin liittyvää asiaa. Ensinnäkin levy-yhtiöt voivat itse päättää mille kokoelma-albumille striimaukset kohdistetaan, vaikka kappaleita ei siltä kuunneltaisi, mikä aiheuttaa kummallisia tilanteita. Uuden kiertueen ansiosta taas albumilistalla esiintyvältä Madonnalta ei mukana näy Celebration-kokoelmaa (#1, 2009), vaan viimevuotinen remix-levy Finally Enough Love (#3, 2022), jolla on siis remix-versioita tutuista kappaleista eikä lainkaan alkuperäisiä.

Toiseksi sekä kokoelmalla että studioalbumilla olevien kappaleiden striimaukset lasketaan mukaan molemmille. Tämän takia esimerkiksi Fleetwood Macin kokoelma 50 Years: Don’t Stop (#5, 2018) sekä Rumours (#1, 1977) roikkuvat molemmat korkealla albumilistalla, vaikka niiltä kuunnellaan samoja kappaleita. 

 

Näitä valuvikoja ei voi selittää pelkästään sillä, että data ja järjestelmät eivät mahdollista muunlaista laskentaa, sillä Yhdysvalloissa albumilistalla homma toimii varsin hyvin. Kappaleiden striimauksia ei koskaan jyvitetä kahdelle albumille, vaan sille, jota myydään enemmän. Siksi esimerkiksi The Weekndin ja Eminemin kokoelmat hyppivät listalla sen mukaan, kumpaa ostetaan enemmän – kokoelmaa, vai kappaleita sisältävää studioalbumia.